Väitänpä, että työttömyydessä on pahimmillaan nämä vaiheet:
1)Ansiosidonnaisella lekottelu ja nautiskelu
Ekat kuukaudet ansiosidonnaisella ovat useimmille loppujen lopuksi siunaus. Saa kerrankin levättyä, naureskeltua aamuisin työhin rientäville, kierreskeltyä kaupoissa aamupäivällä, katseltua tv:stä saippuasarjoja, lenkkeiltyä, istuskeltua lähiöpubissa jo aamuselta. Rahaa riittää jopa auton pitoon tai vaatteiden ostoon.
2)Päivien lisääminen eli kurssien haeskelu
Ajan käyessä pitkäksi ja 500 päivän lukumäärän vähetessä alkaa tulla halu etsiytyä työvoimapoliittiselle kurssille jatkaakseen ansiosidonnaisen päiviä ja tavatakseen jälleen uusia ihmisiä. Mikäli tämä ei onnistu, aletaan etsiä yhä tehostetummin työtä. Lähetellään hakemuksia, odotellaan toiveikkaana soittoja.
3)Ansiosidonnaisesta luopumisen tuska
Loppujen lopuksi se 500 päivää kuluu yllättävän nopeasti. Työpaikkahakemuksia on lähtelty satoja, kenties käyty muutamissa haastatteluissakin, vaan edelleen ollaan työtä vaille. Allakasta katsellaan tuskanhiki otsalla väheneviä päiviä, ja luodaan mielessä jo kauhuskenaarioita vellirahalle tippumisesta.
4)Peruspäivärahalle joutuminen
Kynnyksen yli astuttuaan ajatellaan: tässäkö tämä hyvä elämä sitten olikin? Alkavat todelliset nuukuusviikot. Laskuja tipahtelee entiseen malliin postiluukusta, vaan ei löydykään enää rahaa. Kerjuukierros sossussa ei paljoa lohduta, jos puolisolla on kohtuulliset palkkatulot tai itsellä on jotain omaisuutta jäljellä. Nyt alkaa mahdollisen omaisuuden realisointivaihe: vene myydään, auto vaihdetaan vanhaan romuun jos sellaiseenkaan, vaatteita ei enää ostella kuin korkeintaan kirppikseltä. Lähiöpub vaihtuu kaupan lastiin tai kotitekoiseen juomaan. Pihvit muuttuvat halvimmaksi lenkkimakkaraksi, ei enää kalliita vihanneksia. Hampaita särkee, pitäisi tehdä juurihoito, vaan mieluummin vetäistään hammas pois, pääsee halvemmalla.
5)Kurjistuminen ja syrjäytyminen
Hyväosaiset tuttavat ja sukulaiset eivät enää pidä yhteyttä, eikä toisaalta työtön itsekään; puhelut ovat kalliita, samoin liikkuminen, eikä olematon itsetuntokaan enää aiheuta kyläilyyn riemua. Ruuasta tingitään yhä enemmän, ja kulutuksen painopiste siirtyy yhä enemmän kirkkaaseen perusviinaan tai kotitekoiseen, hinta/laatusuhde siis. Lopput tavarat kuten vene tai kuntoilulaite ovat myyty, ja sossuvierailuista tulee yleinen tapa. Vaatteet muuttuvat vanhanaikaisiksi, nuhjuisiksi, pesukonekin rikkoontuu. Hiukset saavat rauhassa rehottaa ja kasvaa, mitäs nyt työtön ulkonäöstään ottaisi paineita. Alkaa käydä houkuttamaan pimeä työ tai hämärähommat, että saisi rahaa ja siten päihdytettyä itsensä useammin. Usein tässä vaiheessa viimeistään puoliso on ottanut hatkat, ja työtön on siirtynyt kaupungin vuokrayksiöön. Vuokratalossa sitten tutustutaan muihin epäsosiaalisiin aineksiin ja loppu-ura on valmis.
Loput voimme lukea sitten eri sanomalehdistä uutispalstoilta...
1)Ansiosidonnaisella lekottelu ja nautiskelu
Ekat kuukaudet ansiosidonnaisella ovat useimmille loppujen lopuksi siunaus. Saa kerrankin levättyä, naureskeltua aamuisin työhin rientäville, kierreskeltyä kaupoissa aamupäivällä, katseltua tv:stä saippuasarjoja, lenkkeiltyä, istuskeltua lähiöpubissa jo aamuselta. Rahaa riittää jopa auton pitoon tai vaatteiden ostoon.
2)Päivien lisääminen eli kurssien haeskelu
Ajan käyessä pitkäksi ja 500 päivän lukumäärän vähetessä alkaa tulla halu etsiytyä työvoimapoliittiselle kurssille jatkaakseen ansiosidonnaisen päiviä ja tavatakseen jälleen uusia ihmisiä. Mikäli tämä ei onnistu, aletaan etsiä yhä tehostetummin työtä. Lähetellään hakemuksia, odotellaan toiveikkaana soittoja.
3)Ansiosidonnaisesta luopumisen tuska
Loppujen lopuksi se 500 päivää kuluu yllättävän nopeasti. Työpaikkahakemuksia on lähtelty satoja, kenties käyty muutamissa haastatteluissakin, vaan edelleen ollaan työtä vaille. Allakasta katsellaan tuskanhiki otsalla väheneviä päiviä, ja luodaan mielessä jo kauhuskenaarioita vellirahalle tippumisesta.
4)Peruspäivärahalle joutuminen
Kynnyksen yli astuttuaan ajatellaan: tässäkö tämä hyvä elämä sitten olikin? Alkavat todelliset nuukuusviikot. Laskuja tipahtelee entiseen malliin postiluukusta, vaan ei löydykään enää rahaa. Kerjuukierros sossussa ei paljoa lohduta, jos puolisolla on kohtuulliset palkkatulot tai itsellä on jotain omaisuutta jäljellä. Nyt alkaa mahdollisen omaisuuden realisointivaihe: vene myydään, auto vaihdetaan vanhaan romuun jos sellaiseenkaan, vaatteita ei enää ostella kuin korkeintaan kirppikseltä. Lähiöpub vaihtuu kaupan lastiin tai kotitekoiseen juomaan. Pihvit muuttuvat halvimmaksi lenkkimakkaraksi, ei enää kalliita vihanneksia. Hampaita särkee, pitäisi tehdä juurihoito, vaan mieluummin vetäistään hammas pois, pääsee halvemmalla.
5)Kurjistuminen ja syrjäytyminen
Hyväosaiset tuttavat ja sukulaiset eivät enää pidä yhteyttä, eikä toisaalta työtön itsekään; puhelut ovat kalliita, samoin liikkuminen, eikä olematon itsetuntokaan enää aiheuta kyläilyyn riemua. Ruuasta tingitään yhä enemmän, ja kulutuksen painopiste siirtyy yhä enemmän kirkkaaseen perusviinaan tai kotitekoiseen, hinta/laatusuhde siis. Lopput tavarat kuten vene tai kuntoilulaite ovat myyty, ja sossuvierailuista tulee yleinen tapa. Vaatteet muuttuvat vanhanaikaisiksi, nuhjuisiksi, pesukonekin rikkoontuu. Hiukset saavat rauhassa rehottaa ja kasvaa, mitäs nyt työtön ulkonäöstään ottaisi paineita. Alkaa käydä houkuttamaan pimeä työ tai hämärähommat, että saisi rahaa ja siten päihdytettyä itsensä useammin. Usein tässä vaiheessa viimeistään puoliso on ottanut hatkat, ja työtön on siirtynyt kaupungin vuokrayksiöön. Vuokratalossa sitten tutustutaan muihin epäsosiaalisiin aineksiin ja loppu-ura on valmis.
Loput voimme lukea sitten eri sanomalehdistä uutispalstoilta...
Vastaukset 76
Vanhimmat
Mulla on vaihe peruspäiväraha alkanut just.
