Koko ikäni olen lukenut siitä miten intohimo muuttuu rakkaudeksi ja kumppanuudeksi jos hyvin käy. No, mulla kävi hyvin. Nyt on alkanut kuitenkin vaivaamaan. Mies on 54, minä 39. Ilmeisesti ikäero alkaa tässä vaiheessa tuntua, vaikka ei ole koskaan aiemmin vaikuttanut mitenkään. Meillä on yhdessä tosi mukava ja helppo elämä ja suhde. Ja seksi on ollut parempaa kuin koskaan kenenkään muun kanssa.
Enää ei kuitenkaan haluta. En keksi muuta syytä kuin oma ikä ja hormonit. Tiettyyn aikaan kuusta kun hormonit hyrrää ja voisi vain panna, käyn kuumana milloin mihinkin, mutta en kotona. Kun katson vastapäätä istuvaa vanhenevaa miestä jolla kaulanahka menee kasaan, haluaisin suudella nuorta vahvaa kaulaa ja sileää ihoa. Kun saunassa katson hänen V:n malliseksi valahtanutta peppua, haluaisin vetää sisääni miestä pyöreistä pakaroista kiinni pitäen.
Olen alkanut ymmärtää miehiä paremmin. Sitä miten suuri merkitys fysiikalla on. Nämä ehkä rumat sanani eivät poista sitä tosiasiaa että rakastan miestäni ihan älyttömän paljon. Samaan aikaan on ajoittain hirveä kiima, johon en halua kotona tyydytystä. Viimeisten kuukauden-parin aikana en ole edes itse hoidellut itseäni, nautin vaan panetuksen tunteesta jos joku kuuma pakkaus on näkösällä. En halua erota. Seksielämämme on aina ollut vilkas ja kokeileva, täynnä kaikkea. Eli ei ole sitäkään. En halua enää yhtäkään lelua tai leikkiä tai mitään.
Onko tämä tila pysyvä vai meneekö ohi?
Kuten sanoin, en halua erota, en todellakaan minkään seksin takia jättäisi koko elämääni. Se että eläisin yksin surkeana ilman rakastani vaan siksi että "voisin panna ketä haluan", ei houkuttele.
Miten voi olla näin syvä rakkaus ilman intohimoa? Mitä tehdä kun toinen on vaan jo niin tuttu, ja ehkä ikäeron takia ei vaan enää oikein sytytä. Olenhan minäkin jo hänelle tuttu enkä uusi kuuma pakkaus, mutta miehellä on ajoittain selvästi enemmän halua.
Paska olo.
Enää ei kuitenkaan haluta. En keksi muuta syytä kuin oma ikä ja hormonit. Tiettyyn aikaan kuusta kun hormonit hyrrää ja voisi vain panna, käyn kuumana milloin mihinkin, mutta en kotona. Kun katson vastapäätä istuvaa vanhenevaa miestä jolla kaulanahka menee kasaan, haluaisin suudella nuorta vahvaa kaulaa ja sileää ihoa. Kun saunassa katson hänen V:n malliseksi valahtanutta peppua, haluaisin vetää sisääni miestä pyöreistä pakaroista kiinni pitäen.
Olen alkanut ymmärtää miehiä paremmin. Sitä miten suuri merkitys fysiikalla on. Nämä ehkä rumat sanani eivät poista sitä tosiasiaa että rakastan miestäni ihan älyttömän paljon. Samaan aikaan on ajoittain hirveä kiima, johon en halua kotona tyydytystä. Viimeisten kuukauden-parin aikana en ole edes itse hoidellut itseäni, nautin vaan panetuksen tunteesta jos joku kuuma pakkaus on näkösällä. En halua erota. Seksielämämme on aina ollut vilkas ja kokeileva, täynnä kaikkea. Eli ei ole sitäkään. En halua enää yhtäkään lelua tai leikkiä tai mitään.
Onko tämä tila pysyvä vai meneekö ohi?
Kuten sanoin, en halua erota, en todellakaan minkään seksin takia jättäisi koko elämääni. Se että eläisin yksin surkeana ilman rakastani vaan siksi että "voisin panna ketä haluan", ei houkuttele.
