"Se joka vakaassa uskon harjoituksessa edistyy, päättelee seuraavasti: en kuulu sotajoukkoon, joka taistelee Kristusta vastaan, vaan taistelen hänen puolestaan; en kiellä sanaa, en vainoa Kirkkoa. Olen siis kutsuttu Jumalan valtakuntaan ja valittu."
En tiedä aletaanko monelta taholta nykyisin kieltämään sana ja lisäksi vielä vainoamaan Kirkkoa. Niidenkin taholta, jotka ovat jopa piispoina tai pappeina kirkossa.
Käärmeen kysymys, "miksi?"
Luther: ristiinnaulitkaamme tämä "miksi?"-tauti.
Lutherin selitystä jakeiden 1.Moos.17:23-27 kohdalta. (Kirja: 1.Moos.kirjan selitys, luvut 8-17)
Mutta jos tahdot nähdä täydellisen esimerkin kuuliaisuudesta, katso, kuinka kantaisä Aabraham harjoittaa uskoaan ympärileikkauksessa. Jos hän olisi halunnut järkevästi pohtia asiaa, hän olisi sanonut: Mitä hyötyä on siitä, että ympärileikkaus tehdään tässä ruumiinosassa? Miksi Jumala ei ole valinnut toista, kunniallisempaa osaa? Eihän tähän voi kajota törkeyttä tekemättä, ei varsinkaan kun on aikuisista kysymys.
Aivan varmasti Aadamin petti tämä yksi ja ainoa ajatus, ettei hän tyytynyt Jumalan käskyyn vaan kyseli syytäkin, miksi Jumala käski pitää sormet irti vain tästä yhdestä puusta. Kun on näin pitkälle ajatuksissa päästy, joko laiminlyödään käsketty tehtävä tai noustaan sitä vastaan ja tehdään päinvastoin. Tuhoisa ja turmiollinen on siis tämä ajatus "miksi?", ja se johtaa varmaan tuhoon, eritoten kun siirrymme korkeammalle tasolle ja tahdomme viisastella ennaltamääräämyksestä.
Meidän onkin syytä muistaa Aabrahamin esikuvaa, josta opimme, että Jumalan edessä on omaksuttava jälleen lapsen asenne eikä pohdittava sitä, miten ja miksi Jumala jotakin on käskenyt. Vai eikö Aabrahamilla olisi ollut väittelyn aihetta, jos hän olisi tahtonut noudattaa omaa ajatuksenkulkuaan? Mitä ajatusta hyvästä teosta voi liittyä ympärileikkaukseen? Eihän siitä ole mitään hyötyä, ei siinä ole loistoa eikä arvokkuutta, se onpäinvastoin nolo, ruma, hyödytön ja tarkoitukseton.
Siispä Jumala järjen mukaan arvioiden olisi voinut käskeä jotakin paljon hyödyllisempää, sopivampaa, loistavampaa ja parempaa ... jonka toimittaminen jo satavuotiaalle Aabrahamille ilman ilmeistä häpeää ei ollut mahdollista. Mutta pyhänä miehenä hän ei ruvennut lainkaan kiistelemään.
Hänelle riitti, että tiesi Jumalan nähneen hyväksi, että hän sen tekee. Viipymättä hn siis tottelee ottamatta huomioon omia arvioitaan ja pelkäämättä muiden ajatuksia.
Tämä kuuliaisuus on ylistettävää ja se kannattaa panna meille esikuvaksi sellaisena, mihin ei liity mitään suorittajastaan. Aabraham yksinkertaisesti riippuu kiinni Jumalan käskyssä.
Siispä sen jälkeen kun olemme Jumalan laupeudesta vanhurskautetut ja kutsutut pyhien yhteyteen suorittamaan sotapalvelusta Jumalan alaisina, tehkäämme vastaan sanomatta, mitä meille käsketään. ... Se joka ei lakkaa pohtimasta sitä, mikä on hänen yläpuolellaan, vaan tarkoin yrittää tutkia, minkä tähden Jumala näin käskee, sen tämä "minkä tähden?" syöksee ulos paratiisista niin kuin Aadamin. Se on Jumaalan valtasuuruuden edessä sietämätöntä ja meille mahdotontakin.
