Ongelmani johtuu aika pitkälle kokemattomuudesta, mutta ihastus on saanut pääni sekaisin ja on pakko saada edes joitain "tyhjiä" neuvoja, jos ei muuta. En tiedä, onko tämä ihan oikea osasto, mutta ainakin vastaavanlaisia juttuja täältä ennestään löytyy.
Tapasin muutama viikko sitten Helsingin yössä kauniin parikymppisen naisen (itsekin olen suunnileen samanikäinen), josta tein nopean luonneanalyysin ulkonäön perusteella (nämähän pitävät aina paikkansa). Todella kaunis, mutta ei ihan minun tyypiäni. Juttu kuitenkin luisti ihan kivasti ja jatkoillekin mentiin. Satuin illan aikána puhumaan treffeistäkin ja sain hänen numeronsa.
Seuraavana päivänä ajattelin taas, ettei hän kyllä ihan minun tyyppiäni ole ja lisäksi olen ikisinkku, jonka ei todellakaan ole tarkoitus pariutua vielä tässä vaiheessa. Kuitenkin, kun nyt kerran itse olin treffeistä maininnut ja ehkä vähän niiden tarpeessakin, niin soitin hänelle ja treffit tuli sovittua. (selvitettäköön tässä vaiheessa, ettemme siis päätyneet sänkyyn tuona edellisenä iltana, tai siis päädyimme, mutta mitään ei tapahtunut).
Siitä kun viimeksi olin naisen kanssa treffeillä oli jo jokunen aika vierähtänyt, joten jännitin varsin sopivasti tapaamista. Kaikki meni kuitenkin loistavasti ja ei enää puhettakaan siitä että "hän ei ole minun tyyppiäni", koska hän todellakin oli. Treffien jälkeen soiteltiin ja puhuttiin netissä. Seuraavana viikonloppuna suudeltiinkin, tosin olin niin kännissä, etten edes muista kumpi teki aloitteen, todennäköisesti minä kävin kaatokännissä päälle. Tosin jälkeenpäin hän sanoi, ettei häntä tapahtunut harmitakaan. Kuitenkaan en ole toista kertaa häntä suudellut, edes kännissä.
Varsinainen ongelmani alkaa tästä. Mitään fyysistä ei siis ole tapahtunut luukuunottamatta noita paria ekan viikon kännikertaa. Siis ei mitään, edes kädestä pitämistä. Hän sanoi, että jos haluan vain seksiä, niin hänet kannattaa unohtaa. Minulla nyt ei mikään kiire sänkyyn olekaan, mutta silti tuon sanominen sai minut takajaloilleen enkä nyt ainakaan uskalla tehdä mitään aloitetta suuteluun tai kädestä pitämiseen. Yritän kyllä viestiä hänelle, että kädestä pitäminen olisi ok, mutta tuntuu siltä ettei hän halua. Silti hän kuitenkin haluaa tavata minua, meillä on yhdessä hauskaa ja katsomme toisiamme silmiin jne. jne. Hänen kaverinsa tuntuvat myös ajattelevan, että olemme alkava pari, mutta ei silti edes kädestä pitämistä!
Aina kun olemme yhdessä minulla on hyvä ja vapautunut olo, mutta heti kun eroamme, niin olen varma, ettei hän välitä minusta ja ahdistun. Haluaisin puhua hänelle tunteistani tms. mutta kun tapaamme sanat kuivuvat kurkkuun. Netissä ja kännissä taas en viitsi puhua niin herkistä asioista, etten antaisi itsestäni ihan nössöä kuvaa.
Tilanne on taas masentanut minut täysin. Pohjimmiltaanhan kaikki johtuu siitä, etten osaa tätä hommaa, koska olen ollut niin kauan sinkku ja vaikka naisia on ehkä ollutkin, niin näin pitkälle ei ole tarvinnut ajatella. Välillä tuntuu siltä, että soitan hänelle ja puran kaikki, tosin todennäköistä on, että hän säikähtäisi äkillistä tunteenpurkaustani. Toisaalta olen myös ajatellut, että annan koko homman olla, niin se olisi itsellenikin helpointa, pystyisi ainakin taas keskittymään asioihin. Haluaisin vain tietää mitä hän ajattelee minusta ja näkeekö hän minussa mitään muuta kuin pelkän kaverin. Hidas eteneminen olisi minulle ok (ainakin hänen kanssaan), kunhan tietäisi että etenemiseen on mahdollisuus.
