Rakastin vaimoani syväsi, ja rakastan edelleen. Siitä huolimatta hän jätti minut.
Hän oli alkoholisti. Ei mikään rapajuoppo, mutta jos hän joi, niin hänen persoonallisuutensa muuttui ja edessä oli aina jokin katastrofi: Lompakon, kännykän ja avainten hukkuminen, sekopäinen hengenvaarallinen käyttäytyminen tms. Onneksi hän ei koskaan juonut kuin yhden illan kerrallaan. Mutta kun hän joi, niin ei osannut enää lopettaa siltä illalta.
Sitten hän teki hyvän päätöksen: Liittyi AA:han. Sen jälkeen hän ei ole juonut pisaraakaan. Tätä on kestänyt monta vuotta. Hyvä näin. Mutta ei pelkästään hyvä. AA vei hänet kokonaan kuin jokin uskonlahko. Se on ollut hänelle toinen perhe ja lähin ystävä. Minua ei ole tarvittu enää edes perheenjäsenenä ja ystävänä. Lisäksi sitä ennen se vei leijonanosan vähäisestä yhteisestä vapaa-ajastamme.
Voisiko AA tosiaan olla osasyynä eroomme? Aivan äsken oivalsin että tuohan voisi olla merkittävä syy. Mitään todellista ongelmaa suhteessamme ei mielestäni ollut. Pelkkää arkipäiväistymistä ja joskus pientä riitelyä.
Hän oli alkoholisti. Ei mikään rapajuoppo, mutta jos hän joi, niin hänen persoonallisuutensa muuttui ja edessä oli aina jokin katastrofi: Lompakon, kännykän ja avainten hukkuminen, sekopäinen hengenvaarallinen käyttäytyminen tms. Onneksi hän ei koskaan juonut kuin yhden illan kerrallaan. Mutta kun hän joi, niin ei osannut enää lopettaa siltä illalta.
Sitten hän teki hyvän päätöksen: Liittyi AA:han. Sen jälkeen hän ei ole juonut pisaraakaan. Tätä on kestänyt monta vuotta. Hyvä näin. Mutta ei pelkästään hyvä. AA vei hänet kokonaan kuin jokin uskonlahko. Se on ollut hänelle toinen perhe ja lähin ystävä. Minua ei ole tarvittu enää edes perheenjäsenenä ja ystävänä. Lisäksi sitä ennen se vei leijonanosan vähäisestä yhteisestä vapaa-ajastamme.
Voisiko AA tosiaan olla osasyynä eroomme? Aivan äsken oivalsin että tuohan voisi olla merkittävä syy. Mitään todellista ongelmaa suhteessamme ei mielestäni ollut. Pelkkää arkipäiväistymistä ja joskus pientä riitelyä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eräänlainen "lahkojahan" ko. seurat ovat. Tuputetaan omaa asiaa ja ihminen, kun on "heikommillan" virta vie, varsinkin jos on huonomman vastuskyvyn omaava ulkopuolisille vaikutteille. On voinut jopa löytää "sielunkummppanin" sieltä.
että AA oli osasyynä eroonne....mutta EI siksi,
että AA ois jotenki uskonlahko tai "paha" asia,
vaan siksi, että kasvoitte erillenne....
-mulle kävi samoin, erosin 21v vuoden avioliton jälkeen, osasyynä oli juuri tämä erilleen kasvaminen: raitistuin AA:n avulla v. -89,
aviomies hyväksyi pitkin hampain mun palaverissa käynnit muttei koskaan ollut kiinnostunut käymään
Al-Anoneissa taikka koskaan tullut mun vuosipäiville.. käytännössä tämä merkitsi sitä,
että meidän mielenkiinnon kohteet, tapa hahmottaa
maailmaa ja asioita, erkanivat toisistaan, ja mikä kurjinta, mulle syntyi ystävyyssuhteita AA:ssa mutta mies ei halunnut että kutsun "niitä kissanraatoja ja tunnevammaisia" kotiimme
- aikaa myöten mulle tuli sellainen tunne ja kokemus että kukavaan palaverissa nähty/kuultu mies tunsi mut paremmin kuin mun oma mies ja
hyväksyi mut sellaisena kuin olen !
No, meidän eroon oli muitakin syitä mutta pakko myöntää, että raitistuttua aloin vasta tutustua
itseeni, kasvaa siksi joka todella olen -
ja kokemus oli se, etten ollut ollenkaan sitä mitä mieheni halusi ja toivoi, eikä hän ollut se
ihminen joka oli mulle sopivin - valitettavasti.