Tänään tilaan ajan elämäni ensimmäistä kertaa sossuun,ja eilen laitoin kelalle asuntotukihakemuksen.
Eli olen nyt sitä yhteiskunnan pohjasakkaa joka ei ite pysty elättään iteänsä ja lapsiansa.
Joo ja eukko lähti jo tossa ansiosidonnainen vaiheessa.
Ollaan uran samassa vaiheessa. Nähdään naapurikuppilas. Pelataan shakkia.
Joo, mulla peruspäiväraha jutskat menossa. Töitä ei saa yrityksistä huolimatta.
Alotin omaehtoisen koulutuksen syksyllä. Noin 2viikonloppu kuukaudessa, ettei kuningas alkoholi veis ihan mennessään ja nyt sitten työkkäri kaikessa järkevyydessään antoi mulle 3 kuukautta karenssia... Sen saa, kun yrittää jotain.
Vittu, periksi en anna, tai se on mun selvän elämäni loppu, menen aina vaikka työministeriöön saakka, mutta jos he itse ko. koulutusta suosittelevat, niin eihän minun siitä pitäisi kärsiä. Muuttukoon laki sitten miten tykkää!!!
Mistä ne haalii kaikki ne idiootit sinne työkkäriin?!
työtä olla työvoimatoimistossa töissä.Iso laitos ja eduskunnan tuki takana,kun yhteiskunnan tehottomalle ainekselle luetaan lakia.Ei tulla tasavertaiseen kontaktiin asiakkaan kanssa koska ollaan itse parempia.Sitäpaitsi:jos ja kun menet sosiaalivirastoon asenne on tietävä.Mitähän on taloudellisien vaikeuksien takana?Vastausta ei kysytä asiakkaalta,vaan suhtautuminen on kuin kumi ukkoon jota vedetään narusta.Joskus potku perseelle,on se niin tehoton.Minä olen sitä mieltä että tässä järjestelmässä on jotain vialla koska sairaita ei hoideta eikä nälkäisiä ruokita.Aina on ollut heikompia,ehkä selkä kipua tms...mutta eriarvoistaminen kukoistaa.pitää vaan kuulkaas nousta omaan ihmisarvoonsa.jokainen on arvokas,muistakaa se.
Tänä aamuna olen viimeiset 2 tuntia laskeskellut jäljellä olevia päiviä, laskeskellut uuteen ansiosidonnaiseen vaadittavia kokoon saatuja viikkoja - ois tullu hyvin täyteen, mutta nyt kesken määräaikaisen työni mulle tehtiin pahanlainen ohari. Määräaikaiset on pompoteltavaa pohjasakkaa vailla turvaa, jos työpaikalla tilanne vähänkin muuttuu. Keski-ikäinen on lähetellyt hakemuksia ja nyt alkaa vähän äkkiä lähettää enemmänkin. Nyt on paitsi kovan flunssan, myös tuskanhiki otsalla. Kopsaan kirjoituksesi wordille talteen ja luen sen vähintään kolme kertaa päivässä, että en hetkeksikään herpaantuisi. Kiitos (mistä muuten arvasitkin, missä fiiliksissä just olin ja mitä tekemässä?)
tapa joku sosialisti kyllä poliisit tutkii tapa lisää eikös sekin ole kiva paikka kun vankila toimii kattona.............................?????????????
ja kirjoitusvirheitä... Mihinköhän sä luulet vastaavasi, kun kukaan ei puhunut mistään tappamisista?!:Z
Tsemppiä sulle karenssin saanut, oon itekkin ollut samassa liemessä joskus!
Aurinkoista kesää!
Sä ootki joku saatanan sossu pummi mikä vois iha hyvi tehä töitä mut lekottelet vaa veronmaksajien rahoilla... tommoset pitäs karkottaa venäjälle oppiin vähä...
Mulleko se tauno siellä höyryy,kuule mä olen ollut venäjällä töissä jotain siellä kyllä opin.
Ei se venäjälle muutto mikään huono ajatus ole on sortavalassa aika paljon halvempi asuu,mutta seillä alkoholisoituu ja huoraatuu.
Pummihan mä oon niinkun sanoin,kai sitä vois sinne venäjälle lähtee töihin vaikka heti mutta.........
Ollan vaan vaikka taunon kiusaksi työttömänä.
Tauno jääppäs välillä ylitöihin niin karttuu verottajan kirstu ja on mitä jakaa meille pummeille.
Joo ja kun ensi vuoden alusta tulee voimaan se orjatyölaki, niin sitä sitten vielä pakolla mennään ilmaiseksi tekememään töitä, jos on sillä liksalla on motivaatioita tehdä mitään -vahvasti epäilen. Voi sitten kädet taskussa vittuilla viereisille hyväpalkkaisille työtovereille. Jotain pitäisi tässä maassa tehdä ja pian. Muutoin käy kuin Itänaapurissa.
maksoi palkat aikoinaan, sitä sanottiin kommunismiksi. Täälläkö ollaan menossa samaan suuntaan?
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Ketään itseään kunnioittavaa ihmistä ei pätkääkään MOTIVOI tehdä työtä ilmaiseksi samalla, kun se vierustoveri tekee samaa työtä isolla palkalla ja "katselee nenänvarttaan pitkin" ja arvostelee meitä pitkäaikaistyöttömiä!
Tällä uudella lailla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ töihin motivoinnin kanssa! Eriarvoisuutta se kyllä lisää! On rikkaat ja köyhät sen kun köyhtyy! Ihmistä nöyryytetään oikein lain voimalla! Hyväksikäyttöä puhtaimmillaan!
Ja sitten joku viitsiikin ihmetellä, että mistähän ne syntyy ne ongelmat ja agressiot! Kyllä sitä nälkäisenä helposti suuttuu rauhallisempikin luonne, vaikka olis kuinka pitkä pinna!
En tiedä itänaapurista yhtään mitään, mutta EN missään nimessä voi hyväksyä "ilmaiseksi töihin" metodia.
Koska
Se ei motivoi, vaan päin vastoin
Se vie työpaikan joltain muulta
Se ei vakinaista ketään
Köyhien ja rikkaiden ero suurenee
Työnantaja ei hyödy ilmaisestakaan työntekijästä, koska työntekijän motivaatio on vähäinen.
Kilpailuttaa ilmaisessa työssä jo olevia keskenään ihan hermojen menettämiseen saakka. ( tarkoitan että tt yrittää liian paljon, että työpaikka vakinaistettaisiin, eikä tilalle otettaisi uutta työtöntä)
Aiheuttaa mielenterveysongelmia ja alkoholismia, edellä mainittujen syiden seurauksena.
Ja sitten hyviä puolia:
Saa työttömän ihmisten ilmoille, edes jokisikin aikaa..
Tätä mieltä minä olen ja piste.
Ettekö te hyvät ihmiset vielä ole oppineet, että Me elämme suomessa? Juuri on loppunut aika jolloin elimme Lipposslovakiassa, ja se jätti tänne sellaiset jäljet, että niitä tunnutaan seuraavan. Lipposen aikakautena rikkaan ja köyhän ero kasvoi suunnattomasti. Ja se tie jatkuu. Työttömistä tehtiin ongelmajätettä, ja kun työttömät eivät saa kun aivan välttämättömän, ja joutuu tekemään erinlaisia ilmoituksia, se pysyy kotona, ja on helpommin hallittavissa. Näin työttömät ei nouse parrigaadeille, ja rupea vaatimaan oikeuksia. Tämähän on politikkaa, jota mm. Lipponen ajoi. Ne kenellä on valtaa, on paras pitää hyvällä tuulella.
