Erosin viime kesänä. Meillä kaksi lasta, joista toinen jo täysi-ikäinen, nuorempi täyttää kohta 16v. Mies jäi entiseen asuntoon ja halusi lapsemme jäävän kirjoille hänen luokse.
Meille tuli yhteishuoltajuus, mutta mies vaati minua maksamaan elatusmaksut. Hän vaati 12% bruttotuloistani, mutta sanoin että eiköhän se riitä 10%. Sovittiin että maksan elatusmaksut kerralla pois. Meillä ei ole välimatkaa kuin 2 kilometriä. Emme tehneet mitään sen tarkempia suunnitelmia kuinka paljon poikamme on kummankin luona vaan annoimme hänen itse päättää miten hän haluaa olla. Hänelle sopi sellainen ratkaisu että hän on vuoroviikoin kummankin luona. Nyt kun olen tässä asioita miettinyt niin en oikein ymmärrä miksi minun piti maksaa eletusmaksut. Olen kuullut muita vastaavia tapauksia että kun on yhteishuoltajuus ja lapset ovat yhtä paljon kummankin luona, silloin ei kummankaan tarvi maksa mitään. Minä annan lisäksi kuukausirahaa, ostan vaatteita ja tietysti ruuan. Voinko alkaa vaatimaan rahoja takaisin näin jälkeenpäin?
Meille tuli yhteishuoltajuus, mutta mies vaati minua maksamaan elatusmaksut. Hän vaati 12% bruttotuloistani, mutta sanoin että eiköhän se riitä 10%. Sovittiin että maksan elatusmaksut kerralla pois. Meillä ei ole välimatkaa kuin 2 kilometriä. Emme tehneet mitään sen tarkempia suunnitelmia kuinka paljon poikamme on kummankin luona vaan annoimme hänen itse päättää miten hän haluaa olla. Hänelle sopi sellainen ratkaisu että hän on vuoroviikoin kummankin luona. Nyt kun olen tässä asioita miettinyt niin en oikein ymmärrä miksi minun piti maksaa eletusmaksut. Olen kuullut muita vastaavia tapauksia että kun on yhteishuoltajuus ja lapset ovat yhtä paljon kummankin luona, silloin ei kummankaan tarvi maksa mitään. Minä annan lisäksi kuukausirahaa, ostan vaatteita ja tietysti ruuan. Voinko alkaa vaatimaan rahoja takaisin näin jälkeenpäin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
HEI! LUIN JUTTUSI JA EN OIKEIN OSAA NEUVOA MUTTA
OTA IHMEESSÄ SELVÄÄ ASIASTA. ITSE OLEN ERONNNUT YHDEN LAPSEN ÄITI JA HUOLTAJA MUTTA LAPSEN ISÄ HOITAA MAKSUT TÄSMÄLLISESTI KERTAAKAAN EI OLE TARVINNUT KYSELLÄ. VAIKKA MINÄ ITSE MAKSANKIN LAPSEN MENOT VAATTEET,RUUAN YMS. SAA LAPSI ISÄLTÄÄN VIIKKORAHAA. MEILLÄASIAT OVAT SUJUNEET ERITTÄIN HYVIN VOI SANOA OLEMME HARVINAINEN ERONNU PARI.
16-vuotiaan omaan tahtoon perustuva vuoroasumisratkaisu on hyvä, erityisesti vielä senkin vuoksi, että kotien välinen etäisyys on noin lyhyt. Siinä ei tarvitse tosiaankaan maksaa mitään elatusmaksuja. Toinen saa vielä lapsilisän yh-korotuksineen alle 17-vuotiaasta. Se riittäköön.
Muutoinkin bruttotuloihin perustuva vaatimus on vanhentunut periaate, olkoonpa prosenttiluku mikä hyvänsä ja 10 % on sekin joka tapauksessa liikaa. Älä siis maksa mitään miehellesi. Voitte molemmat vanhemmat huolehtia myös raha-asioista suoraan lapsenne kanssa. Tuon ikäinen ymmärtää kyllä oikein ohjattuna, mistä rahaa tulee ja miten sitä on syytä käyttää.
Miehellänne näyttäisi olevan rahastusmeininki. On kai katkera jostakin tai muuten vain häikäilemätön ja ahne. Yleensä lapset jäävät äidille, joka pyrkii rahastamaan aivan samalla tavoin ja usein onnistuukin (lapsen ja isän vahingoksi), muttei näytä olevan tämäkään asia sukupuolesta kiinni niinkuin olen olettanutkin. Laki, asetukset ja oikeuskäytännöt ovat Suomessa tältä osin alkeelliset ja jälkeenjääneet, kun moinen rahastusmentaliteetti elää ja voi noin hyvin.
