Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset ( ACE)

1) ACE- piste ei ole sama asia kuin traumakokemus. 

Haitallisten lapsuudenkokemusten seuloissa ei oikeastaan tiedetä mitä tai ketä seulotaan: traumaoireita, lasten kaltoinkohtelua, vanhemmuuden laatua, sosiaalietuuksien käyttöä vai näiden yhdistelmää eikä yksimielisyyttä ole saavutettu  siitä, pitäisikö seulata koko väestöä vai vain tiettyjä väestönosia.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi


Erilaisia häiriöitä etsivät seulat eivät ole välttämättä tarkkoja eikä niillä saavuteta toivottuja tuloksia. Esimerkiksi vanhusten dementiaan käytetty seula tuotti neljää aitoa dementiatapausta kohti 23 väärää positiivista löydöstä (Le Couteur, Doust, Creasey, & Brayne, 2013). Myös seksuaaliväkivaltaa ja -traumoja seulovat testit ovat epätarkkoja ja tuottavat usein vääriä löydöksiä, joilla on kohtalokkaita seurauksia.

2) ACE   ei ole neutraali  tai näyttöön perustuva diagnoosi tai "hyvä käytäntö".  
ACE- koulutukset , -seulaukset ja -hoidot ovat usein jäävien toimijoiden suorittamia. Ne voivat aiheuttaa suuria kustannuksia ja kuluttaa tarpeettomasti sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja, tuottaa vääriä positiivisia löydöksiä, ylidiagnosointia, itsensätoteuttavia profetioita, turhaa huolta ja stigmoja ja hoitaa turhaan  ja väärin kansalaisia, jotka eivät olisi traumafokusoituja hoitoja tarvinneet ja jotka olisivat selviytyneet paremmin ilman niitä. 

3) ACE -pisteet eivät  korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa.

Corinna Westin mukaan ACE- seulojen tulokset eivät korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa.
Syy köyhien asuinalueiden korkeampiin ACE- pistemääriin on se, että ACE- seulat ja seulojat ovat puolueellisia suhteessa köyhiin/ työväenluokkaisiin vanhempiin.
Testit eivät mittaa keskiluokan nuorten haitallisia lapsuudenkokemuksia tai lääketieteellisiä haittoja eivätkä ota huomioon trauman suhteellisuutta.
Seulojat puolestaan eivät tunnista riskejä, joita heidän oma toimintansa tuottaa.  (Corinna West, Mad in America, 11.11.2016)...jatkuu

4) ACE -seulaus ei ole luotettava menetelmä traumaoireiden kartoittamiseen vaan vääristyy taannehtivan raportoinnin, itsearvioinnin ja  biologisia riskejä koskevien väittämien ansiosta. 

Se ei aina hahmota oikein kausaalisuhteita eikä tunnista satunnaisvaihtelua eikä väliintulevia muuttujia.
Toisten huonojen tilastollisten käytäntöjen tapaan sen testien tulokset eivät ole toistettavissa.
Suomessa pienten otoskokojen vuoksi tulokset eivät myöskään ole yleistettävissä.

5) ACE- interventiot ja vaikuttavuustutkimukset eivät perustu puolueettomaan tutkimustietoon.

ACE- lobbareilla on usein henkilökohtaisia taloudellisia intressejä ja mm. sijaishuoltobisnekseen suuntautuvia vakavia jääviyksiä, jotka ohjaavat ratkaisuehdotuksia ja interventioiden vaikuttavuusarviointeja.
  
6) ACE biologisoi sosiaalisia ongelmia.

ACE:n väitetyistä biologisista riskeistä/haitoista ei ole pitävää, lääketieteellistä näyttöä. ACE- lobbarit puhuvat mm. pitkittyneestä "toksisesta stressistä" lääketieteellisenä faktana vaikka kyse on vain fatalistisesta kielikuvasta.
Monet vaikeissa olosuhteissa esim. keskitysleireillä eläneet ovat kuitenkin  onnistuneet pääsemään yli kokemuksistaan ja luomaan itselleen hyvän elämän.
ACE kääntää yksilön objektiksi ja uhriksi, joka altistuu kokemuksille, ei ihmiseksi, joka tulkitsee kokemuksia.

7) Haitallisten traumakokemusten nykyinen määrittely patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat. 
Rahoitusvaateitaan oikeuttaakseen ACE- lobbarit väittävät usein, että jopa puolella väestöstä on jokin haitallinen lapsuusajan traumakokemus ja esittävät väittämänsä tueksi riskilistoja, joissa haitalliseksi kokemukseksi määritellään esim. vanhemman avioero tai mielenterveysongelma.
Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.
8) ACE demoralisoi köyhiä/ huono-osaisia ja sulkee heidät ulos demokraattisesta päätöksenteosta. 

ACE- seulat määrittelevät haitalliset kokemukset erittäin kapeasti. Ne eivät ulotu yksilöä, hänen perhettään ja kotiaan kauemmas. 
Kapea haitallisuuden määrittely unohtaa miljoonien lasten ja perheiden arjen vakavat ongelmat; köyhyyden, nälän,  puutteelliset palvelut ja kehnot asumisolosuhteet, joilla on suoria ja todistettuja vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. 
Näitä ongelmia voitaisiin poistaa esim. perusturvan ja asumisen tasoa nostamalla tai sosiaali- ja terveyspalveluja parantamalla. 

