Kuuntelin telkussa tulleesta ohjelmasata parisuhde ja seksuaaliterapeuttia joka oli nainen. Miten lapsen syntymä vaikuttaa parisuhteeseen. Eka huomio on että nainen kokee olevansa vain äiti, ei puoliso, nainen haluaa miehen olevan isä ei puoliso. Välit viilenee pikkuhiljaa kun parisuhde jää vanhemmuuden jalkoihin ja suhde viilenee viilenemistään. Seuraavaksi myös seksi vähenee ja loppuu ja vanhemista kutee vain asuinkumppanit/kaverit vanhemmuuden lisäksi, siksi myös eroja paljon jo pienien lapsienkin vanhemmilla. Meillä ei opneks käynyt ihan noin, seksi väheni mutta puolisoni piti huolen että sitä kuitenkin oli vaikkakin harvassa. Minä en juuri lapsen syntymän jälkeen aloitetta tehnyt kun huomasin sen olevan melko lailla turhaa naisen kieltäydyttyä useinmiten. Puolison halujen mukaan edettiin. Nyt seksi on loppunut mutta ei lapsen takia vaan ihan muista syitä, muutakin on olemassa puolison mielestä kuin seksi.
Parisuhteen tappaja
Anonyymi
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Aika kummallista jos seksi loppuu lapsen syntymään.
Se on selvää, ettei lapsen syntymän jälkeen heti innostu seksiin. On muutakin ajateltavaa, miten elämä järjestyy. On vuotoa ja kipuja. Maitoa tulee liikaa tai liian vähän, ei saa nukuttua, kun lapsen rytmi on epäsäännöllinen. Hän viisveisaa onko yö vai päivä. Erityisen tärkeää on olla herkkänä, ja etenkin äidin, kuinkas muuten, sillä äiti on emo, joka hoivaa. Mieheltä ei löydy välttämättä samanlaista herkkyyttä hoivaan, tai ei löydy ollenkaan. Mielestäni lapsen alkutaipaleella isän tehtävä on hoivata äitiä. Siihen pitäisi isän satsata.
Kaikki äiditkään ei ole samanlaisia. Joitain äitiys hermostuttaa enemmän, toisia vähemmän. Kolmansilla on oikeita ongelmia äitiyden kanssa. Niitä ei ainakaan paranna seksiä monkuva mies, vaan parisuhteen ongelmat kasaantuu potenssiin kymmenen. Vähintään.
Mun puoliso selitteli seksin puutetta masenuksella, kumma vaan että kodin ulkopuolelle riitti energiaa esim. tyttöjen iltoihin, masenus iski aina iltaan kun oli pettiinmenon aika, useimmiten siis. Muutin petini vierashuoneeseen kuin muistutukseksi että perheessä on muutakin kuin lapsi ja äiti. Meni kukkausi pari ja muija hermostui, nyt tutt tänne takas ja sillä siisti, me nukutaan kuten pariskunta tai sit erotaan. Ymmärrän että naisen energia ja huomio kohdistuu alkuun lapseen kuten kohdistui munkin huomio, totta kai mutta ei sitä voi ikuisuuksia jatkaa, sit mättää joku muu.
Miksi mies kieltäytyy seksistä lapsen syntymän jälkeen? Kerropa se. Monilla ystävillä sama pulma.
Kokevat naisen erilaisena, muuttuneena. Meillä kun puoliso oli toipunut synnytyksestä ja alapää kunossa ja sit tuli se "ensimmäinen kerta" synnytyksen jälkeen itsellä ainakin oli jotenkin outo ja epävarma fiilis. Muistan naiosen sanoneen et ota varovasti. En tiedä muuta kuin sen että kun vauhtiin päästiin taas sen jälkeen niin mun mielestä puolison vartalo oli jopa haluttavampi ja naisellisempi äidiksi tulon jälkeen. Vain mun mielipide, muista en tiedä.
Niin se menee. Elämä on ansa, jolta harva välttyy.
Moi aikuiset ihmiset osaa tämänkin asian hoitaa oikein. Ihminen on aina yksilö, minä, sitten hän ottaa puolison ja on myös me. Tehdään lapsi, aikuinen ajattelee, minulla on lapsi, me yhdessä puolison kanssa kasvatamme lapsen. Yhdessä olemme vanhempia suhteessa lapseen sekä pariskunta muuten vain minä omine ajatuksineen. Ei ole vaikeaa, jotta tämä toimii tarvitaan vielä se rakkaus.