Miten voi olla näin syvä rakkaus ilman intohimoa? Mitä tehdä kun toinen on vaan jo niin tuttu, ja ehkä ikäeron takia ei vaan enää oikein sytytä. Olenhan minäkin jo hänelle tuttu enkä uusi kuuma pakkaus, mutta miehellä on ajoittain selvästi enemmän halua.
Paska olo.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Kuulostaa siltä et sulla on ratkaisun avaimet jo käsissäsi. Tiedät mistä tuulee ja tiedät, mitä et halua tehdä. Miksi et vain tyydytä itseäsi useammin? Hoida panetustasi niin?
Paskaa on haluta olla yksiavioinen kun joku osa siinä sakkaa. Oli se sitten seksi, rakkaus, yhteys toiseen tai vaikka arki. Siinä kasvaa ja oppii tuntemaan itsensä paremmin. Itse olen aivan tuoreessa parisuhteessa jossa kaikki palaset on vielä levällään mutta toista kohtaan on rakentumassa rakkaus. Jos jotain olen matkan varrella oppinut hänen kanssaan on se, et yksin asioiden miettiminen on pahin mahdollinen parisuhteelle. Avoin keskustelu on ainoa oikea tie.
Samaa mieltä
Auts! Meillä oli sama juttu mut sit kimppaseksin kautta löytyi uusi kipinä. Nautin katsoa vierestä kun minun mieheni penistä vieras nainen hivelee. Kannattaa koklata, meihin voi ottaa yhteyttä www.treffihaku.net sivustolla. Nimimerkki on akateemiset_nussijat
Paskaa on haluta olla yksiavioinen kun joku osa siinä sakkaa.
Näin ne väkivallat alkavat sitten..
Vitut puheista,ero ja ulos..
"Olen alkanut ymmärtää miehiä paremmin. Sitä miten suuri merkitys fysiikalla on"
Voi Luoja, vieläkö on naisia, jotka olettavat kaikkien miesten kuolaavan timmien silikoonipissisten perään ja että seksi olisi nautittavaa vain silloin kun on sileä iho, kiinteät pakarat ja pystypeppu. Jos näin olisi, me vanhemmat emme nauttisi seksistä lainkaan mutta tilastothan kertovat aivan muuta. Samoin monet tutkimukset todistavat, ettei hyvä ja nautinnollinen seksi ole lainkaan riippuvainen fysiikasta!
Totta kai on ihmisiä, joille se upea kroppa on kaikki kaikessa, joten oletus on, että itsekin on silloin se timmivartaloinen tyyppi. Ulkonäkökeskeisyys on yksi elämänarvo,totuus tulee tosin jossain vaiheessa vastaan vaikka kuinka ihailia niitä nuoria herkkupeppuja.
Enhän mä niin kirjoittanut. En tainnut luetella mitään ulkoisia seikkoja, koska ne kuumaksi saavat asiat ovat kelle mitäkin. Toiselle pieni peppu, toiselle isompi. Tarkoitin fyysistä vetovoimaa joka voi tulla yllättävistä asioista ja toisaalta olla tulematta...
Kyllä mullakin on alkanut näin plus nelikymppisenä harmittamaan oma rupsahtaminen, etenkin rinnat. Kaikelle muulle pystyy edes hiukka tekemään jotain jumppaamalla ja näin, mutta rinnoille ei. Ja mulla oli kauniit rinnat! Toki ovat myös tehtävänsä täyttäneet, eli lapsen ruokkineet.
Nuorempana, kirkasotsaisena, olin vakaasti sitä mieltä että silkkarit on humpuukia ja turhaa miesten miellyttämistä. Pinnallinen enkä prinsessamainen en oo ollut koskaan.
Mutta nyt oikeasti harmittaa nuo rinnat. Kyllä sitä tähän ikään mennessä jo tietää mitä mies ajattelee ja mistä kiihottuu, eikä mun rinnat ole enää sellaiset.
