huomaako naisista sinkkuuden

Anonyymi

jutuista ja käytöksestä että ovat sinkkuja ja naiset ja miehet huomaa heti että tarvitsisi miehen eli sinkkunaiselle paras lääke on se oma mies

84

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hahahah älä hulluja puhu, mitä nykypäivänä tekee miehellä 😂😂, se vie tilaa...ihan turha.

      • Anonyymi

        tässä oiva esierkki ja näkee heti että on sinkku


    • Kyllähän naisista huomaa sinkkuuden.

      Ei vielä ikinä seurustellut, on niin ihanan pirteä, energinen, valovoimainen, ystävällinen, elämänmyönteinen, sosiaalinen, reipas, hymyileväinen, avarakatseinen jne.

      Joskus seurustellut sinkku, niin hapan, kireä, kuiva, kiukkuinen, vihamielinen ja perustanut jonkun oman alajärjestön Zonta clubille nimellä miehet on zontaa klubi. =P

      • Anonyymi

        Heh, eipä anna kauhean hyvää kuvaa miehistä, jos he osaavat olla tuollaisia sarja-ankeuttajia. Vähän niin kuin Midaksen kosketus, mutta käänteisesti: mies pilaa naisen elämän. :-D

        - ExP


      • Anonyymi

        Onneksi et yhtään yleistä...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Heh, eipä anna kauhean hyvää kuvaa miehistä, jos he osaavat olla tuollaisia sarja-ankeuttajia. Vähän niin kuin Midaksen kosketus, mutta käänteisesti: mies pilaa naisen elämän. :-D

        - ExP

        Hemmetin miehet, kaiken hyvän pilaamassa ja tuomittuja epäonnistumaan. =)
        Imevät kaiken ilon ja sen lisäksi jättävät vielä likaiset sukat ja kalsarit olohuoneen lattialle ja wc-pöntön kannen ylös.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi et yhtään yleistä...

        Huonoa tilanne tajutonta komiikkaa. Ethän vain ole tuo alempi vertauskuva? <3


      • Anonyymi
        Jascal kirjoitti:

        Huonoa tilanne tajutonta komiikkaa. Ethän vain ole tuo alempi vertauskuva? <3

        Tuskin, mutta tiesitkö että ilkeilyn verhoaminen huumoriin kertoo aika paljon ihmisestä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin, mutta tiesitkö että ilkeilyn verhoaminen huumoriin kertoo aika paljon ihmisestä.

        Psykologisesti asia on valitettavasti päinvastoin.


      • Anonyymi
        Jascal kirjoitti:

        Psykologisesti asia on valitettavasti päinvastoin.

        Esität niin kaikkitietävää, mutta muista että yimielisyys kostautuu aina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Esität niin kaikkitietävää, mutta muista että yimielisyys kostautuu aina.

        Ihanaa. =) Kerro ihmeessä enemmän kaikkitietävästä, ylimielisestä ja sen jälkeen ilkeilyn verhoamisesta huumoriin. Kerro sitten minkälainen se ihminen oikein on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh, eipä anna kauhean hyvää kuvaa miehistä, jos he osaavat olla tuollaisia sarja-ankeuttajia. Vähän niin kuin Midaksen kosketus, mutta käänteisesti: mies pilaa naisen elämän. :-D

        - ExP

        Todellakin mies pilaa elämän. Seksiä toki joskus,mutta älkää perään soitelko! T sinkkunainen


    • Joskus jotkut korostaa sitä sinkkuuttaan. Näkyy lähinnä käytöksessä ja puheissa korostuksena elämäntilanteestaan. Joillekin se on meriitti.

      • Joidenkin täytyy tehdä joistakin asioista iso numero. =)
        Hiukan kuin jalkapalloilijat pilkulla kun potkaisevat pallon ohi maalista, ensin pidetään päästä kiinni ja hetken perästä pyöritään nurmikolla tuskissaan ja lopulta kannetaan paareilla kentän laitaan ja käytetään kylmäpussia pohkeeseen.



      • Jascal kirjoitti:

        Joidenkin täytyy tehdä joistakin asioista iso numero. =)
        Hiukan kuin jalkapalloilijat pilkulla kun potkaisevat pallon ohi maalista, ensin pidetään päästä kiinni ja hetken perästä pyöritään nurmikolla tuskissaan ja lopulta kannetaan paareilla kentän laitaan ja käytetään kylmäpussia pohkeeseen.

        Heh, hyvin kuvailtu. :)

        Mitä enemmän ihminen korostaa pärjäävänsä sinkkuna tai hehkuttaa toistuvasti, sitä varmemmin ko. ihminen ei ole sen asian kanssa kovin happy. Vaan oikeasti kaipaisi kovasti rakkautta elämäänsä ja jonkun joka tekisi yksinäisemmästä arjesta kaksinaisempaa. :)

        Mitään minkä kanssa on täysin sinut ja ok, ei tarvitse korostaa eikä alleviivata. Sitä ei edes mieti, se vaan on hyvä olotila.


      • Jan1 kirjoitti:

        Heh, hyvin kuvailtu. :)

        Mitä enemmän ihminen korostaa pärjäävänsä sinkkuna tai hehkuttaa toistuvasti, sitä varmemmin ko. ihminen ei ole sen asian kanssa kovin happy. Vaan oikeasti kaipaisi kovasti rakkautta elämäänsä ja jonkun joka tekisi yksinäisemmästä arjesta kaksinaisempaa. :)

        Mitään minkä kanssa on täysin sinut ja ok, ei tarvitse korostaa eikä alleviivata. Sitä ei edes mieti, se vaan on hyvä olotila.

        Siellä yksi tuleva Kriminaalipsykologi. =)

        Noin se menee monessa asiassa, mitä isompi numero sitä suuremmalla todennäköisyydellä täysin vastakohtainen lopputulos. Ehkä se on se avunhuuto tai todistelu itselleen kun muuten katoaa se kansi ja tippuu pohjalle.


      • Jascal kirjoitti:

        Siellä yksi tuleva Kriminaalipsykologi. =)

        Noin se menee monessa asiassa, mitä isompi numero sitä suuremmalla todennäköisyydellä täysin vastakohtainen lopputulos. Ehkä se on se avunhuuto tai todistelu itselleen kun muuten katoaa se kansi ja tippuu pohjalle.

