Virusten ulkokuoren hajottaminen

Koronavirusten ulkokuori koostuu rasvoista, joten hydrofobisena se voi kiinnittää saippuan hydrofobisen osan itseensä.

Saippualla on kuitenkin toinen puoli hydrofiilinen, ja kun saippuan hydrofobinen osa on päässyt läheiseen kontaktiin viruksen rasvaisen ulkokuoren kanssa, alkaa saippuan hydrofiilinen osa hajoittamaan viruksen ulkokuorta.

Saippuan hydrofobinen ja hydrofiilinen osa tekevät yhdessä viruksen ulkokuoren rakenteesta heikomman, ja lopulta saippuan hydrofiilisen osan vaikutuksesta viruksen ulkokuori hajoaa ja viruksen sisältävä geneettinen materiaali vapautuu ulkoiseen nesteeseen tehden viruksesta inaktiivisen eli tehottoman.

Koronavirusta vastaan taistellaan sen geneettistä materiaalia vastaan, mikä vaatii paljon aikaa ja rahaa, jotta uusien mutatoituneiden virusten geneettisen materiaalin sisältämä informaatio saadaan selville, ja sen jälkeen sitä vastaan voidaan kehittää täsmälääke.

Entä jos keskityttäisiin virusten ulkokuoren hajoittamiseen, eli kehitettäisiin markkereita, jotka löytävät virukset ja kiinnittyvät niihin molekyylillä, jossa on sekä hydrofobinen että hydrofiilinen osa, ja joka alkaisi liuottamaan viruksen ulkokuorta hajalle ja tekisi näin viruksesta tehottoman siirtämään sen geneettistä materiaaliaan ihmisen soluihin ?

Jos tällaiset molekyylit hakeutuisivat muuallekin rasvaliukoisiin solurakenteisiin kuin virusten ulkokuoreen, niin rokotteen tehoa säätelemällä voitaisiin estää ihmissolujen vauriot. Markkerien tarkkuuden lisääntyessä molekyylien tuhoava voima keskittyisi yksinomaan viruksiin.

Virusten ulkokuoren samankaltainen rakenne ja markkereiden selvittäminen voisivat olla paljon yksinkertaisempi tehtävä kuin jokaisen mutatoituvan viruksen geneettisen rakenteen selvittäminen kerta toisensa jälkeen alusta asti.

Erilaisten virusten ulkokuoren samankaltainen toimintamekanismi virusten tarttumisessa ihmisen solujen pintarakenteisiin on yhdistävä tekijä kaikille tauteja levittäville viruksille.

Molekyyligenetiikan mallinnusten kehittyessä on varmaankin mahdollista kartoittaa ihmisen solujen pintarakenteet,joihin erilaiset virukset tarttuvat, ja tämän tiedon avulla valmistaa ihmissolujen pintarakenteiden kaltaisia molekyylejä, jotka rokotteissa etsisivät viruksia verenkierrossa ja tekisivät virukset tehottomiksi niiden hydrofobisten/hydrofiilisten ominaisuuksiensa avulla.