- Tää on kyllä eilistä.
Timo lojuu vuoteella hervottomana ja polttelee elokuvasavuketta. Hänellä on Funeaun alushousut päässä.
Hupiveikko.
(Hihitystä)
Timo lojuu vuoteella hervottomana ja polttelee elokuvasavuketta. Hänellä on Funeaun alushousut päässä.
Hupiveikko.
(Hihitystä)
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mjoo
Kyllä minä tiedän että hän levittelee kohta salaa ottamiaan kuvia nettiin ja patsastelee saavutuksillaan.
No, pojat on poikia.
(Hirn)
Romujen Ruhtinas, Huutokauppa Keisari.
Similä?
Niin
Hän ei huomannut että minä huomasin että juuri hän otti juuri kuvan minusta takaapäin ja nyt on jo levittelemässä sitä nettiin.
Laitan tässä Timolle lammasta lautaselle.
(Hihitystä)
Olenko vahingossa myynyt sinulle itse tislaamaani taikajuomaa? Ainakin jutut tuntuvat olevan sellaisia. No jaa, mölise, mölise. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja S24:llä on iso kovalevy varattuna juuri sinun kirjoituksia varten. c",)
>Similä<
Timo Similä soittaa kaverilleen.
Monologi
- No se on Timo tässä, terve. Mitä jätkä? Sain kuule pillua just palstan vaikeimmalta eukolta. Just joo, Funeaulta. On kuule vuosisadan pano. Et kyllä perkele arvaa villainen vonkula on. Jessus sentään. Mä laitan sulle pari kuvaa donnasta. On aika siisti suttura joo. Ai mitä? Tossa toi mulle laittelee jotain pöperöä puolialastomana. Sikahyvä perse, mutta vähän pienet tissit. Mitä? En osaa sanoa. Mä en tunne mitään muita kuppikokoja kuin ison tuopin. Ei. Ei se ole ollenkaan hankala, vaan ihan mukava eukko. Hiton hiljanen vaan. Vetäsen tossa vähän kinkkua naamaan ja äänitän sen vaikerointia. Ok. Hei ja hyvät vaput vaan sinnekin.
(Naurua)
- Hei Donna!
- Niin, Timo?
- Asetus silleen seksikkäästi siihen ikkunan eteen.
- Ai niin kuin miten?
- Jos jotenkin... seksikkäästi. mun pitää ottaa susta edustava kuva,
- Mähän oon melkein alaston.
- Sä näytät ihan hyvältä. Sä näytät naidulta.
- Voi herranjestas sentään.
- Just noin! Älä liiku.
(Hihitystä)
Timo otti huolellisesti monta valokuvaa. Hän vaikutti keskittyneeltä ja minä tunsin olevani ulkoistettu.
Hän kyllä oli sanonut rakastavansa minua, mutta aina kävi näin. Ei minua kukaan rakasta.
Laitoin Timon lautaselle lämmittämääni kastiketta ja inhosin itseäni. Kaikki muut ihmiset loistavat kuin aurinko, mutta minä en.
(Naurua)
Timon vaimo soittaa
Juuri kun Timo Similä oli saanut minut sidotuksi sänkyyn eksperimentaalisessa tarkoituksessa, hänen puhelimensa soi. Timo loikkasi vuoteelta tuijottaen kuumeisesti kännykkäänsä. Puhelin soi ja soi. Soittoäänenä pirisi vanhanaikainen puhelin.
Timo kiersi ympyrää lattialla saamatta katsettaan irti puhelimesta.
Tunsin olevani olematon. Olin jollain tasolla lakannut olemasta olemassa siinä toimettomana lojuessani. Tunne oli kummallinen. Minulta oli kadonnut kaikki ihmisarvo. Olin kuin eloton nukke vuoteella valmiina mihin tahansa. Lopult lähes jo toivoin, että Timo lisi vastannut puheluun ja saisi sen siten pois päiväjärjestyksestä, jotta hän voisi keskittyä minuun.