Älä syytä AA:ta (suotta), vaan anna armoa itsellesi ja toiselle - vaimosi kasvoi ehkä eri suuntaan (ei parempaan, ei huonompaan, vain erilleen) kuin sinä.
Tsemppiä ja jaksamista Sulle !
Tupu
Siinähän sinä ensinmmäisessä lauseessa kerroit syyn; mielestäsi ei "paha" Ei ehkä miehesi mielestäkään, mutta liika on liikaa, ja silloinhan se kasvaminen alkaa.
Ja se "armosta" höpinä kertonee kyllä kaiken; "kuningas alkakoholin tilalle on tullut toisenlainen kuningas"
Mutta älä missään tapausessa ota tuikkua murheeseen, mutta kukin taaplaa tyylillään.
"mutta liika on liikaa, ja silloinhan se kasvaminen alkaa.
Ja se "armosta" höpinä kertonee kyllä kaiken; "kuningas alkakoholin tilalle on tullut toisenlainen kuningas" "
Tyyppiesimerkki henkilöstä, joka luulee, omien kokemustensa perusteella (?) , tietävänsä mistä oli kyse ja millainen olen.
Taidatpa luulla että kaikki AA:ssa raitistuneet
ovat tarkalleen samanlaisia? - ja puolisot myös?
Voi, voi voi.
Mitäs jos sinäkin keskittyisit kertomaan ihan o m a a kokemustasi, toisten määrittelemisten ja "tietämisen" sijaan !
Sulla lienee omaa kokemusta asiasta, sen verran kaunaa ja ilkeyttä olin aistivinani ?
Tupu
Kiitos lohdullisesta vastauksesta. Toisaalta se oli lohdullinen, toisaalta toi tiettyä katkeruutta siihen että joku "suurempi voima" vei hänet minulta. Kaikki tuo mitä sanot on erittäin uskottavaa ja totta.
Erona minun ja entisen miehesi kanssa on kuitenkin se että en ole koskaan suhtautunut nuivasti näihin "kissanraatoihin ja tunnevammaisiin". Olen myös käynyt kuuntelemassa avoimessa kokouksessa silloin kun exäni pyysi - ja ihan mielelläni. (AA:ssahan on aivan normaalin oloisia ihmisiä joista kukaan ulkopuolinen ei ikinä voisi arvata että on AA:lainen, joskin siellä on myös runsaasti tyyppejä jotka voisi luokitella hörhöiksi.) Olen myös hyväksynyt vaimoni aina sellaisena kun hän on. En tuominnut AA:ssa käyntejä, päinvastoin.
Pahin eroon kasvaminen alkoi ehkä neljännen askeleen aikana. En muista enää mitä se sisältää, kun AA kirjat lähtivät vaimon mukana. Sain mielikuvan, että hänen ja hänen AA-kumminsa välinen henkinen side alkoi olla sata kertaa vahvempi kuin meidän välinen siteemme. (AA kummihan oli naiselle nainen, mutta se ei ole tärkeää tässä.)
AA ei ole syyllinen, mutta se luullakseni myötävaikutti asiaan. Irvokkainta tässä on se että tyttöystäväni (silloin vielä pelkkä tyttöystävä) liittyi AA:han mm. sen takia, koska ei halunnut menettää minua pahojen juomistöppäilyidensä takia.
Jos hurahdit uskonlahkoon niin miksi sieltä pitäisi tuoda kotiin jäseniä? Etkö osannut pitää yksityiselämääsi ja lahkolaisia erillään?
Heikko on itsetunto jos parisuhde perustuu toisen miellyttämiseen pelkästään. Parisuhteessa pitää kummankin sopeutua toisiensa huonoihin puoliin tai lopettaa suhde jos ei jotain kykene sietämään. Mielummin jo alkuvaiheessa, ennen aviolliittoo ja mahdollisten lasten tekoo.
Miksi ihmisen aina pitää hakee hyväksyntää? Hyväksyntää vain omilla ehdoillaan? Et sinäkään hyväksynyt miestäsi niine hyveineen kun olit hänet aikoinaan valinnut. Lahkoissa juuri opetetaan ettei ihmisen pidä käyttää omaa järkee eikä hyväksyä "toisin ajattelijoita", eikä niin?
