Jatketaanpi samaan tyyliin yrittämällä olematta loukkaamatta ketään henkilökohtaisesti.
Kerrassaan hauskoja sekä huvittavia juttuja palstalla.
Anonyymi
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mjaa
Kuinka fiktiivisessä keinotodellisuudessa voi ketään loukata?
(naurua)
Lukaisin tuosta paltalaisen unikuvaelman, mutta se oli pettynys. Sitten sain idean hahmotella Timo Similälle unen.
En painajaisunta, sillä riitän itse sellaiseksi vallan mainiosti.
(hihitystä)
No niimpä.
Unessa Timo Similä olisi joutunut vasten tahtoaan pieni tissisen naisen puolisoksi, joka ei olisi edes kauhean laadukas tai nätti, kuten miehet sanovat. Lisäksi nainen nalkuttaisi koko ajan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Timo Similä olisi hätää kärsimässä, mutta sitten Timo Similän naapuriin muuttaisi italialainen kaunotar, Donna Donatello.
Timo Similä olisi kuitenkin maahanmuuttokriittinen.
Aika hyvä pohja, vai mitä?
(hihitystä)
Timo Similä tapaisi Donna Donatellon ensimmäistä kertaa koronaepidemian aikana ja joutuisi painajaismaisen ahtaaseen lähiöhissiin tämän kanssa täysin ilman omaa syytä, sillä Donna Donatello luikahtaisi sulkeutuvien ovien välistä roskapusseineen välittämättä rahtuakaan lakimääritteisistä turvaväleistä.
Timo Similä painautuisi vasten hissin takaseinää ja pidättelisi hengitystään. Donna Donatello hulmuaisi lähiöhissikorissa kuin oopperadiiva.
Timo Similä olisi kauhusta kankea.
(hirn)
Tuosta hetkestä lukien alkaisi Timo Similän elämän pisin painajainen, joka kerroksia laskien ei olisi järin pitkä, mutta silti kuin ikuinen.
Ensinnäkin Donna Donatello oli aivan järjettömän kaunis nainen, tumma ja tulinen kuin liekki kämmenellä. Ainoa huono puoli hänessä näytti - tai oikeastaan kuulosti -olevan se että hän tuntui olevan kokoajan puhelimessa ja pölötti Italiaa kuin perämoottori Napolilaisella lahdella lokkien kirkunassa.
Timo Similä kammoksui italialaisia naisia, sillä he olivat saastuneita ja tilastollisesti jakorasioita. Lisäksi kaikki italialaiset olivat hulluja ja laiskoja, eivätkä muuta tee Euroopan Unionissa kuin kusettivat verovaroja Timo Similöiltä. Kuitenkin Donna Donatellon olemus olisi Timo Similän mielestä varsin kutsuva, mutta haasteellinen.
Noin sisäisesti, Timo Similä mietti ja huomasi Donna Donatellon katselevan häntä kuin puuma jänistä männynoksalta.
(hihitystä)
Siirrytäänpä hetkeksi Donna Donatellon hameeseen, niin kykenette aistimaan jotain ennenkuulumatonta ja uutta.
Donna Donatellon edessä hissikorissa matkusti tavallinen suomalainen mies. Hän oli rujolla tavalla Donna Donatellon mielestä varsin komea. Mies ei ollut klassiella tavalla komea, vaan arjen kauneudessa sen kruunu. Mies oli vanttera, hieman hämillään mutta elossa, sillä hänen tunneskaalansa saattoi lukea hänen rujoilta kasvoiltaan, joissa näkyi elämän merkkejä. Timo Similä oli kuin hajanainen läjä kalentereita, joita Donna Donatello saattoi vaivatta lukea. Donna Donatello jo valmiiksi oli Timo Similän puolella, sillä hän oli tavannut Timo Similän pienitissisen vaimon kaupassa, ja tullut siihen tukokseen, että Timo Similä oli pulassa. Omaa syytään.
Donna Donatello otti kasvoilleen juuri sen hymynvirneen, jonka hän tiesi tehokkaimmaksi, sillä se ei ollut hyökkäävä, vaan antoi miehelle tilaa kasvaa.
(hirn)
Timo Simmilälle ei juolahtanut mieleen käsidesi, kun hän tarttui hänelle ojennettuun hentoon käteen ja esitteli itsensä. Timo Similä oli kuin unessa.
Herranjestas sentään mitkä rinnat, Timo Similä ajatteli ja puri omaa fiktiivistä nyrkkiään Donna Donatellon mittaillessa tämän tuntemuksia.