Muuten minä lakkaisin olemasta. Totaalisesti.
(Hihitystä)
Vaikea paikka
Ajatelkaa että nenää alkaisi vaikka kutittaa, kun on sidottuna sänkyyn, eikä mistään saisi vastakaikua.
Aivan perseestä.
(Naurua)
Hei!
Mä keksin hvyän idiksen!
Timo Similän keilakaverit tulisivat kylään, kun olen sidottuna sänkyyn.
Huima ajatus.
(Naurua)
Joo
Olisi vaikka keilailuliiton hallituksen syyskokokouksen aatto, ja pojat kokoontuisivat turinoinaan Timo Similälle.
- Mikäs tossa makaa?
- Se on Funeau, palstatorttu.
- Ai se!
- Aika pienet tissit.
- Vastaa tohon perkeleen puheluun. Saatana että on ärsyttävä ääni.
(Hirn)
Ajatuksena on aika kiehtova tuollainen tilanne, jossa joukko tuntemattomia ihmisiä arvostelee ja osoittelee vartaloasi etsien siitä epäkohtia tai muita pointteja. Olet kuin framilla, tarjottimella tai lautasella, ja ympärilläsi hyörii ruokakriitikkoja kuola valuen.
Aika vastenmielistä.
Timokaan ei uskalla vastata puhelimeen.
(Naurua)
Monologimainen dialogi
- Se on nyt mun vuoro.
- Munpas.
- Mä olin sun jälkeen, joten se on nyt mun vuoro.
- Mulla on hei kuulkaas tässä vielä vuoro kesken.
- Kuka perkele jätti keilapallon keskelle lattiaa? Varmaan varvas murtui.
- Voisitko sä nyt ystävällisesti vastata siihen puhelimeen?
- Onks tää aito blondi vai feikki?
- En mä tiedä. Akat on ammattikusettajia. Mistään ei voi olla varma.
- Mitä toi pillittää?
- Timo!
- Mitä?
- Mitä tää vosu spiidaa?
- En minä tiedä. Lyö sitä, tai jotain.
(Hirn)
Kun keilailukokous oli päättynyt, olin aika poikki. Timo ystävällisesti irrotti minut vuoteesta aamukuudelta, kun kaikki hallituksen jäsenet olivat poistuneet omiin siviilitoimiinsa. Timo puhui minulle kauniisti rakkaudesta, eikä hän inhonnut minua, vaikka näin luulin. Minulla oli jonkinlainen arvo hänen silmissään.
Jumaloin Timo Similää ja tiputin hänen puhelimensa vessanpönttöön. Se oli aika pieni, ja luikahti vaivatta veden mukana viemärien syövereihin.
Tästä tietämätön Timo kietoutui minuun vessakäynnin jälkeen ja silitti hiljaa hiuksiani.
Olin niin onnellinen.
(Naurua)
Sen päivän iltana Timo Similä jätti minut.
Hän haukkui minut huoraksi ja sylkäisi vasten kasvojani. Tämän jälkeen hän sai jollain ihmeellisellä tavalla toisen korvani soimaan. Ikuisesti. Heräsin kadulta tuntemattoman ihmisen hätään. En muistanut mitään. Mistään. Istuin maassa kuin pieni lapsi, joka on juuri pudonnut puusta.
Rakkaus on murskaavaa silloin, kun se repäistään irti rinnasta.
(Naurua)
Timo Similä käy sairaalassa moikkaamassa Donnaa
Äkkiä oviaukossa seisoi tuttu mies, Timo Similä. Hänellä oli kukkakimppu kädessä ja kasvoillaan kummallinen ilme. Oikeastaan kasvoilla ei ollut mitään ilmettä. Näin silloin ensimmäistä kertaa Timo Similän oikeat kasvot, eli perus-Similän.
Hän istuutui vuoteen vierelle.
- Anteeksi, sanoin.
- Toin vähän kukkia.
- Ne ovat kauniita. Kiitos.
