Kamalan darran saa kun katselee kamalia elokuvia juovuksissa keskellä yötä.
Yön keskikohta ei ole keskiyöllä, vaan jossain muualla.
(Hirn)
Yön keskikohta ei ole keskiyöllä, vaan jossain muualla.
(Hirn)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tänään voisimme Timo Similän kanssa leipoa sämpylöitä.
Timo näyttää seksikkäältä essussa.
(Hirn)
Timo Similä sopii hyvin leipomiseen, sillä hän ylettää jauhohyllylle vaivatta ja vahvavartinen taikinan vaivaaja, eikä sellainen hienohelma kun monet kaupunkilaisnaiset, jotka eivät viitsi koska mihinkään niinkin ällöttävään kuin taikinaan. Timo työntää kätensä mönjään kuin mies ja alkaa survoa.
Hän on myös tarkka mittamies.
Valitettavasti essun nyörit eivät aivan yllä kiinni.
(Hihitystä)
Dialogi
- Timo!
- Mjah...
- Leivotaanko tänään sämpylöitä?
- Leivo persees.
Että tuo Timo on sitten napakka.
(Naurua)
Mjoo
Voisin laittaa jonkinlaiset kumihanskat käteen. Viimeksi kun leivoin sämpylöitä, oli vuosi 2001. Lopputuloksen kun tiputti parketille niin partettiin tuli lommo.
Niin se aika vierii ihmisen kasvoilla.
(Naurua)
Fläsäri!
Timo näytti olevan hieman allapäin. Hän istui vuoteella sikiöasennossa ja imi peukaloa. Timo Similä oli luultavasti saanut kovan kolauksen siinä kohtaa eilistä, kun hän huomasi että rakennuksessamme ei ollut palotikkaita. Palon sattuessa oli pysyttävä sisätiloissa tai mentävä parvekkeelle. Käytävä oli nou nou.
Vein Timolle kahvia. Hän vaikutti apaattiselta.
(Hihitystä)
Perheidylli
- Timo, katsellaanko yhdessä hääkuviamme ja nautitaan aamiainen vuoteessa? On niin kiva sää että voisi avata vaikka ikkunan ja vähän tuulettaa. Saataisiin vähän happea.
- Et perkele avaa; hullu ämmä.
- Jos vain vähän raotan?
- Raota reisiäs. Koronavirus saattaa lentää sisään. Te ämmät ette sitten tajua mitään.
- Mutta ei kai ne virukset nyt näin korkealla lennä?
- Mistä sinäkin sen tiedät?
- No THL suositteli metrin väliä toiseen ihmiseen.
- THL ja THL. Sinäkin luet kaikenlaista paskaa mitä joku paskapää kirjoittaa ja sitten tulet sitä samaa paskaa minulle tuputtamaan.
- Ei nyt riidellä, Timo.
- Ei akkojen kanssa voi kuin riidellä.
- Sinä tarvitsisit happea. Jos kuitenkin hieman raottaisin ikkunaa?
- Ämmät on kuin kidutuslaitteita.
(Hirn)
Virusahdisteinen Timo Similä tuntui purkavan ahdistustaan Donnaan. Hän haukkui tätä lihavaksi ja tyhmäksi ja rumaksi, vaikka Donna vain halusi viettää aikaa Timo Similän kanssa. Olla yhdessä, kuten usein sanotaan.
Mutta ehkä hääkuvat olivat jo hieman liikaa, Donna tuumi ja katseli varpaitaan.
(Hirn)
Valtiosalaisuuksia
Äkkiä siinä vuoteella lojuessaan ummehtuneessa ilmassa Donna sai kummallisen tunteen. Jokin ei ollut asetelmassa niin kuin sen olisi pitänyt olla. Kaikki näytti ulkoisesti olevan ennallaan, sekä sisäisesti uomassaan, mutta jokin ei täsmännyt, Donna pohti. Mutta mikä se jokin oli.
Timolla saattoi olla toinen nainen, nuorempi ja kauniimpi, Donna ajatteli ja katseli Timo Similän veistoksellista profiilia. Timo Similä oli ihmismarkkinoiden kuuminta kamaa, ja satojen naisten yhteinen päivä- yöuni. Missä tahansa julkisella paikalla ollessaan, Donna vaistosi tämän. Se oli ilmiselvää. Jos Timo Similästä päästi hetkeksikään irti, jokin kiero naaras oli hänen kimpussaan lirkuttelemassa ja keikistelemässä.
Donnaa kylmäsi.
- Mitä sä täriset? Sulla on varmaan tartunta. Me äkkiä toiseen huoneeseen karanteeniin. Ja muista olla hengittämättä minuun päin, Timo tiuskaisi tiukkaan sävyyn.