Vaikeissa olosuhteissa eläviltä lapsilta ja vanhemmilta kysytään harvoin mikä heitä auttaisi. Sen sijaan heitä monitoroidaan riskin osoittimien löytämiseksi, mitataan, diagnosoidaan ja alistetaan erilaisille interventioille.
Käytännöt muodostavat riskin huono- osaisen väestönosan demoralisointiin ja
ulossulkemiseen demokraattisesta päätöksenteosta.

Pahimmillaan ACE estää ihmisten tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista...jatkuu

9) ACE perustuu psykoanalyysista tuttuun varhaisten vuosien determinismiin.

ACE- ideologia perustuu olettamukseen siitä, että lapsuuden ensimmäiset vuodet kestävät ikuisesti; että varhaislapsuuden kokemukset määrittelisivät kohtalonomaisesti kansalaisten tulevaisuuden.
Tämä ei ole mikään tunnustettu fakta vaan kiistanalainen väittämä. 
Lasten ja aikuisten varustaminen oletuksella, että he ovat yksinomaan menneisyyden kokemustensa muovaamia/uhreja sisältää ilmeisiä riskejä eikä auta nykyisyyden ongelmissa.
Emme tiedä vielä mitä haittavaikutuksia on aikuisten identifioitumisella ACE- pisteisiinsä tai lasten kategorisoimisella tällä tavoin.

10) ACE tarjoaa yksinkertaistetuttuja ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin.

Sijaishuollon lobbareitten tapaan myös ACE- lobbarit toimivat futuurikauppiaina, vaikka entisetkin futuurit ovat jääneet lunastamatta.

Hälytyskellojen pitäisi soida kun ACE- lobbari todistaa vallankumouksesta sosiaalisten ongelmien ja sairauksien ymmärtämisessä ja ehdottaa ihmelääkkeen kaltaisia interventioita, jotka tuottavat massiivisia säästöjä "myöhemmin".
Yhdeksi tällaiseksi tutkimattomaksi ihmelääkkeeksi on Suomessa muodostunut lapsen sijoitus sijaishuoltoon. 

Ihmelääkkeet ja huuhaa-hoidot syövät resurssit käyvältä hoidolta.
ACE- tietoisuus tai  traumainformoidun status ei lohduta kärsiviä eikä johda yhteiskunnallisiin parannuksiin. 

Psykoanalyysi ja muut puhehoidot harvoin auttavat köyhyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsiviä kansalaisia.

Tietoisuus ilman tekoja ei riitä vaan voi johtaa parhaimmillaan joutavaan puuhasteluun, jossa kuvitellaan arvioinnin itsessään auttavan uhreja ja pahimmillaan asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden vastaiseen puoskarointiin, diagnosointi-, lääkitys- ja hoitovirheisiin, turhiin lastensuojelutoimiin ja käyvän hoidon  viivästymiseen tai laiminlyöntiin.  

11) Lapsuuden haitalliset kokemukset ovat hyvin epätäsmällisesti määriteltyjä.

Ne eivät osoita esim. raportoidun fyysisen, verbaalisen tai emotionaalisen väkivallan  tai laiminlyönnin vakavuutta, ajoitusta tai kestoa.
Vaikka olisimme yhtä mieltä siitä, että mielenterveys- tai päihdeongelmasta kärsivä vanhempi on kaukana ideaalista, ongelmien kestolla, käsittelyllä, vakavuudella ja vaikutuksilla perhepiirissä on syvällinen merkitys. Jos perheenjäsenelle on  diagnosoitu mielenterveysongelma, on merkityksellistä mikä diagnoosi on kyseessä ja  minkäasteisia puutteita ja haasteita se aiheuttaa.

Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.


12) ACE- seulauksissa epäselväksi on jäänyt mitä ja keitä seulotaan, mitä ja keitä varten tietoa kerätään (esim. sote-yrityksille), mihin ja miksi käytetään (algoritmit?), kuka varmistaa seulaajien ammattitaidon ja asiakasturvallisuuden ja miten, aiotaanko tuloksia myydä tulevaisuudessa, missä kartoituksia säilytetään, kuinka kauan, kuka tietoja pääsee katsomaan ja miten varmistetaan, että luottamuksellisiin tietoihin ei pääse käsiksi kuka tahansa tai, että niitä säilytetään asiamukaisella tavalla.

Professorit  Rosalind Edwards, Val Gillies, Ellie Lee, Susan White ja David Wastell sekä tohtori Jan Macvarish vaativat, että kampanjat, jotka pyrkivät kannustamaan opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ACE-/ traumatietoisiksi pitäisi vakavasti kyseenalaistaa.

Työntekijöiden tulisi suhtautua kannustavasti ja sympaattisesti hoidossaan oleviin lapsiin, ei kehitellä heistä amatööridiagnooseja ACE- pisteiden perusteella.

Ihmisten väärintunnistamisella ja leimaamisella "traumatisoiduksi" tai "riskissä oleviksi" ja altistamisella erilaisille taloudellista hyötyä tavoitteleville interventioille voi olla vakavia seurauksia  heille ja heidän perheilleen.

ACE voi johtaa sellaisten väestönosien stigmatisointiin, joiden sosiaalinen asema tai elinolosuhteet määritellään toimimattomia yksilöitä tuottaviksi. 

Samat riski- ja traumaseulauksiin ja seulaajien taloudellisiin intresseihin liittyvät ongelmat jatkuvat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen.

ACE- tutkielmia ja koulutuksia seuratessa on vaikea uskoa, että hoitotiede tai sosiaalityö olisivat itsensäkorjaavaa tiedettä tai tiedettä ylipäätään. ..jatkuu