Pakkotyöllistäminen! kuten olen esittänyt" en ole poliittisesti sitoutunut mutta joku mielipide minullakin on"
Jokohan alkaa ihmisillä valkenemaan mitä puoluetta ei ainakaan pidä suosia seuraavissa vaaleissa? ketkäs näitä pakkotyöllistämis keinoja innokkaimmin ajaa? sanon suoraan että ajatuskin entisen Neuvostoliiton tyylisestä systeemistä puistattaa jo kokeneneempaakin karjua, noiden tanttojen ja paksumahaisten kaljuuntuvien idioottien ajatusmaailmassa jokainen työtön ilmeisesti on lusmuri, ja pimeän työntekiä eli että silkkaa kateuttaan/tyhmyyttään asettavat sellaisia sanktioita pitkäaikaistyöttömälle(esim) ettei ole mitään mahdollisuutta kieltäytyä, heidän kavereittensa omistamien yritysten valtiolle myymiltä kursseilta ilman että menetät loputkin etuudet!
Saatikka sinut pakotetaan tekemään jotain työtä josta vapailla markkinoilla jopa kilpailtaisiin työpaikkana! missäännimessä ei (pakotetulle) makseta samaa palkkaa minkä voisi saada jos olisi normaali työntekiä. Onhan päivän selvää että kurssit ja koulutukset eivät ole ilmaisia! joku aina niistä nettoaa! ja se hyödyn saaja on useimmiten aivan täysin paskakurssin valtiolle myynyt (virkamiehen kaveri ym) mutta saadaanpahan näyttämään paperilla hyvältä ja omat työpaikat pidettyä.
Lisäksi tulee se tyydytys henkisesti ainakin että on taas saatu lisää nöyrryyttää työtöntä paskaa, saanhan taas siltä kaveriltani pimeesti osinkoja, ja voin suunnitella uusia kepposia, jolla muka parannetaan työllisyyttä tässä maassa.
Mites olis vaikka tämmönen,
kuinka haen työllistämis/yrittäjyys/sen jälkeiseen konkurrssi velkasaneerauskurssin vetäväksi koordinointihenkilöksi.
Herätkää ihmiset! ei työttömienkään ihan mitä tahansa tarvii sietää!
Tästä seurauksena on se että työnantajien maksut vain kohoaa ja kannattavuus pienenee monilla aloilla, valtio sen kun saa lisää rahaa koska työnantajat jokatapauksessa joutuu maksunsa valtiolle maksamaan oli se sitten työllistetty valtion tuella tai ilman, näin saadaan tapettua kannattavatkin yritykset ja taas ollaan askel lähempänä sitä entistä neukkuaikaa!
Hei "nk tutkija".
Mihinkäs kategoriaan sinä minut siinä tapauksessa laittaisit? Tuo sinun "tutkimuksesi" kun pohjautuu täysin omaan kuvitelmaasi työttömistä. Vähemmät fiksut ihmiset aina sortuvat yleistyksiin (kultaseni, se on kovin vaarallinen asenne!) Minä olen toki myös ollut työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Se on tosin vain ylläpitänyt ja täydentänyt jo olemassa olevaa koulutustani ja työharjoittelujaksojeni yhteydessä (kun olen joutunut tekemään ilmaista työtä) olen neuvonut vakituista henkilökuntaa monissa tehtävissä (heidän omasta pyynnöstään), koska heidän koulutuksensa/ammitillinen osaamisensa ei aina ole ihan ajan tasalla.
Minä en juo lainkaan (olen absolutisti), enkä polta. Mutta surullisen monen työssäkäyvän näen kyllä USEIN iltaisin ja viikonloppusin kantavan kalja/sun muuta juotavaa kotiin koppakaupalla. Kun raukoilla on niin raskas ja rasittava työ, että tarttee viikonloppuisin "rentoutua". Minä muuten käyn mieluummin lenkillä!
Tuo penninvenytys pitää kyllä paikkansa. Olen todellakin oppinut olemaan talousasioissa huomattavasti järkevämpi ja taloudellisempi kuin aikaisemmin. Enkä alinomaan valita elämän kalleutta vaan osaan iloita siitä, mitä minulla on. Ainainen valittaminen ei ole kenenkään kannalta hyvä asia. Vai onko? PS. EN käy sosiaalitoimistossakaan, joten siinäkään suhteessa profiilisi ei lainkaan nappaa.
Mitähän jos todella tutkisit asiaa täällä kentällä, täällä, jossa se todellinen elämä on! Älä sorru yleistyksiin! Se ei kuulu älykkään ihmisen tunnusmerkkeihin! Palataan sitten asiaan (ja ei kaljan vaan kahvikupin ääressä, ok?)!
research39 ilmoitti että pahimmillaan on näin..
Ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Eli pahimmillaan.
Kokemuspohjakseni laitan vuosien kokemukseni työttömien kouluttajana.
piilee juuri tuossa mitä aloittaja kirjoitti. Monella se menee juuri noin.
Itsekin olen absolutisti, mutta siitä huolimatta on pakko välillä soskussa juosta, on meinaan senverta kallis vuokra ja muut menot mulla. Kun halvempaakaan asuntoa ei tällä paikkakunnalla ole, taikka jos on, ne ei sitä työttömille vuokraa. Ja tykkään asua tässä asunnossa vaikkakin tämä on kallis, mutta on tässä sauna jota voin lämmitellä jos muuten hyytää ja paleltaa.
Itse en tule toimeen tuolla 370e/kk pelkästään, joten se siitä. Turhaa tätä Suomessa elämisen kalleutta on hävetä taikka sitä että noita pennejä en saa venytettyä vaikka kuinka yritän. Laskujakin tippuu välillä niin ettei ruokaan jää mitään. Mutta käyn sitten hakemassa sen eu-kassin, saa siitäkin jotain syötävää tehtyä. Kyllä tämä taidelaji on tämä niukkuuden maksimointi, mutta koitan ajatella positiivisesti, että ehkä jostain joku ihme tapahtuu vielä minullekin.
Upea kirjoitus! Sinulla on asenne jolla selviää elämässä mistä hyvänsä. Jos sinunlaisiasi olisi enemmän olisi ongelmia paljon vähemmän.
Ei vielä pahimmoillaan tuo.
Laitetaan lisäksi paljon velkaa ja terveys ongelmat niin aletaan jo lähestyä.
Se, että haetaan tapahtumille kaavoja masentaa. Ei maailma ole kenenkään suunnittelema vaan tapahtumat etenevät sponttaaisti.
Yksi tapahtuma siellä toinen täällä. Jotkut varoittavat yrittäjyydestä. Se on kuitenkin yksi mahdollisuus. Kaikkea pitää kokella, kokeleminen on parempi vaihtoehto kuin luovuttaminen.
Hävyliäisyys hiiteen. Häpeä ja sen aiheuttama toimintakyvyn puute on suurin vihollinen.
Pitää uskaltaa ottaa. Pitää uskaltaa vaatia. Jokainen, pääjohtaja, tj, ja sinä olette samasta karvakauluksesta tulleet.
Kaikkien määränpää on sama.
Ei saa luovuttaa.
Toden näköisesti sinä olet siinä eka sivulla kuvan kera.Tosi elämäähän tuo eka viesti tarkotti,just tätä nykyaikaa.
Voin olla paljolti samaa mieltä. Mutta mielestäni syrjäytyminen alkaa jo paljon aikaisemmin, puolen vuoden jälkeen ja lisääntyy koko ajan prosessin tavoin: Sosiaalinen toiminta taantuu pikkuhiljaa. Tuntee itsensä erilaiseksi, epäonnistuneeksi ja syyllistää itseään. Lopuksi työelämä tuntuu aivan omituiselta ja alkaa ajatella, kuinka olen sillä koskaan pärjännytkään.
Kurjistuminen ja syrjäytyminen kulkevat monesti käsi kädessä mutta eivät aina välttämättä, riippuu henkilöstä.
Olen ollut kolme vuotta peruspäivärahalla/työmarkkinatuella. Vähät rahani käytän laadukkaaseen ja terveelliseen ravintoon enkä mihinkään lenkkimakkaraan viinasta puhumattakaan. Kurjistunut ja syrjäytynyt en ole, enkä sellaiseksi tule.