Kuitenkin nainen oli jonkinlainen venepakolainen ja monen kausiluonteisen miehen polkema, Timo Similä ajatteli ja kävi vakavaa ja todellista kamppailua omien halujen ja järjen äänen välillä.
(reps)
Dialogi
- Te taidatte olla naapurini. Minä olen Donna Donatello, Donna Donatello sanoi ja vatkasi Timo Similän hikistä kättä.
- Teillä on sitten kaunis vaimo, hän meni suoraan asiaan ja jatkoi.
- Tapasin hänet marketissa. Suloinen nainen, fiksu ja jotenkin syvällisen tuntuinen. Te olette Timo Similä onnenpekka, Donna Donatello iloitsi.
- Minä teen itse onneni, Timo Similä sanoi.
- Minä se raukka olen vain sinkkunainen.
- Todellako? Timo Similä hämmentyy.
- Niin. En minä kenellekään kelpaa. Olen varmaan liian kova puhumaan... tai jotain.
- Kieltämättä te olette varsin puhelias.
- Minkä minä luonteelleni voin? En minä voi muuksikaan muuttua, Donna murehti.
- Ehkä voisitte muuttaa takaisin sinne josta tulitte? Omien joukkoon.
- Napoliin?
- Oletteko Napolista?
- Olen, Donna huokaa. Kurjasta ja köyhästä Napolista. Donna tuntuu vaipuvan syviin mietteisiin. Roskapussi hänen otteessaan tuntuu venyvän jostain tarkemmin määrittelemömästä painonlisäyksestä.
Timo Similä näki itsensä ex mafiavaimon edessä loistavana yleiseurooppalaisena ritarina valkoisen hevosen selässä osoittelemassa miekalla ihmiskunnan pohjasakkaa ja sen naaraspuolista jäsentä. Juuri tuollaisista niitä rikollisia sikisi kuin käärmeitä keväällä ulos maan onkaloista. Vehkeilyä ja salamurhia, kummisetiä ja kummitätejä, Timo Similä ajatteli ja tunsi olevansa jonkinlaisessa selittämättömässä vaarassa. Oli kuin miekka olisi roikkunut hänen päänsä päällä ohuessa jouhessa.
(naurua)
-
Kolmannen kerroksen kohdalla asetelmat vakiintuivat varsin omituiseksi keitokseksi. Timo Similä kieltäytyi Donna Donatellosta sillä merkittävällä syyllä, että tämä oli hänelle eräänlainen ei toivottu vieraslaji. Kuitenkin Donna Donatellon persoonan muoto kiehtoi Timo Similää, ja tämän syyt olivat samat kuin hänestä kieltäytymisen.
Timo Similä oli kehitellyt itselleen todellisen ongelman.
Donna Donatellolla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia, sillä hän esitelmöi sisustussuunnitelmistaan varsin vuolaasti.
(naurua)
Eräänä aamuna Timo Similä havahtui. Hän säpsähti hereille vieraasta vuoteesta, ja Timo Similän vierellä oli toinen ihminen, Donna Donatello. Tämä nukkui. Mustat hiukset olivat hajallaan pitkin vuodetta ja hengitys tuskin huomattavissa. Hän oli alaston niiltä osin jotka olivat nähtävissä.
Pikakuvasarja vilisti Timo Similän mielessä. Se oli tuskallinen kiskaisu välähdyksiä ja ääniä.
Timo Similän Mikki Hiiri-kello näytti puolta päivää. Hän ei pitänyt punaviinistä, mutta muutakaan ei ollut tarjolla.
Kunpa tuo ei tuosta heräisi, Timo Similä ajatteli ja esiin pullahti hänen vaimonsa pienitissinen kuva.
(hirn)
Dialogi
- Minä en ole oikein koskaan käsittänyt miksi teillä miehillä on aina aamuerektio, Donna Donatello sanoi ja mittaili Timo Similää hajamielisen tuntuisena.
- Hyvähän se on lähteä munalla töihin, Timo Similä vastasi ja mittaili vehjettään vaaksamitoin.
- Vaimosi on varmaan onnellinen.
- Totta kai. Naapurikin on onnellinen, niin miksi ei vaimo?
- On tämä kyllä sellainen peli etten ainakaan minä ole ennen nähnyt... tai kokenut.
- Noin ne kaikki sanovat, mutta ei minulle mene muna päähän, Timo tuumi.
- Katso nyt. Ei edes sormet yletä ympäri.