Inhottava ristiriita, toisaalta oon sitä mieltä että se nyt vaan kuuluu asiaan ja maailmassa on miljoona tärkeämpää asiaa mutta toisaalta kärsin ja varmaan kävisin leikkauksessa jos ois rahaa. Ha taas toisaalta pelottaa "turhan" leikkauksen riskit ja entä jos katuisinkin jälkeenpäin? Ja kuitenkin kun katson rintojani, haluisin niin sen pyöreyden ja täyteläisyyden takaisin. Ikäkriisi ehkä.
Eli ap, tajuun sun pointin.
Se on totta, kyllä ne rinnat muuttuu ajan myötä ja vaikkei edes ajattelisi miesten puolesta niin kyllä se niin on, että pyöreät ja täyteläiset rinnat on kauniit. Kaiken kokoisina. Ihan itsepetosta väittää muuta. Itsellä myös rinnan malli ilman tukea selvästi "litistynyt" sivusta katsoen, vaikka edestä ihan hyvät. Totta hitossa haluaisin sen pyöreyden tuohon päälle takaisin, mutta siihen ei ole paluuta ja mua pelottaa leikkaukset. Tällä hetkellä teen töitä pitääkseni itseni muuten edes jonkinlaisessa kunnossa. Mua aina vähän ärsyttää kun ihmiset puhuu ulkonäöstä parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyen jotenkin vähättelevästi ja liittävät psyykkisiin ominaisuuksiin: "olet ulkonäkökeskeinen". Ei, vaan kyllä ne on ainakim vielä hormonit mitkä itsellä näitä oloja ja mielitekoja säätelee. Ovulaation aikaan himoitsen suunnilleen jokaista nuorempaa itseni mielestä hyvännäköistä miestä ja kiinnitän huomion ihoon, kaulaan, selkään, reisiin, huuliin. Muutoin en juuri edes ajattele muita miehiä. Hormonit saa sekaisin ja vetää "potentiaalisten" puoleen. No, jos ei muuta, niin kai tämä iän myötä vähenee. Kai.
Jep, mullakin on selkeesti korostunut ovulaatiosta johtuvat panetukset, oon aattellu että johtuukohan se siitä että kroppa tajuaa että viimeisiä viedään, noin niinkuin lisääntymisen kannalta.
Ja onhan nuori, kimmoisa vartalo kaunis!! Sekä miehillä että naisilla, ja tajuun myös täysin ton vanhat pakarat vs. nuoret....Tyhmä olin kun liian itsekriittinen nuorena olin :)
Muuten oon mielestäni ikääntynyt "kauniisti", ryppyjä on, mutta tykkään niistä, hiuksissa alkaa olla harmaata( annan niiden tulla,haluan tietää miltä näyttää, sitten varmaan värjään) mutta noita rintoja suren oikeesti, niin tyhmältä kuin se jonkun mielestä kuulostaisi.
"pyöreät ja täyteläiset rinnat on kauniit. Kaiken kokoisina. Ihan itsepetosta väittää muuta."
Miten tuonkin ottaa. Pääasia että on realistinen näkemys. Ja tyytyväinen omiin rintoihin. Se on kaiken a ja o. Naisen rinnat eivät voi olla kuin 20v jos hän on 60v tai 100v. Ikä näkyy väkisin myös miehissä, ja hyvä niin.
Tai sitten lisääntyy 🤣😂😚
Ei mene ohi, ellette saa sytytettyä keskinäistä kipinöintiä uudelleen. Omasta mielestä mitään ulkonäköseikat eivät ratkaise tässä, vaan kiinnostus, innostunut läsnäolo.
molempien tulisi pitää huolta fysiikastaan. se kuitenkin on mahdollista.
Paitsi rinnoille ei voi mitään
kyllä voi, kun vähän maksaa!
Et vissiin lukenut millaisia ristiriitaisia fiiliksiä se herättää.
hyvät tissit on aina jees
Fyysinen ja mieskunto! Omalla kohdallani niillä on ilmiselvä keskeinen riippuvuus.
Riippuvuus voiistuu ikääntymisen myötä.
50:n avioliittovuoden aikana keskinäinen kiintymys on huomaamatta voimistunut ja seksissä kumppanin hyvän olon merkityksen osuus kokonaisuudesta kasvanut.