Väitän, että elämäni on tällä hetkellä antoisampaa ja onnellisempaa kuin työelämässä sinnittelevien tuttavieni. Ei stressiä, paljon vapautta. Vapautta on myös se, että tulee toimeen vähällä rahalla.
Olen putkessa , luovuttaminen rassasi hiukan mutta nyt saan tehdä ja harrastaa mitä haluan . Raha tekee
tiukkaa mutta kun ei polta eikä ryyppää , toimeen tulee . Syrjäytymisestä tai kurjistumisesta ei ole tietoakaan , vapaus tuo ei-rahassa-mitattava , sitä riittää ......
" Hyvin menee kuitenkin vaikka sinut ( työn ) menetin , vapaana kun huomasin kadut vapaan kaupungin " , Johnny -66 .
Kyllä alussa meni hyvin lisäkorotus päivien mukaan ,nikkaroiden ja ulkoillen,sekä suorittaen nuorimmaisen kujetuksia kouluun.Sitten jatkossa tulot pieneni ja verottaja muisti nostaa ennakkoveroprosenttia 8 prosentilla,se ei tahdo mennä kaalin olis varmaan kirveellä töitä
Hyvä teksti tuo työttömyyden vaiheet, kiitos kirjoittajalle. Joskus vaiheet menevät myös jotenkin eri tavoin. Kun olin tehnyt 15 v. sikana töitä isolla palkalla mainostoimistoissa, sain tarpeekseni. Perustin oman yrityksen tammikuussa 2001 ja sitten sitä rahaa vasta tulikin. Hälytyskellot olisivat pitäneet soida, kun en myöhemmin parin vuoden jälkeen halunnut tehdä sitäkään. Tein vähän kuin vasemmalla kädellä.
Ja tuli baari, jossa oli ihania ihmisiä ja oma auto ja kesämökki, jossa minun oli mitä mainioin tilaisuus tarjota päivittäin ihmeellisiä juomia ja grilliruokia ystävilleni. Baarissa tarjosin noin neljän vuoden ajan kaikille, jotka olivat halukkaita juomaan kortilleni. Kun jollakin oli vuokra tai puhelinlasku maksamatta tai kenties juuri se tärkeä popliinitakki, housut tai mikä vaan milloinkin ostamatta, niin apua löytyi. En minä tyhmä ollut. Sainpahan sen ilon kerrankin kokea. Minulla oli paljon, paljon ystäviä. On vieläkin.
Enkä vieläkään kärsi nälkää, vaikka olinkin pääsiäisen syömättä, lukuunottamatta 100 g paljasta makaronia, yhtä banaania ja tonnikalapurkkia. Taskussani oli peräti kuusi euroa, nyt yksi euro, jolla saan kissalleni huomenna purkillisen ruokaa.
Tipahdin lattialle jouluna 2002, kun hävisin ison mainostoimistokilpailun. Minulle oli jo kerrottu, että olin sen voittanut ja sopimus oli allekirjoitusta vailla. Jokin vaivasi minua muutama tunti ennen puhelinsoittoa – olinhan aina ollut hyvä aavistamaan asioita. Heräsin ovisummerin ääneen, kun ystäväni tuli esittelemään minulle uutta poikaystäväänsä. Siitä iltapäivästä ja illasta minulla on muistikuvana vain se, että joku oli ostanut minulle – säälistä luultavasti – joulukukan.
Seuraavat kaksi viikkoa sumussa ja jossain vaiheessa, kuukauden mentyä tajusin viedä itseni lääkäriin. Sain rauhoittavat ja unilääkkeet ja sen kevään 2003 jälkeen opinkin tietämään kaiken noista lääkkeistä. Opin myös tietämään miten saadaan aikaan sisäinen verenvuoto ja varma kuolema. "Yritin" (totuus: en uskaltanut) monena yönä itsemurhaa, useina aamuna heräsin leipäveitsi vierelläni.
Mutta meno jatkui ja siinä sivussa jatkuivat yölliset hikoilut, kauhut, pakokauhut, paniikit, itkut ja rukoukset. Olin pelännyt jouluna joulukuusta ja tammikuussa tulostintani. Tupakka paloi yöt ja päivät; se, jota olin aina inhonnut. Sitten lähtivätkin yksitellen minulle rakkaat asiat eli ensin toinen kissani kuoli syyskuussa 2003 syöpään, sitten meni marraskuussa kesämökki, helmikuussa 2004 auto, vappuna 2004 eläkevakuutusrahat, loput käteiset ja viimein kesäkuussa 2004 kaunis kotini.
Muutto, uudet baarit ja ensimmäiset rahanlainailut. Olin päässyt toukokuussa 2004 kuukausipalkalle kivaan työhön, jonne tosin alusta pitäen ilmoitin, etten sitten tule töihin, jos olen krapulassa. Nyt 11 kuukauden jälkeen katsottuna olen ollut koko kuukauden töissä peräti kahtena kuukautena. Keskiarvo per kuukausi olen ollut töissä kaksi viikkoa.
Viina veikin sitten viime syksynä jo kunnolla, olut ei ollut enää mitään, kossu tai minttuviina puhdistivat nopeasti eiliset tärinät. Nyt minulla on vielä se yksi euro. Ja on minulla iso vuokra-asunto, jolle en ole tehnyt mitään. Pyykinpesu vielä sujuu, mutta vaikka olen aina pitänyt siivoamisesta, se ei ole mukavaa.
Tammikuussa nukuin putkeen kaksi viikkoa. Wc:ssä käynti oli ylivoimaista. Ystäväni kaatoi joskus kurkusta mehua ja leipää. Haki kissalleni ruokaa ja vaihtoi hiekat laatikkoon. Helmikuun olin kokonaan juomatta, kunnes nyt maaliskuussa kuoli erittäin läheinen ystäväni.
Uusi sumu itkussa ja humalassa kaksi viikkoa ja lähti työpaikka. Sen jälkeen en ole juonut, ei kiinnosta. Helmikuun vuokra maksamatta, toinen tulossa jaa-a? Äsken soitti poliisi, kun olin ollut 2 vkoa sitten taksissa ilman rahaa. Minä en ollut maksanut 15 euroa taksinkuljettajalle, koska minulla ei ollut rahaa. Lupasin poliisille, että pyydän huomenna lainaa. Menneisyyden Visastani jäi maksamatta 7.500 euroa, joka on ulosotossa, velkaa yhteensä noin 20.000 euroa viime keväältä. Luottotiedot ovat vielä olemassa. Kännykkä toimii viikon. Perjantaina aika sossuun. Ystävät sanovat, että et sä sieltä mitään saa.
Kunpa joku ystävä olisi silloin joskus sanonut, että mene kamu pienelle lomalle.
ota vaikka päivä kerrallaan, tunti kerrallaan. minuutti kerrallaan. Älä ota turhia murheita vaan anna elämän kuljettaa. Pohjalta ei ole muuta tietä kuin ylöspäin. Ja uskon kyllä että saat Sosiaalitoimistosta rahaa, sillä se on lakisääteinen. Ei ne saa ketään jättää heitteille, se on lain vastaista toimintaa jos niin tekisivät.
Elämä meitä heittelee ylös ja alas tässä oravanpyörässä.
Ja yksin olet loppujen lopuksi kaiken murheesi keskellä.
Rukousta olet jo käyttänytkin, mutta käytä sitä vielä, vaikka alkaisi mennä paremminkin. Ja sitten joskus muista kiittää, sillä on vain yksi joka rinnallasi aina kulkee ja se ei ole ystäväsi tästä maailmasta.
Toivon sinulle onnea perjantaiksi ja muista olla rehellinen sillä, se kannattaa kaikkein parhaiten. Kerro rehellisesti ettei ole rahaa, sillä se eurokin on varmasti mennyt jo sinne päästessäsi.
