olen ollut yksin nyt 4 viikkoa, tai siis silloin mulle ilmoitettiin, että erotaan. Yksin olen nyt asunut parisen viikkoa...Uskomaton tyhjyys täyttää mielen, vaikka ennen nautin yksinolosta.
Mies petti ja jätti, niinhän se tahtoo mennä. Jasärki siinä sivussa mun sydämeni. 7 vuotta taivaan tuuliin hetkessä. En vaan ollutkaan enää tarpeeksi tärkeä. Ei kuulemma ollut enää kivaa.
Moni kohtalotoveri kai on kokenut samaa kuin minä: surkea alemmuudentunne, kun ex vaihtoi samantien uuteen-tai siis jo aavistuksen etuajassa...Luulin olevani rakkuden arvoinen tällaisenaan, mutta en. Mikä helvetti siinä uudessa on mua paremaa? Tuntuu etten kelpaa enää kenellekään. Kukapa musta vois välittää, kun ei sekään kenelle annoin kaiken rakkauteni. Kestin paljon ja tässä oli kiitos. En tunne olevani minkään arvoinen. Miten sitten rakkauden?
Vielä haaveilen, josko ex tulisi toisiin aatoksiin, katuij'si ja anoisi mua takaisin, ehkä anataisin anteeksi. Mutten oikein usko siihen itsekään. toivon kyllä. Hän on kuitenkin ainoa kenen voin kuvitella antavan koskea itseeni, ainoa joka on ollut lähelläni...Tuntuu etten osaa ketään muuta rakastaa, enkä teidä osaanko enää häntäkään. Saati sitten se että tuntuu, etten ikinä vo kenellekään kelvata, kun en hänellekään joka väitti minua rakastavansa
Mies petti ja jätti, niinhän se tahtoo mennä. Jasärki siinä sivussa mun sydämeni. 7 vuotta taivaan tuuliin hetkessä. En vaan ollutkaan enää tarpeeksi tärkeä. Ei kuulemma ollut enää kivaa.
Moni kohtalotoveri kai on kokenut samaa kuin minä: surkea alemmuudentunne, kun ex vaihtoi samantien uuteen-tai siis jo aavistuksen etuajassa...Luulin olevani rakkuden arvoinen tällaisenaan, mutta en. Mikä helvetti siinä uudessa on mua paremaa? Tuntuu etten kelpaa enää kenellekään. Kukapa musta vois välittää, kun ei sekään kenelle annoin kaiken rakkauteni. Kestin paljon ja tässä oli kiitos. En tunne olevani minkään arvoinen. Miten sitten rakkauden?
Vielä haaveilen, josko ex tulisi toisiin aatoksiin, katuij'si ja anoisi mua takaisin, ehkä anataisin anteeksi. Mutten oikein usko siihen itsekään. toivon kyllä. Hän on kuitenkin ainoa kenen voin kuvitella antavan koskea itseeni, ainoa joka on ollut lähelläni...Tuntuu etten osaa ketään muuta rakastaa, enkä teidä osaanko enää häntäkään. Saati sitten se että tuntuu, etten ikinä vo kenellekään kelvata, kun en hänellekään joka väitti minua rakastavansa
Vastaukset 10
Vanhimmat
Podet tyhjän kodin syndroomaa. Nyt tiedät, että se ei ole yksin, jolla on joku jota odottaa. Ole kuitenkin tyytyväinen ja koeta sopeutua ajatukseen, että pääsit pettäjästä eroon.
älä jää yksin.se tuhosi minut.joitakin ihmisiä ei yksinkertaisesti oo tarkotettu elämään yksin,mä oon juuri semmonen.enkä tarkota kavereita,vaan naista.ilman naisen lämpöä ei voi elää.itse yritin,kaksi päivää pystyin...nyt olen ollut neljä päivää ja järki lähtee
Tiedän tuon, mulle kävi ihan samoin. Ihan sama kuvio. Sitä tuntee olonsa niin yksinäiseksi ja tavallaan hyödyttömäksi. Paljon on kivoja asioita (tammikuussa tuli se lopullinen niitti) tapahtunut ja tuloillaan, mutta silti aina se tyhjä olo.
Ja tuo, että voi ottaa heti uuden tai paremminkin samaan aikaan pitää 2:ta, se ei vaan mene jakeluun. Itse en siihen pystyisi ja täytyy ihmetellä, eikö yhteiset vuodet mitään merkitse.
Ihmiset ympärillä sanoo, että aika parantaa haavat. Toivon mukaan se tosiaan on niin...
Yritetään kuitenkin hymyillä, kevät tulee.
Kolmen vuoden suhde päättyi tänään ja en tiedä miten täältä tuskan uumenista nousen ikinä ylös. SATTUU. Mä en jaksa uskoa tätä. Taas pitää opetella olemaan yksin ja se pelottaa. Tiedän että tätä tapahtuu jatkuvasti ja ihmiset selviää siitä mutta nyt ajatus elämästä ilman miestäni raastaa niin syvältä. Raastaa niin syvältä
Kahden vuoden suhde loppui maanantaina. Nyt pitäisi pakata tavarat ja muuttaa pois, mutta kun en edes pysty menemään asuntoomme kun sattuu niin hirveästi nähdä kaikki kaapit tyhjennettyinä ja iso osa toisen tavaroista pakattuina.