Vaimoni on tyttöajoista lähtien huolehtinut painostaan ja fyysistä kunnostaan. Ehostuksiin en ole koskaan kiinnittänyt huomiota. Hiustyyliin kylläkin.
Olin itse nuorena erään voimailulajin harrastaja ja jonkin tason kilpailija.
6-kympin tuntumassa uudelleen heräsin huolestuneena elämisen laadusta ja mieskunnon hiipumisesta.
Vaimoni kannusti varauksetta ja kannustaa edellenkin näiden 16 vuoden jälkeen.
Paitsi mieskunto, niin hyvä fyysinen kunto tekee arkielämän kevyeksi ja helpoksi.
Vaimon on miellyttävämpi elellä hyväkuntoisen puolison kanssa.
Asennoitumistani kuvannee se, että olen herkkä kommentoimaan ja viisastelemaan kun jollakin palstalla kirjoitellaan painosta, painoindeksistä, hyvästä kunnosta, kehnosta terveydestä yms. Yritän kannustaa huolestuneita pitkäjännitteiseen elamäntapojen muutokseen.
Painoni on muutaman kilon alempi kuin kilpailuvuosina oli treenipainoni. Kehuessani itserakkaasti asiaa kommentoi vaimoni: Paino pysyy. Mitat muuttuu! Eiks oo hävytöntä?
Toinen heitto on se, että olen takaa päin nuoremman näköinen kuin edestä. Halunnee sanoa, että miten hitossa 76v ikäisen ukon naama voi olla noin uureteinen?
Kaikista herjoista huolimatta nukumme saman tuplatäkin alla ja valvomme sen päällä.
"Paino pysyy. Mitat muuttuu! "
Sama täällä. Neljän synnytyksen jälkeen keski-ikäisenä mitat eivät ole tismalleen samat kuin kaksikymppisenä. Nuoruuden paino on. Mutta sen eteen teen todella rankasti työtä liikkumalla! Usein 2-3 tuntia päivässä. Kokoajan saa silti syödä vähemmän. Siinä missä nuorena urheiluhulluna sain syödä 1600 kaloria vrk, nyt syön enää 1200 kaloria maksimissaan. Vapaapäivänä, jolloin vain siivoilen kotona yms. syön vain 1000 kaloria. Vahdin painoani joka aamu. Näin olen tehnyt 36 vuotta, vaikka asiantuntijat eivät sitä suosittele. Ehkä he suosittelisivat, jos tietäisivät miten vähän pienikokoinen nainen tarvitsee energiaa. Jos lihon, se tarkoittaa ihan satavarmaa verenpaineen nousua ja diabetesta. Sukuni sairaudet.
Jos se nyt yhtään lohduttaa...
Pidän enemmän pulleroista nallekarhumiehistä... nykyinen mieheni ei ole tällainen, mutta seksi maistuu, koska hänen silmissään on,.... hehkua ja rispektiä minuun.
Exäni taas. Hän on nallekarhu. Alkuun ilman ylipainoa "atleetinen", myös hehkua ja rispektiä minuun. Sitten tapahtui vaikeita, hankalia, stressaavia ym. asioita; ylipainoa alkoi kertyä, koska "mielenterveys". Koska mielenterveys, ylipaino kehittyi ja tuli diabetes, masennus jne. Koska oli masentunut, täytyi syödä enemmän, josta taas tuli enempi ylipainoa. Lopulta miehessä ei ollut mitään alkuperäistä jäljellä. Eikä se fysiikka haitannut ollenkaan niin paljon kuin mieli. Kun mieli sairastuu, kärsii fysiikka (ja varmasti toisinpäin). Ihminen kun on kokonaisuus.
Naapuri sanoi kerran miehensä jääneen eläkkeelle. Olin yllättänyt. Lipsahdin sanomaan miten niin nuori mies voi jäädä eläkkeelle. Johon naapuri "ai nuorekas vai. No, varmaan hyvin pidetty :)" Tästä tulikin mieleeni, että parisuhde jos mikä on mitä suuremmassa määrin vuorovaikutusta. Jos toinen VAIN ajattelee puolisosta "voi hitsi mikä läski tai löllöpeffa" sillä on vaikutusta parisuhteen toimintaan, dynamiikkaan, ilmapiiriin. Irrotetaan yksi ikäväksi kokemansa asia puolisosta ja nostetaan se jalustalle.