Sinä et ole oikeasti työtön.Sinä olet vain juoppo.Yritä mennä hoitoon.Kun paranet niin löydät kyllä töitä.Elämäsi paranee.Sinussa on ainesta.Et ajattele elämää liian monimutkaisesti.
Menkää nyt hyvät ihmiset vaikka johonkin runopiiriin, ei jaksa enään toinen toistaan ihmeellisempää turinaa lueskella!
Teillä monella olisi enemmän iloa jonkin marttakerhon illoista kuin sepitellä täällä juttujanne.
sitä on hyvä ja siirtyy paremmille sivustoille jos täällä lukeminen noin kamalasti tympii. Tai sitten laittaa toosan kii, jos alkaa kaikki ottaa kaaliin. Menee vaikka lenkille ja tuulettumaan ulos. :D
Olitte oikeassa molemmat ja tuntui hyvältä saada palautetta. Se tekstini toissailtana oli vain ahdistavan paineen purkaus – aika helpottavaa kirjoittaa sanoiksi menneet kuukaudet ja jopa vuodet. Eikä minua haittaa mitä ihmiset sanovat, olen töpeksinyt ja syyttänyt itseäni riittävästi.
Tänään oli sossu, joka oli kuin hammaslääkärireissu – mennessä pelottavaa ja tullessa helpottavaa; olo puulla päähän lyöty, pari tuntia kävelyä shokkiauringossa ja unta kolme tuntia sen jälkeen...Yrityksen lopetus maanantaina, huojentavaa oli kuulla sosiaali-ihmiseltä, että voin sen avata uudestaan, jos saan jostain yhtäkkiä töitä. Ei oikein ole jaksanut tuostakaan pikkuasiasta ottaa selvää. Ulosoton paperini (mm. Visalasku 7.500 e) olivat menneet keskiviikkona Käräjäoikeuteen, josta ne pitää hakea tai allekirjoittaa (tai jotain). Ulosottomies oli huipputyyppi puhelimessa, sanoi vaan, että mene sinne parin viikon sisällä tai muuten tulee yksipuoleinen tuomio ja tulee miehet oven taakse.
Maanantaina heti työkkäriin, eilen maksoin taksikuskille 15 euroa, jonka sain lainattua ja oli hienoa saada häneltä tekstiviesti "toivotan sinulle mukavaa kevättä". Sossun ansiosta saan ehkä puolet vuokrasta kasaan, maksettua pienen puhelinlaskun, piilolinssit, dödön ja ennenmuuta omaa ruokaa! Edessä kai muutto, en jaksa vielä miettiä.
Pitää alkaa pohtia alanvaihtoa tai mennä sinne runopiiriin. Voikaapas hyvin, elämä jatkuu eikä ole aprillia.
oli tosi kivaa kuulla että elämäsi on hieman paremmalla tolalla jo. Itsestähän se paljon on kiinni miten elämään suhtautuu, vaikka se olisikin pelkkiä vastoinkäymisiä. Koskaan ei kannata lannistua. Äitini aina sanoi, kun oli oikein synkkää, että; nuku yön yli, huomenna on uusi päivä. Ja kas kummaa vaikka asiat olivat ihan samalla tolalla, niin jaksoi taas paremmin keskittyä niiden korjaamiseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kaikkea uudelleen, ei koskaan. Pitää vaan pyyhkiä se pöytä tyhjäksi että voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja uusin eväin, silloin vasta voi kaikki muuttua.
Jätä ne huonot tavat, alkoholi ja muu mitkä pilaavat monen elämän aivan huomaamatta. Vaikka ei töitä olisi niin selvinpäin ja raittiina se elämä maistuu paljon paremmalle työttömänäkin. Ja jaksaa ajatella ratkaisuakin paljon paremmin kun ei tarvitse sitä kännissä taikka krapuloissaan tehdä. Ja näkee muutakin elämässään iloa kuin pelkän nousuhumalan aiheuttaman valheellisen ja itseriittoisen "paremman minän". Huomaa että sitä on todellisuudessakin ihan samanlainen ja samanvertainen kuin jokaikinen toinenkin maailman-mittaaja täällä. Ei elä unelmissaan ja kuvitelmissaan, vaan todellisuudessa ja osaa ottaa elämän odottamatta mitään suuria. Ja osaa nauttia ihan pikkuriikkisistäkin asioista. Kuten nyt vaikkapa siitä että Vessanpytty on todella puhdas tänään, kun sen itse siivosin. Taikka muusta vastaavasta pikkuasiasta, mitä muuten ei hoksaisi edes ajatella.
Tsemppiä elämäänne, te kaikki jotka vaivauduitte tämän lukemaan.
Ja kaikkea hyvää sinulle jolla "aika vilahti ohi". Nythän sen saatat vaikka ottaa jälleen kiinni jos ja kun niin päätät tehdä. ;D
voi,yritä jaksaa.
Oma työttömyyteni on pitkälti mennyt kuten osuvasti kuvailit.
1)Ansiosidonnaisella (käteen 918e/kk) aluksi nautin "oikeutetusta" vapaastani, säälittelin työssä raatavia kanssasisaria ja viihdyttelin itseäni erilaisilla aktiviteeteilla. Ulkoilin, kiertelin kaupungilla, kotiini tuli kiiltäväsivuisia naistenlehtiä, pidin vilkkaasti yhteyttä ystäviini. Olinhan vielä ajan hermolla ja kaikinpuolin kiinnostunut maailmanmenosta.
2)Työkkärin kurssilla havahduin ensimmäisen kerran huomaamaan, että taidankin kuulua vähän eri ihmisryhmään kuitenkin, sillä kurssikavereita oli aikalailla laidasta laitaan - ja muutama kyllä enemmän sieltä heikomminpärjänneeltä laidalta. Mieleen hiipi, että ei kait voi olla mahdollista, että minustakin tulisi tuollainen, eihän nyt toki.
3)Käytettävissä olevien rahojen jyrkkä niukentuminen -> kokonaisvaltainen vaikutus.
Lehdenluku siirtyi kirjaston lukusaliin, jossa näytti istustelevan samanlaisia toppatakkeja kuin minäkin, aikaansa kuluttamassa, laiskasti jotain lueskelmassa. Varsinaiseseti ammattiin liittyviä julkaisuja ei enää jaksanut kuin vähän kantta katsoa.
Vaatteet kirpputorilta, kenkien ostoa myöten, jopa alusvaatteet käytettynä. Hiusten trimmaus fiskarseilla, värjäys kotiväreillä jos silloinkaan.
Puhelimessa juoruilun jyrkkä vähentäminen, eipä silti, että olisi enää ollut niin kauheesti juteltavaa työssäkäyvien ystävien kanssa. Omaa kuvittelua kait itsetunnon alennuttua, kun tuntui ettei ystäväiäkään niin hirveesti mun asiat kiinnostanu.
Ruokavalio toiseen malliin: ei vihanneksia eikä hedelmiä, jugurtit pois ja taantuminen vanhasuomalaiseen ruokavalioon, perunaa-ja-nauriita-pohjalta, iänkaikkinen tomaattimurskapurkki kaikkiin ruokiin. Kuivavarastoon pitää alkaa hamstrata rahoissaan ollessaan erilaisia "hätäapuja"; makaroneja ja hernepusseja.
Keskustassa käyskentely loppuu, sillä kaikki muut näyttävät kiireisiltä ja menestyneiltä, hyvinpukeuteneilta ja - kammatuilta.Sitäpaitti kaikki hinnat ovat täysin oman maksukykyni ulkopuolella.
Siirryn lenkkeilemään kirpparilta ostetuissa tossuissa sekä käytetyssä ulkoilutakissa kaupungin laitojen kävelyteille. En tosin iltaisin,jolloin kiireiset uraohjukset puuskuttavat ohitseni 100 egen tuulipuvuissaan...