Miten te jatkaisitte tästä? Jos kysyn häneltä kysyn hänen mielipiteistään/suunnitelmistaan, niin miten se kannattaisi tehdä (varmaankin kasvokkain) ja millä sanoilla? Millä saan sanat ulos kurkusta? Kannattaisiko sittenkin antaa asian olla ja pyrkiä vain unohtamaan hänet, joka ajan myötä varmaan vielä onnistuisi?
Tapasin muutama viikko sitten Helsingin yössä kauniin parikymppisen naisen (itsekin olen suunnileen samanikäinen), josta tein nopean luonneanalyysin ulkonäön perusteella (nämähän pitävät aina paikkansa). Todella kaunis, mutta ei ihan minun tyypiäni. Juttu kuitenkin luisti ihan kivasti ja jatkoillekin mentiin. Satuin illan aikána puhumaan treffeistäkin ja sain hänen numeronsa.
Seuraavana päivänä ajattelin taas, ettei hän kyllä ihan minun tyyppiäni ole ja lisäksi olen ikisinkku, jonka ei todellakaan ole tarkoitus pariutua vielä tässä vaiheessa. Kuitenkin, kun nyt kerran itse olin treffeistä maininnut ja ehkä vähän niiden tarpeessakin, niin soitin hänelle ja treffit tuli sovittua. (selvitettäköön tässä vaiheessa, ettemme siis päätyneet sänkyyn tuona edellisenä iltana, tai siis päädyimme, mutta mitään ei tapahtunut).
Siitä kun viimeksi olin naisen kanssa treffeillä oli jo jokunen aika vierähtänyt, joten jännitin varsin sopivasti tapaamista. Kaikki meni kuitenkin loistavasti ja ei enää puhettakaan siitä että "hän ei ole minun tyyppiäni", koska hän todellakin oli. Treffien jälkeen soiteltiin ja puhuttiin netissä. Seuraavana viikonloppuna suudeltiinkin, tosin olin niin kännissä, etten edes muista kumpi teki aloitteen, todennäköisesti minä kävin kaatokännissä päälle. Tosin jälkeenpäin hän sanoi, ettei häntä tapahtunut harmitakaan. Kuitenkaan en ole toista kertaa häntä suudellut, edes kännissä.
Varsinainen ongelmani alkaa tästä. Mitään fyysistä ei siis ole tapahtunut luukuunottamatta noita paria ekan viikon kännikertaa. Siis ei mitään, edes kädestä pitämistä. Hän sanoi, että jos haluan vain seksiä, niin hänet kannattaa unohtaa. Minulla nyt ei mikään kiire sänkyyn olekaan, mutta silti tuon sanominen sai minut takajaloilleen enkä nyt ainakaan uskalla tehdä mitään aloitetta suuteluun tai kädestä pitämiseen. Yritän kyllä viestiä hänelle, että kädestä pitäminen olisi ok, mutta tuntuu siltä ettei hän halua. Silti hän kuitenkin haluaa tavata minua, meillä on yhdessä hauskaa ja katsomme toisiamme silmiin jne. jne. Hänen kaverinsa tuntuvat myös ajattelevan, että olemme alkava pari, mutta ei silti edes kädestä pitämistä!
Aina kun olemme yhdessä minulla on hyvä ja vapautunut olo, mutta heti kun eroamme, niin olen varma, ettei hän välitä minusta ja ahdistun. Haluaisin puhua hänelle tunteistani tms. mutta kun tapaamme sanat kuivuvat kurkkuun. Netissä ja kännissä taas en viitsi puhua niin herkistä asioista, etten antaisi itsestäni ihan nössöä kuvaa.
Tilanne on taas masentanut minut täysin. Pohjimmiltaanhan kaikki johtuu siitä, etten osaa tätä hommaa, koska olen ollut niin kauan sinkku ja vaikka naisia on ehkä ollutkin, niin näin pitkälle ei ole tarvinnut ajatella. Välillä tuntuu siltä, että soitan hänelle ja puran kaikki, tosin todennäköistä on, että hän säikähtäisi äkillistä tunteenpurkaustani. Toisaalta olen myös ajatellut, että annan koko homman olla, niin se olisi itsellenikin helpointa, pystyisi ainakin taas keskittymään asioihin. Haluaisin vain tietää mitä hän ajattelee minusta ja näkeekö hän minussa mitään muuta kuin pelkän kaverin. Hidas eteneminen olisi minulle ok (ainakin hänen kanssaan), kunhan tietäisi että etenemiseen on mahdollisuus.