        Juu, se on aika päivänselvää. Tiedä sitten kelle sitä todistelee hanakammin itselle vai toisille, että kyllä mä pärjään. :)


      • Jan1 kirjoitti:

        Juu, se on aika päivänselvää. Tiedä sitten kelle sitä todistelee hanakammin itselle vai toisille, että kyllä mä pärjään. :)

        Varmaan molemmille, itselleen ja toisille. Siinä ehkä se henkilö tarvitsee sitä psyykkausta/vahvistusta että kyllä sä pärjäät.


      • Jascal kirjoitti:

        Varmaan molemmille, itselleen ja toisille. Siinä ehkä se henkilö tarvitsee sitä psyykkausta/vahvistusta että kyllä sä pärjäät.

        Varmasti niin.


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Heh, hyvin kuvailtu. :)

        Mitä enemmän ihminen korostaa pärjäävänsä sinkkuna tai hehkuttaa toistuvasti, sitä varmemmin ko. ihminen ei ole sen asian kanssa kovin happy. Vaan oikeasti kaipaisi kovasti rakkautta elämäänsä ja jonkun joka tekisi yksinäisemmästä arjesta kaksinaisempaa. :)

        Mitään minkä kanssa on täysin sinut ja ok, ei tarvitse korostaa eikä alleviivata. Sitä ei edes mieti, se vaan on hyvä olotila.

        Mikä on korostamista ja mikä avoimuutta? Missä kulkee raja niiden välillä? Miten hyvin on tunnettava toista, että voi päätellä kummasta on kyse?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on korostamista ja mikä avoimuutta? Missä kulkee raja niiden välillä? Miten hyvin on tunnettava toista, että voi päätellä kummasta on kyse?

        Ehkäpä se toistojen toisto tekee siihen tunteen, että kyseessä on korostamista eikä vain avointa ilmaisua tilanteestaan. Minusta ei välttämättä tarvitse toista tuntea edes hyvin, kun tuntee ihmismieltä.

        Jos vähän väliä nostaa esiin sen kuinka hyvin pärjään sinkkuna, siitä tulee tunne ettei asia taida olla ihan niin. Pidetään kuitenkin mielessä, että virhetulkintaan on aina olemassa mahdollisuus.

        Ihan sama missä vaan, jos jatkuvasti korostaa omaa erinomaisuuttaan se alkaa kuulostaa epätoivoiselle vakuuttelulle eikä faktalle. :)


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Ehkäpä se toistojen toisto tekee siihen tunteen, että kyseessä on korostamista eikä vain avointa ilmaisua tilanteestaan. Minusta ei välttämättä tarvitse toista tuntea edes hyvin, kun tuntee ihmismieltä.

        Jos vähän väliä nostaa esiin sen kuinka hyvin pärjään sinkkuna, siitä tulee tunne ettei asia taida olla ihan niin. Pidetään kuitenkin mielessä, että virhetulkintaan on aina olemassa mahdollisuus.

        Ihan sama missä vaan, jos jatkuvasti korostaa omaa erinomaisuuttaan se alkaa kuulostaa epätoivoiselle vakuuttelulle eikä faktalle. :)

        "Jos vähän väliä nostaa esiin sen kuinka hyvin pärjään sinkkuna, siitä tulee tunne ettei asia taida olla ihan niin. "

        Jos vastarakastunut hehkuttaa uutta rakkauttaan, tuleeko siitäkin silloin tunne, ettei tuo ihan taida olla nyt rakastunut?

        vrt. Ihminen on oivaltanut että sinkkuus on ihanaa ja hän onnesta soikeana hehkuttaa sitä,


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Ehkäpä se toistojen toisto tekee siihen tunteen, että kyseessä on korostamista eikä vain avointa ilmaisua tilanteestaan. Minusta ei välttämättä tarvitse toista tuntea edes hyvin, kun tuntee ihmismieltä.

        Jos vähän väliä nostaa esiin sen kuinka hyvin pärjään sinkkuna, siitä tulee tunne ettei asia taida olla ihan niin. Pidetään kuitenkin mielessä, että virhetulkintaan on aina olemassa mahdollisuus.

        Ihan sama missä vaan, jos jatkuvasti korostaa omaa erinomaisuuttaan se alkaa kuulostaa epätoivoiselle vakuuttelulle eikä faktalle. :)

        "Jos vähän väliä nostaa esiin sen kuinka hyvin pärjään sinkkuna, siitä tulee tunne ettei asia taida olla ihan niin. "

        Jos vastarakastunut hehkuttaa uutta rakkauttaan, tuleeko siitäkin silloin tunne, ettei tuo ihan taida olla nyt rakastunut?

        vrt. Ihminen on oivaltanut että sinkkuus on ihanaa ja hän onnesta soikeana hehkuttaa sitä,


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Jos vähän väliä nostaa esiin sen kuinka hyvin pärjään sinkkuna, siitä tulee tunne ettei asia taida olla ihan niin. "

        Jos vastarakastunut hehkuttaa uutta rakkauttaan, tuleeko siitäkin silloin tunne, ettei tuo ihan taida olla nyt rakastunut?

        vrt. Ihminen on oivaltanut että sinkkuus on ihanaa ja hän onnesta soikeana hehkuttaa sitä,

        Just tuollainen virhetulkinnan mahdollisuus siinä on olemassa. Mutta on siinä se oikeassa olemisenkin mahdollisuus, vastarakastunutkaan ei aina ole rakastunut, vaikka vakuuttaa olevansa. Uskottelee ja vakuuttelee. :)


        Monet kulissuhteet on juuri niitä.


      • Jan1 kirjoitti:

        Just tuollainen virhetulkinnan mahdollisuus siinä on olemassa. Mutta on siinä se oikeassa olemisenkin mahdollisuus, vastarakastunutkaan ei aina ole rakastunut, vaikka vakuuttaa olevansa. Uskottelee ja vakuuttelee. :)


        Monet kulissuhteet on juuri niitä.

        Kulissisuhteet.


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Kulissisuhteet.

        Oletko itse ollut kulissisuhteessa, tai seurannut sellaista läheltä?


