Sijaishuollon sensuroitua kokemushistoriaa Pesäpuussa

Anonyymi

Pesäpuu ry:n uuden X-ketju-hankkeen visioiksi kerrotaan sijaishuollossa väkivaltaa kokeneiden tukeminen ja väkivallattoman sijaishuollon turvaaminen. Hanke on jatkumoa mm. STM:n sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksestä ja siitä seuranneesta Valtiollisesta anteeksipyyntötilaisuudesta.

X-ketjua tehdään yhteistyössä Nuorten Ystävien, Traumaterapiakeskus ry:n, Suomen Akatemian kokemuksen historian huippuyksikön (Tampereen yliopisto) ja Valtion koulukotien (THL) kanssa. Hanke on kolmevuotinen ja saa STEA:n rahoitusta.Pesäpuu ry:n esitteen mukaan " Hankkeen toimintaan ovat tervetulleita sijaishuollossa kaltoinkohtelua kokeneet täysi-ikäiset ja heidän läheisensä. X-ketjun kohderyhmään kuuluvat myös sijaishuollon toimijat ja muut yhdyspintojen ammattilaiset sekä nykyhetken käytäntöihin vaikuttavat päättäjät ja poliitikot".

Pesäpuu ry kertoo miten sijaishuollossa väkivaltaa kokeneiden on lupa puhua traumoistaan: "Emme puhu ryhmässä yksittäisistä kokemuksista vaan niistä pyritään puhumaan tasolla, joka ei herätä toisissa traumamuistoja. Näin jokainen voi olla turvassa ja työskentely voi antaa vapauden päästää irti kannetusta taakasta."

Emme puhu ryhmässä yksittäisistä kokemuksista
vaan niistä pyritään puhumaan
tasolla, joka ei herätä toisissa
traumamuistoja
Näin jokainen
voi olla turvassa
ja työskentely voi antaa vapauden
päästää irti kannetusta taakasta
Miksi perheiden oletettuja traumoja työkseen seulova ja niiden etsinnän tuotteistanut Pesäpuu ry on kehittänyt traumasta puhumiselle eri säännöt kun aiheena on sijaishuollon väkivalta?

Miten sijaishuollon väkivaltakokemuksia voi kartoittaa ja uhreja tukea, jos sijaishuollon väkivallasta ei ole lupa puhua kuin "yleisellä tasolla"?Kuinka yleisellä tasolla sijaishuollon väkivaltakokemuksista pitää puhua, jotta tulisi kuulluksi ja uskotuksi? Riittääkö Susanna Hoikkalan tasoinen puhe "väkivaltakuvaukset lasten puheessa ovat vain puhetta, "jota ei pidä tulkita siten, että lapsi olisi tullut raiskatuksi tai kuritetuksi lastenkodissa( Kiinnipito lastenkodissa, PeLan julkaisusarja 23, 56-60 ) vai pitääkö pystyä lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen tasoiseen selitykseen ( Tastula, 19.10.2019) sijaishuollon väkivaltaisuudelle ja sijoitettujen kaltoinkohtelulle: "Niin mielestäni se on, tottakai varmaan osin lähtöisin siitä, että heillä on jo ihan varhaisessa lapsuudessa niitä kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää ".
Keitä sijaishuollon väkivaltakokemuksista puhumisen kieltämisen on tarkoitus turvata; sijoitettuja vai sijaishuollon järjestöjen, päättäjien ja työntekijöiden mainetta?
Traumatisoituvatko väkivaltakokemukset mahdollistaneet ja niitä tuottaneet työntekijät pelkästä puheesta, joka ei vahvista tuttua idealisoitua kertomusta sijaishuollosta? 

Miksi Pesäpuussa kuvitellaan, että sijaishuollon väkivaltakokemuksista vaikeneminen toisi turvaa ja antaisi vapauden kannetusta taakasta kun taas vanhempien väkivaltakokemuksista vaikenemista pidetään järjestössä traumatisoivana ja pyritään estämään? 

