Mä en enää ymmärrä itseäni. Ennen kaikki oli niin hyvin kun oli tyttökaveri eikä ollut mitään törkeen pitkiä sinkkuilu jaksoja. Nyt oon kohta viettänyt sinkkuelämää reilut 4,5 vuotta ja alkaa kohta pelottaa että jääkö tässä yksin koko loppu elämäksi. Siis melkein viisi vuotta kohta täynnä. Kyllä noita ehdokkaita on jonkin verran ollu, mutta kun ei onnistu löytämään ketään tarpeeksi fiksua, itsenäistä ja kunnianhimoista partneria. En tiedä olenko turhan nirso, mutta kun en vain viihdy semmosten kanssa, joiden yleistieto on peruskoulutasoa ja siitäkin puolet unohdettu. Kuivaa!!! Missä on kaikki elämäniloa hehkuvat naiset??? Missä näihin voi tutustua?
Ulkonäkökin toki jotain merkkaa, mutta ei likaa. Riittää kun on normaalin ihmisen naköinen eikä tarvii miettiä, että onkohan toi tältä planeetalta kotoisin. En itsekään ole mikään adonis mut kuulemma semmonen ihan jees tyyppi!!! Ei vaan aina jaksas olla yksin ja herätä tyyny kainalossa. Pidemmän päälle alkaa meinaa kyrsimään oikeen huolella. Yleensä mulla riittää huumorintajua asioiden suhteen, mut nyt on tän asian ohelta huumori vaihtunut oman elämän kummasteluun ja ihmettelyyn. Työelämässä en tapaa oikeaa kohderyhmää, eikä baareista löydä kuin yhden illan sähellyksiä, jotka ei pahemmin kiinnosta. Tahtoisin tutustua uusiin ihmisiin ja lopettaa yksin olon.
Naispuoliset ihmiset, kertokaa miten pääsen sinkkuilusta eroon???
Ulkonäkökin toki jotain merkkaa, mutta ei likaa. Riittää kun on normaalin ihmisen naköinen eikä tarvii miettiä, että onkohan toi tältä planeetalta kotoisin. En itsekään ole mikään adonis mut kuulemma semmonen ihan jees tyyppi!!! Ei vaan aina jaksas olla yksin ja herätä tyyny kainalossa. Pidemmän päälle alkaa meinaa kyrsimään oikeen huolella. Yleensä mulla riittää huumorintajua asioiden suhteen, mut nyt on tän asian ohelta huumori vaihtunut oman elämän kummasteluun ja ihmettelyyn. Työelämässä en tapaa oikeaa kohderyhmää, eikä baareista löydä kuin yhden illan sähellyksiä, jotka ei pahemmin kiinnosta. Tahtoisin tutustua uusiin ihmisiin ja lopettaa yksin olon.
Naispuoliset ihmiset, kertokaa miten pääsen sinkkuilusta eroon???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämähän voisi olla itseni kirjoittama. Tyttöystävän sijasta etsin tosin miesystävää mutta muuten...
Eli valitettavasti en osaa sanoa, miten sinkkuilusta pääsee eroon. Voin pelkästään lohduttaa, että et ole tunteinesi yksin :)
Ajattele muita asioita. Ei se etsien löydy ja usko pois, mitä epätoivoisemmaksi käyt, sitä kauemmaksi hyvät tyypit kaikkoavat. Elämäsi on tällaista nyt, mutta kyllä se siitä vielä muuttuu. Relax ja anna elämän viedä, mutta muista että kukaan ei sinua varmastikaan kotoa tule hakemaan!T.Samojen tunteiden kanssa painiskeleva sinkku (jotenkin toiselle on helpompi sanoa....mutta itse yritän noudattaa tätä elämänohjetta)
En oo onneks vielä niin alas vajonnut että oisin vaan himassa ja ihmettelisin keittiön kaakeleita.
