Miksi avioliitto on lähtökohtaisesti huono ajatus?

Niin jokseenkin totta kun mies näkee itsensä vain uhrin asemassa.

Jatkaen vielä tähän, tähän koko instituutioon liittyy niin paljon stereotypioita, että johonkin totuuteen niiden täytyy perustua. Ja usein kuulee tästä miehen uhriutumisesta, mutta miksi tämä uhrituminen toistuu keskusteluissa niin usein? Liittyisikö tähän siltikin ihmisen biologiaan liittyviä tekijöitä, jotka avioliitto nykymuodossaan pyrkii sivuuttamaan?

Millainen olisi sitten miehelle ideaalisuhde?

Minulle avioituminen 50 vuotta sitten oli luonnollinen ratkaisu.
Ei mitään hillitöntä huumaa mutta kaikki asiat synkkasivat tämän nykyisen vaimon kanssa.
Huumani oli kadonnut levottomiin poikamiesvuosiin Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja hieman Norjassakin.
Olin kertakaikkisen kyllästynyt levottomaan kellumiseeni. Täysin näköalatonta elämää.

Onhan se paljolti noin, mutta mistä moinen viha vaimoa kohtaan? Eikö musta huumori olisi enemmän paikallaan? Elämän uhreja täällä ollaan kaikki. Tuskin se sinun perässä raahaaminen on ollut vaimollesikaan herkkua.

Biologian mukaan asia on kovin selvä. Mieslinjoja on PALJON vähemmän kuin naislinjoja. Mieslinjat saadaan selville Y-kromosomin DNA:sta, naislinjat soluliman mitokondrioiden DNA:sta. Melkein kaikki mieslinjat ovat siis kuolleet sukupuuttoon.

Voidaan laskea, että kivikaudella yksi mies hedelmöitti 17 naista. Suurin osa miehistä tapettiin sodissa tai alistettiin seksiä harjoittamattomiksi palvelijoiksi. Vallalla oli monivaimoisuus. Nykyistä yksivaimoista avioliittoa ei tunnettu.

Tilanne oli siis sama kuin monella muulla eläimellä. Vain alfauroksella oli paritteluoikeus. Tutkimalla varhaiskantaisia kansoja, havaitsemme vielä, että miehet kohtelivat naisia sikamaisesti, raiskasivat, sysivät ja halveksivat.

Niillä geeneillä, jotka valikoituivat jo varhain, ei tasapuolista avioliittoa synny kuin äärettömän harvinaisissa tapauksissa.

Kukas nainen ton aloituksen teki. Jos mies niin täys uhriutuva nössö joka ei arvosta edes omaa valintaansa.

koska mies ei siinä saa mitään

Aloittajalle tämä: Jos sinä katsot asiat noin se on sinun ongelmasi. Jos joku toinen kokee samoin on se myös hänen ongelma.
Mitään ei voi yleistää ja lähtökohtaisesti avioliitto on hyvä asia. Jos sen itse pilaa käy huonosti. Parisuhteelle luodaan kestävä pohja vain kunnioittamalla ihmistä jonka kanssa yhteiselämän aloittaa ja hoitamalla suhdetta jatkuvasti.

Ja höpöhöpö...täytyy kirjoittajan olla kyllä niin kaavoihinsa ja junttiasenteihinsa juuttunut, että vielä ajatteleen noin vanhakantaisesti.

Noita "askeleita" keksii kukin omista lähtökohdistaan käsin. Ja yleensä ihmiset, jotka ajattelevat, että asioita "vain tapahtuu" eikä niihin voi vaikuttaa.

Terveisin 42 vuotta yhdessä ollut pariskunta, joka on edelleen ihastunut toisiinsa ja yhdessä on mukavaa! Lapset maailmalla ja kaksin on kerta kaikkiaan vaan kaunihimpi!

Ei helvetti. Kuka elää noin ulkoapäin ohjatusti?

Tässä on ne vaiheet, kun pilasit parisuhteesi ja elämäsi:

"3. kosinta, melkein velvollisuudentunnosta sukulaisia ja vanhempia kohtaan. 4. Oma asunto, auto ja koira. 5. Lapsen hankinta koska "kuuluu asiaan""

Ohje:
Älä tee mitään mitä et oikeasti halua.

Avioliitossa ei ole mitään, mitä haluaisin.
Miksi ihmeessä rupeaisin sellaiseen?

Sinä sitä menettää mielen rauhansa ja omaisuuden, onneksi ei oo tota ongelmaa.