Pesäpuu ry:n mukaan sijaishuollon väkivaltaa kartoittavissa kokoontumisissa tullaan keskittymään mm. seuraaviin teemoihin: Mitkä asiat suojelivat sijaishuollossa? Miten sijaishuollon kokemukset ovat vahvistaneet? Mikä tai kuka auttoi selviytymään? Mikä sai jaksamaan? Mikä loi toivoa? Keitä henkilöitä voisi tänä päivänä kiittää? https://pesapuu.fi/wp-content/uploads/2019/04/kohtaamisen-foorumi_esite_NETTI.pdf

Samat teemat ovatkin olleet- sijaishuollon väkivaltakokemusten ja rakenneuudistusten sijaan- näyttävästi esillä Pesäpuun kokemusasiantuntijatoiminnassa, jossa muutamat onnistuneen sijoituksen kokeneet ovat kilvan kiitelleet sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia.
Kiitollisuus, jota ei mainita biologisen vanhemmuuden yhteydessä on toki tärkeä asia mutta miksi kiitollisuus pitää yhdistää juuri sijaishuollon väkivaltakokemuksiin ja miksi sitä edellytetään uhreilta, jotka avautuvat kokemuksistaan kenties ensimmäistä kertaa?
Pesäpuu ry laatimat säännöt sijaishuollon väkivaltakokemuksista puhumiseen ovat täysin erilaiset ja päinvastaiset kuin säännöt biologisten vanhempien väkivaltakokemuksista puhumiseen ja noudattelevat järjestön aiempaa sumeaa logiikkaa.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta

9

<50

    Vastaukset

    • Psykiatriseen hoitoon tultaessa suurelle osalle nuorista tehdään diagnostinen haastattelu, gidisats, jossa kysytään suoraan bioperheessä tapahtuneista traumakokemuksia. Kuntien "perhepalveluissa" lapsia pyydetään Pesäpuun "lapsilähtöisiin välineisiin", Pesäpuun koulutuksiin ja menetelmiin sekä Pesäpuun kouluttamiin "erityisosaajiin" turvautuen kertomaan tarinoita traumaattisista perhetapahtumasta siten, että tarinaa toistetaan useaan otteeseen lisäten siihen yksityiskohtia, lapsen tarinaan liittyviä ajatuksia ja tunteita ja hoitaja rohkaisee lasta kertomaan vähitellen tapahtuman vaikeammista osista.
      " Toistuva vähittäinen altistaminen totuttaa lasta traumaan liittyville muistolle vähentäen lapsen tarvetta vältellä niitä, jolloin myös traumamuistojen oireet (PTSD) vähenevät ja lapsi pystyy paremmin toimimaan arjessaan. Lapsi voi toisinaan olla haluton puhumaan traumaan liittyvistä tapahtumista ja lapselle tuleekin kertoa, miksi häntä siihen rohkaistaan. Esimerkkinä voidaan käyttää likaista haavaa, joka voidaan päättää jättää hoitamatta ja toivoa sen paranevan, vaikka kuitenkin tiedetään, että haava usein tulehtuu ja menee huonommaksi. Lapselle voidaan myös lukea kirja samankaltaisista kokemuksista lapsen rohkaisemiseksi." (Cohen ym. 2006, 121–122.) Hoitaja voi auttaa lasta eteenpäin avoimilla kysymyksillä.

      Lapsia siis kannustetaan puhumaan ja vertailemaan väkivaltakokemuksiaan siksi, että  rehellisen avautumisen kohdatusta väkivallasta uskotaan vähentävän traumaoireita, helpottavan yksinäisyyden kokemusta ja auttavan myös toisia uhreja avautumaan. 
      Miksi lapsen vapaa avautuminen kohtaamastaan perheväkivallasta on suotavaa mutta aikuisen vapaa avautuminen sijaishuollon väkivallasta ei ole?

      Miksi Pesäpuu kertoo haluavansa kehittää asiakasosallisuuden keinoin tukimuotoja sijaishuollossa väkivaltaa kokeneille mutta rajaa kaltoinkohdeltujen tukimuodot etukäteen ja uhreilta kysymättä vain vertaistuen, ammatillisen avun ja itseavun muodoiksi sijaishuollon väkivallan mahdollistavaan lainsäädäntöön, oikeudenkäyttöön, päätöksentekoon, rahoitukseen, valvontaan ja rakenteelliseen väkivaltaan puuttumisen sijaan?