- Eipä niin. Ja mittaakin on annettu monta kauhallista.
- Huh huh, Donna huokaa.
(hihitystä)
Timo Similän aamutyydyttäessä Donna Donatellon vielä kertaalleen, niin samaan aikaan seinän toisella puolella pienitissinen Timo Similän vaimo keitteli kalasoppaa. Keittiössä tuoksui valkopippuri ja purjo. Ikkunalaudalla oli kissa, joka katseli pihapuuta.
Tämä arkinen kuva on varsin tavanomainen, mutta siinä on eräs poikkeus. Naisen suupielessä häilyy kummallinen virnistys.
Muuten kaikki tuntuu olevan normaalisti.
(hirn)
Joskus käy niin että kaikki unohtuu; paikka, aika ja tilanne. Syttyvät valot ovat niin kirkkaat, että käy lähes hulluuden porteilla, ellei peräti niiden toisella puolella. Minäkuva hajoaa tulvivaan valoon, ja sitten kaikki se huimaava nousu kiehehtaa yli kuin galaksi hajoaisi kappaleiksi äänettömässä räjähdyksessä.
Pienitissinen kalasoppanainen kuulee seinän läpi hänen naapurinsa pitkän kiljaisun, jossa on vapiseva kllimaksi.
Me olemme eläimiä, hän ajatteli.
(naurua)
Dialogi
- Aa! Täälläpä tuoksuu hyvälle, Timo Similä sanoo.
- Tein kuhakeittoa.
- Oikein muhevat lemut.
- Käy istumaan. Tämä on kohta valmis.
- No nälkähän tässä väkisinkin tulee.
- Timo.
- Niin mitä?
- Rakastatko sinä minua?
- Totta kai.
- Tässä vain mietin...
- Älä sinä mieti liikoja. Keität vain soppaa ja sillä sipuli.
- Naapuriin on muuttanut uusi asukas.
- Jassoo.
- Oikein kaunis tumma nainen. Pukeutuu todella tyylikkäästi.
- Jaahas. En ole pannut merkille.
(hirn)
Mjoo
Nyt katkesi ajatus. Kun ajatus katkeaa, käy näin. Oleellisin asia kirjoittamisessa on sen jatkuvuus. Jos esmes tekee kalasoppaa, ja jättää sen puolitiehen, kalasoppaa ei ole.
Minusta nämä esitelmän kaksi naista ovat yksi ja sama henkilö. Heitä tarkastellaan vain eri näkökulmasta.
Timo Similä on Timo Similä.
(hirn)
Ruokailtuaan lähiöpariskuntamme menisi päiväunille.
Timo Similä katselisi vaimonsa riisuutumista hänet nähden.
Näkemisellä tässä tapauksessa takoitetaan jonkin ihmisen todellista näkemistä.
- Mitä sinä katsot?
- Sinua.
- Mua alkaa hävettää.
- Sulla ei ole mitään häpeämistä.
Timo maistui kalakeitolle. Suuret kädet ja raju halu. Olin heittäytynyt kuin jyrkänteeltä tyhjyyteen.
(hihitystä)
- Urpo!
- Mittee!
- Tuas nuapurit naia naksauttelloo!
- No voe mahoto!
- Tiellä ois muikkukukkoo!
- No minäpä tulen syömmää.
(hihitystä)
Makuuhoneessa pienitissinen kalasoppanainen sai elämänsä kyytiä Timo Similältä. Timo Similä teki niin huolellista työtä, että pienitissinen kalasoppanainen tunsi siirtyvänsä uudelle todellisuuden tasolle. Hänet nostettiin kuin kämmenellä tuntemattomaan maahan, joka oli ja eli hänen itsensä sisäpuolella. Siellä ei ollut mitään tuttua, ja kaikkialla levittäytyi uutuuden viehätys ja kiehtovat näyt ja kuvitelmat.
Timo Similä vaelsi naisessa täyttäen hänet kauttaaltaan ja yli.
(naurua)
- Kylläpä naane elämöittee ja uluvoo.
- No nii tekkee. Liekö tuota koskoo tai jottain.
Muikkukukko oli hyvää.
(hirn)
- Jeesus Kristus, pienitissinen kalasoppanainen huokaisee vavisten.
Timo Similä on pysäyttänyt kaiken liikkeen ja painautunut niin syvälle pienitissiseen kalasoppanaiseen, että tämä luulee hajoavansa kappaleiksi. Hän on auki kuin avoin kukka, mutta kietoutuneena Timo Similän raamikkaan kehon ympärille kaikin raajoin ja kynsin kuin köynnös.