      • Jan1 kirjoitti:

        Just tuollainen virhetulkinnan mahdollisuus siinä on olemassa. Mutta on siinä se oikeassa olemisenkin mahdollisuus, vastarakastunutkaan ei aina ole rakastunut, vaikka vakuuttaa olevansa. Uskottelee ja vakuuttelee. :)


        Monet kulissuhteet on juuri niitä.

        Virhetulkinta on huomattavasti pienempi vastarakastuneen hehkutuksessa kuin onnellisesti sinkun hehkutuksessa. Vastarakastuneella on laaja tunneskaala mitä hän käy läpi ja prosessoi. Vastarakastunut harvemmin huutelee minä olen rakastunut, se hehkutus enemmänkin liittyy siihen kumppaniin, hänen olemiseen, tekemiseen jne. Vastarakastuneella harvemmin on kulissisuhdetta, enemmän se alkaa näkymään pitkän historian omaavilla pariskunnilla. Oikeasti onnellisen sinkun käytöksestä ja olemuksesta näkyy se onnellisuus ei sen asian hokemisesta ja esille tuomisesta, eri asia tietenkin siinä tilanteessa jos joku ensin kyseenalaistaa tai tuo esille ensin parisuhteen hehkutusta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko itse ollut kulissisuhteessa, tai seurannut sellaista läheltä?

        Olen ja olen.


      • Jascal kirjoitti:

        Virhetulkinta on huomattavasti pienempi vastarakastuneen hehkutuksessa kuin onnellisesti sinkun hehkutuksessa. Vastarakastuneella on laaja tunneskaala mitä hän käy läpi ja prosessoi. Vastarakastunut harvemmin huutelee minä olen rakastunut, se hehkutus enemmänkin liittyy siihen kumppaniin, hänen olemiseen, tekemiseen jne. Vastarakastuneella harvemmin on kulissisuhdetta, enemmän se alkaa näkymään pitkän historian omaavilla pariskunnilla. Oikeasti onnellisen sinkun käytöksestä ja olemuksesta näkyy se onnellisuus ei sen asian hokemisesta ja esille tuomisesta, eri asia tietenkin siinä tilanteessa jos joku ensin kyseenalaistaa tai tuo esille ensin parisuhteen hehkutusta.

        Juu. Joskus kuitenkin vastarakastunut on rakastunut tunteeseen, siihen että on joku eikä siihen ihmiseen jonka kanssa on.

        Toki.


      • Jan1 kirjoitti:

        Juu. Joskus kuitenkin vastarakastunut on rakastunut tunteeseen, siihen että on joku eikä siihen ihmiseen jonka kanssa on.

        Toki.

        Totta, noinkin voi käydä. Mitäköhän kaikkea siellä mielessä liikkuu tai annetaan liikkua silloin kun ollaan rakastuttu siihen tunteeseen? Onkohan se jonkinlainen nautintoaine se itse tunne?


      • Jascal kirjoitti:

        Totta, noinkin voi käydä. Mitäköhän kaikkea siellä mielessä liikkuu tai annetaan liikkua silloin kun ollaan rakastuttu siihen tunteeseen? Onkohan se jonkinlainen nautintoaine se itse tunne?

        En tiiä. Ite muistan josks alkaneeni seurustelemaan siksi vaan, että seurustelen. 😬


      • Jan1 kirjoitti:

        En tiiä. Ite muistan josks alkaneeni seurustelemaan siksi vaan, että seurustelen. 😬

        Ehkä se oli jokin nuoruuden kokeilu? Itsellä on aina ollut jonkinasteisia tunteita, siis silloin kun ei nähnyt vielä peilistä, että kaikki oli eilistä. Ei ole sellaista tullut että seurustelisi jonkun kanssa että seurustelisi. Sellaiseen olisi ollut mahdollisuus mutta jos ei herää minkäänlaisia (puoleensavetäviä) tunteita, kuten ihastumista ihmiseen, niin hyvin vaikea kuvitella että jonkun kanssa olisi vain että siinä olisi joku.


      • Anonyymi
        Jascal kirjoitti:

        Totta, noinkin voi käydä. Mitäköhän kaikkea siellä mielessä liikkuu tai annetaan liikkua silloin kun ollaan rakastuttu siihen tunteeseen? Onkohan se jonkinlainen nautintoaine se itse tunne?

        Aika monelle käy noin. Kaikki eivät edes tiedosta sitä. Läheisriippuvaiset esimerkiksi hakevat sen jonkun, kenen kanssa olla. Ei ne rakastu siihen ihmiseen, ne rakastuu siihen mielikuvaan siitä unelmien täyttymyksestä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika monelle käy noin. Kaikki eivät edes tiedosta sitä. Läheisriippuvaiset esimerkiksi hakevat sen jonkun, kenen kanssa olla. Ei ne rakastu siihen ihmiseen, ne rakastuu siihen mielikuvaan siitä unelmien täyttymyksestä.

        Se on lopulta harmi sille kumppanille jolla on aidot tunteet kun varmasti jossain vaiheessa läheisriippuvaisen mielikuva unelmien täyttymyksestä katoaa niin haluaa sen saman tunteen ja latauksen uudelleen.


      • Jascal kirjoitti:

        Ehkä se oli jokin nuoruuden kokeilu? Itsellä on aina ollut jonkinasteisia tunteita, siis silloin kun ei nähnyt vielä peilistä, että kaikki oli eilistä. Ei ole sellaista tullut että seurustelisi jonkun kanssa että seurustelisi. Sellaiseen olisi ollut mahdollisuus mutta jos ei herää minkäänlaisia (puoleensavetäviä) tunteita, kuten ihastumista ihmiseen, niin hyvin vaikea kuvitella että jonkun kanssa olisi vain että siinä olisi joku.

        No se oli ensimmäinen seurustelusuhde. Typerä juttu kokonaisuudessaan. Alkoi typerästi, typeristä syistä ja loppui vieläkin typerämmin. Tosi ikävästi.

        Pari muutakin suhdetta oli sellaisia katotaan nyt kehittyykö mitään tunnetta. Ei kehittynyt, paitsi yhhyh tää loppuu nyt.


      • Jan1 kirjoitti:

        No se oli ensimmäinen seurustelusuhde. Typerä juttu kokonaisuudessaan. Alkoi typerästi, typeristä syistä ja loppui vieläkin typerämmin. Tosi ikävästi.