Viimeisellä ehtoollisella ... Pietari kieltäytyi tästä (jalkojen pesemisestä) ... Tämä tottelemattomuus sai syntynsä lihallisesta viisaudesta, siitä ettei Pietari ymmärtänyt tarkoitusta siinä työssä mihin Kristus oli ryhtynyt. Kristus ei kuitenkaan tahtonut pidempään hänen kanssaan keskustella siitä, miksi hän näin teki; hän katkaisi keskustelun siihen, että kehotti kuuliaisuuteen: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun valtakunnassani". Siinä paikassa Pietari lakkasi kiistelemästä ja vaati Herraa pesemään koko hänen ruumiinsakin.
Olkoon meilläkin sama ajatus, että kiistelemättä tottelemme kun Jumala käskee. Näin me teemme vahvaksi kutsumuksemme, jota ei tee vahvaksi rauhassa pohdiskelu tai mietiskely, vaan johtaa sen täydelliseen menetykseen.
Kuuliaisuuden esteeksi tulevatkin Saatanan vehkeily ja juonet. Koska hän on Jumalaa vastaan, hän tahtoo meidätkin kääntää pois Jumalasta. Siksi hän estää kuuliaisuutta ja toimii niin, että piinaa meitä mitä hyödyttömimmillä ja vaarallisimmilla kysymyksillä. Näin on saanut syntynsä paavikunnassa rannaton meri kiistakysymyksiä niin, että jos mieli yhteen ainoaaan sanaan keskittää paavilaisten koko opetus, satut oikeaan, kun väität ettei se ole mitään muuta kuin yksi ainoa "minkä tähden?"
Vastoin tätä koettelusta on siis pitäydyttävä tähän esikuvaan: Aabraham jo satavuotiaana ei lainkaan rupe kiistelemään tästä rumasta, törkeästä ja typerästä toimenpiteestä, joka on tehdätä riettaassa ruumiinosassa, vaan koska hän sai kuulla, että Jumala niin tahtoo, hän kyselemättä ja pohtimatta tottelee ja pakottaa sekä poikansa että kaiken väkensä samaan kuuliaisuuteen.
Saul sai käskyn tuhota kaikki amalekilaiset ja kaiken heiltä saadun saaliin. Kun Saul alkoi pohdiskella, olisiko hyvä tätä käskyä totella, loukkaantui järki mielettömyyteen, ja hän päätyi siihen, että asia olisi järjestettävissä: onhan Jumalalle otollisempaa lempeys kuin hirmuhallitus. Niinpä hän säästää kuninkaan ja säästää parhaan osan saaliista, vieläpä sillä syyllä, että jumalanpalvelus olisi lositavampi.
Tämä niin loistava tottelemattomus sai kuitenkin aikaan sen, että Saul ja kaikki hänen jälkeläisensä hylättiin. "Kuuliaisuus Herralle on näet parempi kuin uhri" (1. Sam.15:22)
Älköön kukaan merkitkö Jumalan käskyjen syrjään tätä inhottavaa ja turmiollista pientä sanaa: "Minkä tähden?" Kun käsky on selvillä, meidän tulee totella kyselemättä ja päätellä, että Jumala on viisampi kuin me. Se näet, joka pohtii, mistä syystä Jumala jotakin käskee, epäilee todella sitä, onko Jumala viisas, oikeamielinen ja hyvä. Mutta mikä voisi olla kamalampi ja Jumalan silmissä sietämättömämpi synti? Meidän on siis syytä uskoa, että meidän tehtävämme on laata väittelemästä: Tämä kaikki on korkeampaa kuin että me siitä kiistelisimme.
... Kysyt siis, miksi Jumala niin kauan sitetää jumalattomia. Riittää, kun sanon, että hän on näin hyväksin nähnyt, näin on hyödyllistä, näin on autuaallista, muusahan tapauksessa hän tekisi toisin. Se joka ei tähän päätelmään tyydy, vaan penkoo Jumalan suunnittelun perusteita, asetaa itsensä alttiiksi sille vaaralle, joka paratiisissa koitui Aadamin tuhoksi.
Ristiinnaulitkaamme siis tämä "miksi?"-tautu ja antakaamme kunnia Jumalalle, joka yksin on viisas, itsellemme vain hämäännys. Meidän silmämme avasi paratiisissa Saatana, nyt on meidän tehtävä kaikkemme, että taas sulkisimme ne ja pitäisimme ne ummessa. Sillä siinä, että Aadam piti silmänsä avoimina, avautui kaikille hänen jälkeläisilleen syy kuolemaan ja kiroukseen.