4)Sekin vähäinen viinanjuonti, mitä on joskus tullut otatettua, muuttuu itsekseen röpöttelyksi. Tosin ajoittain sillä 2 viikkoa ennekuin rahat tulee ei ole mitään mahiksia investoida enää siihenkään. Kapakassa ryyppäminen on yleensäkin aivan tajuttoman kallista ja kaveriporukassa osallistuminen tähän muodikkaaseen tapaan, että ostetaan aina kerralla kierros kaikille ja niin kierretään koko ilta, suistaisi pelkällä yhdellä kierroksella oman koko kuukauden budjettini katolleen.
Ympyrät kutistuu, maailma pienenee, minä pienenen ja kutistun, muut menee eteenpäin.
perustaa elämänsä rahalla saataviin hyödykkeisiin..
tosin ei se rahasumma ratkaise, kaikki menee tuleepa sitä rahaa paljon tai vähän..
opettele arvostelemaan ihmisiä muunkin kuin tuon 100 euron tuulipuvun mukaan..
Tunnistanpahan itsenikin tuosta. Kaikkein eniten sattuu sosiaalisen kanssakäymisen kaventuminen, ystäväpiirin supistuminen. Ei ole mitään yhteistä mistä jutella. Kun aletaan puhua työstä ja urasta, nousee pala kurkkuun.
Toisaalta ei pysty uskomaan sitä, että todella kuuluu työttömien kastiin.
Se mielikuva työttömästä: juoppo örisijä, alhainen sivistystaso, koulutustaso... ei, minähän en sellainen, ja silti olen ilman työtä.
Monta kertaa ihmettelen, kun kuuntelen työllisiä, että millä keinoin he ovat pitäneet virkansa. Olen jopa joutunut neuvomaan työllistä jossain ammatilliseen osaamiseen liittyvässä kysymyksessä. Työllinen ei taas sitä ole ihmetellyt, kun hänen asenteensa minuun on ollut hierarkinen herra/palvelija asenne. Tottahan minun alempana kuuluu häntä auttaa!
Suomeen on tullut todella uusi sosiaaliryhmä, joka ei ole loppuun asti ja ennakkoluulottomasti tutkittu. Ennustan, että työttömyys tulee edelleen lisääntymään ja tulee uusia ryhmittymiä tämän työttömyyden liepeiltä.
En tiedä mitä valtakunnalliset työttömien järjestöt tekevät. Eivät he kuitenkaan kovin näkyvää sijaa ole saaneet. Eikä heidän sanansa paljon paina tässä globalisaation tuomassa kurjistumisessa. Eduskunta ja hallitushan ovat täydellisen ulkona siitä, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.
ovat ainakin osin vasemmistoliiton vanhojen paikallisjyrien hallinnassa, jolla he tyydyttävätpätemisentarvettaan, ei muuta kummempaa.
Toisaalta, sivutuotteena syntyy paljon puuhastelua, jossa aika kuluu ja ongelmat eivät pulpahtele pintaan.
Työttömien rauhoittaminen ja rauhallisenapitäminen on se mihin satsataan, ei tuloshakuiseen työllistymiseen johtavaan toimintaan, millä taholla tahansa.
Kas tässä varoituksen sana:
jos työvoimatoimistossa onnistuvat huij... siis merkitsemään sinut yrittäjäksi niin siirryt suoraan 5:een sillä erotuksella, että et saa edes sitä perupäivärahaa. Et saa mitään. Sossussa sanovat vahingoniloisesti, että yrittäminen on "tietoinen riski". Sitten yrität päästä vimmatusti edes peruspäivärahalle niin virastossa haraavat (minkäläiset ohjeet heillä on?) vastaan niin maan vimmatusti.
Oli muuten hyvä pointti tuo minkä otit esille. Olen kuullut nuo varoituksen sanat aiemminkin mutta näköjään unohtuivat meikäläiseltä kun on pyörinyt mielessä päällimmäisenä loistava yritysidea. Pitänee taas ottaa vähän etäisyyttä tuohon yrityksenperustamisajatukseen.
Minulla on sellainen käsitys, että yrittäjältä jää sosiaaliturva saamatta vain jos yritys on edelleen olemassa, vaikka se ei käytännössä toimisikaan. Sen jälkeen kun yritys on kokonaan lopetettu, entinen yrittäjä on sosiaaliturvan suhteen samassa asemassa muiden kansalaisten kanssa.
Juuri näin yrittäjällä samat oikeudet kuin muillakin. Eli kun toiminta lopetettu samat korvaukset kuin muillakin, meinaan kokemusta on. Kunhan muistatte että laskut yritystoiminnasta on teidän hoidettava sossu ei niitä huomioi omissa laskelmissaan.
Ps. Nyt on elämä mallillaan ;)) tiedän miltä maatalous"yrittäjiltä" tuntuu.. valtio maksaa lomailun :)
kertoi tästä aiheesta. Jutussa sanottiin, että sosiaalitoimistot toimivat laittomasti evätessään toimeentulotuen heikosti menestyviltä yrittäjiltä, kun tuen tarve on tilapäinen.
Asiasta on olemassa oikeusasiamiehen ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä. Tuen tarpeessa olevalle yrittäjälle pitää maksaa toimeentulotukea kuten muillekin kansalaisille. Yrityksen lopettaminen ei saa olla lyhytaikaisen tuen saamisen ehtona.
Kun noin hyvin tiedät.
Olen työtön mutta kanssasi täysin ERI MIELTÄ
Kehitän itseäni opiskelemalla ja teen vapaaehtoistyötä, en kulje kaupoissa kun en ennenkään kulkenut, ostan vain tarpeellisen.
Autoa en tarvitse ,ja rahaa jää säästöönkin;))
Työttömyyden vaiheet:
1. Tieto työttömäksi jäämisestä
2. järkytys
3. välitön masennus
4. itsetuhoiset ajatukset ja itsetunnon aleneminen
5. odotteluvaihe - kriisin tiedostaminen ja kärsivällisyyden punnitseminen
6. joko itsemurha, pitkäaikaismasennus tai uusi työpaikka, riippuen miten on työttömyyden ottanut
Taitaa olla kokemusperäistä tietoa asiasta.
... siis kolme vaihtoehtoa. Se uusi työpaikka ei ole välttämättä itse valittavissa. Yleensä harvoin onkaan, jos työttömyys kestää vuoden. Silloin et itse enää valitse uusia työpaikkoja. Ne tarjotaan sinulle, mutta yleensä siinä vaiheessa ollaan tarjoamatta, ainakaan et saa ihmiselle kuuluvaa palkkaa työstä. Eli todellisuudessa jäljelle jää ne kaksi vaihtoehtoa?
ikä 46
ja työvoimapoliittinen koulutus päällä
jonka jälkeen ehkä pätkätöihin joista saa palkkaa sen verran että voi asua Pohjois-karjalassa vuokralla mutta duuni on helsingissä.
Entäs yrittäjäksi starttirahalla ja parin vuoden päästä verottaja ampuu alas,eikä taida juhlavat olla yrittäjän työttömyysrahat.
Lääkkeeksi meillevois antaa ilmasta viinaa ja nappeja ,roskaruokaa ja röökiä niin kuollaan äkkiä alta pois loisimasta.tai sitten vapaaehtoinen lopetuspiikki kaikille haluaville,
Tässä ansioisidonnaisella olen ja kesät ainostaan töissä käyn kun varmasti pääsee töihin kova palkkaiseen hommaan josta saa siten mukavan ansidonnaisen joka on lähes ennenmän mitä monet tienaavat töissään. Mikäs tässä on pelailla osakkeilla sillä aikaa ja kerätä omaisuutta. Niin ja vielä joskus tässä myöhemmin tulee joku 200-300 tuhannen euron perintö tosin haluan että se tehtäisiin niin ei että ei tarvis maksaa valtiolle mitään perintöveroja ne hän antais ne työttömille ja muille persaukisille.
jäin juuri itsekkin työttömäksi. kävin elämäni ensimmäisen kerran työvoimatoimistossa ja ikää on 44. noinkohan se on meikäläisenkin kohtalo paitsi ei ole venettä ja se autokin on valmiisi vanha romu. tällä hetkellä tekisi mieli laittaa naru kaulaan mutta rohkeus ei riitä.
ettei rohkeus riitä! Yhden työpaikan takia on turha laittaa narua kaulaan.