        Pari muutakin suhdetta oli sellaisia katotaan nyt kehittyykö mitään tunnetta. Ei kehittynyt, paitsi yhhyh tää loppuu nyt.

        Ja lisättäköön, näissä suhteissa mä en merkinnyt yhtään mitään toiselle osapuolelle. Että ei siinä suuria sydänsuruja kukaan kokenut.


      • Anonyymi
        Jascal kirjoitti:

        Se on lopulta harmi sille kumppanille jolla on aidot tunteet kun varmasti jossain vaiheessa läheisriippuvaisen mielikuva unelmien täyttymyksestä katoaa niin haluaa sen saman tunteen ja latauksen uudelleen.

        Ei. Läheisriippuvainen ei toimi niin. Hän ei lähde. Hän takertuu.


      • Anonyymi
        Jascal kirjoitti:

        Se on lopulta harmi sille kumppanille jolla on aidot tunteet kun varmasti jossain vaiheessa läheisriippuvaisen mielikuva unelmien täyttymyksestä katoaa niin haluaa sen saman tunteen ja latauksen uudelleen.

        Ei. Läheisriippuvainen ei toimi niin. Hän ei lähde, hän takertuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei. Läheisriippuvainen ei toimi niin. Hän ei lähde. Hän takertuu.

        Tuotakin on koettu ja tehty. Takerruttu epätoivoisesti joskus parikymppisenä ihan mahdottomaan ihmiseen ja suhteeseen. Vuosiksi.


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Tuotakin on koettu ja tehty. Takerruttu epätoivoisesti joskus parikymppisenä ihan mahdottomaan ihmiseen ja suhteeseen. Vuosiksi.

        Silloin, siinä tilanteessa luulit rakastavasi. Mietit, mikä on kun ei kelpaa. Läheisriippuvainen ei tiedosta olevansa rakastunut mielikuvaan kumppanista.


      • Jan1 kirjoitti:

        Tuotakin on koettu ja tehty. Takerruttu epätoivoisesti joskus parikymppisenä ihan mahdottomaan ihmiseen ja suhteeseen. Vuosiksi.

        Samoin.


      • Jascal kirjoitti:

        Ehkä se oli jokin nuoruuden kokeilu? Itsellä on aina ollut jonkinasteisia tunteita, siis silloin kun ei nähnyt vielä peilistä, että kaikki oli eilistä. Ei ole sellaista tullut että seurustelisi jonkun kanssa että seurustelisi. Sellaiseen olisi ollut mahdollisuus mutta jos ei herää minkäänlaisia (puoleensavetäviä) tunteita, kuten ihastumista ihmiseen, niin hyvin vaikea kuvitella että jonkun kanssa olisi vain että siinä olisi joku.

        Ekaan en ollut ihastunut, ihastuin matkanvarrella vähän. Tokaan olin ihastunut, mutta hyvin nopeasti tajusin ettei olla ikinä toimiva pari ja hän ei tule välittämään minusta koskaan tosissaan, enkä minä hänestä. Liian erilaiset kaikki kaikkineen.


        Kolmas oli ihastusta, jopa rakastusta hetken. Tyly loppy sekin.

        Neljäs oli pikaihastus, nopeasti loppui.

        Viides oli epätoivoista ja minut rikkovaa rakkautta, yksipuolista täysin.

        Kuudes oli molemminpuolista, syvää, hyvää rakkautta joka muuttui kaveruudeksi. Mutta jätti sydämeen paljon lämpöä.

        Seitsemättä elän nyt. Molemmin puolista rakkautta, syvää ja hyvää kiintymystä, jopa pyyteettömyyttä on tässä suhteessa koettu. Kaikista tasapainoisin suhde mitä olen koskaan kokenut. Nyt on joku etäämmällä aika menossa, mutta edelleen mun sydämessä läikähtää rakkauden tunteet, kun tyyppi ovesta sisään astelee ja hän on läsnä. Tai mietin häntä.

        Ei yhtä vimmatun myllerrystä mitä alussa, mutta tasaisen varmaa tunnetta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Silloin, siinä tilanteessa luulit rakastavasi. Mietit, mikä on kun ei kelpaa. Läheisriippuvainen ei tiedosta olevansa rakastunut mielikuvaan kumppanista.

        Varmasti niin. Rakastinkin kyllä, annoin anteeksi kaikenlaista paskaa kerta toisensa jälkeen. Pettämisiä pettämisten jälkeen, huijaamista, riehumista ja hyväksikäyttöä. Jopa terveyden vaarantamisen.

        Synkkiä aikoja. Sysi synkkiä oli ajatukset välillä.


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Samoin.

        Niinpä.


      • Jan1 kirjoitti:

        Ekaan en ollut ihastunut, ihastuin matkanvarrella vähän. Tokaan olin ihastunut, mutta hyvin nopeasti tajusin ettei olla ikinä toimiva pari ja hän ei tule välittämään minusta koskaan tosissaan, enkä minä hänestä. Liian erilaiset kaikki kaikkineen.


        Kolmas oli ihastusta, jopa rakastusta hetken. Tyly loppy sekin.

        Neljäs oli pikaihastus, nopeasti loppui.

        Viides oli epätoivoista ja minut rikkovaa rakkautta, yksipuolista täysin.

        Kuudes oli molemminpuolista, syvää, hyvää rakkautta joka muuttui kaveruudeksi. Mutta jätti sydämeen paljon lämpöä.

        Seitsemättä elän nyt. Molemmin puolista rakkautta, syvää ja hyvää kiintymystä, jopa pyyteettömyyttä on tässä suhteessa koettu. Kaikista tasapainoisin suhde mitä olen koskaan kokenut. Nyt on joku etäämmällä aika menossa, mutta edelleen mun sydämessä läikähtää rakkauden tunteet, kun tyyppi ovesta sisään astelee ja hän on läsnä. Tai mietin häntä.

        Ei yhtä vimmatun myllerrystä mitä alussa, mutta tasaisen varmaa tunnetta.

        Omasta mielestä erilaisuus on rikkaus, en varmana katsoisi itseäni viikkoa pidempään. 😂 Jos kaikki on aivan vinksin vonksin tai heikunkeikun niin tuskin siinä kumpikaan kauaa jaksaa. Erilainen ehkä siksi kun erilaisessa olisi enemmän viehätystä, tutkittavaa tms.

