Onko maailmankaikkeudessa muuta elämää

Voihan siellä hyvinkin jotakin olla. Tuskin kuitenkaan niitä pieniä vihreitä miehiä.

<<Valtava maailmankaikkeus... Ja mekö olisimme sen ainoa, "älykäs" elämänmuoto?<<

Eräässä tiedeohjelmassa muuan kirjailija kysyikin, että miksi me emme koskaan ihmettele, että missä me olemme, jos täällä ei ole muita. Olemmeko joutuneet mustaan aukkoon? Meidät on pahuutemme takia karkoitettu universumin jollekin toiselle äärilaidalle? Koko systeemi onkin avaruusalus, jonka sisällä olemme?

Mutta varmaa on se, että me olemme matkalla jonnekin - en muista vauhtia, mutta se oli melkoisen kova. Satoja kilometrejä sekunnissa? Siis pyörimisen lisäksi koko tämä galaksisysteemi etenee johonkin suuntaan.

<<Andromedan ja Linnunradan yhdistyminen

Andromeda lähestyy Linnunrataa suurin piirtein 140 km/s eli 500 000 km/h, mutta samalla sillä voi olla poikittaista nopeutta, jonka suuruutta ei varmasti tiedetä. Jos poikittaisnopeutta ei ole paljon, galaksit kohtaavat ja kaasupilvien törmätessä ne menettävät lisää keskinäistä nopeuttaan sulautuen lopulta yhteen.<<

Lähde: wikipedia

Törmäävät siis joskun 4 miljardin vuoden kuluttua, jos jotakin yllättävää ei tapahdu ennen sitä.

Ai niin, mutta tässä muun elämän pohtimisessa on tärkeää huomata tiede ja ennen kaikkea dimensiot, ulottuvuudet. Me elämme kolmannessa ulottuvuudessa. Tiede hahmottaa muistaakseni 11:een ulottuvuuteen asti. Ja se on mielenkiintoista, että mitä niillä tasoilla on. Esimerkkinä ulottuvuuksista - matemaattisesti laskettuna kaavojen avulla meidän kolmannen ulottuuvuuden magnetismi ja sähkö ovatkin viidennen ulottuvuuden painovoimia, ja vastaavasti neljäs ulottuuus on aika.

Me voimme matkata näillä ulottuvuuksilla vaikka nukkuessamme tai kuoleman jälkeen siirtyä jollekin näistä dimensioista jatkamaan elämäämme, joten ei tässä demensiossa kannata tylsistyä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että pakkaa matkalaukkuun vain sellaista, jonka pystyy lähtiessä ottamaan mukaan.

Kautta aikojen on ollut viisaita tähdistä katsojia - onko kenelläkään tietoa, että mitä tähdet ovat kertoneet, missä asenossa ne ovat, kun koko maailma on joutunut niin merkilliseen tilanteesen, ettei olisi koskaan voinut edes kuvitella.

YLE, tiede, on tällaistakin tiennyt kertoa huhtikuulta:

<<Huhtikuun tähtitaivaalla luikertelee käärme | Tiede | yle.fi<<

Onhan sitä elämää muuutakin, on Jumalan suuret sotajoukot ja on vihollisen joukot loppumattomine enkeleineen ja muine titteleineen odottamassa päivää jolloin niille annetaan käsky aloittaa maapallon loppulaskenta.

Todennäköisesti on. Emme tosin tunne elämän edellytysten parametreja mutta se ei vähennä vaan lisää mahdollisuuksia. Me tunnemme auttavasti vain tämän hiilielämän vedellä kasteltuna. Mutta sen rakennuspalikoita maailmankaikkeudessa kyllä riittää.

Vaan voi olla niinkin ettemme koskaan mitään varmuutta tule saamaan.

Aihetodisteiden havaitsemiseen tähtääviä projekteja on, uuden sukupolven teleskooppien resoluutio riittää jo analysoimaan lähiympäristömme eksoplaneettojen kaasukehien koostumusta. Silti se neula on helpompi löytää heinäsuovasta.

Näilläkin menetelmillä parhaimmillaan voitaisiin todeta elämän olevan ehkä mahdollista tai jopa todennäköistä mutta ei kyllä saada asiaan varmuutta.

Uskon asia. Uskon ettemme ole yksin mutta en usko, että tässä nyt mitään todistelemaan kyetään. Eli emme tiedä mutta voimme uskoa mitä haluamme.

Olen itse kerran nähnyt mystiseksi jääneen nk. ufoilmiön. Sen näkivät varmaan sadat muutkin helsinkiläiset ja siitä oli HS:ssa lyhyt uutinen, joka meni jokseenkin näin:

"Eilen iltapäivällä havaittiin Ilmalan säähavaintoasemalta läntisellä taivaalla valoilmiö, jota ei voi selittää säätieteellisesti."

Pahus kun en muista edes vuotta, mutta se oli joskus 1970-80-lukujen vaihdetta.

Tarvitsisi lähettää miljoonavuotta jotain lähetystä, mutta saattaa olla ettei radiotaajuudet läpäise aurinkokuntaa, joten siksi ei kuulu mitään.

Ylikärsintä on yli-ihmisyyttä. Jeesus tuskin on maksanut mitään siitä.