- Ulkona on tosi hyvä ilma.
- Oletko voinut hyvin, vastasin?
- Joo sain Lotossa 42€.
- Sinä olet niin taitava veikkaaja. Etevä.
- Laitanko nämä kukat tähän?
- Laita vain.
- Eiväthän nämä ole tässä mitenkään tiellä?
- Eivät.
(Hihtystä)
Mjoo
Sairaalaolosuhteissa tarinan naista on vaikea millään tavalla pahoinpidellä, raiskata tai muuten vain sorsia. Taidan kehitellä jonkinlaisen psykologisen ruuvinvääntimen, jolla Timo Similä voi kiduttaa Donnaa.
Donna näyttää kyllä aika murjotulta. Murjottu nainen on poikkeuksetta ruma, joten siinä on Similälle saumaa hieroa suolaa Donnan silmiin.
(Hihitystä)
Timo Similä ketoo Donnalle hyviä uutisia
- Menimme vaimon kanssa pariterapiaan. On tosi mukavaa avartaa omaa suhdettaan ja setviä sen kiemuroita ja availla lukkoja.
- Tuuletuspäivät?
- Juurikin niin. Kummallista, mutta vaimo on alkanut näyttää pirun nätiltä.
- Ihanaa.
- Harrastimme jopa seksiä ensimmäistä kertaa vuosiin.
- Hän on varmaan onnellinen nainen.
- Niin varmaan. Hän jopa hymyilee minulle aamuisin.
(Naurua)
Tämän jälkeen Timo Similä ujuttaisi kätensä peiton alle ja etsiytyisi Donnan reisien väliin. Sairaaloissa on jonkinlainen pikkuhousukielto, joten tämä tällainen ei tuottanut Timo Similälle vaikeuksia. Esteettömyys oli hyve.
- Mutta sä olet kyllä vuosisadan pano. Kaikki mun kaverit on kehuneet sua. Sä olet ylivoimainen, mutta kunnon naista ei susta saa, normaalia.
(Reps)
Lähdettyään osastolta donna jäi mietteisiin. Hän tunsi sisällään loputtomalta tuntuvaa etäisyyttä kaikkeen, jopa itseensä. Timo Similän siemenneste valui ulos hänestä ja imeytyi lakanaan. Donnan mieli tuntui imeytyvät lakanaan. Hän tunsi haihtuvansa olemattomiin, lakastuvansa kuin Timo Similän kukat yöpöydällä. Donna ei tuntenut niiden tuoksua, sillä ne haisivat kuolemalle, vääjäämättömyydelle ja unohdukselle. Huone tuntui pyörivän maailman mukana, ja vuoteella matkaava siinä mukana.
Oli kovin hiljaista.
(Hihtisytä)
Perkele toi Similän Timo on kova panomies.
Ei voi kuin ihmetellä.
(Naurua)
Olisi hyvä pila jos Donna saisi koko keilailuhallituksen jäseniltä kukkia yöpöydälleen. Ja ehkä Timo Similän rouva voisi käväistä haukkumassa Donnaa hutsuksi ja huoraksi.
Se olisi piristävää.
(Hihitystä)
Timo Similä meilaa
Ruokahaluni oli kadoksissa, mutta TImo Similän lähettämän meilin jälkeen siitä ei ollut jäljellä mitään. Ei jälkeäkään. Avattuani liitetiedoston, puhelimeni ruudulle ilmestyi videon pätkä, jonka pääosassa itse olin.
Makasin vuoteella. Katselin itseäni kuin ulkopuolisena. Olin ikäänkuin vuoteella, mutta kuitenkin sairaalan sängyllä, enkä Timo Similän osakkeen parisängyllä. Olin vähän kuin siellä ja täällä, ja tuolla.