        Sulla on paljon ollut sutinaa, melkein kuin sukanvaihtoviikko. Itse olen useimmat sutinani jättänyt alkumetreille, melko usein joissakin tilanteissa järki raksuttaa sen ei lopputuloksen. Muutamia ihan lämmöllä muistelee, mutta ei ollut sellaista halua tehdä asioita mitä se olisi vaatinut. Elämäntilanteen lisäksi tulee punnittua monia asioita, myös etäisyyttä. Yksi ainakin oli ihmeissään kun hänen lapsi punnittiin mukaan. Ei ymmärtänyt että myös lapsen täytyy tulla toimeen ja pitää, ei vain lapsen äiti. Yksi varmasti ihana Tamperelainen päästettiin karkuun koska mm. Etäisyys ja ura. Tällä hetkellä se painoarvo on aivan muissa asioissa,kuten lapset ensin omat ja sen toisen. Olen vuosien saatossa huomannut että eniten on empatiaa lapsia kohtaan oli ne sitten omat tai toisen. Aikuista kohtaan harvoin ennen psykoanalyysiä tulee empatian tunteita.



      • Jascal kirjoitti:

        Omasta mielestä erilaisuus on rikkaus, en varmana katsoisi itseäni viikkoa pidempään. 😂 Jos kaikki on aivan vinksin vonksin tai heikunkeikun niin tuskin siinä kumpikaan kauaa jaksaa. Erilainen ehkä siksi kun erilaisessa olisi enemmän viehätystä, tutkittavaa tms.

        Sulla on paljon ollut sutinaa, melkein kuin sukanvaihtoviikko. Itse olen useimmat sutinani jättänyt alkumetreille, melko usein joissakin tilanteissa järki raksuttaa sen ei lopputuloksen. Muutamia ihan lämmöllä muistelee, mutta ei ollut sellaista halua tehdä asioita mitä se olisi vaatinut. Elämäntilanteen lisäksi tulee punnittua monia asioita, myös etäisyyttä. Yksi ainakin oli ihmeissään kun hänen lapsi punnittiin mukaan. Ei ymmärtänyt että myös lapsen täytyy tulla toimeen ja pitää, ei vain lapsen äiti. Yksi varmasti ihana Tamperelainen päästettiin karkuun koska mm. Etäisyys ja ura. Tällä hetkellä se painoarvo on aivan muissa asioissa,kuten lapset ensin omat ja sen toisen. Olen vuosien saatossa huomannut että eniten on empatiaa lapsia kohtaan oli ne sitten omat tai toisen. Aikuista kohtaan harvoin ennen psykoanalyysiä tulee empatian tunteita.

        Joo. Liian erilainen on vaan liian erilainen. Mikään ei istu pirtaan ja minähän en ryhdy väkisin vääntämään mitään mikä ei luonnostaan lutviudu, menköön. 😃

        Ennen 21 ikävuotta 4 tyyppiä. Loput 3 sen jälkeen. 😄

        Välissäkin on muutama tavattu ja niistä ei pusua pidemmälle johtanut mikään. Kaikki edes pusuun saakka.

        Vanhempana kaikki on toisin. Varsinkin, jos lapset on vielä kotona ja riippuvaisia vanhemmistaan. Kyllä ne lapset vaan menee uusien suhteiden edelle ja pitääkin punnita mihin kannattaa ryhtyä.

        Toinen juttu, kun lapset on aikuisia ja voi pyhittää aikansa vaikka uudelle kumppanille. Toki silloinkaan nyt mitään vihamielistä tyyppiä sun aikuisiakaan lapsia kohtaan en henk. koht katselisi.

        No nyt oot ollut sinkkuna kauankin?


      • Noin vähän noin nuorena? Kyllähän 20-vuotiaana sarjahurmattiin ilman mitään tarkoitusta. 😂 (eli leikittiin tajuamatta mistään mitään käytännössä)

        Määrittele sana kauan? Ei tule pahemmin pidettyä kirjaa monesko vuosi menossa, päivä kerrallaan eteenpäin jos arvioisin esim parivuotta niin sehän saattaakin olla jo viides vuosi menossa. Jotkut asiat tuntuu eiliseltä, sitten tajuaa että se olikin jo 10-vuotta sitten. Olisi varmaan täytynyt pitää eropaperit muistona niin voisi arvioida oikeamman lopputuloksen, mutta sekään ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, siinä kumminkin on matkalla ollut erilaisia prosesseja.

        Lapset kun ovat aikuisia niin voin jo kuvitella pyhittäväni kaiken itselleni. Vain minä ja haisevat pall...ot 😂


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Heh, hyvin kuvailtu. :)

        Mitä enemmän ihminen korostaa pärjäävänsä sinkkuna tai hehkuttaa toistuvasti, sitä varmemmin ko. ihminen ei ole sen asian kanssa kovin happy. Vaan oikeasti kaipaisi kovasti rakkautta elämäänsä ja jonkun joka tekisi yksinäisemmästä arjesta kaksinaisempaa. :)

        Mitään minkä kanssa on täysin sinut ja ok, ei tarvitse korostaa eikä alleviivata. Sitä ei edes mieti, se vaan on hyvä olotila.

        Tiedän naimisissa olevia,jotka korostaa kuinka onnellisia ovat,mutta sitten on paljastunut puolison alko ongelmaa,pettämistä,väkivaltaa....Kulissit...


      • Jascal kirjoitti:

        Noin vähän noin nuorena? Kyllähän 20-vuotiaana sarjahurmattiin ilman mitään tarkoitusta. 😂 (eli leikittiin tajuamatta mistään mitään käytännössä)

        Määrittele sana kauan? Ei tule pahemmin pidettyä kirjaa monesko vuosi menossa, päivä kerrallaan eteenpäin jos arvioisin esim parivuotta niin sehän saattaakin olla jo viides vuosi menossa. Jotkut asiat tuntuu eiliseltä, sitten tajuaa että se olikin jo 10-vuotta sitten. Olisi varmaan täytynyt pitää eropaperit muistona niin voisi arvioida oikeamman lopputuloksen, mutta sekään ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, siinä kumminkin on matkalla ollut erilaisia prosesseja.