Ei ole lähtökohtaisesti huono asia. On enemmänkin oma saamattomuutta jos kokee sen tuollaiseksi. Jos mitään ei tee tai halua tehdä kohentaakseen tilannetta, niin sitten. Pitäisi aikuisten tietää ettei elämä kuljeta eteenpäin jos aina odotetaan valmista tai että aina "joku muu " on vastuussa elämästä/parisuhteesta. Ei poijat se noin onnistu.
-mies ja tyytyväisesti liitossa-

Avioliitto ja lasten hankinta on nimenomaan naisen uhrautumista.

Nainen uhrautuu lastensa eteen, jo raskausaikana lapsi kasvaa äitinsä kehon kasvattamana. Synnytys on rankka ja usein tuskallinen. Mutta äidin rakkaus lastaan kohtaan on niin suurta että seuraavat 15 vuotta äiti laittaa lapsensa edun oman etunsa edelle. Nainen hoitaa vauvaa eikä äidillä ole lainkaan omaa aikaa moneen vuoteen, 24/7 hän huolehtii lapsensa tarpeista seuraavat vuodet. Ja lapsenhoidon ohessa siivoaa , laittaa ruokaa, pyykkää , tekee kotitöitä.

Miehillä ei ole mitään käsitystä miten suuren uhrauksen jokainen nainen ja äiti tekee.

Mies kitisee jos ei voi joka ilta mennä töiden jälkeen harrastuksiin tai vaimo joskus pyytää vapaata omista vastuistaan.

Miehet on henkisesti niin paljon pienempiä kuin naiset.

Homo hihhuli hyökkää kirkon sakramenttejä
vastaan ja kirkon vahva puolustaja Päivi
meinataan laittaa linnaan.Homohihhulit kirjottelee nautiskellen,että Päiviä kiusataan
monta vuotta.Tätäkö kiusaavaa homo hihhulia
joku puoltaa?

Siis hei tuo kohta, alkaa muistuttaa anoppiaan. Siis aivan samoin mies alkaa muistuttaa appiukkoa. Eli jos anopin tai appiukon tyyli ei miellytä, niin pakene. Et kuitenkaan voi paeta sitä, että itsekin alat muistuttaa omaa vanhempaasi.

Elin riittävän pitkään levotonta, päämäärätöntä poikamieselämää kypsyäkseni rauhalliseen ja tarkoitusta sisältävään perhe-elämään yli 50 vuotta sitten.
Vaihtoehtoiset elämäntavat tuntuvat hulluille. Tämä siis minun kphdallani.

Vika on todellakin naisessasi, joka on valinnut sinut kumppanikseen heppoisin kriteerein. Siinä olet todella oikeassa. Sinä olet ollut uhri kiimoissasi. Tietenkin olet suostunut naisesi pyyntöihin, kun tarvitsit edes jonkun naisen. Naisesi on kohdellut sinua vain miesesineenä.

Juuri noin....

Täytyy myöntää että kohdat yhdeksän ka kahdeksan on ainakin käyty....

Nyt kai männään kohdassa 10....

Ihastuminen, se kävi silmänräpäyksessä, rakkaus tuli kuvioihin mukaan kahdessa viikossa. Neljän viikon päästä asuttiin yhdessä.
Yhteiseloa on jatkunut nyt 47 vuotta.

Meillä on tasavertainen parisuhde, ei ole tarvinnut kauheasti riidellä, pientä kinaa vain ollut silloin tällöin, meillä molemmilla on samat arvot ja huumorintaju.

Nollasta lähdettiin yhteiseen elämään, minulla ainoana omaisuutena 2000 markan arvoinen auto, vaimolla säästöjä vajaa tonni, vuokra-asuntona vanhan mummon piharakennus. Vuokra oli pieni, ei mukavuuksia, ulkohuussi, pesulle pääsi talon saunaan 2 krt viikossa. Ruokaa ja rakkautta riitti, käytiin töissä, säästettiin, ostettiin tontti läheltä, sitten rakennettiin omaa kotia ja nautittiin toisistamme. Ei ollut televisiota, pelattiin illat korttia ja sekstailtiin. Viikonloppuisin tavattiin kavereita tai vietettiin aikaa lentokentän kahviossa. Alkoholi ei ole meillä kuulunut koskaan kuvioihin.

Vaimo teki vuorotyötä 42 vuotta, minä päiväduunia 46 vuotta. Toimeentulo oli varmaa, elämä oli vakaata ja on yhä vakaata ja rauhallista. Lapsia syntyi neljä tasaisin välein, kaikki toivottuja ja haluttuja.