Näytin kummalliselta. En näyttänyt itseltäni. Päälläni jyskytti täysin tuntematon mies, ja muut miehistä tuijottivat aktia pidellen vehkeistään kiinni. He selvästi odottivat vuoroaan. Mielestäni en näyttänyt surulliselta tai kauhistuneelta. En ollut oikein kotona, jos näin voidaan sanoa. Video tuntui loputtomalta. Se tuntui kestävän päiväkausia. Tänä aikana minulle tehtiin käytännöllisesti kaikki mahdollinen, jota vain naiselle voidaan tehdä. En ymmärrä, kuinka olen selvinnyt siitä hengissä.
Video ei päättynyt koskaan.
En koskaan enää keilaisi.
(HIhitystä)
Mjoo
Nyt olisi jo hyvä aika taluttaa Timo Similän vaimo, Sinikka Similä paikalle. Hän on Donnan arkkivihaaja.
Jos Sinikka Similälle annettaisiin jumalan oikeudet, hän sidotuttaisi Donnan helvettiin suurelle vuoteelle, ja marssittaisi maailmojen kaatuneet armeijat hänen reisiensä välistä. Armotta.
Itse hän nauttisi tästä kaikesta kasvoillaan pirullinen ilme. Hän ei teksi mitään, eikä sanoisi sanaakaan.
(Hirn)
Sinikka Similä helvetissä kumartuneena vuoteella makaavan Donnan puoleen.
Tällainen taulu on Louvressa.
(Hihitystä)
Kun nainen haluaa vahingoittaa naista, jälki on rumaa. Ihmisen todellinen pahuus näkyy tälla rajapinnalla.
Sinikka Similä hymyilee Donnalle, jonka vääristyneillä kasvoilla juoksevat ihmisten tyhjät silmät ja raa'at teot. Sinikka Similä koskettaa Donnan kasvoja kuin äiti, emo tai imettäjä. Kosketuksessa on rakkautta.
Se on ihmeellinen tunne.
(Naurua)
Sinikka Similä - The Ultimate Evil
Nimeni on Sinikka Similä ja olen Timo Similän vaimo. Olemme olleet naimisissa 22 vuotta ja kolme päivää. Mieheni on nahjus.
Donnaksi kutsuttu pikkuhuora vuoteellamme on eräänlainen muistutus elämän julmuudesta. Kun ihmisestä kaikkoaa kaikki ylpeys ja omanarvontunne, niin hänestä kaikkoaa samalla myös toivo. Näen sen hänen kasvoiltaan. Ne ovat hiljalleen tyhjentymässä. On kuin niistä valuisi elämä ulos, ja jäljelle jäisi vain kauneuden kuoret. Minä olen koskettanut hänen kasvojaan ja katsonut häntä syvälle silmiin. Minä olen nähnyt sen hädän, jota hän tuntee. Se on kuin sulaa sokeria sielussani, joka palaa.
- Ala laputtaa siitä! Sinä siellä! Te olette seuraava.
- Ai minakö?
- Juuri te. Työntäkää se vehkeenne tuonne reikään niin että tuntuu.
- Kyllä rouva.
- Oletko sinä tajuissasi? Herää!
- Se on vähän huonossa hapessa.
- Kaadetaanko vettä päälle?
- Sänky kastuu. Typerä idea.
- Sehän on jo ihan märkä, kun ruiskitte minne sattuu.
Näin rattoisasti sitä ihmiset aikaansa viettävät. Rouva Similäkin tunsi elävänsä ensimmäistä kertaa oikein todella, eikä vain ehkä. Tuhoamisessa oli jotain salaperäistä ja kiihottavaa, että sen tunsi alapäässään asti. Ja mitä vittumaisemman olennon tuhosi, sitä paremmalta tuntui. Hänen alushousunsa olivat kosteat ja pulssi korkealla. Hän ei halunnut lyödä Donnaa, vaan nujertaa tämän kuin ötökän, repi siivet ja jalat irti, kunnes jäljellä oli vain kuori. Tyhjä kuori.
(Hihitystä)
Perhekeskustelu
- Nämä valaistusolosuhteet eivät ole aivan täydelliset.