Lasta pidetään selviönä, miksi. Ei mulla ollut ajatustakaan lapsesta kun puoliso ilmoitti että haluaa lapsen, ensi ajatus järkytti, mitä ei nyt ainakaan, oli kuitenkin eletty huoletonta elämää ja vuorotyö verotti osansa. Sain pitkitettyä päätöstä mutta edessäpäinhän se sit odotti se naisen raskaus.
Ei ole niin yksinkertaista mitä nainen käy läpi lasta odottaessa ja sen jälkeen. On sanottu että jos mies synnyttäisi, ei maailmassa olisi kuin yksi lapsi joka miehellä koska se lapsen saaminen on rankempaa mitä he ymmärtää.
Nainen tarvitsee tukea, ei ymmärtämättömyyttä. Vapauteen tottuneesta tulee vuosikymmeniksi sidottu lapsiinsa tavalla tai toisella. Se on kaiken aikaa kasvua koko perheenä. Se voi olla vaikeampaa heille, jotka eivät ole paijaavia äitityyppejä. Silloin naista on tuettava sitä enemmän mitä vähemmän hän on emotyyppi lapselleen ja siinä sivussa puoliso parisuhteessa.
Nainenkin voi olla romantisoiva mutta todellisuus tulee rankempana lapsen saamisen jälkeen koska se vie voimia, joskus jopa äärirajoille.
On myös miehiä joista ei ole perheen isiksi tai parisuhteen kantajaksi vaikeimpina päivinä vastuuta kantamaan. Vapaus ja kuvitelmat kiehtoo jostakin romanttisemmasta ja helposta elämästä. Onnen onkijatkin putoaa joskus.
Erikoisesti tänä aikana vapauden malli ja joka rakoseen seksin tuputtaminen kuin hoitokeinona, keinoja kaihtamatta vain vaikeuttaa ihmisten parisuhteita ja perheiden elämää. Perimmäinen ongelmien syy voi ollakin toisaalla ja se vaikuttaa lopulta seksielämäänkin parisuhteessa. Ei seksillä hoideta kaikkea vaan muu elämä hoitaa seksin sarankin. Seksin vonkaaminen voi vaan ärsyttää jos muut asiat ei toimi ja puolisoa ei huomioida muilla elämän alueilla.
Odotukset ja vaatimukset ovat joskus liikaa pinnalla, ne voi myöhemmin osoittautua heikoiksi ja pettäviksi jotka vie perheen elämää ojasta allikkoon.
Lapsen/lasten saaminen on aina iso muutos ja vastuu elämästä selviämiseen painaa monella tavalla myös tulevina vuosina sekä hyvinä että huonoina päivinä.
Huonommistakin päivistä mennään joskus yli vahvempina ja opitaan. Elämä ei ole yleensä tasaista, se voi aaltoilla ja opettaa paljon.
Ei tarvita henkistä lyöntiä vaan aina vaan tukea ja keskustelua.
Naisen, etenkin lasten äidin on venyttävä moneen ja väsymys ym. hormonaaliset seikat ja huoli voi vaikuttaa parisuhteeseen paljonkin siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä ja kotona. Mies ei voikaan aina ymmärtää koska ei käy itse läpi sitä kaikkea mitä nainen. Siksi paras lääke on avoin keskustelu kaikesta pelkäämättä haavoittumista. Toisen osapuolen sulkeutuneisuus voi merkitä pelkoa juuri tästä haavoittuvaisuudesta. Koskaan ei pidä käyttää toisen heikkoutta lyömäaseena, se lukkiuttaa lisää. Tarvitaan armollisuutta, ei tuomitsemista.
Nainen joka ei itse ole käynyt läpi lasten odotusta ja syntymää, ei myöskään voi ymmärtää täysin naista joka on synnyttänyt. Sitä ei yksikään kirja kerro selkeästi kokemuksen tasolla. Siksi ilkeämielisyys esim. tyyliin "vaihda naista" tai "mene vieraisiin" on raakaa suhtautumista toisiin ihmisiin. Se voi olla oman paremmuuden kuvitelmaa jonkun toisen rinnalla. Nämä kertoo vain itsestään sen että ovat hyvin häikäilemättömiä ja säälittäviä ihmisinä.