Jos nostaakin ne parhaat asiat jalustalle, ja katsoo sormien läpi ikäviä, niin silloin voi sanoa pitävänsä puolisoaan hyvänä. Mitä enemmän pitää toista hyvänä, se kannustaa pitämään toistakin vastavuoroisesti hyvänä. Normaalitilanteessa. Normaalisuhteessa.
kyllä 10 vuoden välein kannataa jo vaihtaa ja sit asettuu joskus 60 vuoden kohdalla . jos teistä kumpikaa ole täyspäinen.jommalla kummalla heittää. mutta voisi asettua jo 55 vuoden kohdalle jonkun täyspäisen kanssa jossa on muutakin kun seksi.
Mitä? Olen lähelle 60-vuotias, aikuisikäni parisuhteessa, tarkalleen kolmessa sellaisessa. 3v, 27v ja nykyinen 10v. Aina täyspäinen mies ollut ja muutakin suhteessa kuin seksi. Mutta seksi myös!
seksi kestää max 10 minuttia mutta pitäs tulla toimeen sen kunpanin kanssa 24 tuntia vuorokaudessa mihin panostat siihen 10 minutiseen vain kaikkeen muuhun.
Seksi max 10 minuuttia? No eikä. Vähintään 30 minuuttia menee sekstaillessa. Hurjimpina aikoina koko yö.
vaikka vähän nuorenpana leikki jopa 1 tunnin aina uuden kunpanin kanssa mutta asuminen sen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa olisi ollut katasroffi. mutta leluna 1 tunti meni.
ota uskolinen kaveri kaalimato.com ja nauti sen vanhan ukkelin kanssa joka sinusta sai aikaan seksipedon joka nyt on muuttunu ihan tavaliseksi misuksi.
oikeat miehet ei ole kiinostunu mistään silikinoista ihan luomut on ok ei niitä nyt enään niin puristella kun alle 30 vuotiaana.täyspäiset naiset ei silikinoita ei tarvi .eikä mies.
Puhu vaan omasta puolestas. Kyllä niitä siliconeja aika paljon asennellaan, vaikkei kukaan muka tarvi! Jotkut miehet tykkää luomusta, toiset kirurgin tekemistä, kolmansille ei niin väliä.
Jos nainen kokee sellaiset tarvitsevansa, niin sitten laittaa (tai haaveilee) - ei se teikäläiselle kuulu.
Lähden kyllä siitä, että tissit ovat ruumiinosa kuten mm pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat - ovat mitä ovat, niillä mennään. Kuuluvat pakettiin nimeltä "minä". Ellei se miehelle kelpaa, niin ei sitten ja hei sitten. Onneksi käytännössä tällaista tilannetta ei ole ollut varsin pitkän elämäni aikana.
mun mielestä vaikka ei enään naistani kiinosta seksi niin hän on hyvä ja mukava ja kemiat toimii ajatukset toimii niin miksi vaihtaa. kun hän sano että ei kiinosta niin ajatelin hyvä ettei tarvi panna ennään ollaan eläkeellä jo.mutta 16 vuotta yhdessä. löydettiin toisenme noin 54 vuotiaana.
Tuohan on ihan ok, jos kumpaisellekaan ei seksi maita.
Aika höpöä tällaiset suhdejutut. Kaikki puhdasta hormoonien hommaa
"Miten voi olla näin syvä rakkaus ilman intohimoa?"
Miksi ei voisi olla? Intohimo on vähän ailahteleva käsite muutenkin. Sitä voi olla ilman rakkauttakin.
