erosin pari kuukautta sitten vähän yli puolivuotta kestäneestä poikaystävästä. Meille alkoi tulemaan kovia riitoja sen takia et oltiin liikaa yhdessä ja että aliarvioin,haukuin ja mollasin sitä kokoajan.Rakastin sitä mutta en näyttänyt sitä sille aina parhaalla mahdollisella tavalla. koko ajan haukuin sitä ja sanoin sille mitä sen pitää tehdä ja mitä se ei saa tehdä. Se rakasti mua niin paljon että teki tietysti kaikkensa et ei menetä mua. Sovittiin et ei erota ennenkö yritetään vielä ja se todella yritti, mä en. Sillon olin varma et haluan todella erota siitä ja päätettiin että erotaan mutta ollaan ystäviä. Oltiin ystäviä ja puhuttiin kuinka paljon meillä on parempi niin. Se suri sillon,mä en yhtään,,, aliarvioin vaan sen tunteet. Nyt kuulin siltä et se oli tavannut jossain uuden tytön ja mulla heräsi mustasukkaisuus. Olin vähän aikaa asian kans sujut mutta nyt haluan välttämättä takasi tän pojan. En kestä jos se rakastuu siihen tyttöön, oon tehnyt nyt kaikkeni et saan sen takas mut se ei haluu enää, sanoo vaan että on jo unohtanut mut. vaikka mä vakuutan miten paljon että oon muuttunut jne. nii ei auta. Mutta miten voin elää itseni kans koska tunnen niin suurta syyllisyyttä tästä jutusta koska petinkin sitä pari kertaa? se sanoo et se ei johdu musta mut ei mua kiinnosta,on silti koska alunperin ero oli mun syytä.Pahalta tuntuu kaikki asiat, vaikee hengittää, nukkua, ei voi syödä, ei katsoa rakstuneita ihmisiä, eikä yhtään mitään. Pahimmalta tuntuu se, kun muistelen sitä kun se vielä vähän aikaa sitten sanoi että oon sen elämän rakkaus ja tärkein ihminen sille ketä on et se ei voisi kuvitellakaan mitä tekis jos mua ei olisi tai jos joutuis menettämään mut ja nyt se onki jo unohtanu mut ja sen mitä meillä oli. Oon vannonut sille että teen mitä tahansa että saan sen takasi mut ei se vaan halua. nut oon päättänyt luovuttaa. mutta kuinka pääsen tästä syyllisyyden tunteesta yli ja siitä ajatuksesta kuinka paljon satutin ihmistä joka ei olsi ikipäivänä mulle ajatellutkaan tekevänsä pahaa?
pilkka osuu omaan nilkkaan
oma vika
5880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että avaudut ja tunnustat "syyllisyytesi". Joskus ihminen oppii vain kantapään kautta erehdyksistään, joskus ei ikinä.
Ota opiksesi seuraavaa suhdettasi ajatellen. Jos minä olisin ollut poikaystävänäsi, niin olisin tehnyt samalla lailla. Varmaan ole aika nuori vielä, joten elämä opettaa.
En tiedä helpottaako, mutta ensin voisit pyytää ex-poikaystävältä anteeksi. Jos hän antaa anteeksi, niin luulisi helpottavan vähän...takaisin häntä on varmaan vaikea saada, kun olet loukannut häntä aika lailla...ja vielä pettänytkin kahdesti? Oletko edes sitotuvaa tyyppiä? Haluat rakkautta, mutta onko oma rakkautesi aitoa?
olen pyytänyt anteeksi monta kertaa ja kertonut kuinka paljon kadun. Oon ihminen joka tajuaa AINA tärkeät asiat liian myöhään. Se on sanonut että on antanut anteeksi ja uskoo kyllä että voin muuttua ja että ei se johdu mitenkään musta mutta silti se vaan sanoo et ei halua et haluaa jatkaa eteenpäin. Kiinnostus kuulemma vähän lopahtanut. mielestäni oon sitoutuvaa tyyppiä ja etenkin läheisyyttä kaipaavaa. oon aina vihannut olla yksin ja nyt kun olin löytänyt ihmisen jolta sain läheisyyttä ja huomiota ihanalla tavalla niin pilasin koko jutun. Kaduttaa vaan NIIN paljon. Oon pilannut aina kaikki juttuni joko sanomalla liikaa tai ollut sanomatta mitään. Ensin se sano mulle et ehkä joskus vielä voidaan alkaa mut nyt se sanoo et ei enää varmaan koskaan, tuntuu pahalle kun joutuu luovuttaa koska en ikinä halua hävitä ja luovuttaa. mut nyt se on varmaankin pakko.
On helpompaa mennä elämässä eteenpäin,koska hän on se sinulle kertonut ettei halua enää olla kanssasi. Ole kiitollinen siitä. Kaikki miehet eivät sitä rehellisesti ja avoimesti kerro.
Ehkäpä sinun on aika jättää hänet. Et voi väkisin häntä saada. Jos hän haluaa sinua, hän kyllä tulee luoksesi.
Surullista kyllä, vai mitä.
ei ketään voi väkisin pitää. Anna hänen mennä, jos hän ei sinua halua.
Aina tarvitaan kaksi halukasta.
Päästä vapaaksi.
Hän tulee, jos sitä haluaa.
En halua kuulostaa julmalta, mutta kertomasi perusteella vaikutat olleen suhteenne aikana todella v*ttumainen ihminen. Ihmettelen ja olen onnellinen, että poikaystäväsi pystyi löytämään uuden ihmisen johon voi luottaa, sillä on varmaan ollut aika lähellä että olisit onnistunut murskaamaan hänen itsetuntonsa kokonaan. Kukaan ihminen ei henkisesti kestä sitä että häntä koko ajan aliarvioidaan, haukutaan ja mollataan (niin kuin itse sanoi tehneesi).
En usko että rakastit häntä oikeasti vaan olemalla ilkeä yritit koko ajan rimpuilla irti suhteestanne... Anna pojan mennä ja löytää todellinen onni...