Pitkä selitys, mutta totuus on yksinkertaisempi: luonto on suunnitellut naisen menettämään seksuaalisen kiinnostuksensa miestään kohtaan ihastusvaiheen jälkeen. Yksilöllinen vaihtelu on suurta, mutta ilmiö näkyy tilastoissa selvästi.
Pitkäaikainen liitto on osoittautunut erinomaiseksi asiaksi lasten menestykselle. Siksi patriarkaalinen avioliitto on vuosituhansia ollut vallitsevana ympäri maailman. Mutta geenimme (ja siten hormonitoimintamme) eivät ole vielä täysin sopeutuneet patriarkaattiin, ja sitä paitsi kehittyneissä maissa patriarkaatti on pikku hiljaa väistymässä.
".. mutta ilmiö näkyy tilastoissa selvästi."
Niin, missä tilastoissa sellainen näkyy?? En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta tilastosta.
Vale-emävale-tilasto <- Siinä todellista tilastotiedettä tilastonikkareille.
Juu, enpä usko minäkään tuommoiseen tilastoon tai syyhyn mitä siihen esitetään. Tuo ylempi pohdiskeleva kirjoitus oli hyvä, hienosti kirjoitettu monelta kantilta.
"ei maailmassa olisi kuin yksi lapsi joka miehellä "
Pisti silmään. Vähän yläkanttiin arvioitu... varmasti ihmiset olisivat jo loppuneet maailmasta.
" luonto on suunnitellut naisen menettämään seksuaalisen kiinnostuksensa miestään kohtaan ihastusvaiheen jälkeen"
Älä viitsi. Noin se ei mene. Itse olen suurperheen äiti, lapset jo aikuisia ja seksuaalinen kiinnostus vain jatkuu.
Näitä on vino pino:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005375367.html
https://www.psychologytoday.com/us/blog/schlepping-through-heartbreak/201208/don-t-touch-me-i-m-your-wife
https://www.livescience.com/18233-women-lose-sexual-desire.html
https://www.thestar.com/life/2012/02/03/women_lose_sex_drive_over_time_study_finds.html
Lisää löytyy kun viitsii etsiä. Suurin osa artikkeleista yrittää esittää korjausta tilanteeseen, mutta osa tajuaa, että mitään korjattavaa ei ole:
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/haluttomuus_on_luonnollista
Tyypillinen "kyökkitieteilijä" rakentelee noista jutuista omia henkilökohtaisia avioliittokäsityksiään ja mielipiteitään "todellisuudeksi".
Ei noista artikkeleista selviä mikään muu, kuin että vanhetessa ihmisten seksuaalisuus aina vääjämättä laimenee. Onko se joillekin yllätys? Käsittääkseni ihmiset vanhenevat yhtälailla ovat sitten avio-, avoliitossa tai sinkkuja.
Oleellinen havaintohan on, että nainen menettää kiinnostuksensa tyypillisesti parissa vuodessa suhteen alkamisesta. Niin kuin muutama vuosi sitten uutisoitiin, seksin tappaa yhteenmuutto.
Siis ei kaikilla. Toisilla kiimaa ei ole alun alkaenkaan, toisilla se jatkuu iän kaiken. Mutta ilmiö on niin selvä, että sen on pakko olla normaalia ja luonnollista. Luolanaisen luontainen sykli lienee kolmisen vuotta: ihastus, raskaus, imetys, ihastus, raskaus, imetys, ...
Mitä avioliittoon tulee, se on suojellut jälkikasvua ylivertaisesti viimeiset vuosituhannet, mutta tämä on tapahtunut erityisesti naisen hyvinvoinnin kustannuksella. Kun miehen merkitys perheen suojelijana ja taloudellisena tukijana on viime vuosikymmeninä laskenut, nainenkin on vapaampi noudattamaan luontaista viettiään.
Ilmeisesti uskot vahvasti käsityksiisi? Ei nähdäkseni tarvita suurtakaan havainointikykyä huomata että seksin "harrastaminen" on kaikkein voimakkaimmin vähentynyt juuri siellä, missä naisten yhteiskunnallista vapautumista on eniten.