Niin no totta. Tuntuu vaan oudolta kun aina ajatellut että rakkaus voittaa jne. Suhteesta ei puutu kumppanuutta, kunnioitusta, eikä mitään muutakaan, paitsi se intohimo. En voi olla enää samaa mieltä siitä, että kunnioituksen ja läheisyyden kautta jne. Kun ei niin ei. Mies on aina ollut minua kohtaan sellainen, ettei voisi parempi olla. MYÖS seksissä, ehdottomasti. Voi olla tämä ikävaihekin kun joku sanoi että ehkä kroppa tajuaa että viimeisiä viedään lisääntymismielessä. Ja tämä oli vähän se mitä koitin sanoa, tässä himosda ja sen puutteessa ei ole kyse suhteesta tai sen huonoudesta, vaan on selvästikin hormonien myrskyä kun kärjistyy oikein ovulaatioon. Jokainen itseni ikäinen ja vähän vanhempi freesin näköinen mies kiinnostaa.
Eipä tässä nyt mitään hätää ole kylläkään. Ei meillä kotona asiasta riitaa ole vaikka kuivempaa kautta mennään. Suhteemme ei siis ole enää "et siis halua mua, jätän sut" tasolla kumpaakaan suuntaan. Yhtä lailla varmasti minä olen ajoittain turhan tuttu. Ehkä tämä kuuluu elämään.
Joo intohimo ei tosiaan synny kunnioituksen, arvostuksen ja läheisyyden kautta. Menee ihan juuri niitä latuja mitä intohimo valitsee...
Itse olen todennut, että liika läheisyys on intohimon vuoksi haitallista. Riemullista kun psykologikin sanoi niin "Liika läheisyys tappaa vetovoiman. " Intohimoon tarvitaan riittävä kokemus erillisyydestä. Hieman salaperäisyyttä, yllätyksellisyyttä. Ei nyhrätä liikaa kiinni toisissa arjen askareissa eikä tiedetä mitä toinen seuraavaksi aikoo sanoa. Myös pidempi (aika) välimatka erikseen tekee hyvää sopivasti.
Suhteessa haastavinta onkin hyvä erillisyyden ja läheisyyden kokemus. Jos se onnistuu, niin intohimo tulee kuvioon. Ellei tule, niin mitä väliä. Hyvä suhde on ilman sitäkin hyvä. Jos elämä menee pelkän intohimon tavoitteluksi, se vain huonontaa elämänlaatua kummaltakin.
Jätä se sika.
En.
Kysypä mieheltäsi, miltä hänestä tuntuu. Kun meni yhteen 29-vuotiaan naisen kanssa, josta onkin nyt tullut nelikymppinen rupsahtunut muija.
Rupsahda rauhassa rakkaani mun....
Mitä sä sekoilet? Kuten sanoin suhteemme on hyvä. Olemme kaiken aikaa yhdessä ja läheisyyttä on. Enkä tod ole rupsahtanut, harrastan juoksua ja kaikenlaista jumppaa, en ole mikään pitsavalas. Mies tykkää minusta fyysisesti paljon ja sanoo ja osoittaa sen. Joten voit nyt heittää tuon typerän asenteen samantien pois. En ole paskassa suhteessa enkä voisi olla, kuten ei miehenikään. Tässä on kyse minun ongelmasta.
Ihmiset valittaa niin turhista. Toiset ihmiset eivät ole mitään leluja joita hetki käytetään omaksi iloksi ja sen jälkeen heitetään menemään. Seksihulluus menee joskus liian pitkälle, se ei ole koskaan ihmisen arvon mitta. Jos jotakuta ei kiinnosta kuin seksi on elämän arvot niin sanotusti pers....ään.
Sun kannattaa heti lähtee persettäs keikuttaa. Järkevintä olisi maksaa jonkinverran että saa Hesarin etusivulle ilmoituksen haluan kyrpää. Mieluiten noin 4 senttimetriä paksua mustaa ja oikealle kertynyttä. Sit kun oot sitä saanut kerrot suomi 24:ssä. Et ei ollutkaan hyvä. Joka paikassa mainostat reikääs. 8 vuotta ihanan kokemuksesi jälkeen esität väitteen että sinut raiskattiin. Pilaat jonkun maineen.
Noi topatut silikonirinnat kuvottavat minua, onko niissä edes tuntoa kun sellainen klimppi on laitettu sisään..