Maailmani koki järistyksen viime kuussa. Olen eronnut pari vuotta sitten. Alaikäisen lapsen huollosta sovittiin yhteishuoltajuus siten, että lapsi asuu exän luona muulloin paitsi joka toinen viikonloppu minun luonani. Elatusmaksuja maksan 180/kk, lapsen harrastukset, kännykän ja satunnaiset hankinnat kun hän on minun luonani. Vaatteita esimerkiksi.
Kaikki on mennyt käytännössä suhteellisen hyvin. Muuten, mutta ex-puoliso on erostamme lähtien manipuloinut lasta ja pyrkinyt vaikuttamaan hänen mielipiteisiinsä minusta haitallisesti. Siis puhunut sontaa ja valheita. Tähän asti lapsi on kuitenkin joko sulkenut korvansa tai ei ole välittänyt tai uskonut. Oletan jälkimmäistä, sillä kyllä lapsi minut tuntee. Nyt yhtäkkiä lapsi ilmoitti ettei haluakaan enää tulla luokseni. Asuinympäristö on uhkaava tai jotain aivan käsittämätöntä. Ympäristössä ei ole sen enempää haittatekijöitä kuin missä tahansa muualla saattaisi olla. En minä väkisin häntä sinne pakotakkaan, jos ei halua tulla niin ei mitään voi. Lapsi kyllä väittää että tämä on hänen oma ajatuksensa vaikka epäilen vahvasti.
No joka tapauksessa ex-puolisoni on nyt päättänyt että koska lapsi on jatkuvasti vain hänen huollettavanaan niin minun pitäisi maksaa exälle niistä viikonlopuista jotka lapsen sopimuksen mukaan kuuluisi olla minun luonani. En käsitä. Hän on ymmärtääkseni ennemminkin vastuussa siitä, ettei manipuloi lapsen mielipiteitä minua vastaan ja ennemminkin kannustaisi lasta tapaamaan molempia vanhempiaan. Erohan ei johtunut lapsesta, vaan puolisoni ulkopuolisista suhteista. En tiedä mitä tekisin. Ei ehkä ainakaan kannata maksaa exälle yhtään enempää kuin on sovittu. Vieköön asian oikeuteen jos haluaa. Raha ei tässä ole tärkein, vaan se etten saa tavata lastani ja että hänen ajatusmaailmansa taitaa kohta olla aika sekaisin. Tuskin minäkään saisin lainvoimasista päätöstä että lapsen on tultava luokseni vaikkei haluakaan. Enkä häntä halua pakottaakaan. Perustelut vain tuntuvat enemmänkin omituisilta. Ex on tehnyt minusta eromme syyllisen ja tiedottannut asian koko lähipiirillemme. Olen syyllinen, koska hain eroa enkä hyväksynyt exän elämäntapaa. Hän ei halunnut erota, oli kai taloudellisesti riippuvainen minusta. Mutta väärin on, että lapsi saa nyt kärsiä välikätenä! Onko mitään ideoita tilanteeseen?
Jos lapsesi on alle 12v niin hän ei saa päättää siitä tuleeko hän luoksesi vai ei vaan te vanhemmat teette tämän päätöksen. Ja sinulle on oikeus tavata lastasi eli käytännössä sinä päätät asian. Jos lapsi on yli 12v. niin luuempa että hän haluaa olla vain kavereitten kanssa ja sen vuoksi ei halua tulla luoksesi mutta ei uskalla kertoa totuutta sinulle vaan keksii tekosyyn. Tuon ikäinen haluaa olla kotonaankin vain omassa huoneessaan tai sitten kavereitten kanssa pois vanhempien silmistä.
Haluaisin saada hiukan lisätietoa ennen kuin uskallan antaa ainuttakaan neuvoa. Minkä ikäinen lapsenne on? Onko hän tyttö vai poika? Oletko sinä isä vai äiti? Kuinka kauan tilanne on jatkunut sellaisena, ettei lapsi ole tullut luoksesi viikonlopuksi. Onko teillä kummallakaan vanhemmalla uutta elämänkumppania (eli olisiko se vaikuttanut asiaan)?
Kolme tapaamista on mennyt ohi. Poika täyttää 13 tänä vuonna. Ex vaimon kumppaneista en tiedä, avioliittomme aikana hänellä oli tietääkseni pari. Minun ainut suhteeni eron jälkeen jäi lyhyeksi juuri ex:n temppujen johdosta eli elän yksin. Yksi ex:n tarinoista on että luonani käy huoria kun en kykene pysyviin ihmissuhteisiin ja että nämä olisivat pojalle haitaksi. Yhteenkään huoraan en ole eläessäni sekaantunut ja eron jälkeen luonani on käynyt vain se yksi nainen muutaman kerran, ja siitäkin on jo vuosi aikaa. Poika tapasi hänet kerran, olimme ulkona.