Mielestäni se ei ole ihmisenä kasvamista jos vaan hakee hyväksyntää mistä vaan sitä sattuu saamaan. Voihan valita senkin jos omilla aivoillaan ei kykene ajattelemmaan, pakeneminen kaikenmaailman lahkoihin. Sieltä saa uuden perheen itselleen mutta ulkopuolisia ei hyväksytä, koska ulkopuoliset eivät näe sitä pelkästään positiivisena. Eikä silloin et ole ihmisenä kasvanut vaan taantunut. Elät vain toisten "aivoilla", et omillasi! Muut sanelevat miten elät!
Mieheni lähi sukulaisista on moni uskovaisia vanhempia myöten, mutta minulle ei sanella mitään ohjeita virsikirjoista ym. raamatuista, joten he pysyttelevät suosilla kaukana huushollistamme. Mieheni sanoo että he ovat ahdasmielisiä, joten hän käy yksin tapaamassa silloin tällöin sukulaisiaan. Eikä se ole mitenkään haitannut suhdettamme, olemme onnellisia vielä 17v. kestettyä suhteemme jälkeenkin. Emme ole "kasvaneet erilleen" vaikka lähiympäristössä onkin toisin ajattelijoita! Ainahan niitä on jokaisen ympärillä, hakematta tai hakienkin. Voi helvetti, että on heikkoja ihmisiä, ihmettelen! Antaa jonkin elämänmuutoksen tai uskoon hurahtamisen vaikuttaa elämäänsä niin paljon että heitetään kumppani pois kuin käytetty rätti!! Eikö siitä itsestään löytymisestä pitäisi löytyä eväitä myös ihmissuhteisiin ja parisuhteensa säilyttämiseen? Miksi itsensä löytäminen hajottaa ennemmin kuin rakentaa?
Miehesi on oikeassa. Alkoholistit on tunnevammaisia.
...luin viestiketjun enkä malta olla palaamatta
vielä aiheeseen; mielestäni sinä, "Vesimies",
olet todennäköisesti tehnyt enemmän kuin parhaasi, kirjoituksistasi näkyy miten olit sisäistänyt alkoholismin ja AA:n - mun täytyy sanoa että koen lämmintä sympatiaa ja ihailua sinua kohtaan - olisipa miehenikin halunnut vähän enemmän tietää/ymmärtää alkoholismista ja AA:sta
sen sijasta että jääräpäisesti piti kiinni uskomuksistaan, ("lahko, hurahtaneet, eivät -vaan-osanneet-ottaa-niskasta-kiinni-itseään), jotka
tuntuvat olevan yleisestikin ottaen tosi sitkeässä..."hauskinta" on, että tässäkin ketjussa
AA:ta varmimmin ja tietävimmin äänenpainoin arvostelivat ne, jotka eivät itse koskaan ole
AA-palaverissa edes käyneet (no, miksi olisivatkaan )
Minä en kokenut edes ensimmäistä viestiäsi AA:ta tai vaimoasi syyllistävänä vaan päinvastoin, kuten
selvästi tunsitkin, halusin lohduttaa ja kertoa,
että eroja tulee, siitä huolimatta että on hyvää yritystä ja hyvää tahtoa.
Uskon, VAKAASTI, että tulet löytämään hyvän ja kestävän parisuhteen vielä ...tiedäthän, että seuraavien suhteiden laatu syntyy siitä, miten edellisen on lopettanut, miten asian käsitellyt.
Perhana vieköön, mies, sähän oot Timantti :)
Toivon lämpimästi sulle hyvää jatkoa !
Ainiin; itsensäsyyttelyhän perustuu siihen, että
ihmisen on vaikea sietää turvattomuutta, tunnetta, ettei asioihin voi vaikuttaa...
siksi on helpompi pohtia tekikö mitä väärin
(ja uskotella itselleen että oli asiasta täysin yksin vastuussa) kuin hyväksyä elämän hallitsemattomuus - ja kuitenkin, eroja tulee,
oli ihminen sitten "hyvä" tai "huono",
aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin
vaikka se joitakin tuhlaajapojan närkästyneitä isoveljiä suuresti tuntuu harmittavankin tyyliin
"MINÄ olen sentään elänyt Oikein"
Kultaseni; elä ja anna elää...ennenkaikkea elä,
suuntaa uuteen ja luota tulevaisuuten - jookos .