... hän (Aabraham) ei rupea väittelemään, vaan tottelee kun Jumala käskee. Ei hän ajattele meidän tapaamme: Miksi Jumala käskee näin? Mitä hyötyä rumasta ja ritettaasta toimenpiteestä? Vai enkö voi pelastua muuten kuin ympärileikattuna sadan vuoden iässä? Tämä miksi?-kysymys on myrkyllisenä kerta kaikkiaan kuristamassa, ja pohjia myöden sydäntä riuhtomassa.
Mutta hänpä vangitsee järjen eikä löydä lepoa mistään muusta kuin siitä, että käskyn antaja on oikeamielinen, hyvä ja viisas ja niin muodoin hän ei voi käskeä mitään muuta kuin oikeamielistä, hyvää ja viistasta, vaikka järki ei sitä käsitä. Jumalan ratkaisut näet ovat käsitämättömiä. Järki ei voi niitä jäljittää. Jos se siis niistä väittelee, se ei ainoastaan erehdy vaan myös lankeaa herjaamiseen. Riittäköön näin ollen meille se, että kuulemme sanan ja ymmärrämme, mitä hän käskee, vaikkakaan emme kästiä, mistä syystä hän käskee.
...
Oppikaamme me siis panemaan syrjään kaikki kysymykset ja yksinkertaisesti kulkemaan Herran nimessä ja tekemään, mitä Herra Jumala ikinä käskee, olipa se typerää tai pahennusta herättävää tai vaarallista. Jos näet Jumalan käsky tulee lisäksi, on järjen mukaan ruma ja törkeä teko mitä ihanin ja pyhin, sillä ei ole suurempaa ja parempaa kaunistusta kuin Jumalan sana. Kun ympärileikkauksella oli tämä kaunistus, se oli pyhä ja Jumalalle sangen otollinen teko.
...
... Ne, jotka eivät noudata tätä esikuvaa niin, että omaksuvat yksinkertaisessa ja lapsenomaisessa kuuliaisuudessa sanan ja tottelevat sitä, syöksyvät Addamin esimerkkiä noudattaen tuhoisan ja myrkyllisen "miksi"-sanan tähden tottelemattomuuteen ja kuolemaan.
En tiedä aletaanko monelta taholta nykyisin kieltämään sana ja lisäksi vielä vainoamaan Kirkkoa. Niidenkin taholta, jotka ovat jopa piispoina tai pappeina kirkossa.
Käärmeen kysymys, "miksi?"
Luther: ristiinnaulitkaamme tämä "miksi?"-tauti.
Lutherin selitystä jakeiden 1.Moos.17:23-27 kohdalta. (Kirja: 1.Moos.kirjan selitys, luvut 8-17)
Mutta jos tahdot nähdä täydellisen esimerkin kuuliaisuudesta, katso, kuinka kantaisä Aabraham harjoittaa uskoaan ympärileikkauksessa. Jos hän olisi halunnut järkevästi pohtia asiaa, hän olisi sanonut: Mitä hyötyä on siitä, että ympärileikkaus tehdään tässä ruumiinosassa? Miksi Jumala ei ole valinnut toista, kunniallisempaa osaa? Eihän tähän voi kajota törkeyttä tekemättä, ei varsinkaan kun on aikuisista kysymys.
Aivan varmasti Aadamin petti tämä yksi ja ainoa ajatus, ettei hän tyytynyt Jumalan käskyyn vaan kyseli syytäkin, miksi Jumala käski pitää sormet irti vain tästä yhdestä puusta. Kun on näin pitkälle ajatuksissa päästy, joko laiminlyödään käsketty tehtävä tai noustaan sitä vastaan ja tehdään päinvastoin. Tuhoisa ja turmiollinen on siis tämä ajatus "miksi?", ja se johtaa varmaan tuhoon, eritoten kun siirrymme korkeammalle tasolle ja tahdomme viisastella ennaltamääräämyksestä.
