Onko olemassa jotain selkeitä "merkkejä", mistä uskottomuuden voi tunnistaa? Voiko epäilykset olla turhia johtuen omasta mielikuvituksesta? En ole perinteisen mustasukkainen avokkeestani, mutta jotain lienee vialla... Olen muuttanut käytöstäni, koittanut saada läheisyyttä, myös seksiä ja antaa sitä, "sietänyt" kaikenmaailman menot ja yrittänyt todella mennä vastaan.Turhaan! Niin, että onko se vika minussa vai missä? Olisipa tähän selkeä vastaus...Tai olisipa se vaan "kevätväsymystä"
Mistä uskottomuuden tunnistaa?
Mietinpä vaan...
123201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kummastako mahtaa olla kysymys? On täysin eri asia jos nainen on haluton ja etäinen kuin jos vastaavasti mies on sitä..! Me käyttäydytään NIIN ERI LAILLA..! Keväälläkin...
Siis mies on kyseessä. Viime aikoina (noin 1-2 kk) ollut tosi omissa oloissaan, paljon töissä (ylimääräisiä vuoroja) eikä tunnu viihtyvän kotosalla...
Voivat olla oireita siitä tai jostain muustakin (tyytymätön johonkin asiaan tai ihmiseen, masennus, väsymys jne.). Jotain on kuitenkin pielessä.
Jos menot lisääntyvät ja ne selitellään epäuskottavasti, on syytä nostaa kissa pöydälle. Voi olla että kaveri kieltää kaiken - todennäköisesti - mutta huomaapahan että ei sullakaan pelkkiä sahajauhoja ole yläkerrassa.
Tunnen erään pelimiehen joka on koko liittonsa ajan pettänyt ja jatkaa sitä edelleen. Ja vaimo uskoo kaikki selitykset reissuista. Kusetti minuakin kun esitteli itsensä vapaaksi mieheksi kunnes sitten kuvio alkoi selvitä. Siihen loppui se touhu ainakin mun osalta.
Jotkut miehet eivät kärsi minkäänlaisia tuskia vaikka pettävät jatkuvasti, valitettavasti näin on.
Miksi sinulle tuli ensimmäisenä pettäminen mieleen? Ehkä mies ei vain viihdy kanssasi. Ehkä hänellä on paljon työhuolia, eikä hän osaa niistä kanssasi keskustella. Tiedätkö, mikä on hänen rahatilanteensa? Ehkä raha-asiat huolettavat.
Kertomiesi oireiden perusteella jotain on pielessä. En kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä epäilemään pettämistä. Yritä jutella miehesi kanssa ja selvitä, mikä asia häntä kaivaa.
Mielenkiintoista, etten sanoisi kuvaavaa ajan hengelle tuntuu olevan, että heti ensimmäisenä haetaan "syitä" työ- ja rahaongelmista..! Jos se kumppani ei vaan kertakaikkiaan vastaa odotuksia ja tunteisiin, niin pitääkö sitä hakea sitä keppihevosta sen sijaan, että toteaisi rehellisesti: Ei natsaa, vaihdan maisemaa...
Jos yhdessä ollaan asuttu jo jonkin aikaa - ehkä jopa vuosia, niin kannattaako heti ensimmäisten huolten tullessa kohdalle vaihtaa maisemaan. Tässä tapauksessa ihminen on huolissaan siitä, kun puoliso on hiljainen ja välttelee seuraa. Ennen kuin alkaa maalaamaan piruja seinille (pettäminen, ero yms.), kannattaisi yrittää selvittää todellinen syy. Kyllä se vain niin on, että työ- tai rahahuolet saavat monet vetäytymään puolisostaan. On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa huolistaan jutella. Jos heidän puolisonsa heti luulee, että kyse on pettämisestä tai siitä, että toinen haluaa eroa, saattaa suhde kaatua ihan turhan takia.
Se syy kannattaa selvitää - tai ainakin kertoa puolisolle, että on huolissaan hänestä. Jos kumpikin pyörittelee päässään omia ajatuksiaan juttelematta, tulee siitä vähän turhan paljon väärinkäsityksiä.
Pettäminen tulikin vasta viimeisenä mieleen. Ollaan aina puhuttu asioista, niin hyvistä kuin huonoistakin. Rahahuolet ei paina, töissäkään ei kuulemma murheita. Ehkä uskalsin ajatellakin pettämistä vasta viimeisenä, koska hän on sitä vakuuttanut ettei tekisi. Johon tietenkin uskon, mille muulle parisuhde perustuisi kuin luottamukselle. Mies sanoo kyllä rakastavansa, mutta "näytöt" puuttuu... En pidä itseäni epäviehättävänä, "kamalana akkana" tai luotaan työntävänäkään. Jännä, kun tosiaan olen sitä mieltä, että asiat on puitava sen henkilön kanssa jota ne koskee ja nyt täällä sitten kuitenkin mietin näitä... Miehelläni on ystäviä, joiden tiedän pitäneen peliä paljonkin vakisuhteiden ohessa. Näille hän vain naureskelee...
Seuraapa sub-tv:n Rysän päällä-ohjelmaa. Siinä on hyviä juttuja elävästä elämästä. Siis real life... Not theatre...
ROTFLMAO
Joo, kannattaa hakea elämänohjeet reality-sarjoista... :)
Hei-joo Taneli! Älä jaksa yleistää, jos et diggaa real life-jutuista. Nimittäin kaikessa, mitä maa päällään kantaa, on jotain opittavaa kun sen oivaltaa... Pala sieltä, toinen täältä. Mut sä taidat olla suomalaisen peruskoulun peruskasvatti; tasapää Luther'in armosta! Otan osaa...
Siis luuletko sinä ihan oikeasti, että esimerkiksi Rysän päältä ohjelmassa on jotain ns. todellista? Kyseessähän on järjestettyjä tilanteita, joista ei tosiaankaan voi tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, mitä oikeasti tapahtuu. Jos haluat nähdä, mitä maa päällään kantaa, lähde kiertämään sitä maata. Älä jää kotiisi tuijottamaan Seiskaan verrattavia sarjoja.
Tuohon on sama kuin katsoisi Survivorsia ja luulisi, että ne ihmiset ovat samanlaisia kotona :) Kyllä minä niitä sarjoja seuraan, muttei niistä pidä omaan elämään apuja ottaa. Tilanteet ovat täysin järjestettyjä ja pätkät niin leikattuja, ettei mitään rajaa. Rysän päältäkin esittelee aina vain sen toisen puolen asiasta.
Viestisi loppupään idioottimainen oletus ei ole edes asiallisen kommentin arvoinen. Hankipa vähän elämänkokemusta muualtakin kuin telkkarista, niin ehkä osaat katsella maailmaa uusin silmin.
Sähän oot ihan oikeesti SUOMALAINEN PERUSJUNTTI!! Edelleen: Otan osaa..!