Ei ole ikinä vituttanut kotiin käytetty aika. Tykkään siististä kodista, ruuanlaitto on mukavaa ja osaan tehdä hyvää ruokaa, toki niin osaa vaimokin. Alussa kaikki oli opettelua, mutta siitä ne hommat alkoivat sujua meillä molemmilla.
Meidän parisuhteessa kumpikin on tehnyt alusta saakka kotiduuneja pyytämättä ja toisen käskemättä. Tekijän käden jälki kelpaa kummallekin sellaisenaan, ei ole tullut koskaan riitaa pyykinpesuista, siivouksista eikä ruuanlaitosta.

Minua ei ole ikinä vituttanut omiin eikä muiden lapsiin käyttämäni aika. Molemmat hoiti lapsia kun ne oli pieniä, ja hoitaa nyt lastenlapsiakin silloin kun apua tarvitaan.

Olen itse huonoista lähtökohdista aikoinaan joutunut hyvin nuorena maailmalle lähtemään ja saanut apua poliisilta ja sosiaalitoimesta varhaisteini-ikäisenä. Siinä sitä oppi arvostamaan viranomaisia ja myös itse auttamaan heikompiosaisia. Olen ollut aktiivisesti mukana vapaaehtoisessa nuorisotyössä nuorempana. Nyt käyn auttamassa paria huonokuntoisempaa kaveriani viikottain.

En ole koskaan tavannut anoppia, on kuollut jo silloin kun vaimoni oli pieni lapsi.
Jos vaimoni on tullut äitiinsä, anoppi olisi huipputyyppi.

Kun katselen elämääni taaksepäin, tämän paremmin ei olisi voinut minulle käydä. Mitään isoja ongelmia ei ole osunut kohdalle. Minulla on ihana ihminen rinnalla, joka yhä pussaa, halaa, tykkää fyysisestä läheisyydestä, nauraa ja hymyilee huonoille vitseilleni. On mahtavat lapset, aivan ihanat lastenlapset, ystävät ja rakkaat ympärillä. Tätä ketjua lukiessa huomasin, että tämä täytyy sanoa myös ääneen.
Menenkin tästä antamaan nämä samat kiitokset ja sanomaan nämä arvostuksen sanat vaimolle joka tuolla alakerrassa istuu telkkarin ääressä.

Kosit sukulaisten takia? Hankitaan lapsi, koska se "kuuluu asiaan"? Tuollaista puhetta tällä vuosituhannella?! Myönnän, että asunnon hankinnasta itelläkin oli sen suuntaiset ajatukset, että asunto kuuluu omistaa eikä maksella vuokria toisen taskuun.

Ainakaan lasta ei kuulu hankkia tuollaisesta syystä vaan on etsittävä asiasta samansuuntaisesti ajatteleva kumppani ja oltava sitten lapseton; se on täysin mahdollista ja nykyään hyväksyttyäkin. Samoin vuokralla voi nykyään asua koko elämänsäkin. On yksi kriisi vähemmän, kun ei rakenna omaa taloa tms.

Vaimon vikako kaikki? Lapsen jälkeen ei energia riitä meikkaamiseen ja kaikkeen kotihommiin ja lapseen? Erokin vaimon päätös? Ryhdistäydy! Itse sun on elettävä elämäsi, lopeta muiden (sukulaisten ja vaimon) syyttely.

Onneksi ja luojan kiitos yksikään luettelosi kohdasta ei sovi yli 50 vuotta kestäneeseen liittoomme.

Ei mitään huuhaa ihastumista vaan yhdessä viihtyminen ja kiintyminen.
Parin vuoden seurustelun aikana ilmeni, että elämämme perusarvot ovat aidosti hyvinkin saman suuntaiset. Koskien lapsien hankintaa ja kasvatusperiaatteita. Asenteet talouteen ja niukkuuden sietämiseen. Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun vaikka siinä vaiheessa tuleva vaimoni ei ollut käynyt muutaman sadan kilometrin päässäolevia sukulaisia kauempana.

Pari ensimmäistä aviovuotta meni vielä asoiden varmistelussa.
Ryhtyessämme hankkimaan tenavia jäi vaimoni etukäteissuunnitelman mukaisesti kotiin vaikka ei ollut mitään rahoja eikä tukia.

Ainoa oudohkon tuntuinen jakso oli silloin kun viimeinenkin tenava lähti opiskelemaan. Vaimoni oli jotenkin poissa olevan tuntuinen pari kuukautta.

Koskaan vaimoni ei ole pannut jalkoja ristiin. Muutaman kerran vihjaissut, ettei nyt olisi hirveän kiinnostunut.
Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin kaikki avioliittoon kuuluvat toiminnot ovat säilyneet mutta vaimoni kohdalla toiminnon luonne on luonnollisista syistä muuttunut.
Pari kertaa viikossa on vaimoni määrittämä Der Tag.