(Naurua)
Työhuoneeseensa karanteeniin asetettu Donna oli murheen murtama. Hänen rakastamansa mies ei rakastanut häntä. Keskustelupalstoilla kaikki haukkuivat häntä ja hänen murheensa vain syveni. Hän oli kuin jäätikön osa, joka jymisten irtoisi jalustaltaan ja jäisi veden varaan ajelehtimaan. Donnasta oli tulossa merkityksetön, orpo, irrallinen kappale vailla yhteyksiä mihinkään. Ei siteitä, Donna tuumi katsellessaan karanteeniikkunasta puistoon, jossa onnelliset naiset taluttivat onnellisia lapsiaan onnelliseen maailmaan.
Donna hypisteli valkoista pitsiä tuolinselkämyksellä. Morsiuspuku loisti kirkkaana kuin lumi auringonvalossa. Se säteili, kimalsi vitivalkoisena kuin helmi tai ajassa yhden hetken lumihiutale.
Hän huomasi kyynelehtivänsä.
(Hihitystä)
Samaan aikaan Timo Similä teippasi varmuuden vuoksi Donann karanteenihuoneen oven jeesusteipillä ilmatiiviiksi.
(Hirn)
Donna Donatello istui hääpuku päällään ja kirjoitti. Hän kirjoitti ja kirjoitti. Ja kun hän oli saanut jotain kirjoitettua, hän kirjoitti lisää. Donna Donatello kirjoitti kaikki paikat täyteen. Sanoja vain tuli ja tuli ja tuli. Virta tuntui loputtomalta, koska se oli loputon. Minkäänlaista päätösjaksoa ei ollut olemassa, vaan virta oli kuin kaikkeuden loputonta liikettä. Donna Donatello kirjoitti niin paljon, että hänen fyysinen olemuksensa tuntui kiehuvan, olevan kuin höyryävää elohopeaa jumalten kämmenellä. Donna liihotti korkealla, kaikkialla ja kaikkeuksien takana.
Eräänä päivänä se loppui. Virta katkesi ja katosi kädestä kuin narunpää. Kuului vain viuhahdus ja sitten se kaikki loppui. Hyppynaru oli poissa.
- Me lähdetään pitsalle Isabellan kanssa! Voidaan tuoda sulle jämät! Timo huusi työhuoneen oven läpi. Donna käänsi päänsä kohti ovea ja näki sen läpi nuoruuteen ja kauneuteen. Hän tunsi olevansa täysin hukassa. Ulko-ovi kävi ja he olivat poissa, ja viimeinen mitä Donna Donatelllo kuuli, oli nuoren naisen nauru.
(Hirn)
Dialogi
- Timo?
- Ei nyt taas, Timo Similä puuskahti.
- Rakastatko sinä minua?
- Mittaa kuumees. Siis etkö sä näe että mä luen lehteä?
- Mutta kun musta tuntuu että sä et rakasta mua.
- Rakkaus on jokin mömmö. Mene saamari apteekkiin.
Donna katseli kimaltelevaan kattokruunuun. Se näytti jotenkin kulahtaneelta. Se roikkkui väärällä vuosisadalla hänen yllään.
(Naurua)
Naisten alennustilat ovat humoristisia ja täynnä hauskoja vivahteita ja variaatioita. Donna Donatellon tapauksessa tämä näyttäytyi niin että hän muuttui pikkuhiljaa saaliista saalistajaksi. Donnan katseesta katosi jokin hänelle oleellinen osa, ja tilalle jäi vain tyhjää. Lempeys ja hellyys, rakkaus katosivat silmistä, ja jäljelle jäi vain kehys, rajaus ja syvä pimeys.
Jos jotain tällaista voisi kuvailla maiseman keinoin, niin on noustava korkeille vuorille ja katsottava kauas pitkin pilvetöntä taivasta maailmojen horisonttiin. Vain näin voi ymmärtää sen tilan, johon Donna oli joutunut itsessään ja itsestään. Kaikkea tätä väritti yksinäisyyden huimaava tiara hänen kutreillaan. Ihmisyys oli päättynyt. Oli Jumalten vuoro.
(Hihitystä)
Dialogi
- Mitä sä nyt puuhaat? Timo Similä kysyi.
- Arvaa.
- Miksi sulla on hääpuku päällä? Ootko menossa jonkun kanssa naimisiin?
- Tämä on todiste.
- Mikä todiste?
- No todiste siitä että en ole lihonut.
- Ei tuo ole se alkuperäinen puku.
- Onhan.
- No ei taatusti ole. Tämä on huijaus.
- Ei taatusti ole huijaus.
- Akat on aivan hulluja. Sekopäitä.
(Hihitystä)
Kamalan darran voi välttää kun nauttii kirkkaita juomia, kuten vodkaa, giniä, tequilaa ja ehdottomasti vettä. Syömistäkin täytyy harrastaa. Syö ja juo vettä ennen alkoholiannoksia, muista nauttia syömistä ja vettä alkoholin välissä ja ehdottomasti viimeinen shotti pitää olla vettä.
Ai täällä on jokin ohjeistus.
Tuosta saa sellaisen kuvan että pitää hiihdellä handeliin.
(Naurua)