Mutta kun en ole. 20. päivä napsanhtaa insinöörin paperit kouraan ja työt saa aloittaa heti toukokuun alussa. Työpaikalla odottaa oma toimisto ja hyvät edut. Palkkakaan ei ole huono näin aloittelijaksi ja sekin nousee jo puolen vuoden päästä ensimmäisen kerran. Palkkakehitys on hyvä ja paperilla kun on kerta vakituinen työ. Ihan hyvin tuo koulu meni suoraan töistä kouluun ja koulusta töihin parempiin hommiin. Onneksi ei ole vielä ikinä tarvinut olla työtön. Aina töitä tekijöille löytyy. Eri asia sitten mistä...
" Aina töitä tekijöille löytyy. "
Ikärasismi ......
... no, niih. Sinä onnenpoika. Miniäni sai dipl.ins paperit ja haki reippaasti yli puoli vuotta töitä. Ei löytynyt. Kerrossiivojaksi olis päässyt. Lähti ulkomaille Britanniaan töihin, on ollut pari kuukautta siellä. Jotta töitä löytyi tekijälle. Aika katkera oli. Olis halunnut asua Suomessa.
On mullakin DI-paperit ollut kohta viisi vuotta, mutta en ole tienannut niillä tähän mennessä kuin jotain 800€. Satoja hakemuksia olen laittanut ja ollut haastattelussakin yli kymmenen kertaa, myös pari työllisyyskurssia takana mutta ei vaan ole tärpännyt. Verkostomarkkinoinnilla pitää yrittää elättää itseää, mutta kun en ole ollut luonteeltaan myyjätyyppiä niin sekin homma on aikalailla tökkinyt. Pitää repiä jostain se myyntitykkiasenne ja alkaa myymään insinööreille verkostotuotteita, kun eivät minua ole töihin ottaneet. Siinä on sitten unelmaa kerrakseen.
Mä olen jo tossa vaiheessa numero 5. Menin suoraan koulun penkiltä sinne. Mitä sitä turhaan tuhlata elämäänsä koulunkäyntiin tai töissäkäyntiin.. AJANHUKKAA! Sitäpaitsi kesäilmoilla on ihan kiva juoda kaljaa puistossa.
Sossu maksaa asunnon ja ruokarahaakin saa aina silloin tällöin. Viinaveroa laskettiin sopivasti vuosi sitten, tuntuu tosi hyvältä kun saa samalla rahalla enemmän, mut suosittelen silti kotiviinejä, tulee pitemmällä tähtäimellä paljon halvemmaksi. Mikäs tässä ollessa! Ei tartte herätä joka aamu orjuuttaviin töihin, saa koisia niin pitkään kuin ite tahtoo (ellei oo sossupäivä tai jotain noita työkkärin pakollisia aktivointijuttuja..) ja leffoja katellessa menee elämä ihan kivasti.
juttu vielä.munkin ois pitänyt mennä tänään työkkäriin mutta kun lapset oli koulussa katselin rauhassa nettipornoa..äänien kanssa;))))
Joillekin työttömyys on uusi juttu, mutta se voi olla elämäntapavalinta jo nuoruudesta. Onhan joidenkin oltava työttöminä, että toisille riittää hommia. Eivät kai ihmiset ole niin naiiveja, että kuvittelevat töitä riittävän kaikille... Eihän opiskelupaikkojakaan ole koskaan ollut jokaiselle!
Työttömänä eläminen on taitolajinsa sekin. Tärkeintä on omia jo alusta saakka ajatus köyhyydestä, joka on pysyvää ja johon kyllä löytyy ilopilkkujakin.
Tavaraa saa uutenakin ihan halvalla, jos ei vaadita merkkituotteita. Ruoka haetaan avustusjärjestöiltä ja harrastetaan yleensäkin terveellisiä elämäntapoja: eivät ole lapsetkaan sitten ylipainoisia. Juokseminen on tossuja lukuun ottamatta tosi halpa liikuntalaji ja urheilu yleensäkin lapsille mitä parhainta vapaa-ajanviettoa. Videot ja kirjat haetaan kirjastosta, huonekalut aina käytettyinä kirppiksiltä. Asunto on vuokra-asunto ja avustuksia haetaan joka menoerään.
Tärkeintä on oppia olemaan hyvä ja myötätuntoinen, hyväksyä jokainen vastaantulija sellaisenaan ja auttaa läheisiä aina kun voi. Köyhäkin voi elää hyvää elämää, ehkäpä olla enemmän avuksi toiselle kuin joku rikas...
Työttömänä voi oikeasti osallistua yhteiskuntaelämään, jos haluaa. Merkityksetöntä tai jopa haitallista ansiotyötä tekevä, jos kuka, on yhteiskunnan ulkopuolella. Pelkkä veronmaksajuushan ei vielä tarkoita, että ihminen olisi yhteiskunnalle hyödyllinen. Työttömänä sen sijaan voi olla niin aktiivinen ja vaikuttava kuin haluan.
minäkään en halua ketään halveksia.ja olen oppinut ymmärtämään monenlaista tuskaa.ihmisten ylenkatse työötöntä kohtaan on vain opittava kestämään.eivät he voi kuitenkaan tietää kaikkia asioita jotka ovat työttömyyteen johtaneet.minä uskon että olen voittanut kun hymy ei kuole.se pulpahtaa aina..ja jos sillä voi jotain ilahduttaa se tekee minut onnelliseksi.
Ja annas olla jos menet johonkin pätkätyöhön, niin Kela pysäyttää maksun tulon heti. Kyselee viikon päästä lapun täyttämisestä, että tarvis olla palkkatodistus. Sellaisen kävin hakemassa ja toin esille....työttömyystuki odottelee edelleen jossain..
Pakko yrittää jotain, aion laittaa oman yrityksen pystyyn, haen siihen starttirahaa, ja kas eikös Kela lopetakin heti maksamasta tukea!!!!
Toivon sinulle parempia aikoja !!!!
kohtalokumppanisi
Joo ethän pelaa samassa joukossa. Työtön, ei siinä ole vaiheita vaan jokaisen oma elämä ja sen, sen hetkiset kokemukset. Paskat, työtön ei ole ammatti tai sairaus tai joku muu jne. Ain on ollut ja on orjat, nyt orjilla on hyvät ajat ja herrat juhlii kuten aina.
kun melkein 20 vuotta tekee 2-vuoro ja 3-vuoro työtä tehtaassa, ruumiillista sellaista... siis hikistä työtä kesät talvet, niin työttömyys saattaa olla ja kohdallani onkin, suuri helpotus!Pulmana monelle työttömälle(varsinkin pitkään työssä olleille)onkin, että elämän rytmi ja rutiinit heittää kuperkeikkaa. Kyllä joskus kieltämättä "hatutti", kun iltavuoroon läksin pölyiseen ja kuumaan tehdas-pätsiin, eikä helpottanut työttömän lankomiehen letkautuksetkaan...onko sulla iltavuoro, voi harmi...no me lähdetään joutilaat rannalle aurinkoa palvomaan...että joskus kypsytti...no, tilanne on nyt se, että hellepäivinä en tehtaassa enää kypsy...se on varma se, rahassa ei voi kaikkea mitata...ai niin, unohtui mainita se, että potkut tuli monelle...minulle vieläpä yllätyksenä, sairaslomalla ollessani...kyllä raskas työ kannattaa, ja paskan marjat sanon minä!
itse valmistuin viime laman aikana pahimpana työttömyysaikana, ja en saanut töitä, muuta kuin muutaman päivän mittaisia keikkoja ja sitten 6 kk:n työllistämisjakson, välillä kurssitin itseäni.
mutta pointtini on se, että en käynyt ansiosidonnaisvaihetta koskaan läpi, vaan menin suoraan peruspäivärahavaiheeseen.
varmasti ansiosidonnainen vaihe tuntuu niin ihanalta vuosien työn jälkeen, mutta kyllä sinunkin mielesi muuttuu kun tiput työmarkkinatukivaiheeseen, etkä saa töitä sadoista yrityksistä huolimatta.
aloitusviestin teksti peruspäivärahavaiheesta oli niin totta, niin totta!