Tupu
"...tiedäthän, että seuraavien suhteiden laatu syntyy siitä, miten edellisen on lopettanut, miten asian käsitellyt. "
Tapasin exääni edeltävän tyttöystäväni vuosien takaa. Keskustelin hänen kanssaan pitkään mm siitä miksi välimme menivät poikki. Ex-Exäni on aivan erilainen ihminen kuin exäni, mutta merkittävimmäksi syyksi eroon hän sanoi että en osannut ottaa häntä tarpeeksi huomioon, vaan jyräsin hänet kaikessa. Täsmälleen tätä samaa sanoo exäni. Siis ex-exäni ja exäni antavat täysin yhdenmukaisia lausuntoja minusta, vaikka kummankin suhteen luonne oli täysin erilainen. Siis olen mainitsemasi "Timantti", mutta negatiivisessa mielessä: Leikkaan vaikka lasia. Jäljelle jää vain sirpaleita.
En ollut oppinut mitään. Haavoitan ihmisiä jotka rakastavat minua kunnes eivät enää kestä ja lähtevät itkien pois. Jokunen AA-palaverissa käynti on aika pinnallista. Yleensä olin kiinnostunut vain omista asioistani ja kuuntelin "pitkin hampain" jotain kumppanille tärkeää asiaa joka oikeasti ei kiinnostanut pätkääkään. Enkä edes tajunnut asioiden olevan noin kunnes oli liian myöhäistä. Ex-exästäni eroa en käsitellyt lainkaan, sen sijaan exästäni eroa olen käsitellyt liikaakin - ja vihdoin oikeasti oppinut jotain. Kunpa olisi vielä taitoa soveltaa opittua käytäntöön eikä elää oman vittumaisen luonteensa mukaisesti.
Mitään yksittäistä syytä eroon ei ollut. Se on useiden osatekijöiden summa. Ja ei se vain minusta kiinni ollut, senkin tajuan.
Vaimoni sentään tosissaan yritti ottaa ongelmiamme esiin, mutta minä en jaksanut kuunnella. Siinä en ollut tehnyt parastani, toisin kuin exäni.
"...tiedäthän, että seuraavien suhteiden laatu syntyy siitä, miten edellisen on lopettanut, miten asian käsitellyt. "
Tarkoitinkin "käsittelyllä" JUST tota että tajuaa
o m a n osuutensa suhteen päättymiseen.
Sitähän sä juuri teet ja olet tehnyt, siitä syystä
olet "Timantti"
- kuule, kun mä erosin mun miehestä 20 avioliittovuoden jälkeen ei se(kään) mennyt niin
että kirkkain otsin "pääsin eroon sairaasta kusipäästä", kaikkea muuta - kyllä oon saanut tutkia itseäni ja tunnistaa ja tunnustaa
omia vikoja/tapoja olla suhteessa, uudelleen ja uudelleen ja lisää törkyä löytyy aina kun luulee
jo selvittäneensä pesän...
Et ole yksin - kyllä kaiketi miltei kaikki joutuu
käymään läpi ton inholta tuntuvan prosessin; itsetutkiskelun.
Nähtäväksi, ainakin mulla, jää se, kuinka paljon todellisuudessa pystyn muutamaan itseäni (vaikka
seuraavaa suhdetta ajatellen), kuinka paljon "jää"
sitä, mikä on vaan hyväksyttävä ja löydettävä kumppani, jolla on kykyjä/voimia kestää just mun
säröt :D
Tupu
Kiitos kaikista kommenteista.
Päivä kerrallaan on elettävä tämän surun keskellä. Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta kaipa se kipu iskee taas jossain välissä uudelleen.
Ihmiset eroaa eri syistä.Miehen ja naisen käsitys "toimivasta liitosta"on hyvin erilainen.Naiselle ei riitä,että on säännöllistä seksiä ja ruokaa kaapissa.Naine kaipaa todellista keskusteluyhteyttä ja emotionaalista täyteyttä sekä hellyyttä.
Alkoholisti on kadoksissa itsestään.Hän ei tunne itseään.Kun alkoholisti raitistuu ja saa tutustua itseensä,hän saattaa huomata elävänsä ihan "väärää elämää".Olevansa "väärän"puolison kanssa yhdessä,elävänsä elämää joka ei tyydytä.Vielä jos toinen aliarvioi hänen uutta elämänkatsomustaan vähätellen,eipä ihme että liitto kaatuu.Tukea vaimosi olisi tarvinnut,aitoa kiinnostusta ja osallistumista.On olemassa avokokouksia ja kokouksia myös alkoholistin läheisille.Nyt hän jatkaa elämäänsä onnellisempana ja sinä mietit syyllisiä katkerana.Myrkytät vain oman sisimpäsi katkeruudellasi.
