Välittääkö mies vain itsestään

Olen miettinyt tätä ennenkin mutta nyt asia nousi uudelleen esiin, kun mieheni muutama päivä sitten sanoi, että hänestä olisi mukavaa jos en enää koskaan sanoisi mitään. Siittä lähtien en ole kuin sanonut pari asiaa vahingossa. Tänään yritin saada mieheltäni vastauksen erääseen kysymykseen sitten jollain muulla tavalla ja hän sanoi, että onpa hyvä että hän on menossa ulos niin ei tarvi kuunnella. Minä sitten loukkaannuin asiasta ja mieheni huomasi sen ja kysyi, että no mikä nyt on ihan niin kuin hän ei muka tietäisi vastausta.
Tuntuu, kuin minun mielipiteilläni tai ajatuksillani ei olisi hänelle mitään merkitystä. Olen ennenkin miettinyt, että onko hän kanssani vain saadakseen lapsia.
Emme melkein koskaan tee mitään yhdessä. Emme käy yhdessä kaupassa emmekä pojan harrastuksissa. Siellä on vain toinen mukana. Kirpputorillakin käymme vuoronperään. Kotona emme tee melkein mitään yhdessä, koska mieheni pitää pelaamista tärkeämpänä.
Mieheni väittää, että se on normaalia, että vaikka ollaan avioliitossa niin siltikään ei tehdä melkein koskaan mitään yhdessä.
Yleensä kun mieheni haluaa tehdä jotain niin suostun, koska ajattelen, että hänenkin sitten täytyy tehdä sellaisia asioita joita minä haluan. Hän on kuitenkin sanonut, ettei koskaan tule tekemään sellaisia asioita mitä hän ei halua tehdä. Yleensä kun mieheni täytyy lähteä jonnekkin niin hän ei suostu ottamaan minua mukaan vaikka tietää, että minäkin haluaisin lähteä. Hän myös sanoo, että voinhan käydä esim. lomalla yksin mutta minusta ei ole ollenkaan yhtä mukavaa lomailla yksin mitä perheen kanssa. Meillä toimii suhde muuten hyvin mutta välillä mietin, että pitääkö mieheni edes minusta vai onko hän yhdessä vain omien halujensa takia.
Muutenkin mietin, että hänen tekonsa ja puheensa eivät sovi yhteen. Hän on korkeassa arvossa vapaaehtoisena yhdessä järjestössä jonka tarkoitus on auttaa muita ihmisiä. Mietin, että välittääkö hän siittä hommasta yhtään vai onko hän vain sen takia mukana, että muut saisivat hänestä hyvän kuvan. Muutenkin hän tähtää mahdollisimman korkea-arvoisiin ja vaativiin tehtäviin. Koulujakin hän on käynyt vaikka kuinka monta.
Mietin, että voiko kaiken takana olla hänen hankala äitisuhteensa. Jos joku mieheni sukulainen esim. aloittaa jonkun koulun ja hänen äitinsä kehuu häntä niin miehenikin heti aloittaa opiskelun. Hänen äitinsä kuitenkin sanoo hänelle, että onko siittä mitään hyötyä kun koulutuksia on niin paljon takana mutta silti hänellä ei ole töitä. Mieheni sitten alkaa valittamaan hänelle, että niin "paljon" häneen uskotaan. Mieheni äiti tuskin tarkoittaa sitä loukkauksena vaan sanoo asiat niin kuin ne ovat ja hän varmaan ajattelee, että mieheni kuormittaa itseään liikaa. Jotenkin tuntuu, että mitä tahansa mieheni tekee niin sillä hän yrittää voittaa äitinsä hyväksynnän mitä ei ole ilmeisesti koskaan saanut.