Timo Similä avaa padon, ja pienitissinen kalasoppanainen menettää täysin itsehillintänsä.
Vartin kuluttua Timo Similä kysäisee pienitissiseltä kalasoppanaiselta.
- Oliko hyvä pano?
- Mut on jyrätty, hän sanoo.
- Aika massiivinen mela mulla. Tekniikkaa on tullut hiottua.
- Mä en jaksa puhua. Mä oon aivan tunnoton.
- Puhkinussittu.
- Noi sun termit ja heitot on kuin netin keskustelupalstoilta tempaistuja.
(hirn)
Olo tuntui runnellulta hetken kuluttua. Täydellisyyden tunteesta haihtui hiljalleen täydellisyyden tunne, ja tilalle jäi kolhittu keho. Hän tunsi venyneensä äärimmilleen ja jääneet omituisesti auki. Timo Similä soitti kaverilleen ja pölisi puhelimessa raviveikkauksesta. Minusta oli äkkiä tullut olematon. Olin ollut, mutta en ollut enää. Jos minua ei haluta, lakkaan olemasta olemassa. Itsesyytökset alkoivat jälleen hiippailla vuoteella. Ne laskivat päiväpeiton päällä liukumäkeä ja mellastivat raivostuttavasti. Tunsin äkkiä olevani sietämättömän ruma ja itselleni vastenmielinen.
Timo Similä heilutteli vehjettään reideltä toiselle ja iski minulle silmää.
(hihitystä)
Siis nää on julmetun hyviä. Jatka! Olen lukenut intopinkeänä. Musta ainakin kevään paras palstalukupaketti! Jotenkin tulee läpi sellanen oikea tunne? Hienoo.
Monologi
- Joo on. On ne pienet. Onneksi naapurin muijalla on isommat. Mitä? En mä osaa sanoa. Joo siis kahden sormen pillu on paras mun kokoselle jättimelalle. Nainenhan venyy loputtomiin asti, mutta en mä lähtis enää pienempään tunkemaan. Voi tulla damagea. Juurikin niin. On sillä ihan hyvä perse ja kintut. Naama alkaa olla vähän kulahtanut. Niin. Ämmät kun käyttää kaikenlaisia kemikaaleja niin ne kemikaalit jää niihin. Vähän sama kuin haistelisi liimaa. En mä ole haistellut. Itse olet. Joo. Jossain vaiheessa toi pitää vaihtaa nuormpaa. Välikylän Esko hommasi itselleen 25 misun. Vitun hyvän näkönen. Jos ton laittaa siihen vierelle, niin voi vain kysellä itseltään, että miksi on näin. Juurikin näin. Kolmen tienoilla voitas käydä bissellä. Mun pitää pestä ensin vehje. Okei. Törmäillään sitten.
(hirn)
Timo Similän lähdettyä ulos oluelle pienitissinen kalasoppanainen jäi voimattomana makaamaan vuoteelle. Hän tuijotti seinäpatteria syvennyksessään kuin kuollut. Vasta pitkien aikojen jälkeen silmät käväisivät suljettuina, mutta sitten ne taas jäivät tuijottamaan eteensä avonaisina. Elämä tuntui valuvan kuin laiska aika taustalla. Jos häntä palelsi, niin sitä ei huomannut. Jos hän jotain ajatteli, niin siitä ei ollut minkäänlaista tietoa. Ehkä ajatukset olivat vain sumua tyynen veden pinnalla, ehkä ei.
Käväisemme hänen päänsä sisällä, sillä siellä kannattaa käydä.
Pienitissisen kalasoppanainen seisoo makuuhuoneen lattialla ja katsoo itseään vartalopeilistä. Hän on alaston, meikitön ja tahraton. Hän on puhdas ihminen. Häntä on vain yksi. Muita ei ole. Nainen pitelee käsiä rinnoillaan ja kääntelee päätään puolelta toiselle. Kaikki naisessa perustuu katseeseen. Hän ei sano mitään. Hän on kuin kirjoitus, joka on mykkä, vaikka se huutaa kaikin voimin ja hyppii tasajalkaa. Katsokaapa seuraavaa kuvaa tarkkaan.
