mitä pidempään ajelehtii, sitä vaikeammaksi se pelastuminen käy. Omakohtaisesti koen olevani jo menetetty tapaus. Ainoa normaali ajanjakso ala-asteella. Siitä eteenpäin yksin. Kaikki normaalit kiusaamiset koettu, niin koulussa kuin työelämässäkin. Kai tuo kiusatuksi joutuminen jättää jonkinlaiset jäljet ja ihmiset aistivat jokapuolella, että tuolle saa sanoa ja tehdä mitä vaan. Itselläni oli vielä pohjalla lyttäämistä lapsena, joten itsetunto/luottamus on aina ollut onneton. En kanna katkeruutta tapahtumia kohtaan, sodan peruja tuo kasvatusmalli, periytyy sukupolvelta toiselle.
Kun katson elämääni taaksepäin huomaan siinä selkeän kaavan. Se muistuttaa vuoristorataa. Kiipeäminen ylös, mania/masennus jonkun tapahtuman johdosta (ihastuminen/rakastuminen/trauma/sairaus/asunnottomuus/kiusaaminen tjt), sitten putoaminen alas.
Mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin. Työkaluja ei. Nämä tapahtumat kalvavat eniten mieltä. Hävettää nykytila ja menneisyys, mutta minkäs teet. Kai tämä oli kohtaloni.
Sitä on psyykkisesti niin paskana ja erinäisten tunnelukkojen vallassa, että mahdotonta toimia normaalisti. Ihmettelen, että sitä lopullista pimahtaista ei ole tullut, monia masennuskausia kyllä ja täydellisiä loppuunpalamisia. Eipä näistä ole uskaltanut kenellekään koskaan rehellisesti kertoa. Sitä omaksui jo pienenä asenteen, että puree hammasta ja ottaa kaiken vastaan. Ei mikään hyvä toimintatapa.
Vaikka vaikka elämäni on mitä on, rakastan yleisesti elämää, eikä minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia. Olen kiitollinen vanhemmistani ja sisaruksistani. Muita sosiaalisia suhteita minulla ei ole. Hävettää, mutta minkäs teet.
En tätä kohtaloa kenellekään toivo, rukoilen, että omani vielä muuttuisi.
-O
Yksinäisyys on kuin ajelehtiminen merellä
27
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Vaikuttaa siltä että olet luovuttanut itsesi suhteen elämässä.
Kun on ollut ikävä menneisyys niin se ei tarkoita että tulevaisuudenkin tarvitsisi olla samanlainen.
Kun ajattelee jo etukäteen että mistään ei tule mitään eikä mikään muutu niin silloin siinä käy niin.
Kaikkein tärkeintä olisi juuri se puhuminen, se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä jos sanoo ääneen miltä tuntuu.
Itsetuntoa pystyy harjoittamaan, minäkin olen sitä treenannut nyt viimeiset kymmenen vuotta ja edistystä on tapahtunut. Tosin se tulee olemaan loppuelämän kestävää harjoitusta.
Kun huomaa pientäkin edistystä niin saa hyvän olon tunteita ja uskaltaa taas ottaa askeleen eteenpäin.
Tottakai askelet menevät välillä taaksekin päin mutta ajn myötä vähemmän ja vähemmän.
On muuten mielenkiintoista antaa itselleen mahdollisuus ja testata itseään, huomaa sellaisia asioita mitä ei ole ennen osannut edes ajatella tai kuvitella.
Kannattaa yrittää, ja se on hyvä puoli kun kirjoitat että ei ole itsetuhoisia ajatuksia.
Eli peliä ei ole vielä läheskään menetetty. Tsemppiä.- Anonyymi
Kiitos, kuka tietää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, kuka tietää.
Minä. Olen vaan paras
- Anonyymi
Mitä sitten oikeen pitäs olla? mulle ainaki riittää ihan normaali elämä ja työ.kun tavottelee sellasia asioita mihin on rahkeet niin ei tuu pettymyksiä. ei sitä kuuta taivaalta ja se riitää normaali elämä. ymmärrän jotenki että tämä ei riitä sulle ? Sikskö oot msentunu?
