keskusteletteko?

Meillä ei hirmusti parisuhteesta puhuta. Lähinnä kun ollaan pienessä maistissa tai muuten pois kotikuvioista. Meillä on 3 lasta, joten muutakin puhuttavaa on ja kummatkin käy töissä ja harrastaa omia juttuja.

Ollaan vuosi oltu yhdessä. Kun miehellä on jotain kyseltävää tai keskusteltavaa niin minä selitän asiat ja selvitän väärinkäsitykset. Kun taas minä haluaisin selvitellä miehen käytöstä mies vain sanoo että kai se sitten niin on kun sinä olet niin päättänyt.

23 vuoden yhdessäolo on kyllä sisältänyt laidasta laitaan hiljaisuudesta mukaviin keskusteluihin
Ja itse olen kyllä monta kertaa liian hiljainen, lapsena oli pakko oppia olemaan näkymätön...
Nykyisin on taas liian syviä selvittelyjä kun ensin juttelee terapeutin kanssa ja sen jälkeen menee kotiin ja jatkaa keskustelua vaimon kanssa.
Mies ja ongelmallinen lapsuus aiheuttaa liian paljon ongelmia edelleen.
Toisaalta olemme selvillä vesillä parisuhteessa, haluamme molemmat jatkaa ja jättää vanhat ikävät lapsimuistot taaksemme;-)
Ja tulevaisuudesta löytyy aina rakkautta ja empatiaa

Yhdessä kolme vuotta. Mies haluaisi keskustella, minä en. En halua, koska en halua paljastaa todellisia tunteitani.

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilu kuusi vuotta. Olemme aina keskustelleet paljon ja avoimesti.
Joitakin vuosia sitten poikaystäväni oli todella vaikea keskustella tulevaisuudesta, varsinkin meidän yhteisestä tulevaisuudesta. Silloin minulla oli toisinaan olo, että mahtaako sellaista sitten ollakaan. Vaan kaipa se oli jotain nuoruuden pohdintaa ja sitoutumispelkoa. Olemme vielä suht nuoria, minä 25, poikaystäväni 27.
Kyllä me pyrimme siihen, että puhumme avoimesti ja rehellisesti suhteemme tilasta, omista toiveistamme ja haaveistamme. Välillä enemmän, välillä vähemmän.

Meillä kyllä puhutaan usein suhteestamme, seksistä ja kaikesta muustakin. Eikä ne keskustelut ole aina sitä, että mitä pitäis korjata, vaan joskus puhutaan ihan siitäkin, miten ihanaa on kun on just tietynlainen kumppani ja just tämmönen suhde. Yhdessä ollaan oltu vajaa kolme vuotta, ikää nipin napin kakskymmentä (sulholla vähän alle).

Olemme olleet yhdessä tammikuusta alkaen ja keskustelemme todella paljon ns. vaikeista asioista. Mieheni tosin on ns.poikkeuksellinen mies joka tykkää puhua paljon suhteeseen ja tunteisiin liittyvistä asioista.
edellisessä viisi vuotta kestäneessä suhteessani ei paljoa keskusteltu, mies vaan halusi pitää minut tyytyväisenä ja olla suututtamatta minua. Siispä hän aina myöntyi tahtooni, todella ärsyttävää, kun toinen ei uskalla ilmaista omaa mielipidettään..

Keskustellaan, säännöllisesti ja ihan kunnolla. Alle puoli vuotta yhdessä. Oli pakko aloittaa ja opetella keskustelemaan siinä vaiheessa kun tuntui että molempien vanhojen suhteiden painolastit vaikuttivat liikaa omaan suhteeseemme ilman että toinen osapuoli tietää syitä toisen outoon käytökseen/reaktioon. Kun asioista alettiin puhua ja ymmärrys toista kohtaan lisääntyi, ilmapiiri keveni todella ja niistä vanhoista ongelmista alettiin päästä eroonkin... Maton alle lakaisu ei toiminut ainakaan meillä!

Kumpikin on lisäksi myöntänyt, ettei aiemmissa suhteissa ollut oikein valmiskaan puhumaan asioista kunnolla. Kai se tulee iän myötä, ja ainakin silloin jos liian monta suhdetta on kaatunut edellämainitusta syystä.

...Avopuolisoni mielstä varmaan liiankin usein, kun minä saatan ottaa kerran viikkoon aina semmosen "kehityskeskustelun":)
Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta.

Varasin muuten sokos hotellista huoneen la-su-yöks meille:) Vähän pikku piristystä:)
Tuollaiset piiku yllärit toimivat ainakin meillä.
Eikä ne yllätykset tarvi aina niin kalliitakaan olla.

Keskustelemme paljonkin. Olemme seurustelleet kohta 3 vuotta. Minä olen aina ollut puhelias. Mieheni oli alussa aika huono puhumaan omasta pahasta olostaan, mutta on nyttemmin havainnut puhumisen olevan paras tapa selvittää asiat. Kiitos siitä hänelle, riitelykin on helppoa ja nopeasti ohi, kun molemmat osaavat purkaa ajatuksensa puhumalla.

paljon ja avoimesti niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Yhdessä ollaan oltu kaksi vuotta, itse olen 27v., mieheni 26. Aikaisemmat poikaystäväni eivät halunneet tai pystyneet juttelemaan mitenkään syvällisesti mistään asiasta, vähiten suhteesta, mutta nykyinen mieheni ei kammoa vaikeitakaan aiheita. Oikeastaan hän on useimmiten se, joka tekee aloitteen suhdekeskusteluihin. Se on yksi syy miksi rakastan häntä!:) Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia eikä suhteen ruotiminen varmaankaan sovi kaikille. Kukin tavallaan.

...Ollaan oltu yhdessä jotain kuus vuotta ja kyl me pystytään juttelemaan ihan kaikesta!

me jutellaan joka päivä vähän jotain ja joskus enemmän. mulla on niin ihana mies,et se tulee juttuun mukaan aina ja aloittaa keskustelun myös itse. nytkin päästiin yhteisymmärrykseen häistä, et millaset halutaan pitää. yhdessä ollaan oltu noin puolitoista vuotta ja kihloihin menimme viime kesänä.

Musta tuntuu et meil ei oo kaikki ihan kohdallaan kun ei oikeestaan ikinä jutella mistään..
Riidan jälkeenkin saan vain yksikseni käsitellä asiaa kun ei kumppanini halua jutella. En taida enää kauaa jaksaa...

asiasta.Olen tunteellinen,herkkä ja utelava ihminen nii mulla on melkein pakko olla sellanen mies jonka kans pystyy puhumaan joka asiasta..Olemme toisten parhaat kaverit,puhun kihlatulleni niinku hyvälle likkaystävälle..Tiedämme toistemme elämästä "kaiken".Seksistäkin puhutaan avoimesti.aina kysellään mistä toinen piti ja mistä pitää yleensäkki.Mykkäkouluja meillä ei oo,kaikki sanotaan niinku asiat on.Toukokuus tulee 4vuotta täyteen.Minä21v.ja mieheni 24v.

Keskustelu auttaa niin paljon, ettei sitä uskoisikaan! Ollaan oltu yhdessä 2 1/2v.
On todella hyvä käydä läpi kaikkia asioita, mitkä painaa mieltä teidän suhteessa, sen ulkopuolella tai mitä hyvää teidän suhteessa mielestäsi on.
Hyvä parisuhde ja sen kestävyys mitataan 90% sillä, miten käsittelette riitanne.
Jos et saa miestäsi juttelemaan sinulle tärkeistä asioista, niin vaihda miestä.