      Miksi perheväkivaltaan pyritään puuttumaan julkisesti ison otannan kyselyillä ja valtakunnallisilla asennekampanjoilla ja politiikkaohjelmilla, mutta sijaishuollon väkivaltaa hoidetaan yksityisesti vertaisryhmissä ja terapiassa?
      Miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti paljastaa joutuneensa huostaanotetuksi kun lastensuojelussa vanhemman vapaaehtoistakin vuosientakaista lastensuojelullisen avun vastaanottoa käytetään riskivanhemmuuden osoittimena ja apua vastaanottaneen omien lasten huostaanoton perusteluna? Sijaishuollon valvomaton ja hyvin voideltu X- ketju

      Moottoripyöräilyssä X-rengas- ketjuilla tarkoitetaan tuotekehittelyn tuloksina syntyneitä  paremmintiivistettyjä, käyttöiältään kaksinkertaisia ja vähemmän voitelua vaativia versioita verrattuna vanhoihin o-rengas ketjuihin.

       Nykyinen tutkimaton ja valvomaton, voittonsa veroparatiiseihin piilottava ja edunvalvontansa ja lobbauksensa kaikkialle ulottanut sijaishuollon X-ketju on hyvin tiivistetty valvontaviranomaisten puuttumista vastaan.

      Entinen lastenkotilapsi kertoo kuinka häntä kaltoinkohdellut ja ”hullun akan häiriintynyksi pennuksi "nimitellyt lastenkodin johtaja ja demaripoliitikko jatkoi kiusaamistaan myös huostaanoton jälkeen levittäen juoruja huostaanotetusta ja vaikeuttaen näin aikuistuvan miehen arjen elämää ja työmahdollisuuksia.
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/anteeksipyynto-ei-riita-sijaishuollon-kaltoinkohtelemille

      Asiakkaita alistavat ja traumatisoivat asenteet ja toimintamallit kulkevat sijaishuollon  sukupolvien, suhteiden ja organisaatiokäytäntöjen ketjussa keskiluokkaisilta vanhemmilta ja työntekijöiltä "asiantuntijoiksi" ja "erityisosaajiksi" kouluttautuville lapsille ja tulokkaille niin kauan kunnes joku kohtaa ja käy ne läpi.
      Ongelma on, ettei sosiaalialalla toimivilla ole vastuu- ja korvausvelvoitteita eikä väärinkäytöksiin syyllistyneiden tarvitse koskaan kohdata väkivaltansa seurauksia saati hyvittää niitä. Poliitikot esim. Juha Rehula ja ETENE:n ( sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) jäsenet ovat pitäneet huolta siitä, ettei sijaishuollon kaltoinkohtelemille, lobotomisoiduille tai pakkosterilisoiduille ole maksettu minkäänlaisia kärsimyskorvauksia.

      Hallinto-oikeudet Talentia -jäsenineen ovat totuttaneet sosiaalityön johdon ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Edes jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyvää, kuntalaisille vakavan riskin muodostavaa lastensuojelujohtajaa ei saada irtisanottua millään.

    • Sijaishuollon asiantuntijoiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väkivaltaisesta ja väärin toimivasta sosiaalitoimen tai lastensuojeluyksikön johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

      Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.

      Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, joksi tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.

      Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.

      Perustellusti voi väittää, että sijaishuollon johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – lastensuojelun mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla

      X-ketju- selvityksessä käytetään samaa kaltoinkohtelun ja väkivallan määritelmää kuin STM:n selvityksessä eli sijaishuollon väkivalta jaetaan rakenteelliseen, ruumilliseen, henkiseen, seksuaaliseen ja perustarpeiden laiminlyöntiin.
      Kaltoinkohtelu sijaishuollossa on kuitenkin muuttanut muotoaan vuosien saatossa.
      Toivoa sopii, että kemiallinen väkivalta, korotettujen vuorokausimaksujen toivossa tehty sairauksien sepittely /väärindiagnosointi, hoidolliset huostaanotot ja lastensuojelun harjoittama kiusaaminen otetaan mukaan väkivallan/kaltoinkohtelun määritelmään ja perustarpeiden laiminlyönti sisältää edelleen myös lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamisen (esimerkiksi perheestä ja sisaruksista erottamisen).