Miten te jatkaisitte tästä? Jos kysyn häneltä kysyn hänen mielipiteistään/suunnitelmistaan, niin miten se kannattaisi tehdä (varmaankin kasvokkain) ja millä sanoilla? Millä saan sanat ulos kurkusta? Kannattaisiko sittenkin antaa asian olla ja pyrkiä vain unohtamaan hänet, joka ajan myötä varmaan vielä onnistuisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
yleispätevää ohjetta kuinka tulisi toimia. On olemassa jo nyt kaksi vaihtoehtoa:
a) nainen pitää sinua (potentiaalisena) seurustelukumppanina
b) nainen ei pidä sinua (potentiaalisena) seurustelukumppanina.
Kyllä hän todennäköisesti jo tietää, mitä tahtoo eikä ihastuksesi tunnustaminen muuta asiaa suuntaan eikä toiseen. Eli siis sanavalinnoilla ei ole väliä. Kasvokkain asia kannattaa hoitaa, mutta jos ujostuttaa hirveästi ei netti tai puhelinkaan ole suhteen tappo. Kerro naiselle, että viihdyt hänen seurassaan. Tähän hän tod näk kommentoi jotain. Sitten sinun on helppo siirtyä siihen, että tässä tapaillessasi olet huomannut että olet alkanut pikkuhiljaa ihastumaan naiseen. Sitten tapahtuu mitä tapahtuu. Joko häntä kiinnostaa tai ei.
Ja mitä tulee noihin fyysisyysjuttuihin, joistain (ainakin selvinpäin ollessa) suukottelut ja kädestäpidot kuuluvat tilanteeseen vasta, kun ollaan selkeästi pari. Minun on ainakin vaikea kuvitella että pitäisin treffeillä kädestä kiinni ellei kyseessä olisi poikaystäväni. Jotkut vain lämpenevät hitaammin. Koomista tässä on, että on miehiä yöpynyt minunkin luonani - känni-illan jälkeen... :=) Joten siis fyysistä kontaktia on voinut olla, mutta se ei automaattisesti jatku seuraavan kerran tavatessa ellei tapaamiseen liity runsas viinanjuonti. :=) Nainen on esitellyt sinua tutuilleen mikä on kannaltasi hyvä merkki. Itse en esittelisi täysin toivotonta tapausta ainakaan siinä mielessä, että he pitäisivät minua ja miestä potentiaalisena parina.
Tämä täti on lisäksi sitä mieltä, että kannattaa aikuisten oikeasti avata suunsa pian. Nainen saattaa kuvitella, ettei sinua kiinnosta! Hitto, jos on muuten vaikeaa niin kirjoita vaikka kirje ja anna se hänelle luettavaksi kahvilassa. Siis kirje, ei sähköposti. Se olisi romanttista. Hei, tee niin! Anna naiselle käsinkirjoitettu kirje ja ruusu... Vaikkei hän tuntisi samoin, antaisit hänelle takuulla elämän romanttisimman kokemuksen. Ja entä jos hän tunteekin? Ajattele, mikä alku se olisi suhteelle!
Olisin itse voinut näpytellä täsmälleen samannäköisen tekstin tilanteestani.
Ongelmana siis on, kuinka viestittää toiselle, että
a) on kiinnostunut seurustelu- ja seksimielessä, mutta
b) kummankaan asian suhteen ei ole mikään kiire.
Tuota b kohtaa painottaessa kun on semmoinen vaara, että toinen luulee, että on kiinnostunut korkeintaan ystävätasolla. Vaikeaa on, perin vaikeaa!
kuinka vaikeaa on pelkästään viestittää toiselle osapuolelle, että on a) kiinnostunut seurustelumielessä, ja b) seksi on erittäin alhaisella prioriteetilla. Kun nimenomaan olen kiinnostunut henkilöstä pelkästään seurustelumielessä, seksi tulkoon kun sen aika on...
Juuri noin sen ongelman voi lyhyesti kuvata! "Kiva" että muillakin on samoja ongelmia :D