Sellaisen käsityksen saa Lehtisen kolumnista, että hän on suorastaan kiitollinen kun Brezhnev tyrmäsi Kekkosen aloitteen Viipurin seudun palauttamisesta. Lehtisen mielestä koko ajatus oli niin irvokas ja hävettävä, että olisimme vajonneet aivan häpeän alhoon, jos se olisi onnistunut.
Lehtinen on joviaali, monikansallinen eurooppalainen, ei mikään impiwaaran juntti ja hänelle toimiva demokratia tarkoittaa sitä,, mitä se EU:ssa onkin: mahdollisuutta estää kaikki, mikä voisi hyödyttää enemmistöä, tai edes ketään muuta kuin eliittiä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006467997.html
Lehtinen on joviaali, monikansallinen eurooppalainen, ei mikään impiwaaran juntti ja hänelle toimiva demokratia tarkoittaa sitä,, mitä se EU:ssa onkin: mahdollisuutta estää kaikki, mikä voisi hyödyttää enemmistöä, tai edes ketään muuta kuin eliittiä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006467997.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
Käsitit väärin, Lasse Lehtisen mukaan Kekkonen ei esittänyt Karjalan palauttamista, vaan vaihtokauppaa tarjoten alueita Lapista.
"MONET KAIPAAVAT Urho Kekkosta, valtiosäännön varsinaista venyttäjää. Vuonna 1968 hän tarjosi Leonid Brezhneville vaihtokauppaa: Suomi tunnustaisi DDR:n ja antaisi naapurille Lapista Norjan vastaisen alueen. Suomi saisi Viipurin sitä ympäröivine alueineen."
Kekkonen oli pistänyt kielensä liian syvälle komukoitten hanuriin:
<<Monet kaipaavat Urho Kekkosta, valtiosäännön varsinaista venyttäjää. Vuonna 1968 hän tarjosi Leonid Brezhneville vaihtokauppaa: Suomi tunnustaisi DDR:n ja antaisi naapurille Lapista Norjan vastaisen alueen. Suomi saisi Viipurin sitä ympäröivine alueineen.
Tästä Kekkonen ei kertonut yhdellekään suomalaiselle, ei ennen matkaa eikä sen jälkeen. Brezhnev hylkäsi ajatuksen suoralta kädeltä. Me kuolevaiset saimme tietää hankkeesta 28 vuotta myöhemmin.
”On kaikin tavoin käsittämätön ajatus, että Kekkonen esittää ulkovallan edustajalle ja ensi sijassa yhdelle NKP:n keskuskomitean toimihenkilölle suunnitelmansa ja siihen liittyvän valmiuden hajottaa Suomen eduskunta”, Mauno Koivisto kirjoitti muistelmiinsa.
Jukka Tarkan mielestä Kekkonen oli eksynyt ”valtiosäännön, rikoslain ja terveen järjen rajojen tuolle puolen.”<<
Eli siis Viipurin alueen saaminen olisi ollut komukoiden hanurin nuolemista, kun taas Koivisto suoraselkäisesti kieltäytyi ottamasta Karjalaa takaisin?
Kekkosen vihaajille, siis yleensä kadehtijoille, kelpaavat mitä epämääräisimmät syyt missata häntä.
NL/Venäjä ei ole koskaan tehnyt vakavaa tarjousta Suomelta valtaamiensa alueiden palauttamisesta, ei vaihtokaupalla eikä ilman.
Erilaiset spekulaatiot ovat suomalaisten toiveajattelua tai tahallista valehtelua.
Kekkonen sen sijaan teki neuvostojohtajille esityksiä alueiden palauttamisesta tai vaihtamisesta, toisin kuin "länteen menijät" onnettomat, saamattomat hissukat, jotka eivät uskaltaneet tukea Viroakaan sen itsenäistyessä. Kekkonen avasi suhteet uudelleen sinnekin, eikä koskaan eikä missään ottanut kantaa Viron itsenäisyytä vastaan (eikä puolesta), kuten eräät lännen tuella asemiinsa nousseet.
Kyllä siis Kekkosta kohtaan tunnettu kateus on ymmärrettävää. Hän oli poliitikkona aivan omaa luokkaansa. Niinistökin kyllä pystyisi johonkin, ellei kaikkia valtaoikeuksia olisi viety.
Kekkonen on voinut tehdä esityksiä,mutta yksikään ei saanut vastakaikua.
Hän pystyi rakentamaan itsestään kuvan korvaamattomana, mutta Manu löi hänet neuvostosuhteissakin.Manu osasi venäjää,Urkki ei.
Manulla oli rintamamiehenä sotasukupolven jakamaton suosio, Urkilla ei.
"Manulla oli rintamamiehenä sotasukupolven jakamaton suosio, Urkilla ei."
Sotasukupolvi edusti kaikkia poliittisia suuntauksia, ei Koivistolla sen kummempaa kannatusta ollut, kuin muunkaan väestön keskuudessa.
Sodan jälkeen suuri osa veteraaneista kannatti SKDL;oa.
Lasse Lehtisen fiksaatio Kekkosvihaan saa milloin mitäkin ilmenemismuotoina.
Tai muoto on siis jonkinlainen kirjoitus tai pakina, siinä suhteessa mielikuvituskin kyntää yhtä uraa.
Sosoialidemokraattina Lehtinen ei pääse irti katkeruudesta ja huonommuden tunteesta kun Kekkonen ei ollut sosialidemokraatti vaan piti sosialidemokraatit ruodussa, siinä kuin kokoomuksenkin.
Lehtinen yrittää hehkuttaa milloin ketäkin sosdem hisrorian roskapöntöstä kaivamaansa työväensankaria joko vähintään Kekkosen veroisena johtajana tai Kekkosen uhrina kärsineenä nerona.
Lehtinsen lupsakkuus ja joviaalisuus kätkee taakseen pikkusieluisen salavihaisen ja katkeran nillittäjän, oikein savolaisen kierouden perinteellä.
Lehtinen on erinomainen asiantuntija ja hyvä esiintyjäkin.
Hänen sankarinsa on Väinö Tanner. Eikä syyttä.
Lehtinen kuului niihin,jotka pysäyttivät Kalevi Sorsan kuningastien taklaamalla poikittaisella Ahtisaarella.
Lehtisen asiantuntemus on lähinnä juorutoimittajan tasoa ja hän onneksi ei olekaan lähtenyt talousneuvoja jakelemaan kuten monet kollegansa. Esiintyjä hän toki, ja politiikan sisäpiireissä mukana olleena tietää juorut, usealta vuosikymmeneltä.
Monilta osin Lasse on porvarismyyrä SDP:n sisällä, kuten Liikanen ja Lipponenkin olivat.
Sorsa on yksi kaikkien aikojen parhaita, ellei ylivoimaisesti parhain, pääministerimme. Hänen johdollaan maamme selvisi energiakriisistä, joka oli taloudellisesta paljon rankempi kuin tämä koronajuttu, josta tullaan toipumaan todella helposti.
Ymmärrän, että kaikki oikeistolaiset kadehtivat ja vihaavat Sorsaa, kuten he aina oikeistolaiseen tapaan kadehtivat ja vihaavat kaikkea kyvykkyyttä paitsi sijoitushuijareita, joihin he uskovat, ennen kuin heidät pannaan vankilaan.
Kyllä Brezhnevistä oli hyötyä