Mutta ainahan sanotaan että mies syttyy visuaalisista ärsykkeistä, sillähän pornoakin puolustellaan. Niin mitä sitten voi nainen tehdä kun gravitaatio väistämättä iän tullessa rinnat vie kohti maata? Jos oma mies on aina ollut "tissimiehiä"? Hyväksyä vaan että mies sitten ihailee toisten naisten rintoja?
Moi! Olen 74-vuotias viriili mies, vaimo 10 kk'ta nuorempi. Seksi sujui hyvin,lähes loistavasti, vaikka vaimolla paikat kuivui, mutta käytimme liukuvoiteita. Kunnes vuosi sitten tunsimme molemmat, että annetaan olla johan sitä on harrastettukin. Vaimolla alkoi sattumaan, voiteista huolimatta. Suhteemme on edelleen hyvä ja rakkaudellinen.
kävin yksin viime talvena kuukauden lomalla thaimaassa. Vaimo sanoi, että jos tiellesi sattuu nuori kiihke nainen niin anna palaa. Näin teinkin, koska siellähän niitä nuoria naisia on! Valitsin kauniin ja kiihkeän naisen koko kuukaudeksi. Hän asui luonani sen kuukauden. Nuorruin kuin villi varsa. Kerroin vaimolle ja hän oli tyytyväinen puoletani. Eiväthän meidän "värkit" käytöstä huonone, eli neuvoni on ota joku rakastaja aina joskus, sillai ettet kerro miehellesi... Sinä olet siinä iässä, että varmasti Sytyt uudelleen !!!
Eipä se kannata ottaa vanahaa ukkua, jos se ei ou fyysisesti oikkein kova hemmo. Kyllä pittäis vielä persposket törröttöö pyörreinnä jos olevinnaan urheilullissii miehhii. Taittaa olla sattunna sohvaperuna. Vuan eipä siinnä mittään. Tilloo puolen metrin tekojortikka ja kahtele ittessekses aikuisviihdettä ja surruuttele menemmään. Kyllä siinnä pahin kutka lähtöö. Jos tunttuupi, että ehket jottai lissee kaipovvaa niin tilloo mänemään seksnukke, tiijä vaikka ukkous innostuu hiiteen ja piäset kolomen kimppaan.. Siinä voip arpoo, että mikä reekä sattuu kellenniin..
Kyllä se jyystäminen saman tyypin kanssa käy tylsäksi vaikka moni ei sitä myönnä.
....älä mieti...ota päiväkahvi seuraksi timmin,kiinteän vartalon omaava kuuma pakkaus...piristää!!!!Oma miehesi ei enään tuosta muutu miksikään...päinvastoin!!!
Hän mitä juttuja.
Tossa on kaksi asiaa nipussa.
Ykkönen on omat tunteet ja tuntemukset. Et liene semmoista "rakastavaa" ja "kiintyvää" tyyppiä vaan olet semmoinen miesten vaihtaja perusluonteeltasi.
Toinen on hormonit ja elämän normaali kiertokulku. On ihan normaalia, että uudessa suhteessa seksi tuntuu "paremmalle". Sitä se on lähes kaikilla. Samoin tuo kiima tossa iässä ja kuukauden ajan mukaan. Sitä se on muillakin.
Noilla teksteillä lienee enää ajan kysymys milloin mies vaihtuu?
" On ihan normaalia, että uudessa suhteessa seksi tuntuu "paremmalle". Sitä se on lähes kaikilla."
Ei ole. Hyvin usein seksi senkun "paranee" suhteen edetessä.
Kyllä tuon ikäisen miehen on mahdollista saada vielä peppu pyöreäksi. Ei muuta kuin kyykkyyn ja ylös.
Voin lohduttaa sillä, että nelikymppinen nainen käy tosi kuumana, mutta odotapa vain, niin kymmenessä vuodessa alkaa tapahtua ihmeitä. Hormonit tekevät tehtävänsä.
Itse olin nelikymppiseksi asti todella seksuaalinen olento, mutta niin vain se hormonitoiminta on hiipunut. Neljäkymppisenä piti harrastaa itsetyydytystä päivittäin, mutta nyt viiskymppisenä saattaa mennä hyvinkin reilu viikko ennen kuin muistaa koko asiaa.