Noiden antamiesi ohjeiden mukaan olen yrittänyt toimia, mutta kun ei natsaa. Eli kavereita löytyy ympäri Etelä-Suomea ja sosiaalinen kanssa käyminen tältä osin on ihan hanskassa.
hellurei ja hellät tunteet...
samaa ongelmaa tässä poden, ainoana erona et etin miestä... mun erosta 2 vuotta ja alkais jo riittää tää yksin oleminen ja tyynyn halaaminen! mut ei ni ei! osaa se olla vaikeeta! kun keksit tai löydät vastauksen ni kerro se mullekki!!!
sama täälä. sinkkuna oon ollu kolmisen vuotta. oon naispuoleinen. miehiä oon tapaillu jo mielestäni liikaakin mutta kun ei kolahda niin ei kolahda. enkä oo sellanen et pystyisin väkisin ottaan sit vaan jonkun. muakin huolestuttaa oma tilanne. mitä jos en enää koskaan löydä ketään tai mitä jos siihen menee vielä kymmenen vuotta...en haluaisi olla niin kauaa yksin. haluaisin jakaa elämää jonkun kanssa,että sitä voisi sitten myöhemmin yhdessä muistella. oon kyl tosi arkakin alottaan vakavaa suhdetta, mutta uskon suhteen etenevän sit omalla painollaan jos se on sen tarkoitus. nyt sit vaan hengaillaan yksin ja seurataan vierestä kun kaverit yksi toisensa jälkeen avioituu. ehkä mä seuraan sillonkin yksin vierestä kun ne eroaa...sanotaan et on hyväks suhteen kannalta et naisella on monimutkainen historia ja mulla ainakin on...ehkä tää sinkkuilu on sit vaan ihan positiivista kuitenki :)
Aurinkoista kevään jatkoa. Älä suotta murehdi, meitä on niin monta samassa tilanteessa....
Olet 22 ja töissä. Voitko kertoa mitä olet opiskellut? En halua masentaa, mutta jos etsit kunnianhimoista naista, se tarkoittaa, että ne opiskelevat jossakin. Yksikään kunnianhimoinen ja fiksu nainen ei jätä kouluja käymättä.
Anteeksi olettamus, mutta ilmeisesti itse et opiskele. Ammattikoulu/kauppis/lukio takana? Harva 22v on valmistunut mistään oikeasta koulusta vielä, ja kokemuksen rintaäänellä voin kertoa, että opiskelevat naiset harvoin ottavat itseään alempi-arvoista miestä. Tiedän, on poikkeuksia, mutta harvinaista se kuitenkin on.
Sori jos olin väärässä koulujesi suhteen, sori kaikille naisille joilla on vähemmän lukenut mies, sori ihan kaikille mutta niin se vaan menee. Kun itse olen amk-inssi ja tienaan 3300e kuukaudessa, niin sekin tahtoo olla liian vähän näille hienoille korkeakoululaisille. Synkkää, rankkaa, mutta totta.
Näin masentuneena yksineläjänä tietty voisi olla houkutus kertoa tittelistään ja palkastaan esim. baarissa. En kuitenkaan koskaan tee sitä, kerroin korkeintaan suunnilleen mitä teen. Jos keskustelussa mennään tienesti- ja tittelilinjalle heti kylmiltään, ei se todennäköisesti johda hyvään lopputulokseen. Haluaisin olla varma siitä että vastapuoli on kiinnostunut ihan muista syistä. Ja mulle kyllä kelpaa vähemmänkin koulutettu ja tavis-töissä oleva daami, kunhan muuten olisi mukava!
Eipä näköjään löydy. Hakusessa on.
Niin en maininnu mitään omasta koulutuksesta joka tällä hetkellä on vasta ylioppilas-tutkinto, kun tuo armeijakin piti hoitaa pois alta. Syksyllä oon lähössä opiskelemaan kauppatieteiden maisterin tutkintoa. Nää työt on väliaikasta vaikka ihan mukavasti fyffee tuleekin. Toimistotyö ja kaikkee.