Donna Donatello ja Timo Similä olivat poikenneet ABC:lle syömään. Donna ei syönyt mitään, sillä hän oli Timo Similän suunnittelemalla analyysi-laihiksella. Donna näytti huonovointiselta ja aliravitulta. Hän oli kalpea ja ranteet olivat kuin kahlaajalinnun.
Timo Similä kävi hakemassa lisää seisovasta pöydästä, sillä sitä juuri ladattiin jälleen täyteen loistoonsa.
(hirn)
Timo Similä kävi hakemassa lisää seisovasta pöydästä, sillä sitä juuri ladattiin jälleen täyteen loistoonsa.
(hirn)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Dialogi
- Voisitko mennä istumaan tuonne syrjemmälle, Timo Similä sanoi ja jatkoi.
- Viet ruokahalun tuolla tyhjällä tuijotuksellasi. Tuonne noin. Siellä on vapaa ikkunapöytä.
(hirn)
Donna Donatello käveli pöydän luokse ja istuutui alas. Hän kaivoi käsilaukustaan puhelimen ja kuulokkeet.
Ulkona mies veti seinästä ulos mustaa letkua.
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=60ItHLz5WEA
Timo Similän kuuluisa monologi
Inhoan hillosipuleita - mutta nekin uppoaa kyllä. Terve mies ei mahdu vartalopeiliin, sanon usein, kun näen kaikenlaisia ylipainoisia kuikeloita, kuten Donna on. Hän on mieletön läskikasa ja itsekuriton luuseri. Pelkkää materiaalia. Kukkakeppi. Nytkin hän nuokkuu pitkin pöytää nälkiintyneenä, mutta ei ymmärrä sen olevan hänelle vain hyväksi. Ruumis puhdistuu kaikesta paskasta, kun sitä ei ruoki. Mikäs se tämä on? Tämähän on jokin purjon kappale. Siirrän sen sivuun. Olen siisti mies.
- Hei tarjoilija! Täällä lautasella on jotain outoa!
(naurua)
Dialogi
- Se on purjoa.
- En minä halunnut mitään purjoa tarjottimelle. Ei missään mainittu että ruokaan olisi lisätty purjoa.
- Voin tarkistaa asian.
- Turha sitä on enää tarkistella kun purjo on pöydässä.
- Jos kuitenkin katson. On hän teidän vaimonne?
- Anteeksi kuka?
- Hän tuolla ikkunapöydässä.
- Jonkinlainen jalkavaimo. Kuinka niin?
- Hän näyttää hieman huonovointiselta.
- Se on vain teatteria. Hän yrittää vedota tunteisiini.
- Vai niin. Jos kuitenkin kävisin kysymässä kuinka hän voi.
- Minulle aivan sama, kunhan tämä purjokeissi selvitetään perinpohjin.
(hih)
Yhtäkkiä Timo huomasi, että purjo törötti perärei’ässä,
Donna Donatello ei kuullut kuin musiikkia, kun hänen todellisuuteensa tartuttiin ja olkapäästä ravistettiin kuin oltaisiin kosketettu nukkuvaa lintua.
Donnan vieressä seisoi tarjoilija. Tämä hymyili ja kysyi.
- Voinko tuoda teille jotain. Itsepalveluhan meillä on, mutta vain ajattelin.
- Ei kiitos. '
- Anteeksi kuinka?
- Ei kiitos.
- Teillä on niin hiljainen ääni etten oikein kuule. Jos toisin makeaa kahvia.... vaikka.
- Ei kiitos. Kovin ystävällistä, mutta ei kiitos.
(hirn)
Tuokin on täysin mahdollista.
Käyn niin harvoin ABC:llä, etten oikein tunne käytäntöjä.
(Naurua)
”Ah so, ajattelitte ratkaista asian tällä tapaa” hän sanoi ähisten tarjoilijalle. Tarjoilija oli jo hyvän matkaa menossa näkymättömiin ”nythän se ei enää ole tarjottimellanne!”
Sinussa on selvästi kirjoittajan lahjaa, sillä ei ihan tavikselta tuollaista jälkeä hetkessä synny.
(hirn)
”Se versoo kauniisti keväällä kunhan olette vain kärsivällinen.”
Tarjoilija viittilöi tiskin suuntaan, ” olkaa hyvä, tuolta voitte hakea kahvinne.”
Timo nousee vaivalloisesti ylös. Purjo per*****ään,
Mulla on aikaa hioa.
Mjoo
Purjoperseinen tarjoilija oli varsin outo tapaus, sillä hän muistutti etäisesti erästä palstagallerian hahmoa, jonka pisamat olivat maailmankuuluja.
Tuossa voisi olla jotain idistä.
(hirn)
Äh
Timo Similää ei saa sekottaa kenenkään. Timo Similä on uniikki kappale suomalaista todellisuutta.
Puhdas
(hirn)
Muita jonossa?
Mjoo
Koska Timo Similällä on nyt purjoa perseessä, Donna Donatellolla huono olo ja tarjoilijalla purjoton perse ja pisamia, alamme lähestyä loppukliimaksia.
