Timo Similä ja Donna Donatello olivat matkalla hautajaisiin. Timo Similä istui kuljettajan ominaisuudessa ratin takana ja Donna Donatello katseli ulkona vilistävää maisemaa ilman ajatuksia Timo Similän vierellä omalla istuimellaan. Oli kevät. Se tuntui alavatsassa, alaselässä ja reisien sisäpihoilla, kevät. Se oli kuin olemattomat kädet vartalolla, lämmin usva tai sumu ihmisessä kiinni. Se oli niin lähellä, että sen lähes tunsi sisällään. Se kietoutui kaikkeen siihen, jonka itsekseen tunsi.
Dialogi
- Taas joku törttö tiellä. Vittu! Kortti pois tuollaisilta! Timo Similä noitui.
- Ei meillä ole mikään kiire.
- Vittu minä päätän täällä kiireestä ja kiireettömyydestä. Saatanan ämmät!
- Älä viitsi näytellä keskisormea.
- Pää kiinni portto!
- Että tuota sinun kielenkäyttöäsi.
- Se on miehen puhetta eikä mitään ämmien lätinöitä.
- Mutta...
- Nyt se naama kiinni tai jäät tienposkeen!
- No hyvä on.... hyvä on.
- Ja etkö sä nyt jumalauta saa noita pisamia millään tökötillä piiloon? Oletko ikinä katsonut peiliin?
(hirn)
Dialogi
- Taas joku törttö tiellä. Vittu! Kortti pois tuollaisilta! Timo Similä noitui.
- Ei meillä ole mikään kiire.
- Vittu minä päätän täällä kiireestä ja kiireettömyydestä. Saatanan ämmät!
- Älä viitsi näytellä keskisormea.
- Pää kiinni portto!
- Että tuota sinun kielenkäyttöäsi.
- Se on miehen puhetta eikä mitään ämmien lätinöitä.
- Mutta...
- Nyt se naama kiinni tai jäät tienposkeen!
- No hyvä on.... hyvä on.
- Ja etkö sä nyt jumalauta saa noita pisamia millään tökötillä piiloon? Oletko ikinä katsonut peiliin?
(hirn)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Donna Donatello katseli kasvojaan meikkipeilistä. Hän oli uurastanut koko aamupäivän niiden kanssa, mutta tulos oli aina ja poikkeuksetta huono, epäonnistunut ja surkea. Hän vihasi kasvojaan. Jos vain olisi jokin keino, mutta kun ei, Donna Donatello pohti.
- Saatanan apina! Timo Similä huusi edellä ajavalle perheautolle, jonka takalasin läpi heitä katseli lurppakorvainen koira. Se näytti täysin alistuneelta kohtaloonsa.
(hirn)
Harsomainen verho laskeutui Donna Donatellon katseen tielle, ja Timo Similä murahti jonkinlaisen hyväksyvän eleen tai äännähdyksen Donnan pakettiratkaisulle. Donna Donatello oli mielestään hyvin sosiaalinen olento, mutta tietyillä rajoituksilla. Hautajaiset sopivat hänelle hyvin, sillä niissä saattoi piiloutua kaikenlaisiin keksintöihin ja kehitelmiin, joita naisille tarjolla.
- Sä näytät kuin olisit hautajaisiin menossa, Timo Similä sanoi ja nauroi vitsilleen.
- Älä viitsi.
- Tollanen on oikeestaan aika pornoa. Ehkä sun kannattaa kuitenkin näyttää se ruma naamas.
- Miksi?
- No jollain saattaa alkaa tehdä mieli vähän sipasta sua.
- Älä viitsi olla tuollainen.
- Kyllä mä naiset tunnen. Heti kun joku resurssiporsas astuu esiin niin reidet leviää, Timo nauroi, mutta naurussa oli ontto kaiku.