      Mikä on Pesäpuu ry?

      PeLa:sta ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry kehittää PRIDE-sijaisperhevalmennuksia, kokemusasiantuntijuutta ja lastensuojelun tutkimusmenetelmiä, joita monet tutkimisen kohteeksi joutuneet kuvaavat urkintana ja puoskarointina. 
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia

      Järjestö ilmoittaa tavoitteekseen lasten osallisuuden ja onkin tuottanut kunnioitettavan määrän positiivista puhetta ja tekstiä lasten osallisuudesta, joka ei edelleenkään toteudu sijaishuollossa millään mittarilla mitattuna.
      Parempi puhe ei vielä tarkoita parempaa käytäntöä.

      Juuri positiivisen asiantuntijapuheen avulla ja suojassa ylläpidetään ja periytetään ylisukupolvisesti sijaishuollon väkivaltaa ja huonoja käytäntöjä.

      Sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry:n perustivat Pelastakaa lapset ry, Perhehoitoliitto ry ja Sosiaalityöntekijöiden liitto (nykyinen Talentia) Kuntaliiton sekä Jyväskylän ja Kokkolan kaupunkien ohella.

      Pesäpuu ry perustettiin jatkamaan Pelastakaa Lapset ry:n ja Perhehoitoliiton noin 24 tunnin kestoisen PRIDE- sijais- ja adoptiovanhempien valmennusprojektin toimintaa.

      Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja. Molemmat maat ovat tulleet tunnetuiksi lisääntyvistä huostaanotoista ja lastensuojeluongelmista.
      https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/cecilien-joulupainajainenalennuspiparkakkutaikina-ja-puuttuva-flow-huostaajien-huolena-huostaanottolausunnon-kirjoittanut-psykiatri-paljastui-pedofiiliksi

      Perhehoitoa ei valvo nykyisin käytännössä mikään viranomainen. Varatuomari Leeni Ikonen on huolissaan perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus (PRIDE) näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.

    • PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.

       PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin taannoin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa eristänyt ja nöyryyttänyt sijaislastaan, seisottanut tätä alushoususillaan pakkasessa, pannut nokkosia pojan housuihin ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä.

      PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.

      Kumpi oli ensin: tuote vai tarve?

      Oman Lupaus lapselle- tuotesarjan luominen oli yksi askel Pesäpuu- yhdistyksen itsenäistymisessä ”emojärjestöistään” PeLa:sta ja Perhehoitoliitosta, jotka vaikuttavat edelleen järjestön taustalla mm. hallituksessa.
      Pesäpuu ry onkin kehittänyt ja lanseerannut paljon erilaisia tuotteita "lapsilähtöisen vuorovaikutuksen tukemiseksi."

      Huostaanotontarpeen arvioinnissa käytetään useimmiten sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteita (mm. Nallekortit, Mun Stoori, Vahvuuskortit ) joiden kaupitteluun Pesäpuu ry:llä on Suomessa yksinoikeus. 

      Martikaisen ja Peräojan (2009, 36) Pesäpuun ry:n välineiden käytöstä tehdyssä Ässä- hihassa - tutkimuksessa työntekijä vastaa kysymykseen korttien uusista käyttötavoista seuraavasti: 
      "Käytän kaikkia välineitä miten sattuu kun en ole lukenut ohjeita ja työtiimissä kiertää sana, miten kukin on käyttänyt välineitä niin otan niistä vinkkiä. Vain mielikuvitus on rajana!" 

       Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassa pidettävä (2013) mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella. 

      Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty todistamaan hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

      Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
      Anna Metteri (2004, 143) on todennut ihmisten kokemusten mitätöinnin merkitsevän auttamistyön mahdollisuuksien tuhlausta. Ihmisten omien kokemusten kysyminen ja huomioonottaminen palvelujen ja etuuksien tuottamisprosessissa on vaikuttavuuden ydinkysymys ja sitä on kehitettävä, jos työllä halutaan tuottaa tosiasiallista hyvinvointia. 