Näettekö kuinka jotain kiiltävää valuu hänen reisiensä välissä? Se tuntuu kylmältä ja vastenmieliseltä. Näettekö kuinka Timo Similä valuu hänestä ulos, vaikka hän istuu kaljalla kaverinsa kanssa puistonlaidalla olevalla terassilla. Näemme hänet tästä ikkunasta tässä. Katsokaa tuonne noin. Näettekö? Tuo jolla on tumma paita. Siellä on Timo Similä. Tämä tässä on pienitissinen kalasoppanainen, joka pitelee rintojaan ja kääntelee päätään puolelta toiselle. Hän on niin elävä, että voimme koskettaa häntä. Tunnetteko hänen ihonsa lämmön tai viileyden? Kyllä te tunnette. Tehdään näin: vien naisen vasemman käden hänen reisiensä väliin ja pyyhkäisen sillä Timo Similän lahjaa hänelle. Katsokaa nyt hänen kättään. Siinä on Timo Similä pienoiskoossa ja monistettuna. Tämä helmenharmaa mönjä on Timo Similä.
(hihitystä)
Mjaa-a
Mitähän sitä eitten keksisi?
Nainen voisi pukea päälle ja tehdä jotain järkevää.
(naurua)
Kun halutaan irrottautua itsestä, lähdetään ostoksille. Ei ole mitään väliä sillä mitä ostaa vaan sillä että ostaa. Kaupunki ja kaupat olivat täynnä tällaisia naisia. He parveilivat tuotteiden ympärillä ja hääräsivät vertailumaailmassa kuin kotonaan. Oli aika esitellä itseään. Tuote vietiin yleiselle paikalle arvosteltavaksi. Elämän syvin olemus on tämä arvottaminen, arvostelu ja vertaaminen. Nainen on mielestään saavuttanut sen tilan, joka on paras mahdollinen. Hän on omalta osaltaan hionut oman strategiansa täydelliseksi. Hän on verrattavissa kävelevään ansaan. Hän ei tunne olevansa uhri vaan saalistaja. Hän on valepukuinen petoeläin, kavala hiiviskelijä ja suoranainen poimija. Eikä tätä mitään voisi hänestä päällepäin nähdä, niin taitavasti se kaikki oli piilotettu esille, ettei sitä kukaan nähnyt.
(hirn)
Tällä välin Timo Similä ja hänen kaverinsa olivat jo ehtineet vedellä tukevasti olutta terdellä. Oli kaunis päivä ja ihmiset liikkeellä. Kaikilla oli toisilleen valtavasti asiaa, ja nämä asiat puitiin julkisesti niin tarkkaan, että kaikille oli selvää se mitä mieltä milloinkin oltiin ja mistä. Lisäksi vilkuiltiin toisiin pöytiin. Toisissa pöydissä oli paljon naisia. Tuntui, että koko kaupungissa ei ollut mitään muuta kuin naisia. Naisia oli kaikkialla minne vain keksi katsoa, paitsi siinä kohtaa missä Timo Similä ja hänen kaverinsa istuivat. Pojat juttelivat naisista ja jääkiekosta. Naisaiheet pysyttelivät muotoseikoissa ja jääkiekko omassa laatikossaan. Lisäksi muisteltiin menneitä. Niitä riitti.
Katselin hieman sivummalta herrojen ryypiskelyä ja mekastusta. Kahvila oli käytännöllisesti katsoen tyhjä, koska kaikki halusivat istua ulkona.
Istuin sisällä.
Käsilaukussani oli Linnanmäen minikartta vuodelta 2019. Minun pitäisi varmaan päivittää laukun sisältö, tuumin ja tunsin olevani jollain tavalla eksyksissä elämässäni, tarinassani ja sen henkilöissä.
(hihitystä)
En loukkaa ketään,mutta nautin sinkkuna olosta.
Onhan nää vähän enempi - ei mistään kotoisin -
Ehkä Venezuelan pääkaupinBingosta eli Porvoosta tai, ellei peräti edesmenneestä Etelä-Afrikastakin tulleita ihmeellisiä olentoja.
Mitenkäs sellainen asia että: toisen ihmisen kunnoittaminen, tulisiko mitään mieleen vaikka ihminen olisi vaikka rapajuoppokin?
Taas tuhosin itse kuulokejohtoni, tallasin päälle maadoitusjohto poikki, typerää kun myyvät myymälöissä mitään mikä ei ole military-class, paskoja tuotteita joita pitää itse korjata, pitäisi aina lukea "MIL" alussa eli sotilaskäyttöön tarkoitettuja tuotteita.
Milf
Onko se jokin militarytuote?
(hirn)
Niin armeijakäyttöön tarkoitettuja tuotteita, eli kestävämpiä kuin siviilituotteet on military eli "MIL" merkintä silloin.