- Anonyymi
Eiköhän se normaali elämä olisi lottovoitto, luulin että se tuli selväksi kirjoituksestakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se normaali elämä olisi lottovoitto, luulin että se tuli selväksi kirjoituksestakin.
Sori en tajunnu . muttaa mikä on se ongelma mikä mättää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se normaali elämä olisi lottovoitto, luulin että se tuli selväksi kirjoituksestakin.
Rahalla saa aineellista onnellisuutta mutta raha yksistään ei muuta ajattelutapoja tai ahdistusta tms. oikeastaan millään tavalla.
Jos on paha olla niin miten raha auttaa. Raha ei poista sitä jännitystilaa, ja kun jännittää niin mihin sä pääset niitä rahojasi käyttämään, et minnekkään.
Mielestäni on aika huvittavaakin kun monet luulevat että raha tekee onnelliseksi, toki myönnän että varmaan joillain osa-alueilla näin onkin mutta onko kaikki kiinni rahasta.
Itse pidän monia asioita arvokkaampana kuin rahaa.
20.29 on joku kirjoittanut että hänelle riittää normaali elämä, varmasti monelle muullekin riittää. Mutta on olemassa myös ihmisiä joilla ei ole edes sitä ns. normaalia elämää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rahalla saa aineellista onnellisuutta mutta raha yksistään ei muuta ajattelutapoja tai ahdistusta tms. oikeastaan millään tavalla.
Jos on paha olla niin miten raha auttaa. Raha ei poista sitä jännitystilaa, ja kun jännittää niin mihin sä pääset niitä rahojasi käyttämään, et minnekkään.
Mielestäni on aika huvittavaakin kun monet luulevat että raha tekee onnelliseksi, toki myönnän että varmaan joillain osa-alueilla näin onkin mutta onko kaikki kiinni rahasta.
Itse pidän monia asioita arvokkaampana kuin rahaa.
20.29 on joku kirjoittanut että hänelle riittää normaali elämä, varmasti monelle muullekin riittää. Mutta on olemassa myös ihmisiä joilla ei ole edes sitä ns. normaalia elämää.niin mikä se on se elämä jota haluat? millasta se normaali elämä on sulle ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
niin mikä se on se elämä jota haluat? millasta se normaali elämä on sulle ?
Mä kirjoitin ton " rahalla saa aineellista..." Mutta en ole aloittaja.
Mulla on ihan ok elämä, mulle normaali. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rahalla saa aineellista onnellisuutta mutta raha yksistään ei muuta ajattelutapoja tai ahdistusta tms. oikeastaan millään tavalla.
Jos on paha olla niin miten raha auttaa. Raha ei poista sitä jännitystilaa, ja kun jännittää niin mihin sä pääset niitä rahojasi käyttämään, et minnekkään.
Mielestäni on aika huvittavaakin kun monet luulevat että raha tekee onnelliseksi, toki myönnän että varmaan joillain osa-alueilla näin onkin mutta onko kaikki kiinni rahasta.
Itse pidän monia asioita arvokkaampana kuin rahaa.
20.29 on joku kirjoittanut että hänelle riittää normaali elämä, varmasti monelle muullekin riittää. Mutta on olemassa myös ihmisiä joilla ei ole edes sitä ns. normaalia elämää.Olen ollut rikas ja olen ollut köyhä. Valitsisin miljoonan euron sijaan edes etäisesti normaalin sosiaalisen elämän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut rikas ja olen ollut köyhä. Valitsisin miljoonan euron sijaan edes etäisesti normaalin sosiaalisen elämän.
eiköniitä sosiaalisen elämän vaikeuksia ja estoja voi mitnkää auttaa ? itselläniki aika pahoja mutta nyt paljon parempaa ja en pelkää enää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut rikas ja olen ollut köyhä. Valitsisin miljoonan euron sijaan edes etäisesti normaalin sosiaalisen elämän.
Mikä estää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut rikas ja olen ollut köyhä. Valitsisin miljoonan euron sijaan edes etäisesti normaalin sosiaalisen elämän.