(naurua)
Levähdyspaikalla Timo vetäisisi sen savukkeen että varvit takapenkillä. Ulkomaalaisilla rekkakuskeilla oli hymy herkässä, kun suuri saksalainen menopeli notkui ja nitisi. Astuttuaan ulosa autosta, Timo Similä meni juttelemaan näiden kuljettajien kanssa, sillä hän oli maailmanmies ja paljon nähnyt kaveri.
Kuljettajat katselivat Timo Similän raamikkaiden olkapäiden yli Donna Donatelloa, joka kiskoi hamettaan takaisin liille leveleille, jotka olivat säädyllisiä.
Levähdyspaikka oli siivottomassa kunnossa, Donna Donatello ajatteli. Kaikenlaista ihmiseen liittyvää roskaa oli kaikkialla, vaikka kaiken roskameren keskellä oli roskapönttö.
Donna Donatello istahti autoon ja pamautti oven kiinni. Joskus hän vielä jättäisi istuutumatta tälle istuimelle, ja istahtaisi ratin taa.
(hirn)
Ikkunalasiin koputettiin. Tuntematon mies seisoi auton vierellä. Hän taisi olla yksi rekkakuskeista, Donna Donatello pohdiskeli. Donna Donatello avasi ikkunan.
- Anteeksi, mutta miehenne antoi minulle...
- Ja minulle! joku huusi taustalta.
- ... Luvan harrastaa seksiä kanssanne.
Tämä olisi Timo Similältä vetojen veto. Tämä ylittäisi jo kaikenlaisen kyvyn käsittää näiden kahden ihmisen välistä suhdetta.
(reps)
Dialogi
- Kyllä on ruma naama.
- No niin on, Timo Similä sanoi.
- Onko noita pisamia kaikkialla?
- No on. Perseessä. Kaikkialla.
- Onhan omituinen muija.
- Onko se muuten terve?
- No ei todellakaan. Varmaan jotain länttejä aivoissakin.
- On siinä miehellä kestämistä.
- No on.
- Muutenhan tämä tuntuisi pelittävän.
- Tuo oli vähän kömpelö kohteliaisuus.
(naurua)
Mjaa-a
Ehkä tässä ollaan matkalla itsetunnon ja ihmisarvon hautajaisiin, niin rankka on ollut tämä alkutaival moottoritiellä.
Kun naiselta viedään itsetunto ja ihmisarvo, jäljelle jää vain nainen. Ja mikä se (tai hän) on, on mysteeri.
(reps)
Loppumatka hautaumaalle sujui joutuisasti Timo Similän haukkuessa vaimoaan huoraksi ja halvaksi ja lutkaksi ja ties miksi. Onneksi emme kuulleet kaikkea, sillä autossamme matkasi lapsia. Rengasmeteli on hyvä suodatin kaikenlaisille törkeyksille, joita ihmismieli kehittää ja näitä kehitelmiään vaalii.
Donna Donatello katseli arkussa makaavaa naista. Hän oli Donna Donatellon ikäinen, mutta hengetön. Hän oli yhtä ruma kuin Donna Donatello, mutta jollain tavalla arvokkaamman oloinen kuin elävä versio Donna Donatellosta. Kuolema puki häntä, sanottiin.
Timo Similä oli bongannut kutsuvieraiden joukosta entisen vaimonsa. He tulivat erinomaisesti keskenään toimeen. Nainen näytti eläväiseltä ja iloiselta. Hän seisoi omalla paikallaan ja nautti Timo Similän varauksetonta luottamusta ja arvostusta. Naisen hyvät puolet korostuivat Timo Similän vaikutuspiirissä. He loistivat yhdessä, eikä Donna Donatello voinut ymmärtää heidän eron syytä. Oli täysin varmaa, että Donna Donatello saisi poistua taksilla tilaisuudesta, sillä tulevaisuuden näki ihmisen silmistä.
Laatikossa makaavan naisen silmät olivat kiinni.
(hihitystä)
Timo Similän serkku, Timo Similä huomasi kutsuvieraiden joukossa yksinään istuskelevan Donna Donatellon. Tämä istui vaatimattomalla puutuolilla ovensuussa kahvikuppi kädessään kuin vaivihkaa lähtöä tehden. Oli kuin hän olisi hiljalleen hivuttautunut ulos tilaisuudesta, tai ainakin yrittänyt sitä.
