Yksinäisyys

Samoin huonoja kokemuksia, pelkotiloja aika paljon. Semmoinen tämä maailma on, paha on vaan olemassa.

Huonoja kokemuksia meille kertyy jokaiselle. Niihin ei pidä juuttua. Hyviäkin kokemuksia on varmasti myös jokaisella. Kannattaa perustaa enemmän niille hyville kokemuksille tai ihan vaan niille tavallisille, joita tulee vastaan koko ajan.

Lisäksi vielä, kokemus on oma kokemus. Ei muuta. Eikä sille pidä antaa sen suurempaa valtaa itsen ylitse.
Normaali varovaisuus ihmisten kanssa on tietysti aina paikallaan.

No mietipä saako esim. vankilassa olla oma itsensä? Ei varmasti. On pakko ylläpitää tietynlaista kovaa kuorta. Sama ilmiö on lievempänä normimaailmassakin. Jos on julkisilla paikoilla aivan rento oma itsensä, niin kyllä äkkiä saattaa joutua tietynlaisten psykopaattien uhriksi, koska he huomaavat että tämä yksilö on täysin varomaton. Maailma ei anna ihmisen olla oma itsensä.

Koin kerran vapautumisen siitä että pitäisi tehdä jotain tai olla jotain. Olin kävelyllä metsässä ja hyvin väsynyt kaikin puolin. En tiennyt minne enää mennä. Ajattelin että miksi aina pitää yrittää jotain tehdä ja olla jotain? Miksei voi vain olla? Sitten aurinko alkoi paistaa hyvin kirkkaasti ja koin suurta onnea. Tajusin että kaikki tämä yrittäminen on syntymisen jälkeen minulle ulkopuoleltani kasattuja asioita. Jopa oma nimi on ulkopuolelta tullut, annettu ja opetettu ja samoin siihen liittyvä tarina, jota joka päivä kerromme itsellemme. Harmi ettei olotila kestänyt puolta tuntia kauempaa, mutta kokemus oli spontaani ja hiljensi minut täysin.