Asiassasi on kaksi hyvää puolta: Poikasi on jo sen ikäinen, ettei häntä todennäköisesti voida manipuloida enää kovinkaan tehokkaasti, ja koska tapaamisia on jäänyt vähiin vasta kolme, ne on mahdollista saada vielä toimimaan normaalisti.
Tarvitset kaksi erillistä toimenpidettä. Tärkeintä on, että pääset mahdollisimman hyvään yhteyteen poikasi kanssa niin pian kuin mahdollista (puhelimet, sähköposti, tapaamiset) ja pyrit rauhallisesti kertomaan, mitä itse ajattelet hänestä (ikävä, huoli tms.) ja myös mitä pelkäät tapahtuvan (eli että äitinsä puhuu pahaa ja todennäköisesti myös valehtelee sinusta). Toiseksi sinun tulee myös ensitöiksesi ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja pyytää pikaista (siis pikaista) apua yhtäkkiä sinusta riippumattomista syistä ilmenneisiin poikasi tapaamisvaikeuksiin. Sossujen kanssa asioidessa on sitten pidettävä ns. mölyt mahassa eli niiden (sanon niiden, koska en pidä heitä kaikkia edes ihmisinä) kanssa ei pidä alkaa riitelemään missään tilanteessa. Tämä on syytä pitää mielessä. Parhaimmillaan he saattavat hyvinkin ymmärtää sinua ja, jos todella haluavat, pystyvät myös auttamaan.
Tilanne on vielä hallinnassa. Koita myös pitää se hallinnassa! Kannattaa ottaa myös kotivakuutus, johon kuuluu oikeusturva. Se ei maksa paljon ja voi kuitenkin olla todella tärkeä. Katsele myös valmiiksi itsellesi hyvä asianajaja, mutta älä sovi mitään, äläkä lähde ainakaan suinpäin käräjöimään. Ota myös yhteyttä elatusvelvollisten liittoon! Sieltä löytyy todennäköisesti kohtalotovereita, joiden kokemuksista kannattaa ottaa oppia, etenkin väärää menettelyä, joka on johtanut katastrofiin kannattaisi oppia välttämään.
Toivottavasti asianne ratkeaa sovinnolla.
Kiitos rohkaisusta. Kun asiat kaatuu päälle niin tulee sellainen tunne ettei hallitse enää mitään. Mutta rohkaisevat sanasi saivat ryhdistymään. Yritän tehdä parhaani, ettei pojan tarvitse sitten aikuisena surra menetettyjä vuosia isän kanssa. Hyvää kevättä!
Mite te oikein sovitte nämä asiat? Elatusmaksun suuruuteen vaikuttaa se missä ja miten paljon lapsi viettää aikaansa ja miten vanhemmat sopivat kulujen jakamisesta. Onko teillä olemassa vahvistettu elatussopimus? Onko siinä sovittu että sinä osallistut taloudellisesti lapsen huoltoon elatusmaksujen lisäksi? Jos ei ole niin miksi ihmeessä sinä ostat lapsen vaatteet jos jo annat tätä varten lapsen isällle rahat? Tyhmäähän tuo on. Otitteko elatusmaksussa huomioon sen miten paljon lapsi viettää aikaa sinun luonasi? Sinä otit tietoisen riskín kun maksoit elatusmaksut kerralla. Tähän riskiin kuuluu se että käytännön tilanne muuttuu. Tuskin rahojasi takaisin saat jos ex ei niitä suosiolla anna.
Teimme paperin tai exä teki johon laitettiin vaan summan minkä minä hänelle maksan. Siinä vaiheessa ei ollut vielä tietoa minkä verran poikamme minun luona on. Exä varmaan ajatteli että joka toinen viikonloppu. Kun tästä elatusmaksústa keskusteltiin, sanoin että minähän osallistun samalla lailla kaikkiin muihinkin hankintoihin mihin hänkin. Mutta hän sanoi että ei minun puheisiin voi luottaa. Mistään muista maksuista ei paperia ole tehty.Hän on ollut meidän perheessä se joka on sanonut miten asiat hoidetaan. Ja mitä niihin vaatehankintoihin tulee niin en voi katsella kun poika kulkee aina samoissa vaatteissa. Ja tokihan ruokamenotkin ovat aina suuremmat kun kaksi on syömässä. Ja vaikka meillä tämä vuoroviikko systeemi onkin, niin silloinkin kun minulla olisi ns. vapaaviikko, poikani oleilee melkein joka päivä luonani ja ruokaa pitää olla silloinkin. Eli loppujen lopuksi hän viettää enempi aikaa minun kun isänsä luona.
Olisin onnellinen ja valmis vaikka maksamaan exälle kipurahojakin, jos vain lapsi pysyisi tasapainossa ja tapaisi myös minua.