        Lapset kun ovat aikuisia niin voin jo kuvitella pyhittäväni kaiken itselleni. Vain minä ja haisevat pall...ot 😂

        Vähän? Oliko toi vitsi? 😄

        Siinä on ainakin 4 liikaa. 😂
        Minusta olis ollut mukavaa tavata se yksi ja ainoa nuorena jo. En ole kokemuksen tarpeessa nuitakaan vaihdellut, ihan vaan pakosta kun ei ole sujunut yhdessäkään oleminen. Jos sujuu, niin miksi pitäisi ikinä vaihtaa?

        Ei määrä vaan laatu. 👍

        Nää, mä en ole sarjahurmaaja. Yks hyvä vie kaiken huomion ja minusta se yks aina ansaitseekin sen huomion. Siksikään tuskin enää nykyään pärjäisin missään treffailumaailmassa.

        Pitäs jatkuvasti juosta jossain treffeillä, kun mä vaan toljottaisin yhtä ja samaa siihin asti, että tietäsin tulisko meistä mitään. 🙈

        Vähän hämäläinen. 😂

        Mä en ymmärrä tätä kertiskulttuuria näissä treffeissäkään. Hötkytään kun maailmanlopun edellä.

        Kauan? Hmm. Pari vuotta oisko kauan?

        Ää sitten sä käyt nitrodiscossa jonkun vetävän mummon kanssa, haisevine sieninesi ja pall.. nesi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän naimisissa olevia,jotka korostaa kuinka onnellisia ovat,mutta sitten on paljastunut puolison alko ongelmaa,pettämistä,väkivaltaa....Kulissit...

        Niinpä.


      • Jan1 kirjoitti:

        Vähän? Oliko toi vitsi? 😄

        Siinä on ainakin 4 liikaa. 😂
        Minusta olis ollut mukavaa tavata se yksi ja ainoa nuorena jo. En ole kokemuksen tarpeessa nuitakaan vaihdellut, ihan vaan pakosta kun ei ole sujunut yhdessäkään oleminen. Jos sujuu, niin miksi pitäisi ikinä vaihtaa?

        Ei määrä vaan laatu. 👍

        Nää, mä en ole sarjahurmaaja. Yks hyvä vie kaiken huomion ja minusta se yks aina ansaitseekin sen huomion. Siksikään tuskin enää nykyään pärjäisin missään treffailumaailmassa.

        Pitäs jatkuvasti juosta jossain treffeillä, kun mä vaan toljottaisin yhtä ja samaa siihin asti, että tietäsin tulisko meistä mitään. 🙈

        Vähän hämäläinen. 😂

        Mä en ymmärrä tätä kertiskulttuuria näissä treffeissäkään. Hötkytään kun maailmanlopun edellä.

        Kauan? Hmm. Pari vuotta oisko kauan?

        Ää sitten sä käyt nitrodiscossa jonkun vetävän mummon kanssa, haisevine sieninesi ja pall.. nesi.

        Onhan se vähän, vähintään 20 ensimmäistä pidetään ainoastaan kädestä ja seuraavaa 40 pussataan. 😂😋

        Eihän sitä pidä ikinä vaihtaa jos sujuu, silloin täytyy vain toivoa että toisenkin mielestä sujuu eikä hän päätä vaihtaa. Laatu ilman muuta, mutta vanhemmiten on vain valtava määrä täysin laadutonta, omakin käyttöpäivä on auttamattomasti mennyt. 🤣

        Treffailumaailma on ihan järkyttävä, pari vuotta sitten kokeilin jotain iloista pannukakkua ja ei voinut kuin järkyttyä. 😋 Ei niinkään niistä ihmisistä vaan heidän profiileistaan. Tinderiin en ole viitsinyt edes vaivautua.

        Kerttiskulttuuria? Kertakäyttö? Ehkä se tarjonta on sitä että kerran voi kokeilla, toinen kerta saman kanssa aiheuttaa migreeniä ja mielialahäiriöitä. Ehkä siellä ei tiedetä mitä halutaan tai edes miksi halutaan. Liian vääristynyt kuva kaikesta.

        Onko pari kauan? Pari on aina 2,4,6,8,10 jne. 😉😏

        Varmana en käy nitrodiscossa, vetävä mummo ei pääse mun nitroihin käsiksi. 😜 Nitroikään kun pääsee niin haisevia palloja pestään viidesti päivässä ja tuuletetaan seitsemän kertaa, tuoksuja kolmesti. 🤪


      • Jascal kirjoitti:

        Onhan se vähän, vähintään 20 ensimmäistä pidetään ainoastaan kädestä ja seuraavaa 40 pussataan. 😂😋

        Eihän sitä pidä ikinä vaihtaa jos sujuu, silloin täytyy vain toivoa että toisenkin mielestä sujuu eikä hän päätä vaihtaa. Laatu ilman muuta, mutta vanhemmiten on vain valtava määrä täysin laadutonta, omakin käyttöpäivä on auttamattomasti mennyt. 🤣

        Treffailumaailma on ihan järkyttävä, pari vuotta sitten kokeilin jotain iloista pannukakkua ja ei voinut kuin järkyttyä. 😋 Ei niinkään niistä ihmisistä vaan heidän profiileistaan. Tinderiin en ole viitsinyt edes vaivautua.

        Kerttiskulttuuria? Kertakäyttö? Ehkä se tarjonta on sitä että kerran voi kokeilla, toinen kerta saman kanssa aiheuttaa migreeniä ja mielialahäiriöitä. Ehkä siellä ei tiedetä mitä halutaan tai edes miksi halutaan. Liian vääristynyt kuva kaikesta.

        Onko pari kauan? Pari on aina 2,4,6,8,10 jne. 😉😏

        Varmana en käy nitrodiscossa, vetävä mummo ei pääse mun nitroihin käsiksi. 😜 Nitroikään kun pääsee niin haisevia palloja pestään viidesti päivässä ja tuuletetaan seitsemän kertaa, tuoksuja kolmesti. 🤪

        Aijaa, kun mä mietin ne kaikki 7 plus nekin joille olen suukon antanut, niin minusta se tuntuu paljolta. Ehkä vielä vähän vaikuttaa sekin, että suurin osa niistäkin on ollut juuri sitä määrää eikä laatua. Ikävästi sanoen.

        40!?!?🙄 🥵😑

        En varmana! 😂

        Happy pancake? Joskus nähnyt mainoksen. Mä olen kokeillut 2003 viimeksi jotain deittinettiä. Oisko ollut ihan sen niminenkin?