- On kyllä kieltämättä hieman hämärää. Haenko lisävaloja?
- Hae. Vaikka iho on kalvakka, niin silti se näyttää jotenkin epäaidolta. Liikettäkään ei juuri ole.
- Kyllä pieni nyyhkytys tai silmien pyörittely olisi poikaa.
- Niin. Tuollainen apatia vie pohjan koko projektilta.
- Tämähän on aivan veltto. Katso nyt.
- Tissitkin on aika pienet. Sulla on paljon paremmat.
- Ääliö.
(Naurua)
Timo Similä sai lisävalaistuksen valmiiksi, ja sommitteli tajuttoman Donnan vuoteelle taiteellsieen asentoon ja kytki VHS-nauhurinsa päälle. Hän kuljetteli taidokkaasti näkemystään alastomalla vartalolla, samalla kun rouva Similä seisoi arvostelevasti aloillaan kädet puuskassa. Hänellä oli hieman mutrut huulet. Ikäisekseen todella hyvin säilynyt rouva. Samaa ei voinut sanoa Donnasta, sillä hänen meikkinsä olivat levähtäneet pitkin naamaa, ja hiukset olivat yhtä sekaisin kuin päänsisältö. Kun luomia raotti, näkyi vain valkoista. Se oli kaikkien mielestä spuukia.
(Naurua)
Minulla oli kauhea päänsärky. Tähän viiltävään kipuun heräsin, ja heti herättyäni tajusin että olin yhä samalla vuoteella ranteista kiinni sängyntolpissa. Huoneessa oli monta ihmistä. Kirkkaat valot kätkivät heidät taakseen, joten en kuullut kuin heidän keskustelunsa. Alapääni oli kuin hajalla. Ehkä se oli hajalla. En voinut tarkastaa.
Keskustelijat keskustelivat rinnoistani. Rinnat olivat yhä paikallaan. Ne olivat kuulemma liian pienet. Ehkä he ovat tarkastaneet myös hampaani. Yskäisin. Suussani oli jotain limaa, ja olin tukehtua yskänkohtaukseen. Huoneessa kaikui nauru. Muistan vuoteen olleen täynnä ihmisiä, käsiä ja jalkoja, ja että minua oltiin venytelty sinne ja tänne ja työnnetty kaikkialle sitä ja tätä. Ihmisen mielikuvitus oli loputon.
Jostain kumman syystä halusin silti mennä Timo Similän kanssa naimisiin. Ehkä saisimme vauvoja... tai jotain. Olen aina ajatellut jollain sairaalla tavalla sitä kuinka hyvältä näyttäisin morsiuspuvussa ja kukkapuskassa. Huntu olisi jo sairasta huumoria. Kuulin jo hääkellojen soivan. Näin itseni onnellisena. Olin sitoutunut Timo Similään rakkauden näkymättömin naruin
(Reps)
On kuin mitään tätä ei olisi tapahtunutkaan.
Jossain vaiheessa minulle tarjottiin lasillinen vettä. Tuo vesilasi luultavasti pelasti sekä henkeni että mielenterveyteni. Yksinkertainen lasillinen raikasta vettä toi mieleen sekä sateen, vesiputouksen että uimisen. Kaikki samassa paketissa. Jossain oli toinen maailma, ja tämä oli vain sen osakokonaisuus. Tämä painajainen päättyisi joskus, ja he lopettaisivat, päästäisivät minut irti, antaisivat minulla vaatteeni takaisin ja osoittaisivat tien ulos. Joskus vielä seisoisin kadulla, ja kävelisin kotiiin. Vielä ei ollut sen aika, sillä kolinasta päätellen jonkinlainen uusi kierros oli alkamassa.
Pimeydestä tuli valoon kädet, jotka tarttuivat polviini, ja levittivät reidet toisistaan. Taisin huutaa silloin ensimmäisen kerran kauhusta.
Näin morsiuskimpun lentävän sinitaivaalla. Se oli hämmästyttävän kaunis.
