Tavattiin 3v sitten, ihastuttiin. Suhde ei kuitenkaan kestänyt pitkään monestakin eri syystä; mm. ikäero: minä silloin 35, hän 23. Seurusteltiin muiden kanssa. Nainen muutti kauas pois.
Tavattiin sattumalta uutenavuotena, kumpikin jälleen sinkkuina. Vietettiin muutama ihana päivä ja yö. Nainen palasi kotiinsa. Juttelimme paljon puhelimessa. Rakastuimme toisiimme.
Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Me kumpikaan emme pääse toisemme luo kuin ehkä joka toinen kuukausi pitkän välimatkan takia, ja kumpikin on erittäin sitoutunut omaan paikkakuntaansa. Ja minä mietin, onko tässä mitään järkeä. Kahden kaukosuhteen takia kun olen saanut tavalla tai toisella kylmän hanskan kasvoilleni. Ottajia sinänsä on löytynyt ihan lähiaikoina lähipiiristäni, mutta en ole heidän kanssaan alkanut millekään, kun rakastan vain tätä yhtä. Ja hän minua, ainakin uskon ja toivon niin. Mutta.. Onko toivoa?
Tavattiin sattumalta uutenavuotena, kumpikin jälleen sinkkuina. Vietettiin muutama ihana päivä ja yö. Nainen palasi kotiinsa. Juttelimme paljon puhelimessa. Rakastuimme toisiimme.
Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Me kumpikaan emme pääse toisemme luo kuin ehkä joka toinen kuukausi pitkän välimatkan takia, ja kumpikin on erittäin sitoutunut omaan paikkakuntaansa. Ja minä mietin, onko tässä mitään järkeä. Kahden kaukosuhteen takia kun olen saanut tavalla tai toisella kylmän hanskan kasvoilleni. Ottajia sinänsä on löytynyt ihan lähiaikoina lähipiiristäni, mutta en ole heidän kanssaan alkanut millekään, kun rakastan vain tätä yhtä. Ja hän minua, ainakin uskon ja toivon niin. Mutta.. Onko toivoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Minusta tuntuu, että sisimmässäsi tiedät jo vastauksen omaan kysymykseesi.
Jos kumpikaan ei ole valmis luopumaan omasta etabloituneesta elämästään niin teillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta.
Voisitte tietysti yhdessä purkaa ja listata ne
asiat, jotka tekevät yhteiselonne mahdottomaksi ja sitten listata ne asiat, mitkä tekevät yhteiselonne mahdolliseksi.
Tällä yksinkertaisella T-tekniikalla näette itsekin kummalle puolelle vaakakuppi kallistuu ja
miksi.
Tämä tekniikka edellyttää tietysti molemmilta osapuolilta avoimuutta ja rohkeutta pistää itsensä likoon ja kohdata asiat sellaisina kun ne ovat. Mutta hyvän suhteenhan pitää perustua rehellisyydelle ja luottamukselle, eikö ?
Jos ei edellinen onnistu suhteenne valitettavasti perustuu ihastumiseen ja hyvään seksiin. Kumpikin tarrautuu toiseen niin kauan kunnes "jotakin parempaa ja syvempää" löytyy. Ja silloin tämäkin aika, jota nyt vietätte yhdessä on pois siitä ajasta, jonka voisitte oikeasti käyttää sen oiken löytämiseen.
Ja rohkeasti vain tunnustamaan, että silloin kun itse mietit tällaista niin oikeasti tiedät itse jo vastauksen kysymykseesi. Etsit vain vahvistusta mielipiteellesi?
Käsi sydämelle - Elämme vain kerran. Käytä se aika viisaasti aina luottaen omaan intuitioosi.
Elämä ei aina ole helppoa, mutta ei ole järkevää pettää itseään. Siitä tulee vain pitkän päälle kyyniseksi ja kyynisyys ei sovi kenellekään elämänasenteeksi. Kyynisyys kun on häviäjän lohdutuspalkinto.
Onnea Uudelle Elämälle...
Tämä on edelleenkin hyvin hankalaa.
Kumma, olen pitkän ikäni ja muutaman ihmissuhteen jälkeenkin ollut pitkään sitä mieltä, että kun ihmiset rakastavat toisiaan, niin sen pitäisi riittää, oli suhteen osapuolet sitten miten erilaisia tahansa. Mutta viime aikoina (vasta nyt!) olen huomannut, että ei se ihan niin olekaan. Rakkaus ei välttämättä aina voitakaan kaikkia esteitä.
Tiedän kyllä, että toinen osapuoli haluaa meidän jatkavan - asiat hänen mielestään kyllä muuttuvat paremmiksi ennemmin tai myöhemmin. Ja nimenomaan se tästä tekeekin niin hankalan. Ikäerolla on tosiaan merkitystä tässä asiassa...
Ja loppujen lopuksi välimatkalla ei ole niin paljon merkitystä. Luultavasti suhde olisi mennyt poikki jo muutaman viikon jälkeen, mikäli olisimme asuneet vieläkin samassa kaupungissa. Nainen on samanlainen kuin minä 5-10 vuotta sitten, mutta minä olenkin jo ihan eri ihminen. Mutta katsellaan vielä, nainen on tulossa huomenna tänne viikoksi "lomailemaan", joten sen jälkeen olemme varmasti kumpikin paljon viisaampia. Tai sitten entistäkin enemmän sekaisin kaikesta.