Viime viikkoina on ollut kiireetöntä aikaa miettiä asioita, itseään ja ihmisten maailmaa ympärillään, omaa asemaansa siinä ja elämän arvaamattomassa karusellissa. Vaikka tiedostan että elämme yhteiskunnallisesti vakavaa ja uhkakuvien kirjomaa aikaa, koen uudenlaista tyyneyttä ja myös yhteen kuuluvuutta. Koen että oikeasti merkittävät asiat ovat saamassa tilaa kaikelta siltä mekastavalta roskalta, jolla media ihmistä ympäröi ja suggeroi. Oivallan että elämä ei olekaan katkeamaton globaali ja muodikas myrskynsilmä vaan tuhannet tavat rakastaa omia pieniä maailmoja, joissa sieluihmisemme oikeasti asuvat. Sielulla tarkoittaen ehjää vapaata ihmismieltä, jota mikään ideologia ei pyri muokkaamaan tai musertamaan. Asenteet ovat kahle, joka sekä vangitsee että luo turvan tunteen. Oivallan, että mielen rauha on yhtä tärkeä kuin hapen hengittäminen. Ne molemmat estävät tukehtumasta.
Kaipaisin tilaa "ihmisenä olemisen" teemalle
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.