(Hirn)
- Mitä se sanoi?
- Se sanoi, Timo, minä rakastan sinua.
- Hulluko se on?
- Tukitaan sen suu jollain.
- Hyvä idea.
(Hihitystä)
Ennen kuin suuni tukittiin, niin ehdin keskustella Timo Similän kanssa hetken. Tunsin, että yhteytemme syveni, ja että hän erkani vaimostaan. Välillemme muodostui suora linja.
- Timo, minä rakastan sinua.
- Ole hiljaa!
- Ja tiedän että sinäkin rakastat minua, etkä vaimoasi.
- Tukkikaa nyt sen pölinät ja äkkiä.
- Käske heitä lopettamaan. Mennään vaikka ulos syömään ja tutustutaan toisiimme.
- Äkkiä nyt perkele!
- Seuraan sinua vaikka maailman syövereihin, pelotta. Sinä olet minun valoni.
(Naurua)
Temppuni tuntui saaneen hieman kaikupohjaa, sillä Timo Similän kasvot alkoivat hahmottua vallitsevassa pimeässä, eivätkä valot enää niin häikäisseet. Olin lisäksi muuttunut immuuniksi kivulle. Itsetuntoni alkoi palailla, vaikka meno jatkui yhtä helvetillisenä kuin aiemminkin. Minuun ei kuitenkaan sattunut. Minuun ei osuttu, vaikka minut tahrittiin, sotkettiin ja rikottiin. Timo Similän sisimpään oli syttynyt pieni valo. Sytytin tuon valon sinne itse.
Hän liikehti neuvottomana, sillä tuo valo oli pieni mutta kirkas, ja se teki kipeää.
- Antakaa sille oikein kunnolla sitä munaa, niin mulle jää lämmin tavara tarjolle, Timo Similä sanoi.
Hänellä oli poikamainen nauru. Rakastin hänen nauruaan.
(Reps)
Mjoo
Finaaliosuudessa Timo Ja Donna yhtyvät toisiinsa. Teko on rakkauden teko ja sitä suoritettaessa Donna hymyilee rakkauden aaltojen kulkiessa hänen sisällään. Hän täyttyy. Hän ymmärtää olleensa tyhjä vaasi, joka nyt tulvisi yli.
Timo Similän siittiö lähestyy Jupiterin kokoista munasolua Donnan uumenissa. Se on jättimäinen ja siittiö lähes merkityksetön vipeltäjä.
Donna saa orgasmin ja räjähtää valopalloksi.
Hieno loppu
(Hihitystä)
Sinikka Similä (os. Liimatainen) saisi Donnan orgasmin hetkellä sydärin. Se sopisi hyvin kupletin juoneen.
(Hirn)
Kauniit sielut syövät aina lammasta. Suoden tietenkin kunnioittavia ajatuksia vuokseen henkensä antaneita eläviä olentoja kohtaan.
Tällaista se minun elämäni on. En toki olisi sitä julkisesti halunnut kerrottavan. Myös se, että minulla on suuri patukka, saisi olla ihan oma salaisuuteni vaikka olen sen paljastanutkin eräälle naiselle.
Hän huokaisi kuinka pitkä, paksu ja jykevä se on. Kysehän on siis äänen nopeuteen perustuvasta 1/4-osa aallonpituudella toimivasta putkibassostani. Mitä te pervot oikein kuvittelitte?
Nyt kello lähenee ½ 2 joten on päiväkahvin aika. Hakisin muuten PK-seuraa, mutta kun nyt ei viitsi päiväkännejä vetää. Ja noihin edellisiin kirjoituksiin. Funeau sori välinpitämättömyyteni sänkyhommissa, mutta kun luulin aluksi sinun olevan mies.
Ymmärräthän nyt, että uutuuden viehätystä ei ollut, koska et ollutkaan edes transu. c",)
>Similä<
Aika hauskoja ovat nämä Star Trek elokuvakin... kuin ... jooh