Todellisuus siis kulkee aivan päinvastoin, kuin kuvitelmat seksuaalisesta vapautumisesta. Ei taida olla kaukana aika, kun ihmiset ns. kehittyneissä maissa lisääntyvät vain koeputkien avulla.
Toi on aina tota samaa sulta kuka oletkin, toi voi pitää paikanssa joidenkin naisten kohdalla, mun muija ei ole menttänyt mielenkiintoaan vieläkään seksiin ja yhdessä noin 30 vuotta, ihastumisesta ei voi puhua kiintymyksestä paremminkin. Enkä muija on sitä mieltä että mä tiedän tarkkaan mistä hän seksissä pitää, ei tarvitse pyytää mitään tai neuvoa kunhan nauttii.
Avioliiton romuttuminen ei suinkaan merkitse automaattisesti seksin lisääntymistä. Itse asiassa suurin osa miehistä "saa seksiä" vain avioliiton (tai modernimmin parisuhteen) kulttuuriaseman takia.
Avioliitto on aina merkinnyt kaikkialla naiselle enemmän tai vähemmän pakkoseksiä. Parisuhdeterapeutit (jotka määritelmän mukaan pitävät parisuhdetta hyvänä instituutiona) uskottelevat naisille, että normaalissa parisuhteessa on seksiä, jolloin naiset kautta vapautuneenkin maailman kipuilevat todellisuuden ja ihanteen välillä, kun rakkaan ukon lähentely ällöttää, mutta antautua kai sitten pitää.
Naisille seksuaalinen vapautuminen on juuri sitä, että seksiä ei ole pakko harrastaa.
Niin ja eihän se todella ole pelkästään naisen mielenkiinto, joka loppuu.
Naisen vartalo muuttuu voimakkaasti raskauden ja imetyksen jälkeen.
Lisäksi kaikki tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun suhde on jo muutenkin vakiintunut, eli helposti suhteen arkipäiväistymisen seuraukset laitetaan lapsen syntymän syyksi.
Siis, neitokaisen hormonaalinen toiminta alkaa muuttumaan, jo raskaaksi tulemisen hetkestä alkaen ja jatkaa muutosta vielä muutamia vuosia lapsen syntymän jälkeen. Eikä ikinä palaudu siihen mitä se neitokaisella alunperin oli. Miehellä sen sijaan on vain yksi merkittävä asiaan liityvä hormooni ja sen tuotanto on kokolailla vakaata riippumatta siitä kertyykö palloja nilkkaketjuun vai ei.
Meidän "mieli", mielipiteet, monenlainen "tietoinen" sekä "tiedostamaton" reagointi ja jopa kehon muodonmuutokset ovat hormonitoiminan ja sen muutosten tulosta/tuotosta.
Toinen kirjoitus päin mäntyä. Naisella on toki huomattavasti monimutkaisemmin toimiva kroppa kuin miehellä. Synnytykset muovaavat naisvartaloa - joillain enemmän, toisilla vähemmän. Perintötekijät vaikuttavat ja synnytysten määrä ja kaikki muu. Mutta ikä vaikuttaa niin naisten kroppaan kuin miestenkin. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin esim. miesten ylipaino on yleisempää kuin naisten. Siitä huolimatta että miehet eivät synnytä.
Onneksi ja luojan kiitos vaimoni ei ole tuollainen "tyypillinen" vaimo!
Lienee luonnollista, että synnytysten jälkeen muutaman kuukauden ajan nainen on väsynyt jo pelkän vuorokausirytmin vuoksi ja seksi on harvinaisempaa mutta kun tankerot alkavat nukkumaan täydet yöunet, meillä noin 4 - 5kk:n jälkeen, palailimme hiljalleen normaaliin elämään.
Rinnetalon eräs hyvä puoli olise, että lasten huoneet olivat alakerrassa jossa heillä oli myös oma vessa. Jo ennenmurrosikää alakerran oma sisäänkäyntikin osoitti hyvät puolensa.
Toivottavasti en saa kaikkien lasten äitejä kimppuuni omalla kommentillani. Aluksi sanon, että lapset ovat ihania ja kyllä, vaikeitakin. Ymmärrän, sivusta katsoneena ettei äidin rooli ole helppo.
Kyllä, itselleni ei ole suotu lapsia vaikka yritimme edesmenneen mieheni kanssa vuosia. Sairaus teki tuhojaan, en tiedä.
