Miesystäväni sanoi viimeksi viikko sitten olevansa kyllästynyt täysin omaan elämäntyyliinsä. Eli säännölliseen ryyppäämiseen ja sen myötä rahattomuuteen jne. Työssä kyllä käy ja selvinpäin on mitä ihanin mies.
Viikko sitten alkoi hiprakassa tenttaamaan multa, että mitä vastaisin hänelle JOS hän ehdottaisi yhteenmuuttamista kanssaan. Minut tuo yllätti aika täysin, koska aiheesta ei ole tosiaankaan pahemmin puhuttu (oltu yhessä pari vuotta,ikää 3-kyt).
No, vastasin lopulta että voin harkita mikäli ottaa asian puheeksi seuraavana päivänä selvinpäin, koska on kuitenkin aika iso asia. Sitten vasta uskon, että on tosissaan.
Seuraavana päivänä sitten asia sivuttiin VAIN maininnalla, että asia on hänellä "mietinnässä". Siinä kaikki. Ja minä tulkitsen asian niin, että hän ikäänkuin ei uskalla kysyä asiaa multa suoraan, jos nyt sitä on OIKEASTI edes ajatellut.Ja ihan kuin alkoi perumaan puheitaan.. Oikeastaan jopa pahoitin mieleni, koska aloin itsekin tuota yhteenmuuttamista nyt miettimään. Se vain hirvittää minua ja epäilen ettei HÄN ole siihen valmis, ettei hän pysty muuttamaan niin montaa asiaa elämässään kertalaakista minun ja yhteisen elämän vuoksi(ei ole asunut naisen kanssa, mutta minulla on kyllä avoliitosta kokemusta)..
Väitti kyllä miettineensä asioita ja elämäänsä edeltävän viikon aikana enemmän kuin aiemmin?!
Tässä tämän viikon kuluessa mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. Ihan samallai elelee kuin tähänkin asti.
En ymmärrä..
Viikko sitten alkoi hiprakassa tenttaamaan multa, että mitä vastaisin hänelle JOS hän ehdottaisi yhteenmuuttamista kanssaan. Minut tuo yllätti aika täysin, koska aiheesta ei ole tosiaankaan pahemmin puhuttu (oltu yhessä pari vuotta,ikää 3-kyt).
No, vastasin lopulta että voin harkita mikäli ottaa asian puheeksi seuraavana päivänä selvinpäin, koska on kuitenkin aika iso asia. Sitten vasta uskon, että on tosissaan.
Seuraavana päivänä sitten asia sivuttiin VAIN maininnalla, että asia on hänellä "mietinnässä". Siinä kaikki. Ja minä tulkitsen asian niin, että hän ikäänkuin ei uskalla kysyä asiaa multa suoraan, jos nyt sitä on OIKEASTI edes ajatellut.Ja ihan kuin alkoi perumaan puheitaan.. Oikeastaan jopa pahoitin mieleni, koska aloin itsekin tuota yhteenmuuttamista nyt miettimään. Se vain hirvittää minua ja epäilen ettei HÄN ole siihen valmis, ettei hän pysty muuttamaan niin montaa asiaa elämässään kertalaakista minun ja yhteisen elämän vuoksi(ei ole asunut naisen kanssa, mutta minulla on kyllä avoliitosta kokemusta)..
Väitti kyllä miettineensä asioita ja elämäänsä edeltävän viikon aikana enemmän kuin aiemmin?!
Tässä tämän viikon kuluessa mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. Ihan samallai elelee kuin tähänkin asti.
En ymmärrä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hänellä oli vain huono känni viikko sitten. Silloin saattaa hetkellisesti luulla, ettei kännäämisessä enää olekaan mitään hauskaa. Selvänä miehesi kuitenkin tajusi, että seuraavalla kerralla on taas todennäköisesti hauskempaa.
Yhteen muuttaminen säästäisi ehkä lisää rahaa kännäämiseen, mutta ylimääräinen ihminen nurkissa taas todennäköisesti mäkätyksellään pilaisi monet känni-illat, joten yhteenmuutto taitaa olla poissa kuvioista.
Kun siis, hän sanoo miettineensä että mikäli yhteen muutettaisiin, ei hän silloin entiseen tapaan ulkona kävisi ryypiskelemässä. Minä en ole elintavoistansa hänelle sanonut, koska olemme asustaneet omissa kodeissammekin, on omat rahat jne enkä katso tarpeelliseksi aikuiselle ihmiselle hänen tekemisistään sanoa ja niihin yrittää puuttua. Tiedän kokemuksestakin sen jo, että ei maksa vaivaa.
Ja nimenomaan jo tuon vuoksi hän usein sanoo minua arvostavansa, koska en turhiin tartu.
Huom! Muutoinkaan.
Mutta silti tulee mietittyä, että tokko hän todella edes tajuaa millainen elämänmuutos se olisi, jos eläisimme samassa kodissa eikä hän muka enää ravaisi edes baareissa ryyppäämässä..
Vaikka uskon -koska olen joissain asioissa sen omin silmin nähnyt- että kun hän jotain päättää, hän myös siinä päätöksessään pysyy.
Mutta kuitenkin...
Piti vielä sanomani, että suututtaa ja harmittaa vain se, että mikäli ei oikeasti jotain tarkoita, eikä tälläkään asialla ole mitään totuuspohjaa, niin miksi alkaa moisesta edes höpöttämään. Joskus aiemminkin hän on ajatuksen heittänyt ilmaan -oli silloin jopa muistaakseni selvinpäin. Mutta kaikenkaikkiaan aiheesta ei olla kunnolla koskaan puhuttu.
Mä voisin joskus ehkä kuvitella yhteiseloa, mutta sitä ennen..no, monen asian olisi muututtava.
Ja vaikka mulla vientiä olisikin..niin perhana kun olen mennyt jo niin kiintymään tähän äijään, etten haluakaan ketään muuta.
*Huoks*
on jo alkuunsa huono idea. ei toimi nyt eikä tule toimimaan. jos sulla on markkinoilla kysyntää niin etsi parempi.
Kyllä ihminen voi muuttua.
On paljon esim. entisiä alkoholisteja ja narkomaaneja.
Muutoksen täytyy lähteä henkilöstä itsestään ja selvinpäin, täydessä ruumiin ja sielun voimassa.
Alkoholistit nyt höpisee mitä vaan, kuten tietysti kaikki känniläiset. Kannattaa antaa niiden juttujen mennä toisesta korvasta ulos. Jos mies haluaa asua kanssasi yhdessä, hän humalassa lupaa vaikka kuun taivaalta. Lupausten pitäminen on kuitenkin toinen juttu. Suosittelen, että annat miehen raitistua ennen yhteenmuuttoa. Sitten et pety niin paljon, kun asutte yhdessä ja miehen meno jatkuu entisellään.
Näinhän se just on..