Jos ei minulla olisi varaa voisin kuvitella että selvittäisin tilannetta oikeusaputoimiston tai lastenvalvojan kautta (taikka jostain kunnallisista palveluista), että miten huoltajuus ja rahat saataisi sovittua tarkemmin. En sitten tiedä olisiko tuomiovallan käyttöönotto lapselle haitaksi noin henkisesti? Kun isä ja äiti "tappelee rosiksessa" hänestä. Vaikka tosiasiassa isä ja äiti tappelevat jostain aivan muusta. Toisella rahat loppuu, toinen haluaa sitä lisää.
Olisitte tehneet keskinäisensopimuksen, jossa todetaan, että maksat elatusmaksut kerralla, ja jos muutoksia tulevaisuudessa tulee, niin asiat otetaan uudestaan keskustelun alle. Käräjäoikeus olisi kyllä vahvistanut tällaisenkin paperin eropapereiden jättämisen yhteydessä. Olisikohan se vieläkään ole myöhäistä?
ei asiaan muutosta varmaan saa kuin menemällä viranomaistietä.
Eli kysy joltain perheasioihin perehtyneeltä asianajajalta asiasta.
Ei sitä oikeudenkäyntiäkään nyt hirveesti tartte pelätä.
Onnea sulle.
Meillä kaksi lasta, alle 10 vuotiaita. Erosta vuosi. sovimme keskenämme yhteishuoltajuudesta ja ei elatusmaksuja. Vuoroviikot ovat sopineet hyvin, ei ole ollut sen suurempia juttuja, lapset haluavat olla kummankin luona ja se tapahtui meillä näin. Viikollakin näkee lapset ja voi harrastaa ja vaikka mitä, vaikka ovat toisen luona..siksi hyvä juttu.Ei tehty mitään sen kummenpia papereita, ne tarvittavat tiedot avioeropapereissa. Periaate meillä, jos kummallakin yhtäpaljon, tarkoittaa noin. yhtäpaljon, ei siinä tarvi tunteja ja päiviä viilata ja eikä myöskään niiden mukaan rahapussin nyörejä aina aukaista. Tiedetään, ettei ole kaikilla näin, mutta tarviiko eron jälkeen vielä tapella lapsista..muutakin tekemistä löytyy.
Miksi ikinä suostuit tuohon ilman taistelua? Sinun olisi pitänyt taistella oikeudestasi saada lapset sinun luoksesi asumaan. Vaikka olisit hävinnyt, lapset olisivat saaneet tuntea, että äiti yritti kaikkensa. Arvioi, onko taistelu vielä mahdollista. Ex-miehesi kuulostaa sinua hyväksikäyttävältä ahneelta paskiaiselta.
Jos lapset ovat vuoroviikoin molempien luona, ei sinun pidä maksaa yhtään mitään. Sovi vuoroviikkojärjestelmästä kirjallisesti.
Muista, että muutoin lasten isä saattaa milloin tahansa muuttaa ja viedä lapset uudellle paikkakunnalle kouluun. Päätellen muustakin kusetuksesta, tämä on hyvin todennäköistä. On todennäköistä, että hän käyttää sinua kohtaan monenlaista valtaa lasten kautta. Ei hän muuten vaatisi kohtuuttomia maksuja.
Elatusmaksuihin voit hakea muutosta. Ainoa oikea ratkaisu on, että kumpikaan ei maksa mitään ja lapsilisät jaetaan sekä molemmat vastaavat kustannuksista omassa kodissaan. Hae muutosta lastenvalvojan avulla ja tarvittaessa oikeusteitse. Jos olet vähävarainen, olet oikeutettu oikeusapuun. Voin antaa hyvän oikeusavustajan yhteistiedot ([email protected]).
Eroamssa olevat äidit! Älkää suostuko isien vaatimukseen saada lapset asumaan luokseen. Taistelkaa naarasleijonan tavalla. Vaikka olisitte ns. syyllisiä eroon, se ei vaikuta mitenkään lasten asumisasiaan. Muistakaa, että yhteishuoltajuus ei eroa yksinhuoltajuudesta millään muulla tavalla kuin sillä, että saatte kirjoittaa passihakemukseen nimenne.
Täytyisi tapella lasten huoltajuudesta,jos lapsella hyvä ja tasapainoinen olla isänsä kanssa.
Täytyisi pystyä unohtamaan oma etu ja antaa lapsen
olla siellä,missä hän itse haluaa,ilman manipulointia ja lahjontaa.
Yleisesti kai voisi sanoa,että alle kouluikäisen ehkä olisi parempi olla äitinsä kanssa,kun taas
yli 12v olisi parempi olla isänsä kanssa(varsinkin tytöt).Isän malli on tuossa iässä erittäin tärkeää.