Mutta olen huomannut aina yhden seikan kun ystävilleni on tulleet lapsia. Seksielämä kuihtuu ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Lapsille kun pitää ostaa sitä ja tätä ja koulussa tapahtui sitä ja tätä. Aihepiiri on aika suppea. Kaikki pyörii lasten ympärillä. Ulkopuolisilta (vaikka olisin kuinka hyvä ja läheinen ystävä ollut aina) se kuulostaa siltä että "ymmärrän mutta anna olla jo"...
Minut saat kimppuusi :).
"Seksielämä kuihtuu ja kaikki pyörii lasten ympärillä. "
Itselläni on neljä lasta. Seksielämää he eivät kuihduttaneet. Olemme kyllä eronneet, mutta seksi ei liittynyt eroon mitenkään. Tai itse asiassa se oli ainoita toimivia asioita.
Olin kotona muutaman vuoden, lapset saivat olla kotona (vanhemmat lapset päiväkodissa puolipäiväisesti 4h 3-4v alkaen). Ihanteellinen järjestely meille, joskin myös välttämätön, sillä lasten isä ei yrittäjänä voinut osallistua juuri ollenkaan mihinkään, ei lasten eikä kodin hoitoon. En olisi saanut lapsille hoitopaikkaa 14h pv - eikä siinä olisi mitään mieltä ollutkaan.
Meillä kävi ystäviä ja sukulaisia kylässä, sekä sinkkuja että "parillisia" kuin myös perheellisiä. Entenkin lasten isän sukulaisia kävi perheen koko perheen kanssa kyläilemässä, vaikka mies ei ollut itse paikan päällä kuin juhlissa. Harrastin myös kotona ja kodin ulkopuolella säännöllisesti. Minulla oli omat juttuni. Sen lapset oppivat ymmärtämään jo varhain.
Jos keskustelin sinkkuystäväni tai pariskunnan kanssa, protokolla meni niin, että he aluksi huomioivat minut "moi, kiva tulla kylään" ja sitten heti lapset "moi hei mitä kuuluu ja päläpälä... onpa sinulla kiva dinosaurus" kuka enemmän, kuka vähemmän. Kun lapset olivat "varmistaneet" vieraat, he siirtyivät leikkeihinsä ja aikuiset saivat keskustella rauhassa. Harvemmin puhuttiin lapsista yhtään mitään. Jostain erikoisemmasta voi mainita "lapsen A saappaat varastettiin koulusta, nyt ollaan vihaisia".
Tärkeintä mitä vanhemmat voi lapsille antaa on terve sosiaalinen perintö. Paljon erilaisia ihmisiä (kaikenikäsiä, sinkkuja, parisuhteellisia, perheellisiä, eri ammattien edustajia, opiskelijoita, yrittäjiä jne mieluusti myös mahdollisimman eri yhteiskuntaluokista jne) ympärille. Lapsille tekee hyvää nähdä myös vanhempien omat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, ammatti. Että vanhemmat ovat aina muutakin kuin vanhempia.
Kauhulla olen katsellut pari jaksoa Supernanny Suomi tv-sarjasta. Voi luoja. En ymmärrä miten vanhemmuus voi olla niin hukassa. Jos viisi lasta tappelee ja huutaa toistensa kanssa ja vanhemmille, niin mikään ihme ole että stressiä pukkaa.
Ja sitten tuli mieleen vielä se, että lapsia tehdään rakkauden huumassa ja sitten erotaan. Täälläkin on paljon kirjoituksia miltein samasta kaavasta: Mieheni/naiseni on sellainen ja tällainen ja lapsetkin on. Miksi lapsia pitää aina tehdä miltein heti?
Miksei voi rauhassa katsoa miten yhdessäolo sujuu, kuka sanoo, että lapsia pitää tehdä heti?
Jaa, meillä katsottiin 13 vuotta. Olisiko pitempään kuitenkin pitänyt?
Varman päälle. Seurustelimme pari vuotta ennen avioitumistamme. Avioiduttuamme elimme kaksistaan toiset kaksi vuotta. Vilkasta sosiaalista elämää ja matkustelua.
Jo seurusteluaikana oli muiden keskustelujen ohessa käynyt ilmi meidän kummankin mielipiteet ja periaatteet arkisista asioista.