Meidän onkin syytä muistaa Aabrahamin esikuvaa, josta opimme, että Jumalan edessä on omaksuttava jälleen lapsen asenne eikä pohdittava sitä, miten ja miksi Jumala jotakin on käskenyt. Vai eikö Aabrahamilla olisi ollut väittelyn aihetta, jos hän olisi tahtonut noudattaa omaa ajatuksenkulkuaan? Mitä ajatusta hyvästä teosta voi liittyä ympärileikkaukseen? Eihän siitä ole mitään hyötyä, ei siinä ole loistoa eikä arvokkuutta, se onpäinvastoin nolo, ruma, hyödytön ja tarkoitukseton.
Siispä Jumala järjen mukaan arvioiden olisi voinut käskeä jotakin paljon hyödyllisempää, sopivampaa, loistavampaa ja parempaa ... jonka toimittaminen jo satavuotiaalle Aabrahamille ilman ilmeistä häpeää ei ollut mahdollista. Mutta pyhänä miehenä hän ei ruvennut lainkaan kiistelemään.
Hänelle riitti, että tiesi Jumalan nähneen hyväksi, että hän sen tekee. Viipymättä hn siis tottelee ottamatta huomioon omia arvioitaan ja pelkäämättä muiden ajatuksia.
Tämä kuuliaisuus on ylistettävää ja se kannattaa panna meille esikuvaksi sellaisena, mihin ei liity mitään suorittajastaan. Aabraham yksinkertaisesti riippuu kiinni Jumalan käskyssä.
Siispä sen jälkeen kun olemme Jumalan laupeudesta vanhurskautetut ja kutsutut pyhien yhteyteen suorittamaan sotapalvelusta Jumalan alaisina, tehkäämme vastaan sanomatta, mitä meille käsketään. ... Se joka ei lakkaa pohtimasta sitä, mikä on hänen yläpuolellaan, vaan tarkoin yrittää tutkia, minkä tähden Jumala näin käskee, sen tämä "minkä tähden?" syöksee ulos paratiisista niin kuin Aadamin. Se on Jumaalan valtasuuruuden edessä sietämätöntä ja meille mahdotontakin.
Viimeisellä ehtoollisella ... Pietari kieltäytyi tästä (jalkojen pesemisestä) ... Tämä tottelemattomuus sai syntynsä lihallisesta viisaudesta, siitä ettei Pietari ymmärtänyt tarkoitusta siinä työssä mihin Kristus oli ryhtynyt. Kristus ei kuitenkaan tahtonut pidempään hänen kanssaan keskustella siitä, miksi hän näin teki; hän katkaisi keskustelun siihen, että kehotti kuuliaisuuteen: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun valtakunnassani". Siinä paikassa Pietari lakkasi kiistelemästä ja vaati Herraa pesemään koko hänen ruumiinsakin.
Olkoon meilläkin sama ajatus, että kiistelemättä tottelemme kun Jumala käskee. Näin me teemme vahvaksi kutsumuksemme, jota ei tee vahvaksi rauhassa pohdiskelu tai mietiskely, vaan johtaa sen täydelliseen menetykseen.
Kuuliaisuuden esteeksi tulevatkin Saatanan vehkeily ja juonet. Koska hän on Jumalaa vastaan, hän tahtoo meidätkin kääntää pois Jumalasta. Siksi hän estää kuuliaisuutta ja toimii niin, että piinaa meitä mitä hyödyttömimmillä ja vaarallisimmilla kysymyksillä. Näin on saanut syntynsä paavikunnassa rannaton meri kiistakysymyksiä niin, että jos mieli yhteen ainoaaan sanaan keskittää paavilaisten koko opetus, satut oikeaan, kun väität ettei se ole mitään muuta kuin yksi ainoa "minkä tähden?"
Vastoin tätä koettelusta on siis pitäydyttävä tähän esikuvaan: Aabraham jo satavuotiaana ei lainkaan rupe kiistelemään tästä rumasta, törkeästä ja typerästä toimenpiteestä, joka on tehdätä riettaassa ruumiinosassa, vaan koska hän sai kuulla, että Jumala niin tahtoo, hän kyselemättä ja pohtimatta tottelee ja pakottaa sekä poikansa että kaiken väkensä samaan kuuliaisuuteen.
Saul sai käskyn tuhota kaikki amalekilaiset ja kaiken heiltä saadun saaliin. Kun Saul alkoi pohdiskella, olisiko hyvä tätä käskyä totella, loukkaantui järki mielettömyyteen, ja hän päätyi siihen, että asia olisi järjestettävissä: onhan Jumalalle otollisempaa lempeys kuin hirmuhallitus. Niinpä hän säästää kuninkaan ja säästää parhaan osan saaliista, vieläpä sillä syyllä, että jumalanpalvelus olisi lositavampi.
