Tähän on törmätty taikauskoisimmilla alueilla jopa Suomessa.
Eikö lääkärin olisi parempi keskittyä oikeaan työhönsä taikauskoisen mumbojumbon sijaan? Varsinkin nyt koronaviruksen riehuessa maailmassa luulisi sairaiden hoitamisen olevan tärkeämpää.
Eikö lääkärin olisi parempi keskittyä oikeaan työhönsä taikauskoisen mumbojumbon sijaan? Varsinkin nyt koronaviruksen riehuessa maailmassa luulisi sairaiden hoitamisen olevan tärkeämpää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei varmastikkaan ole mitään velvollisuutta rukoilla ja eikä tyrkyttää rukoilujaan.
Oman uskon tarjoaminen, etenkin, jos se on muu kuin potilaan, on käsittääkseni jopa ehdottomasti kiellettyä. Näitä hengellisiä toimintoja varten on sairaalapappi ja potilas voi muutoinkin pyytää jonkun luottamansa seurakunnan esirukoilijan ja keskustelijan vierelleen.
Aikoinaan j:todistajat kiertelivät sairaaloissa käännyttämässä potilaita perintöjen toivossa. Etenkin sairaala-apulaisiin on j:todistajien oppi uponnut. Tästä syystä tässä asiassa otettiin tiukka linja. Henkilökunta ei saa hyväksikäyttää potilaan luottamusta ja heikkoa asemaa, muutoinkaan.
Sairaaloissa voi joskus edelleenkin törmätä seurusteluhuoneissa Vartiotorni- ja Herätkää-lehtiin. Ne kannattaa heti viskata roskiin. Niiden taustalla on nk. viekas vaikutin.
Sitten on näitä Hyvä sanoma, Herää valvomaan, Uusi Tie, Sana yms roskalehtiä. Roskiin vaan. Sinne ne kuuluvat.
Sana on hyvä lehti.
Minä olen Uusitien tilaaja.
Mielisairaiden vaivoja hoidetaan plasebolla eli rukouksella.
Uskonnottomat valittavat, ettei hoitohenkilöstö ehdi edes jutella niin että kaksi sanaa vaihtaisi, ja sitten uskovaiset edellyttävät heidän kanssaan rukoiltavan.
Okeeei...
Luin joskus artikkelin Duodecimistä, lääkärien aikakausilehdestä. Siinä ongelmaksi katsottiin epäluottamus "ateistista" tiedettä edustavaan lääkäriin, ja ei niinkään itse potilaan vaan omaisten osalta.
Ja sekin nostettiin esiin etteivät lääkärit yksinkertaisesti kykene välttämättä käsittämään jotakin Raamattufundamentalistia tai viidakosta tullutta lukuisiin henkiin uskovaa potilastaan. Heidän näkemyksensä ovat aivan liian kaukana lääkärin näkökulmasta.
Lääkäri ei saa tietenkään tyrkyttää vakaumustaan. Tuskin lääkärillä on edes aikaa muuhun kuin varsinaiseen työhönsä. Ilmeisesti noissa tilanteissa lääkäri ja potilas tuntevat toisensa uskovaisiksi. Ja jos lääketieteellinen osuus hoidetaan ja pysytään aikataulussa, niin mitäpä ne muut jutut kenellekään kuuluvat. Tuttujen lääkäreiden kanssa höpistään muutenkin kaikenlaista.
Ei sitä tarvitse tyrkyttää kuten ei ateismiakaan.
Kyllä saa ja pitääkin jos asiakas sitä pyytää.
Miksei saisi muka? Vitut nysvistä ateisteista jos tuputtavat evoluutiopaskaansa.
Rohkea ihminen rukoilee jos siltä tuntuu, eikä välitä yhtään mitä muut ajattelevat
Patmos-sairaalassa on hoidettu jo miljoona potilasta!
12.4. vuonna 1994 eli 26 vuotta sitten oli suuri päivä Kairon jätteidenkerääjäyhteisölle Mokattamin slummissa. St. Simon-Patmossairaala avasi ovensa.
Sairaalan olivat vihkimässä silloinen koptikirkon johtaja, paavi Shenouda III, Suomen silloinen kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi ja hänen avustajansa Reijo Ahteela sekä Suomen suurlähettiläänä toiminut Garth Castren.
Saimme projektiin Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja ja omavastuuosuuden rahoitimme ystäväpiirimme rakkauden lahjoilla.
Muistan tuon päivän kuin eilisen. Ja kuitenkin aikaa on kulunut niin paljon, että sairaala on poliklinikkansa ja eri osastojen kautta hoitanut peräti miljoona potilasta eli tuon verran käyntikertoja. Kaikki potilaat ovat olleet köyhän Mokattamin jätteidenkerääjäyhteisöön kuuluvia ihmisiä.
Kiitos Jumalalle Hänen uskollisuudestaan, kiitos jokaiselle Patmosystävälle ja myös työtovereillemme Kairossa. Kiitän myös Patmoksen hallitusta, joka silloin uskalsi lähteä tuohon suurhankkeeseen.
Kaikki alkoi yhdestä pienestä tilanteesta: pojasta, jonka jalka oli ajettunut hänen astuessaan ruosteiseen naulaan. Lähdin etsimään sairaalaa ja kuulin, ettei slummissa ole lainkaan sairaalaa. Löytyi nuori lääkäri Samuel, joka maalattiaisessa yhden huoneen lääkärinvastaanottotilassa otti vastaan ja hoiti lapsen jalan.
Tuosta tapahtumasta lähti liikkeelle tapahtumaketju, joka on ihme, joka jatkuu yhä tänä päivänä.
Nyttemmin Pyhän Simonin Patmossairaalalla on tukija, mutta kummityömme on yhä osa Mokattamin lasten tärkeää tukea ja sairaalan ylilääkäri, tri Samuel Maher on tukemme kohteena ja valvoo koko Lastenapumme työtä Kairossa.
Tri Samuel Maher lähettää kiitoksensa patmos-ystäville:
- Haluan kiittää kaikkien näiden Mokattamin jätteidenkerääjä yhteisön köyhien lasten ja perheiden puolesta tästä ihmeellisestä työmuodosta.
Sairaalamme on tänään ainoa toimiva sairaala alueella ja ottaa vastaan myös koronavirukseen sairastuneita slummin asukkaita.
Kiitos rukouksesta ja tuesta, joka on yhä tarpeen Mokattamin slummin asukkaille ja erityisesti lapsille, joita saamme tukea.
Herra on hyvä ja Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.”
Näin kertoo ja kiittää Pirkko Säilä
Ehdottomasti saa rukoilla, sitä ei pysty kukaan estämään. Tosin kannaattaa tehdä se salassa.