Sama juttu. Rahaa on ja kertyy koko ajan lisää. Mihinkään sitä ei tule käytettyä. Yksinäinen mies pärjää vähällä ja kun vielä tykkään askeettisesta/luonnonläheisestä elämästä työn kontrastiksi. Ihmisiin en osaa luottaa ja varsinkin naiset ovat mielestäni aivan kamalia luonteeltaan nykyään. Nähnyt liikaa ihmisten typeriä riitoja ja esimerkkejä "rakkaudesta". En halua enää mitään kun olen ollut niin kauan yksin. Käyn vain töissä ja tulen takaisin kotiin, katsotaan kuinka kauan.... Tekisi mieli hakea jotain moderneja päänsekotusmömmöjä että pääsisi samaan laalaa -maailmaan muiden kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä estää?
Omat traumat, kokemukset, tunnelukot, pelot jne. Vähän sama kun potkittua ja rytistettyä tölkkiä koittaisi vääntää takaisin muotoonsa. Psyyke ihan paskana. Kokemukset avun hakemisesta voivottelua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama juttu. Rahaa on ja kertyy koko ajan lisää. Mihinkään sitä ei tule käytettyä. Yksinäinen mies pärjää vähällä ja kun vielä tykkään askeettisesta/luonnonläheisestä elämästä työn kontrastiksi. Ihmisiin en osaa luottaa ja varsinkin naiset ovat mielestäni aivan kamalia luonteeltaan nykyään. Nähnyt liikaa ihmisten typeriä riitoja ja esimerkkejä "rakkaudesta". En halua enää mitään kun olen ollut niin kauan yksin. Käyn vain töissä ja tulen takaisin kotiin, katsotaan kuinka kauan.... Tekisi mieli hakea jotain moderneja päänsekotusmömmöjä että pääsisi samaan laalaa -maailmaan muiden kanssa.
Itse tein tuota pitkään, että kävin töissä ja tulin kotiin. Sitähän elämäni on oikeastaan ollut yläasteen alkamisesta asti. Yli kaksikymmentä vuotta. Ongelma on se, että ainakin itselläni pää alkoi leviämään jo vuosia sitten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omat traumat, kokemukset, tunnelukot, pelot jne. Vähän sama kun potkittua ja rytistettyä tölkkiä koittaisi vääntää takaisin muotoonsa. Psyyke ihan paskana. Kokemukset avun hakemisesta voivottelua.
Loppujen lopuksi kukaan ei varsinaisesti pysty auttamaan, toiset voivat vain tukea siinä kun yrittää kasata itseään uudestaan.
Suurimman työn joutuu tekemään kuitenkin itse.
Millä tavalla haluaisit että sua autettaisiin, kun olet kaiken kokenut voivotteluksi? Mitä joku muu voisi tehdä että saisit siitä apua? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse tein tuota pitkään, että kävin töissä ja tulin kotiin. Sitähän elämäni on oikeastaan ollut yläasteen alkamisesta asti. Yli kaksikymmentä vuotta. Ongelma on se, että ainakin itselläni pää alkoi leviämään jo vuosia sitten.
Mitä muutit? Jäit töistä? Auttoiko? Nimittäin vähän samoja fiiliksiä, että onko se työ lopulta hyvä vai huono asia päänupin kannalta...
t. sama - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä muutit? Jäit töistä? Auttoiko? Nimittäin vähän samoja fiiliksiä, että onko se työ lopulta hyvä vai huono asia päänupin kannalta...
t. samaOlisin jatkanut mielelläni työtä, mutta en sellaisessa työympäristössä. Suoranaista kiusaamista ja vittuilua vuosia. Tein vain itselleni hallaa, kun roikuin siellä väkisin vuosia. Koen, että tuo kokemus oli tuhoisampaa kuin lapsena koettu kiusaaminen.
Töissä ollessani laskin minuutteja, että pääsen pois. Siviilissä laskin minuutteja, että joudun palaamaan.
Jos jotain mielenterveyttä oli jäljellä, niin tuonne se jäi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisin jatkanut mielelläni työtä, mutta en sellaisessa työympäristössä. Suoranaista kiusaamista ja vittuilua vuosia. Tein vain itselleni hallaa, kun roikuin siellä väkisin vuosia. Koen, että tuo kokemus oli tuhoisampaa kuin lapsena koettu kiusaaminen.