Tämä niin loistava tottelemattomus sai kuitenkin aikaan sen, että Saul ja kaikki hänen jälkeläisensä hylättiin. "Kuuliaisuus Herralle on näet parempi kuin uhri" (1. Sam.15:22)
Älköön kukaan merkitkö Jumalan käskyjen syrjään tätä inhottavaa ja turmiollista pientä sanaa: "Minkä tähden?" Kun käsky on selvillä, meidän tulee totella kyselemättä ja päätellä, että Jumala on viisampi kuin me. Se näet, joka pohtii, mistä syystä Jumala jotakin käskee, epäilee todella sitä, onko Jumala viisas, oikeamielinen ja hyvä. Mutta mikä voisi olla kamalampi ja Jumalan silmissä sietämättömämpi synti? Meidän on siis syytä uskoa, että meidän tehtävämme on laata väittelemästä: Tämä kaikki on korkeampaa kuin että me siitä kiistelisimme.
... Kysyt siis, miksi Jumala niin kauan sitetää jumalattomia. Riittää, kun sanon, että hän on näin hyväksin nähnyt, näin on hyödyllistä, näin on autuaallista, muusahan tapauksessa hän tekisi toisin. Se joka ei tähän päätelmään tyydy, vaan penkoo Jumalan suunnittelun perusteita, asetaa itsensä alttiiksi sille vaaralle, joka paratiisissa koitui Aadamin tuhoksi.
Ristiinnaulitkaamme siis tämä "miksi?"-tautu ja antakaamme kunnia Jumalalle, joka yksin on viisas, itsellemme vain hämäännys. Meidän silmämme avasi paratiisissa Saatana, nyt on meidän tehtävä kaikkemme, että taas sulkisimme ne ja pitäisimme ne ummessa. Sillä siinä, että Aadam piti silmänsä avoimina, avautui kaikille hänen jälkeläisilleen syy kuolemaan ja kiroukseen.
... hän (Aabraham) ei rupea väittelemään, vaan tottelee kun Jumala käskee. Ei hän ajattele meidän tapaamme: Miksi Jumala käskee näin? Mitä hyötyä rumasta ja ritettaasta toimenpiteestä? Vai enkö voi pelastua muuten kuin ympärileikattuna sadan vuoden iässä? Tämä miksi?-kysymys on myrkyllisenä kerta kaikkiaan kuristamassa, ja pohjia myöden sydäntä riuhtomassa.
Mutta hänpä vangitsee järjen eikä löydä lepoa mistään muusta kuin siitä, että käskyn antaja on oikeamielinen, hyvä ja viisas ja niin muodoin hän ei voi käskeä mitään muuta kuin oikeamielistä, hyvää ja viistasta, vaikka järki ei sitä käsitä. Jumalan ratkaisut näet ovat käsitämättömiä. Järki ei voi niitä jäljittää. Jos se siis niistä väittelee, se ei ainoastaan erehdy vaan myös lankeaa herjaamiseen. Riittäköön näin ollen meille se, että kuulemme sanan ja ymmärrämme, mitä hän käskee, vaikkakaan emme kästiä, mistä syystä hän käskee.
...
Oppikaamme me siis panemaan syrjään kaikki kysymykset ja yksinkertaisesti kulkemaan Herran nimessä ja tekemään, mitä Herra Jumala ikinä käskee, olipa se typerää tai pahennusta herättävää tai vaarallista. Jos näet Jumalan käsky tulee lisäksi, on järjen mukaan ruma ja törkeä teko mitä ihanin ja pyhin, sillä ei ole suurempaa ja parempaa kaunistusta kuin Jumalan sana. Kun ympärileikkauksella oli tämä kaunistus, se oli pyhä ja Jumalalle sangen otollinen teko.
...
... Ne, jotka eivät noudata tätä esikuvaa niin, että omaksuvat yksinkertaisessa ja lapsenomaisessa kuuliaisuudessa sanan ja tottelevat sitä, syöksyvät Addamin esimerkkiä noudattaen tuhoisan ja myrkyllisen "miksi"-sanan tähden tottelemattomuuteen ja kuolemaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.