        Jäi hyvin lyhyeksi kokeilu. Yhdet treffit sovin sieltä ja silti päädyin sen ko. treffin kaverin kanssa sitten treffeille lopulta ja naimisiin. Että niin kävi sitten. 😃
        Deitin esiliina teki vaikutuksen. Deitti ei.

        Varmaan aika villiä kahlata niitä profiileja läpi. Eii, joo, eiii, no ei todellakaan, ehkä, kenties, nojoo... 😜

        Kerttis, joo kertakäyttö. Kyllä.

        Hehee, näppärää. Niinpä on. Parillinen luku. 😄

        Äläs sano, et vielä tiedä missä niiden pallojen ja sienien kanssa loikoot. Jonkun mukavan mummun messissä.


      • Jan1 kirjoitti:

        Aijaa, kun mä mietin ne kaikki 7 plus nekin joille olen suukon antanut, niin minusta se tuntuu paljolta. Ehkä vielä vähän vaikuttaa sekin, että suurin osa niistäkin on ollut juuri sitä määrää eikä laatua. Ikävästi sanoen.

        40!?!?🙄 🥵😑

        En varmana! 😂

        Happy pancake? Joskus nähnyt mainoksen. Mä olen kokeillut 2003 viimeksi jotain deittinettiä. Oisko ollut ihan sen niminenkin?

        Jäi hyvin lyhyeksi kokeilu. Yhdet treffit sovin sieltä ja silti päädyin sen ko. treffin kaverin kanssa sitten treffeille lopulta ja naimisiin. Että niin kävi sitten. 😃
        Deitin esiliina teki vaikutuksen. Deitti ei.

        Varmaan aika villiä kahlata niitä profiileja läpi. Eii, joo, eiii, no ei todellakaan, ehkä, kenties, nojoo... 😜

        Kerttis, joo kertakäyttö. Kyllä.

        Hehee, näppärää. Niinpä on. Parillinen luku. 😄

        Äläs sano, et vielä tiedä missä niiden pallojen ja sienien kanssa loikoot. Jonkun mukavan mummun messissä.

        Onhan se seitsemänkin paljon, riippuu ihan miten ajattelee, yksikin voi olla liikaa. 40 nyt vähintään on ihan liikaa, siitä voi ainakin 80% ottaa pois.

        Sulla kävi sitten hyvin, löytyi joku.🤗 Tosin treffikulttuuri oli aivan erilaista vuonna 2003, ei ollut vielä kertakäyttöä ja laajaa alustaa miljoonine mahdollisuuksineen. Mikäli vielä osaan laskea niin olit 27, eli et vielä elämän ehtoopuolella hauta-arkku varattuna. 😂

        Taisi olla se oma kokeilu, ei, ei, ehdottomasti ei. 🤪😂 Jotain muitakin "kokeilin", jos kokeiluksi lasketaan esim sivuston avaaminen ja sulkeminen. Oli siellä kyllä muutama erittäin mielenkiintoinen, mutta, mutta, se olisi ollut pelkkää meteliä ja työtä. 😁 Olisi korkeintaan päässyt rengiksi, kokiksi ja palvelijaksi.


    • Anonyymi

      Tuollainen on aika hyvä urheilua ja voimistelua: menet betonilattialla selälleen ja sittyen liikuttelet jalkoja.

    • Anonyymi

      On kyllä aika hyvä urheilu ja tyttöjenkin mielestä kai: menet makaamaan selälleen ja sitten liikuttelet jalkojasi, tehokas.

    • Huomaa sen. Itse koen monet sinkkunaiset hirmu varautuneiksi. On vaikea keskustella oikeen mistään, kun tuntuu, että aina jotkut defenssit iskee päälle. Varatut naiset taas osaa jutella rennommin.

      Mutta sen vuoksi vaan ei heidänkään tarvitse pariutua sentään... se on heidän omassa päässään. 😊

      • Varautunut positiivisella mielellä ja suhtautumisella? =P

        Jotkut voivatkin olla aivan liian epäluuloisia kaiken suhteen.


      • Anonyymi

        Annatko esimerkin noista sinkkunaisten defensseistä?


      • Anonyymi

        Juuri niin, opiskeluaikanani Jyväskylässä huomasin, että varatut naiset juttelevat luontevasti, kun taas sinkkunaiset piiloutuvat paksujen miinuslinssiensä taakse, pelokas ilme naamallaan.
        T. Yks Jari


      • Anonyymi kirjoitti:

        Annatko esimerkin noista sinkkunaisten defensseistä?

        Välttely noin keskimäärin. Voihan moni olla vaan ujoja, mutta usean kohdalla sitten käy kumma muutos suhdestatuksen muuttuessa. 😀

        Ei näihin osaa suoraa ja konkreettista sanoa, mutta kyllä sen huomaa. 😊


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Välttely noin keskimäärin. Voihan moni olla vaan ujoja, mutta usean kohdalla sitten käy kumma muutos suhdestatuksen muuttuessa. 😀

        Ei näihin osaa suoraa ja konkreettista sanoa, mutta kyllä sen huomaa. 😊

        Syystäkin ovat sinkuiksi jääneet :)


      • Anonyymi

        Pätee toisinkin päin. Sinkkumiehet on jatkuva haku päällä ja naisiin suhtaudutaan "panisin/en panisi" -asenteella, joka näkyy. Pantaville ollaan mielinkielin ja niin teennäisiä, että! Ei pantaville ei tarvitse olla edes peruskohtelias.
        Varattujen miesten kanssa voi joskus jopa keskustella.

        - ExP


      • Anonyymi

        Ehkä sinä itse annat ristiriitaisia signaaleja sinkkunaisille? Ehkä sinulla on odotuksia, ennakkovaatimuksia/-asenteita, mitkä ne sinkkunaiset aistii?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pätee toisinkin päin. Sinkkumiehet on jatkuva haku päällä ja naisiin suhtaudutaan "panisin/en panisi" -asenteella, joka näkyy. Pantaville ollaan mielinkielin ja niin teennäisiä, että! Ei pantaville ei tarvitse olla edes peruskohtelias.
        Varattujen miesten kanssa voi joskus jopa keskustella.