(naurua)
Kirjoituksessa pitää olla aina jokin koukku. Sitä sulle ei kukaan ole opettanut. Eikä se ole uuninkoukku.
Liikaa tautofoniaa.
Dialogi
- Tiesittekö, muuten, että olette aika vetävä mirri, Timo Similä toteaa tarjoilijalle.
- Tässä ammatissa kuulee vähän kaikenlaista.
- Oletteko sinkku?
- Teille en.
- Voisin esitellä naisgalleriani. Siihen kuuluu todella tunnettuja suomalaisia julkisuuden henkilöitä.
- Sepä hauskaa.
- En millään tavalla itseäni kehuskele, mutta olen myös taiteellinen.
- Jaa että taiteellinen.
- Niin. Vaihdetaanko yhteystietoja? Sulla on hyvän bumssit. Pisamatkaan ei haittaa. En olekaan kuin pari kertaa pannut ABC:n tarjoilijaa.
(Hirn)
”Haluaisin nähdä, kuinka purjo silloin käyttäytyy, olisihan se...”, mutisi tarjoilijatar.
Juurihan Timo Similä koukkasi (taklasi) tarjoilijan, jolla on pisamia.
Eikö se ole koukuttava juttu?
(hihitystä)
”Olettehan te taiteellinen toki...ensimmäinen asiakas, jolla näen vihreää tunkevan ulostuloluukusta.”
”Ei kiitos tarjouksellenne, mutta muistakaa kitkeä rehu säännöllisesti, ja juoskaa nyt muusanne perään.”
Tarjoilija tuumasi kadoten taustasermeihin puutarhakengät läpsyen.
Noup. Pisteitä laskee julmettu ennalta arvattavuus.
Juuri saamamme tiedon mukaan tarjoilija X on valittu työhönsä rintojensa vuoksi, ei niinkään pisamaisen ruman naaman.
Katselemme häntä hetken, sillä töissään hääräävät huoltoasemanaiset ovat kuin keitaiden nymfejä moottoriteiden varsilla.
Oikein hyvin kestää katsetta, jos katsoo kaukaa eikä huomaa pisamia.
(naurua)
Pah
Sä aliarvioit Timo Similän kykyjä.
(hihitystä)
Jokainen tietää miltä hernekeitto maistuu.
MJoo
Tässä kiikun kahden vaiheilla, että sitooko Timo Similä huoltasemanymfin seisovaan pöytään vai kassakoneeseen.
Vaikea pulma.
Pitää kysyä Timolta.
(reps)
Siis se oli kysymys, Timo.
(hirn)
Timo on nyt busy, joten funtsin itse vastauksen.
Joo siis seisova pöytä on siinä mielessä huono alusta, että se on pirun kuuma toisesta päästä ja kylmää toisesta.
Kuulostaa epämukavalta.
Kassakone taas on sellainen härpäke tässä maailmassa, että sitä joutuu tökkimään tämän tästä, eikä kukaan saa siltä seksuaalista rauhaa.
Ehkä tarjotinrullakko olisi hyvä sidontapaikka?
(hirn)
Bensapumppu!
Tehdään tästä Timo Similälle ikimuistoinen iltapäivä.
(hihitystä)
Dialogi
- Mitä sä Timo teet? Donna Donatello kysyi voipuneena. Häntä huimasi hieman.
- Rankaisen tätä purjovosua.
- Meidän piti mennä mökille.
- Tässä nyt mökkeillä ehdi. Kaivapa Viagrat esiin hanskalokerosta. Nyt otetaan homma haltuun.
- Hänhän on tosi mukavan tuntuinen nainen. Ei noin sovi käyttäytyä, Timo.
- Tosimiehet hoitaa hommat näin.
- Auts...
- Sorry. Mulla on vain niin jättimäinen Phenix, että se aina vähän dorista kirpaisee.
- Perkele sentään!
- Timo!
- Pää kiinni Donna! Mene autoon istumaan ja kuuntele vaikka klassista.
- Au... au!
- Vai vielä purjoa perseessä? Taitaa olla Baijerin makkaraa omassa, Timo Similä käkättää.
- Timo, sulla on jotain vihreää pakaroiden välissä.
- Propagandaa ja keltaisen lehditön metkuja, Timo huutaa.
(hihitystä)
Donna istahti autoon. Pehmeä nahkapenkki huokaisi kuin väsynyt matkustaja vailla määränpäätä. Hän tunsi olevansa mielettömän väsynyt, eikä pihan draama juurikaan koskettanut häntä. Paikalle oli ilmaantunut poliisit ja aseman henkilökuntaa, ja mukavaa tarjoilijanaista juuri irroteltiin bensapumpusta. Timo päätyi lopulta maijaan ja ovet lyötiin kyselemättä kiinni.
Ainoa asia, joka Donnaa sillä hetkellä jaksoi kiinnostaa, oli se että jaksaisiko hän itse ajaa perille sinne minne ei ollut menossa, vai ei.
(naurua)