Myös minä ja mieheni erosimme minun oltua vuosia raittiina,mutta mieheni ei ole hetkeäkään syyttänyt aa-ta.Olisimme takuulla eronneet jo paljon aiemmin,jos olisin jatkanut juomista.Nyt meillä on upeat välit,syyllisiä ei ole.Olemme ystäviä ja vanhempia lapsillemme,muttemme enää pariskunta.Sellaista sattuu ilman aa-takin.Ellei sitä olisi,mitäköhän sitten mahtaisit syyttää??Suosittelen peiliin katsomista ettet raahaa vanhoja luurankoja uuteen mahdolliseen suhteeseen,jos sellainen jonain päivänä kohdallesi tulee.
...juuri tätä itsekin yritin sanoa, sinä puit
sen vain selvempään muotoon.
Raitista jatkoa :)
Tupu
Erotilastoista päätellen monikaan ei tunne itseään. Kylläpä suhteet kaatuu aivan mitättömistä asioista nykyään. Syitä haetaan aivan ihmellisimmistä "elämyksistä", joita sitten kumppani ei ole osannut kohdatakkaan.
Paskanpuhetta jotta juuri alkoholistit olisivat kadoksissa itsestään. Täällä kun yksi ja toinen on yhä enemmän kadoksissa itsestään. "Huumetta" voi hakee myös uskonnosta. Silloinkaan ihminen ei ajattele omilla aivoillaan, vaan joku toinen sanelee elämisen ehdot. Joku ihminen on keksinyt uskonnot. Eli siis uskoon hurahtaminen on oman ajattelemisen ja luovuuden tukahduttamista. AA on uskonlahko myös muiden joukossa. Eikös siellä pidä käydä lopunikäänsä, eli silloin ihminen korvaa entisen riippuvaituusensa toiseen!
Monet yksinkertaiset ihmiset on vaan helppo aivopestä. Mennään riippuvaisuudesta toiseen. Vahvat ja älykkäät ihmiset eivät tarvitse mitään gurujen oppeja hallitsemaan elämäänsä. Hyväksyvät itsensä ja kumppaninsa sellaisena kuin ovat. Mies ja nainen ovat erilaisia ajattelumaailmoiltaan. Itse en pidä mistään naisellisista lipeväkielisistä miehistä. Minulle riittää kun mieheni on hyvä kuuntelija ja ymmärtäväinen. Tukeakkaan ei kumppania tarvi liiallisuuksiin, vaan on aivan tervettä jonkun sanoo että nyt menee hieman älyttömyyksiin.
Me olemme miehemme kanssa toinen toistemme parhaimpia arvostelijoita. Annamme aina palautetta toisillemme, aina se ei ole positiivista mutta kasvattavaa on saada rakkaaltaan myös negatiivista palautetta jos itse ei aina näe kolikon toista puolta!
Tukea hän sai. Osallistuin avokokouksiin.
Vaimoni ei ryypännyt jatkuvalla putkella eikä hän ollut edes tuurijuoppo. Mutta silloin kun hän joi, niin persoonallisuus muuttui ja käytös muuttui hengenvaaralliseksi itselleen. Tätä tapahtui hyvin harvoin, mutta yksikin kerta voi olla liikaa jos henki menee. Kännyköitä ja avaimia yms. on mennyt pilvin pimein, mutta se on melko pientä. Työkin olisi voinut mennä, jos nuo töppäilyt olisivat tulleet väärään tietoon. (Hänellä on vastuullinen työ.)
Uskon että vaimoni tunsi itsensä erittäin hyvin, paremmin kuin ihmiset yleensä tuntevat itsensä.
> "Sellaista sattuu ilman aa-takin. Ellei sitä olisi, mitäköhän sitten mahtaisit syyttää?? Suosittelen peiliin katsomista ettet raahaa vanhoja luurankoja uuteen mahdolliseen suhteeseen, jos sellainen jonain päivänä kohdallesi tulee. "
En syytä ketään. Erosta olen syyttänyt eniten itseäni, että mitä tein väärin. Enkö ottanut häntä tarpeeksi huomioon, kuunnellut tarpeeksi jne. Se takia tuo AA kysymykseni oli hyvä kysyä ja sen vastaus oli myös osittain lohdullinen. En saanut siitä syntipukkia itselleni, mutta se syvensi ymmärrystäni erosta.