Tuntuu niin yksinäiseltä. Vaikka olisi miljoona ihmistä ympärillä tunnen olevani yksin. Aamut on pahimpia! Sattuu niin sairaasti.
Niin itsellä se on vielä edessä se tavaroiden pakkaus ja muutto tuntemattomaan ja se pelottaa koska pelkään että tämä eron tajuaminen vasta sitten menee mielen ja sydämen syvimpiin kolkkiin. Ei voi muuta toivottaa kuin voimia mutta mistähän niitä itselleen saisi. Miks tää elämä on niin saatanan raskasta ja epäreilua välillä.?
Yritän lohduttaa itseäni sillä, että suhde oli viimeaikoina hyvin raastava. Parempi se näin on, mutta nyt vaan tuntuu niin pahalta. Pahinta on juuri se tavaroiden pakkaaminen, varsinkin kun ei ole asuntoa tiedossa. Pelkkä ajatus ahdistaa.
Varmaan sunkin tapauksesta löytyy jotain positiivista? Kai teidänkin suhteessa jotain oli vialla, kun se kerran loppui. Mieti miltä se tuntuu, kun taas joskus tulvaisuudessa voi tuntea uuden ihastumisen ja rakastumisen tunteen, se on tunne jota olen seurusteluni aikana kaivannut. Nyt ei tietysti paljoa muut miehet kiinnosta. Mutta sitten joskus...
Voimia teille kaikille, varmaan vielä joskus huomaatte että elämä onkin tehnyt teille aika reilusti =)!
Niin sitä mieski sano et toivottavasti mä voin joku päivä mennä sanomaan sille et teki oikean ratkaisun. Ajatus tuntuu nyt varsin mahdottomalta mut toivossa hyvä elää. En tiedä mikä meni vikaan. Tai tavallaan tiedän. Ulkopuoliset painee vaikuttavat paljon. Nyt on niin tyhjä ja turta olo. Ei tiedä mihin suuntaan lähtis. Sille kompassille ja kartalle olis nyt totisesti tarvetta. Ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnyin täysillä koska olin varma että se kestää hautaan asti. Aikaisemmissa suhteissa oon käyny ikäänkuin vaan puoliteholla.
Kaikki tuntuu mustakin ihan sekavalta, tuntuu kuin kaikki suunnitelmat olisi tuhoutuneet. Hetkellisesti tuntuu että pystyn ajattelemaan positiivisesti, mutta kohta jo taas itku tulee väkisin eikä loppua näy.
Mutta ehkä sitä ei vielä tarvitse lähteä mihinkään suuntaan. Antaa nyt ajan kulua hetken aikaa, ja sitten kun suru helpottaa, alkaa vasta miettiä mihin suuntaan sitä lähtisi.
Kunhan vain saisi asunnon tyhjäksi, tai kunhan edes pystyisi käymään siellä...
Kuulostaa aika hassulta, mutta tänään minulle tuli hetkellisesti parempi olo kun ostin uusia vaatteita. Tyylistäni poiketen ostin oikein kirkkaan värisen takin ja asusteita, tuntui heti vähän siltä kuin olisin uusi ihminen jolla on uusi elämä. Jotenkin mua auttaa sydänsurujen keskellä usein se, että teen ulkonäölleni jotain uutta ja rohkeaa... Tulee vähän uudistuneempi olo.
Hetkellisiä helpotuksen tunteita tulee myös välillä. Olen parantanut maailmaa tänään ulkomailla asuvan veljeni ja kahden kaverini kanssa ja silloin tulee tunne et hei kyllähän mä pärjään. Sitten kun jää taas yksin ja on hiljaista niin kaikki kaatuu niskaan. Yritetään nyt elää samassa luukussa vähän aikaa ja löytää uusi tie. Siis erillään kuitenkin. En tiedä onko hyvä tapa erota jäämällä samaan asuntoon vähäks aikaa mutta nyt se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Niin taloudellisesti kuin muutenkin. On se kuitenkin mahtavaa että osaa purkaa murheitaan puhumalla. Ja on jo vähän auttanut selvittämään omaa sisintään. Miehellä just se ongelma et kaikki sen tähänastisen elämän paska purkaantuu nyt kerralla ja täysin väärällä tavalla oman sulkeituneisuutensa takia. Oikeen pahaa tekee seurata sivusta toisen hukkumista.
Olisihan se ehkä hienoa uudistaa itseänsä tai pistää jopa sen tulevan uuden kodin sisustus täysin uuteen uskoon mutta tää työttömyysturva ei juuri päätä huimaa et ois vara mällätä. Täytyy vaan nyt elää kaveriterapian avulla ehkä heidän kyllästymiseen saakka. Parhaan ystävän kohtaaminen on lauantaina ja saa nähdä miten sitä ensin romahtaa mutta ehkä hän myös saa valettua uskoa elämääni. Täältä pohjalta ei oikeasti voi nousta kuin ylöspäin. Tsemppiä meille kaikille... Ehkä se uusi ELÄMÄMME RAKKAUS tulee vastaan aikaisemmin kuin luulemmekaan. Mutta kasvetaan ensin ja parsitaan kokoon tuo sydän sillä särkynyttä sydäntä ei voi jakaa. Kylläpä taas helpotti vähäsen. Pienen pieni taakka lähti taas harteilta.