        - ExP

        Juuri tuo yleiskäsitys on monella, eikä se ehkä ole kenenkään syy, tai sitten just noitten tyrkkyjen miesten syy.

        Mutta näin se menee...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä sinä itse annat ristiriitaisia signaaleja sinkkunaisille? Ehkä sinulla on odotuksia, ennakkovaatimuksia/-asenteita, mitkä ne sinkkunaiset aistii?

        Vaikea sanoa itse... voi ollakin?

        Toisaalta ei ksikki sinkkunaiset ole estyneitä keskustelemaan mistä vaan ihan normaalisti, että ovatko he sitten sokeita näkemään/aistimaan mun odotukset ja muut... itse en koe vaativani keneltäkään mitään muuta kuin olla oma rento itsensä.

        Niin ja sitten kun olen vaikka ihan treffeillä, se asia on jo ihan toisin....sitten kyllä juttu sujuu melkein järjestään.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Vaikea sanoa itse... voi ollakin?

        Toisaalta ei ksikki sinkkunaiset ole estyneitä keskustelemaan mistä vaan ihan normaalisti, että ovatko he sitten sokeita näkemään/aistimaan mun odotukset ja muut... itse en koe vaativani keneltäkään mitään muuta kuin olla oma rento itsensä.

        Niin ja sitten kun olen vaikka ihan treffeillä, se asia on jo ihan toisin....sitten kyllä juttu sujuu melkein järjestään.

        Entäs jos se oma itse ei ole rento ikinä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Entäs jos se oma itse ei ole rento ikinä?

        Siihenkin on joku syy. Kyllä ihminen joskus osaa olla rento, miksi ei toisen ihmisen kanssa?

        Siihen nyt voi liittyä vaikka mitä. Mutta jokin lukkohan sen estää?

        Katsoppas vaikka koiria. Jotkut niistä tulee iloisesti häntä heiluen nuuskimaan ja tekemään tuttavuutta.... silloin ne ovat rentoja ja uteliaita, mutta osa pelkää selvästi. Se voi olla alistuvaa luikkimista tai hampaiden näyttämistä ja murinaa.

        Ei siihen toinen juuri mitään voi tehdä?


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Vaikea sanoa itse... voi ollakin?

        Toisaalta ei ksikki sinkkunaiset ole estyneitä keskustelemaan mistä vaan ihan normaalisti, että ovatko he sitten sokeita näkemään/aistimaan mun odotukset ja muut... itse en koe vaativani keneltäkään mitään muuta kuin olla oma rento itsensä.

        Niin ja sitten kun olen vaikka ihan treffeillä, se asia on jo ihan toisin....sitten kyllä juttu sujuu melkein järjestään.

        Onko Disse sinkku 😃😜🤗?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko Disse sinkku 😃😜🤗?

        Onon... :o)


    • Tunnetaan myös sellainen ilmiö, että tekee pakosta hyveen.

      • Anonyymi

        Niin, jos on tahtomattaan sinkku niin sitten voi sanoa että parisuhteessa ei kannata ollakaan, menee rahaa ja muuta, että kannattaa olla sinkku vaan!


    • Anonyymi

      Mä oon ihan terve, en tarvitse lääkettä!

      • Anonyymi

        Oikeaan aikaan ja oikein annostellulla munalla hoidetaan pois kaikki naiseuden vaivat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeaan aikaan ja oikein annostellulla munalla hoidetaan pois kaikki naiseuden vaivat.

        Ai mä en tiennytkään, että naiseus on vaiva! :-0 En kuitenkaan usko, että se on parannettavissa munalla ainakaan. Miehet vaan luulee niin, koska he uskovat pillun korjaavan heidän kaikki omat ongelmat. Miksi siis muna ei korjaisi naiseutta...


    • Anonyymi

      Kyl huomaa. sinkkunainen hymyilee ja halailee kaikkia tuttuja baarissa ja vaikka kadulla kun näkee. Juttelee myös kuulumiset. Varatut naiset harvoin hymyilee koska ovat jonkun paskan jännämiehen kanssa. Elämänilo mennyt ja ovat synkkänä ja stressaantuneita koko ajan.

      • Anonyymi

        Jaaha. Varatut ovat luontevasti ystävällisiä, juttelutaitoisia. Nuoret sinkkunaiset
        pelokkaita, mutta eronneet ns. uus-sinkkunaiset osaavat jutella reippaasti.


    • Luulette näkevänne, mutta ette aina näe...

    • Anonyymi

      kyllä sen jjokainen huomaa jutuista ilmeistä eleistä käytöksestä kaakatetaan ja kotkotetaan ja kohelletaan eli tyttö on aivan sekaisin ja kaikki näkee ja toivoo löytäis tuokin miehen niin rauhoittuis tyttö ja sitten kun sinkkunainen löytää miehen niin nainen on normaali ja rauhoittuu ja heti huomataan entisellä sinkulla on nyt vasta kaikki hyvin a oon oikeasti onnellinen ja siihen loppui kaakatukset

    • Anonyymi

      Jotkut ei osaa elää omaa elämää vaan aina on Se Minun mies tai Minun vaimo. Tuntuu,etteivät elä erillistä elämää lainkaan. Ja kaikki pitää kysyä toiselta mitä voi tehdä tai ostaa. Voi herregud. Sinkkuna ei tarvitse kuin päättää omasta elämästä. Voi lähteä baariin,salille,luontoon,ilman että pitää tiliä tehdä asiasta eikä kukaan soita Etkö tuu jo kotia.

      • Anonyymi

        Kun yksinäinen mies menee treffeille terhehtii kohteliaasti naista:; Mitä sinulle kuuluu tänään Reino?


    • Anonyymi

      Multa puuttuu tommonen näppärä anturi millä naisten sinkkuus todennetaan... Aika monta kertaa pyytänyt varattuja ulos kun luullut sinkuiksi. Ja aika monta kertaa jättänyt pyytämättä sinkkuja kun luullut varatuiksi. Oispa kätevä kun päältäpäin jo tietäis statuksen!

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4336
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2489
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1627
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      25
      1260
    5. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1187
    6. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      922
    7. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      113
      918
    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      904
    9. Junan kylkeen autolla

      Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä
      Pyhäjärvi
      74
      885
    10. Oletko päättänyt

      Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa
      Ikävä
      72
      830
    Aihe