Jos on hyvä parisuhde, niin pidä siitä kiinni. Kyllä sinullakin muutamassa vuodessa alkaa kaula roikkumaan ja ihoon alkaa tulla luomia, joutuu hommaamaan lukulasit ja huomaa, että tukkaan tulee ensimmäiset harmaat.
Viiskymppisenä sinkkuna ei ole kysyntää. Ehkä pelkäksi panoseuraksi, mutta rakastavaa täyspäistä miestä ei löydy mistään parisuhteeseen. Pidä siis kiinni miehestäsi. Tai jos haluat juosta himojesi perässä, niin todennäköisesti sinun miehesi kelpaisi minulle oikein hyvin ; D
Sinulla on neljänkympin villitys. Ihan normaalia.
Yli 50 vuotta jo eukon kanssa oltu yhdessä. Hyvin ja huonosti on mennyt. Jonku kerran on ollut vatsa kovana. Elä hae pilvilinnoja vaan tyydy siihen mitä olet saanut. Se kaveri on kaikkein tärkein loppupelissäkin. Onni ei ole jatkuvaa menemistä ja sen kehuskelua. Kaikki me vanhetaan ja vaihdevuodetkin tulee halusit sit tai et.
Hei
Kaikkea ei voi saada, mikään suhde ei ole täydellinen.
Sori vaan mutta kirjoituksesi on eliittikitinää. Teillä on kaikki aivan liian hyvin, todellisia murheita ei ole. Kun oikein ponnistelet, niin kyllähän yksi asia vaivaa, miehen ikä. Vaan katsos, kun sinäkin vanhenet. Ei mene enää kuin 15v niin olet itse 54v. Totta, että miehesi on silloinkin sinua saman verran vanhempi.
Itse olen vähän vanhempi kuin miehesi. Ympärilläni on paljon niitä vanhoja sukulaisia, jotka eivät vielä ole kuolleet. Hiljattain kuoli sukulaisrouva 93 vuoden iässä, joka oli häkellyttävästi 10v miestään nuorempi. Aivan käsittämätöntä entisaikaan. Mutta niin siinä kävi, että miehensä kuoli yllätten jo 49-vuotiaana ja rouva eli leskenä 59vuotiaasta, eli kymmeniä vuosia sen jälkeen.
Sitten on 76v rouva, miestään 16v nuorempi. Mies kuoli 92-vuotiaana pari vuotta sitten sairastettuaan pitkään. Tämä 76v rouva on menettänyt täysin elämänsä tarkoituksen ja merkityksen. Haluaa kuolla. Masennusta kyllä joo, mutta sitä ei oteta tosissaan lääkärissä.
Miksi kerroin esimerkit.. siksi, että huomaisit lakata kitisemästä tyhjistä ja olemasta niin pirun itsekeskeinen.
Ihmisellä on oikeus kaivata ja tuntea mitä tahansa. Ihminen saa myös määrittää vähimmäisstandardin mielekkäälle elämälle. "Elintaso-ongelmat" ovat oikeita ongelmia.
Jos joku masentuu lapsettomuuden takia, ei auta tuhahtaa, että lapset ovat turhia joka tapauksessa. Jos joku masentuu yksinäisyydestä, on asiatonta huomauttaa, että ihmisistä on vain harmia. Jos joku masentuu, kun unelma olympiavoitosta kariutuu, muiden on turha hymähdellä. Jos joku masentuu, kun aviomies ei saa pikkareita kostumaan, sitä ei pidä ilkkua.
Jos elämä on tyydyttänyt sinun tarpeesi, älä oleta, että muiden pitää tuntea samoin.
Oikeasti sulla on hyvin. Ole kiitollinen siitä ja keskity vaikka auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua. Voisi auttaa sinuakin näkemään pidemmälle.
Mee ittees ämmä myös asenne vamma jos et ole se tuottoisa satusetä joka ylläpitää satoja saman tyylisiä tekaistuja draama stooreja täällä.