Timo Similän serkku, Timo Similä päätti käydä tekemässä tuttavuutta, sillä hän ei tiennyt kuka nainen oli ja kenen kanssa täällä. Ehkä hän oli sinkku? Kuka näistä nykynaisista mitään tietää? Timo Similän serkku Timo Similä ajatteli. Hän liukui väkijoukon sorinan läpi Donna Donatellon välittömään läheisyyteen ja liimautui tähän kiinni.
- Käytkö sä usein täällä? Timo Similän serkku Timo Similä kysyi.
Donna Donatello ei sanonut mitään.
- Kamala kun sulla on noita länttejä kädet täynnä. Onko niitä naamassakin?
Timo Similän serkku Timo Similä raotti huntuverhoa ja säpsähti.
- Minä kun ajattelin että siinäpä hyvännäköinen vosu, mutta eihän tämä nyt voi olla edes totta. Tämä on jotain huonoa pilaa, hän päivitteli ja maiskutteli huuliaan.
- Tules Jorma katsomaan tätä torttua!
- Mitä siitä!
- Että osaa olla rumat kasvot. Täynnä jotain länttejä.
- Varo, se voi olla tarttuvaa!
(Hirn)
Seuraavassa episodissa suvun miehet tenttaavat Donna Donatellolta kuinka monen tuontiartikkelin nussima tämä oli ja missä erilaisissa asennoissa häntä oltiin puikotettu menemään. Lisäksi esitettiin uteluita ryhmäseksin ja muiden tällaisten lihallisten orgioiden saralla. Miehet olivat tiivis muuri Donna Donatellon ympärillä, ja miesmuurin jalkojen välistä häntä kurkkivat lapsennaamat ja uteliaat naisvieraat mustissaan.
Arkussa makaava päähenkilö ei ollut kiinnostunut Donna Donatellon menneisyydestä, vaan tyytyi levähtämään hetken elämän kuumuudessa.
(naurua)
Taksia ei kuulunut. Donna Donatello seisoi yksin kirkon pihamaalla ja odotti. Pihamaa oli laakea hiekkakenttä, jota rajasi takorautainen aita kivipylväillä. Vielä tunti sitten parkkialue oli ollut täynnä autoja ja ihmisiä, sitten kaikki tämä hulina oli poissa ja tilalla linnunlaulu ja liikkumaton taivas. Ainoa avonainen seikka, joka oli jäänyt, oli kirkon ovet, jotka ammottivat auki kuin musta kita maailman varjoihin ja viileyteen.
Donna vilkuili sisään pimeyteen harvakseltaan. Siellä ei olisi hänelle mitään, mutta eipä juuri täälläkään, hän tuumi.
Ehkä voisi istuutua alas ja lepuuttaa jalkojaan ja ajatuksiaan hetken poissa kaikista valoista. Ehkä olisi kerättävä voimia. Hän päätti kävellä sisään humisevaan tyhjyyteen.
(hirn)
Mjoo
Tässä kohtaa pitää pitää pieni breikki, sillä mä en tiedä kenet hän kirkossa tapaa.
Vaihtoehtoja on vähän:
- Timo Similän
- Itsensä
- Jeesuksen
(hirn)
Kuka on kuollut?
Öm...
Mä en vielä tiedä. Hän saattaa olla ehkä vielä elossa. Nämä Timon & Donnan reissut kun ovat niin tajuttoman pitkiä.
(kikatusta)
Olettaisin olevan jollakin tapaa olennaista, että juuri hautajaisiin.
Erityishuomio kiinnittyi termiin resurssiporsas. Kyseessä lienee jonkinlainen synonyymi Jaakko Tepon kravattisonnille.
Jasså
Jaa että tuollaisiakin on olemassa. Selvästi tämä heppu on mun hengenheimolainen.
(naurua)