Esimerkki pätee ehkä isommissa kaupungeissa. Yksinkertaistaen juttu ehkä menee noin, mutta on vaarallista lähteä niputtamaan edes työttömiä noita yhteiskunnan pohja mutia (... ja taas syyllistään).
Työttömyys on osa elämää mutta ei kaikki! Eihän ne kaikki työssäkään olevat niin sanomattoman onnellisia ole, ihminen on sellainen että se halajaa aina jotain.
Taitaa olla taas joku kitkerän katkera pilleristi-alkoholisti asialla!
Jos ansiosidonnaisella "lekottelu"on pahimmillaan tuota,niin oliko siinä jotain hyvääkin? Muutakin kuin pari ensimmäistä lausetta. Otetahan sellainen tosiasia huomioon,jotta työtön on itse itselleen hankkinut tai saanut ne ansiosidonnaiset. Jokaisella työtä tekevällä on siihen mahdollisuus kuulumalla kassaan. Jos jäät itse pois töistä vaan lekotttelun takia,niin ei silloin kasssan rahoista paljon nautita,kun karenssit paukkuu. Monesti se työnantaja typeryyksissään säästää palkkakuluja ja irtisanoo työntekijänsä. Sehän on kaiketi jokaisen työttömän oma asia miten päivänsä viettää jos ei töitä kerran ole. Ja onhan se kyllä hyvä huilihetkikin vähän aikaa. Sillä työelämä on aika raadollista tällä hetkellä. Monesti varmaan ihminen saa saman rahan kuukaudessa tekemättä mitään. Mutta meillähän on systeemeissä jotain vikaa,jos se houkuttaa ihmistä enemmin shoppailemaan ja käymään lähibaareissa,kun menemään tukka putkella hampaat irvessä joka helkutin päivä sinne työmaalle.
Alun nöyryytyksen ja kelpaamattomuuden tunteet vaihtuivat iloiseen mieleen ja tunteeseen, että minua tarvitaan, vaikken palkkatyöhön enää kelpaakaan. Talous ei onneksi ole ihan kuralla kiitos työssä käyvän mieheni.
Lähdin heti työttömyyden alkukuukausien aikana vapaaehtoistyöhön. Suomen maassa on pilvin pimein vanhuksia ja muita yksinäisiä, jotka tarvitsevat lähimmäisen tukea. Itse käyn erään ikäihmisen luona juttelemassa, auttamassa kauppa-, lääkäri-, pankki- ym. asioissa. Ilman lähisukulaisia ja elossa olevia ystäviä tuettavani tunsi itsensä todella yksinäiseksi ja hylätyksi.
Saan todella mahtavan palkan siitä, kun tuettavani spontaanisti halaa joka kerran tavatessamme ja sanoo, että olen taivaan lahja. Lisäksi kuulen mielenkiintoisia tarinoita menneiltä ajoita. Ei tarvitse hakea virikkeitä eikä hyväksyntää pullosta.
"Talous ei onneksi ole ihan kuralla kiitos työssä käyvän mieheni. "
Sillä kaikki sanottu.
Tervehdys!
Pahalta tuntuu työttömyys mutta niin myöskin työ jossa joutuu syrjityksi ja kateuden vaivaamien ihmisten joukkoon. Työttömästä ammatti-taitoisesta
henkilöstä tulee siis ihminen, jonka otsassa lukee työtön. Olen kuullut, että jos on kerran työtön niin on jatkossakin työtön, etenkin jos on liki viisikymppinen nainen niin turha toivo työhön pääsystä. Ja jos taas haluaa tehdä jotakin vaikka pitää kirpputoria niin vaikkei siitä
saisi toimeentuloa, niin sitten ei saa myöskään työttömyyspäivärahaa. Se on mielestäni väärin.
Olen myös sitä mieltä, että työttömyyspäivärahaa
vastaan pitäisi tehdä jotakin yleihyödyllistä työtä, ettei työttömyyskorvausta saisi ihan toimettomana olosta.
Voi silti olla raitiskin.
Tässä sitä eläkkeellä ollaan?!
Aloitin työt 14 Vanhana Jäi Peruskoulukin kesken
Eikä tullut aikoinaan opiskeltuakaan. Kun vanhemmat olivat niin pirun kateellisia, kun mulla oli hyvä lukupää!Repisin itteni hajalle, niin fyysisestikin kuin henkisestikin.Eläke on 500 euroa Kuussa Saman verran maksan vuokraa.
Olin pallotettavana vuosia Sossu - työkkäri-ulosottohelvetti-vaik en omista edes omaa sänkyäkään,Rikkinäisiä vaatteita,kaapissa pussi nuudeleita,Eläkkeeseenkin on vielä melkein 4 viikkoa,Teeveetä en omista,40 vuotta vanha keittiö pöytä,mulla on Löysin roskiksesta,kirjoitan kaverin netti koneesta kun
olen kylässä, saan vahän keitellä puuroa ja kahvia,olen toki kiitollinen niistäkin.
Työn antajani ei maksaneet verojaan työeläke on olematon!Ei saa edes tankillista bensaa autoon, jos joskus saan lainaksi autoa kun tekee mieli lähteä johonkin.Naapurit soittaa rokkii,yöllä, kun pitäisi saada levätä.Päivisin ei jaksa ulkoilla paljoakaan kun yöt joutuu valvomaan.
Jaksan vielä toivoa aikaa parenpaa.!
Siis tommonen sohva peruna osaa mitää eikä sust oo mihinkää... sit sä valitat tääl ku kaikki menee perseelleen kannattasko rupee tekee jotain muutaki ku makoilee ja oottaa et jotain tapahtuu ?
itse jouduin valmistumisen jälkeen suoraan kohtaan 4. Vuoden olin välillä yhdistelmätuolle töissä, josta jäi saman verran käteen kuin työttömänä ollessa. Työnantaja pompotti kuin orjaa, eikä hänellä itsellään mennyt penniäkään minun työllistämiseeni. Toista kertaa en moisella palkalla työhön mene, ainakaan jos työnantaja ei itse palkkaani maksa.
Onneksi Suomen metsät kasvavat sientä ja marjaa. Niillä voi kesäisin tehdä ihan hyvän tilin, eikä kela edes niistä tuloista kysele. Verokin tulee maksettua samalla kun myyt marjat/sienet. Jotkut kalaliikkeet maksavat myös hauesta ja ahvenesta jotain, joten hyvät kalareissutkin voivat olla tuottoisia :)
Näin olen saanut voita leivän päälle, kunnon työhön en tunnu kelpaavan, yrityksestä huolimatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000009&conference=4500000000000508&posting=22000000007672292
Kauneimmat kiitokset nimimerkeille Marjanpoimija ja Marzu esimerkeillänne osoitatte,että elämä ei ole aina kiinni vain palkka työstä. Tärkeämpää on mielekäs tekeminen. Suomessa ei kenenkään tarvitse kuolla nälkään.
Työministeriön virkamiesten olisi hyvä lukea nämä kaikki kannanotot työttömyydestä! Täällä tulee esiin, mitä todellisuus on!