Töissä ollessani laskin minuutteja, että pääsen pois. Siviilissä laskin minuutteja, että joudun palaamaan.
Jos jotain mielenterveyttä oli jäljellä, niin tuonne se jäi.Paska juttu, ei kai tässä voi kuin toivottaa voimia veliseni. Katsellaan tää hullu näytelmä loppuun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paska juttu, ei kai tässä voi kuin toivottaa voimia veliseni. Katsellaan tää hullu näytelmä loppuun.
Eipä tässä ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa. En tiedä mistä olen ammentanut sen pienen toivonkipinän ja uskon vuosia, että minullekin vielä sattuu jotain hyvää.
Mutta eipä tämmöiseen kohtaloon ja tilaan saa ymmärrystä kuin niiltä, jotka ovat saman tai jotain vastaavaa kokeneet.
Muut ohjeet tuntuvat olevan vain jatka yrittämistä, kyllähän se into kieltämättä hieman laantuu kun on satakertaa hakattu henkisesti täysin paskaksi, ja nöyryytetty vähintään yhtä monta kertaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä tässä ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa. En tiedä mistä olen ammentanut sen pienen toivonkipinän ja uskon vuosia, että minullekin vielä sattuu jotain hyvää.
Mutta eipä tämmöiseen kohtaloon ja tilaan saa ymmärrystä kuin niiltä, jotka ovat saman tai jotain vastaavaa kokeneet.
Muut ohjeet tuntuvat olevan vain jatka yrittämistä, kyllähän se into kieltämättä hieman laantuu kun on satakertaa hakattu henkisesti täysin paskaksi, ja nöyryytetty vähintään yhtä monta kertaa.Millaisesta hyvästä muuten sitten haaveilet? Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle, etten voi edes kuvitella mitään uutta ja hyvää kohdalleni. Siis ainakaan mitään realistista, olisihan se toki ihanaa herätä ihmisyyteen joka olisikin jotain muuta kuin ulkonäkökeskeistä seksiaddiktion toteuttamista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millaisesta hyvästä muuten sitten haaveilet? Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle, etten voi edes kuvitella mitään uutta ja hyvää kohdalleni. Siis ainakaan mitään realistista, olisihan se toki ihanaa herätä ihmisyyteen joka olisikin jotain muuta kuin ulkonäkökeskeistä seksiaddiktion toteuttamista.
Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle, etten voi edes kuvitella mitään uutta ja hyvää kohdalleni. Aika samanlaiset ajatukset. En uskalla toivoa mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle, etten voi edes kuvitella mitään uutta ja hyvää kohdalleni. Aika samanlaiset ajatukset. En uskalla toivoa mitään.
Voisi lisätä, että tässä on aikamoinen väliinputoaja (monella tapaa). Täysin syrjäytynyt ei ole, koska löytyy jotain kokemuksia työelämästä jne. Ei huolita syrjäytyneiden joukkoon, siellä pidetään normaalina. Mutta ns. normaalien ihmisten joukossa pidetään syrjäytyneenä, koska elämässä ei ole mitään sisältöä. Eikä osaa toimia normaalien ihmisten parissa. Ei osaa olla luonnollinen, ehkä koska tietoisesti tai epätietoisesti varoo kaikkea sanomaansa, että kukaan ei pääse siihen tarttumaan. Mikä saa tietenkin itsensä vaikuttamaan vielä oudommalta mitä jo valmiiksi on.
- Anonyymi
Silmät jo menee kiinni, kurkkasin ketjua, koska aloitus oli yksinäisestä oli niin hyvä.
Lukematta kommentteja tarkemmin muistutan aloittajaa ja muita yksinäisiä:
Tulevaisuutta ei ole ennenkuin teet sen !
terkuin
myös yksinäinen, joka ei ajattele,
että kaikki olisi menetetty,
enhän ole vielä tulevaisuuttani tehnyt- Anonyymi
On totta että jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On totta että jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus.
Sitä ei pidä jättää käyttämättä makaamalla sohvan pohjalla.
- Anonyymi
On muute tuo hieno toi eka lause. Samalla humoristinen ja samalla NIIN vitun totta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4171762Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1761390- 1051378
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1251304- 451046
- 63946
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0922Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s92891Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!116885Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32866