Älä suotta syytä itseesi. Elin itsekkin joskus nuoruus ja hulluus aikaa. Onneksi en ketään laittanut vastuuseen omistani töppäyksistäni. Viisastuin ihan omia aikojani ilman mitään aa kokouksia tai uskonlahkoja. Kaikkein parasta oli kun elin siihen aikoihin ihan itsenäisesti, joten ei olisikaan ollut ketään laittaa "syytteeseen" omasta hulvattomasta käyttäytymisestäni. Poikakaveri oli ja on sama tänä päivänäkin. Olemme nelikymppinen onnellinen pariskunta omakotitalossa. Ryypiskelemme silloin kun huvittaa. Mieheni rakensi upeen talon meille. Lapsia emme halua kumpikaan.
Uskon minäkin että vaimosi tunsi itsensä todella hyvin, hän olisi saanut pitää suhteensakkin jos olisi sitä todella halunnut. Uskon että autoit häntä. hänellä vaan oli jotain niin pahoja ongelmia mihin ei auttanut mikään. Joillekkin ihmisille on ihmissuhteiden vaihtuvuus ainoastaan aina ratkaisu ns. ongelmiin. He pakenevat koko lopunikäänsä jotakin, eikä sille mahda kukaan mitään. Niiltä vaan jää suotta jälkeen itsesyytteleviä ihmisiä, jotka eivät olisi kykeneet tehdä mitään parisuhteelle vaikka kuinka olisivat halunneet!
>>Elin itsekkin joskus nuoruus ja hulluus aikaa. Onneksi en ketään laittanut vastuuseen omistani töppäyksistäni. Viisastuin ihan omia aikojani ilman mitään aa kokouksia tai uskonlahkoja.>…hän olisi saanut pitää suhteensakkin jos olisi sitä todella halunnut.>Uskon että autoit häntä. hänellä vaan oli jotain niin pahoja ongelmia mihin ei auttanut mikään. >Joillekkin ihmisille on ihmissuhteiden vaihtuvuus ainoastaan aina ratkaisu ns. ongelmiin.>He pakenevat koko lopunikäänsä jotakin, eikä sille mahda kukaan mitään. Niiltä vaan jää suotta jälkeen itsesyytteleviä ihmisiä, jotka eivät olisi kykeneet tehdä mitään parisuhteelle vaikka kuinka olisivat halunneet!
Aloittajan ajattelu muuttui viestiketjun jatkuessa=)Hedelmällistä on miettiä mitä itse olisi voinut tehdä toisin,sillä se on ainut mihin olisi voinut/voi vaikuttaa.Toisia ihmisiä ei voi muuttaa.Hedelmällistä EI ole etsiä syyllisiä.Se ei johda mihinkään.
AA ei ole uskonlahko.Siellä käy erilaisia ihmisiä,ihan ateisteista ja agnostikoista lähtien.Siellä ei PIDÄ käydä loppuelämää,mutta VOI käydä jos haluaa.Siellä EI ole guruja tai johtajia.Siellä kay tavallisten maalareiden ja tarhantätien lisäksi juristeja,näyttelijöitä,kirjailijoita,journalisteja,lääkäreitä...Joten varmaan turha puhua "yksinkertaisista ihmisistä",joskin heitäkin siellä varmaan piisaa,kuten kaikkialla yhteiskunnassa.
Alkoholismi ei valitettavasti parane "itseään niskasta ottamalla" tai "ryhdistäytymällä".Se on kuolemaan johtava,vakava sairaus,joka hoitamattomana etenee.
Vesimies,4.askel on juuri itsetutkiskelun askel.Siinä käydään läpi mennyttä elämää lapsuudesta lähtien ja mietitään mitä tulevaisuudelta odottaa.5.askeleessa kaikki puretaan kummille.Kummi on tukihenkilö,hänen tehtävänsä on lähinnä kuunnella.Tällainen "inventaario"tekisi kyllä kaikille varmasti hyvää,riippumatta kuuluuko aa-han tai öö-hön tai mihinkään.Se on totta ,että useimmat eivät tunne itseään,mutta mikä estää tutustumasta!!!
Hyvää kevättä!