Perusmoraali, yhteikunnalliset näkemykset, talouden hoitaminen, rahan käyttö ja niukkuuden sietäminen osana elämää. Yhteisiä tavoitteita lyhyemmällä ja pitemmällä tähtäyksellä.
Vastuun ja roolien jako avioliitossa. Näkemys lasten hankinnasta, lukumäärä ja kasvatusperiaatteet.
Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun.
Jne.
Missään vaiheessa ei tullut yllätystä. Minä olisin mielelläni nähnyt kolme tai neljä lasta mutta ymmärsin vaimoni kannan kahden, energisen, pienellä ikäerolla syntyneiden lasten jälkeen.
En muista yhtään oikeaa riitaa. Särmämme sopivat toistensa väleihin.
Yhteistä on paljon ja niiden lisäksi minulle tärkeät asiat eivät ole niitä vaimolle ja päin vastoin.
Yhtenä vaikuttavana asiana saattaa olla vaimoni mielipiden sukupuolten tasa-arvon kiljumisesta. Hänen mielestään se on luonnotonta useastakin syystä.
Mistä päättelet, että lapset tehdään heti?
Meillä katsottiin kahdeksan vuotta.
Mulla on ainakin niin paljon hormooneja että en tiedä minne näitä luovuttais
Parisuhteen ja seksin tulee kuulua suhteeseen
Ei se viäräisiin mäneminen kovin viisasta ole...
Mutta jos olet synnyttänyt yhden pienokaisen
Jonka jälkeen parisuhde muuttui täysin
Ei ollutkiään lasta ei puolisoa joka ois tukennu
Olin lähes lapsi aikuisen vuatteissa
Sellaiseksi käy lapsen elämä
Jos oonna nyt kakskytyheksän
Ja muistan sen hetken kun lapsi syntyi
Olin täynnä lämpöä
Nautin siitä pitkästä venytyksestä
Joka tuli kun katkaisin pään napanuorasta
Vai miten se mäni
Lapsi on ja ellää
Se on aika pitkällä
Ja tulloo vuan kersoja joka hetki
Lisääntyis vuoan tuuuaas keheksänkymnentäyheksän vuotta
Siinnä on lapsiä lissee
Muistan kun olin itse lapsi
En leikkinyt
Olin vuan poikien kanssa sillai
Oli pitkiä poikia
Yks lyhyempikin
Käytin moniä hyväkseni
Olin oikein kiearo
Ei välittänyt yhtään
En kä miän nä tissiä ime siitäkään huolimatta
Olisin kyllä ihan mieluusti elänyt naisen kanssa ilman lastakin. Meillä oli kivaa yhdessä ja nautittiin toistemme seurasta kunnes tuli se hetki kun nainen alkoi puhua lapsi toiveista ihan vakavasti. Ja kun nainen alkaa puhua asiasta sävyyn jollet tahdo mun kanssa lasta sit pitää kai erota. Onhan se hullua, ensin sanoo rakastavansa mua, halusi kihloihin ja mietti jo mahd. kosintaa, sit kun mä emmin vähän tota lapsi juttua niin alkaa puhua erostakin. Mulla on elämässä lähtokohtyaisesti asenne että teen jotakin tai suostun johonkin josta mulle on hyötyä. Nyt voi sanoa että hyvä että pysyin naisen kanssa yhdessä ja se lapsi saatiin aikaiseksi. Nainen on lähihoitaja ja jälkikasvu valmistuu pian sairaanhoitajaksi joten mulle siitä on hyötyä kun ikää ja vaivoja tulee.
Yleensä seksi on se houkutin miehelle, lapsi taas naiselle. Moni mies pitää elämäänsä turhana ilman seksiä, samoin moni nainen ilman lapsia.
Vanhanaikaista sukupuolirajoitteista ajattelua. Itselleni on ollut tärkeitä sekä seksi ja lapset. Lapset on aina lainassa. Seksi ei. Se säilyy, vaikka lapset ovat jo aikuisia.
Jospa se parisuhde lähtee kohti kuolemaa kun mies ja nainen alkaa seurustella.
Itse ajattelen, että parisuhde on hyvä jokatapauksessa, vaikka eroon päädytäänkin.
Miten se voi olla hyvä jos eroon päädytään.