Olen tätä asiaa nyt pyöritellyt päässäni pitkään ja pakko se nyt ainakin on saada jakaa. Ongelmani koskee entistä työkaveriani. Nykyistä kai kaveria. Naispuolista. Olimme noin vuoden samalla työpaikalla ja jotenkin meillä synkkasi todella hyvin. Hän vaihtoi työpaikkaa ja yhteydenpitomme jatkui. Pääsääntöisesti spostilla. Lähettelemme viikossa 3-4 spostia missä jaamme tunteitamme ja ajatuksiamme elämästä. Olen yrittänyt olla yhteydessä myös whatsappissa mutta jotenkin ne keskustelut hän lopettaa lyhyeen. Spostien lähettely on ihan mukavaa mutta jotenkin toivoisin enemmän. Samoin on tapaamisten suhteen. Olen yrittänyt ajoittain ehdottaa näkemistä vaikka esim.samanikäisten lastemme kanssa mutta jotenkin hän torppaa nekin. Sitten saattaa kuitenkin kertoa miten on ollut tuossa meidän lähellä leikkipuistossa. Miksi ei kysynyt minua sinne lasten kanssa. Samoin kertoilee myös miten käynyt työkaverien tai kaverien kanssa lenkillä ja salilla jne. Jotenkin tulee olo että koettaa saada minut suuttumaan niin että lopetan kirjoittelun. Toisaalta sitten taas välillä kun en ehdi kirjoittaa spostia niin siitä huomauttaa. Tietty myönnän että olen hieman häneen ihastunut. Ja voi olla että hän ei niinkään. Enkä siitä uskalla hänelle puhua koska voin hänet menettää ystävänä. Hän on kuitenkin niitä harvoja ihmisiä jolle uskallan asioitani puhua. Ja jotenkin minusta tuntuu että minä myös hänelle. Sen verran syvällisiä aiheita ollaan kuitenkin käyty läpi. Eli siis olenko vain ihastunut pelle vai olenko vain mies poloinen löytänyt hankalan ihmisen.
Sekaisin ex-työkaverista
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.