      Pesäpuu ry juurruttaa parhaillaan traumaterapiaa ja Familarin jo vuodesta 2008 Suomeen ajamaa systeemisen lastensuojelun toimintamallia eli Hackneyn mallia osaksi lastensuojelun ja sijaishuollon palveluja (Familar-uutiset, 8/2018).
       Psykoanalyysin virheelliseksi todettuun näkemykseen muistista perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Oletettujen salaisten perhetraumojen etsintä onkin estänyt sijaishuollon ilmeisen väkivallan havaitsemisen ja siihen puuttumisen.
       Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat Pesäpuun lisäksi mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela on toiminut Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.

       Lastensuojelujärjestöjen kiinnostus traumaterapiaan on kuitenkin ollut kovin valikoivaa. Pullasta on haluttu poimia vain omaa edunvalvontaa ja liiketoimintaa edistävät rusinat ja ACE- ja traumaterapiahankkeiden vaaroista varoittavat tutkimukset on jätetty lukematta: 
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa

    • Kokemusasiantuntijahankkeiden vaarat

      Kokemusasiantuntijahankkeiden avulla on puolestaan neutralisoitu laajenevat lastensuojelun muutosvaatimukset ja luotu lastensuojeluun ajetuille osallisuuden ja tasavertaisen vaikuttamisen illuusio.

       Kokemusasiantuntijaksi muovaamista käytetään keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajaamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista. 

      Lastensuojelun ja sijaishuollon kokemusasiantuntijaksi kvalifioituminen näyttää edellyttävän oman tiedon ja kokemusten sensurointia ja sekä omien että toisten asiakkaiden kokemusten että niistä kertomisen stilisointia ja muokkaamista toisten tarpeisiin. Miksi oma kokemus pitää kastroida ja epäpolitisoida vain siksi, että ammattitaidoton, ennakkoluuloinen tai pelkäävä asiantuntija ymmärtäisi ja kunnioittaisi sitä tietona? Eikö huomio ja haaste pitäisi suunnata pikemminkin sosiaalityön ja sen ammattilaisten tunne- ja tietoisuustaitojen ja sosiaalityön ekspertiisin, etiikan ja epistemologian puutteisiin ja kehittämiseen?

      Onko vaikeuksistaan kertova asiakas ilman sosiaalialan ammattilaisten myöntämää kokemusasiantuntijastatusta pelkkä vihapuhuja? Onko vaikeista kokemuksistaan kertova sosiaalityöntekijä epäammatillinen harrastelija? Miksi asiakkaan tunteisiin osallistuminen ja omien tunteiden avoin kokeminen ja kertominen ikäänkuin tahraa sosiaalityön tieteenalana ja sosiaalityöntekijän maineen asiantuntijana mutta omien antipatioiden salaaminen, medikalisointi ja hallinnollistaminen ei?

      Vilma Vähämaa muistelee blogissaan " kuinka kiusaantuneita ammattilaiset seurassani olivat valtakunnallisten lastensuojelupäivien iltajuhlissa ensimmäistä kertaa vuosia sitten. Myöhemmin kuulinkin joidenkin työntekijöiden valittaneen entisten asiakkaiden läsnäolosta juhlissa".

      Sosiaalialan työntekijät tuntuvat ahdistuvan asiakkaiden läsnäolosta ja kohtaamisesta niin amatööreinä kuin asiantuntijoina, yhä lailla töissään kuin vapaa-ajallaan. Kun pelkkä epäkohdista raportointi tulkitaan barrikadeille nousemiseksi, politikoinniksi ja vihapuheeksi kuinka suurta vastarintaa mahtaa herättää vaatimus heikomman puolelle asettumisesta ja konkreettisesta puolustamisesta?

      Jääkö kokemusasiantuntijahankkeiden anniksi asiantuntijoiden kokeman kohtaamisen vaikeuden helpottaminen myöntämällä sosiaalityön peleihin ja leikkeihin suostuville ex- asiakkaille asiantuntijan titteli ja muutama ilmainen tarra pienille ja viinilasi isoille kehittäjille sosiaalityön kuivissa juhlissa? Yritetäänkö kokemusasiantuntijahankkeilla ostaa lisäaikaa jo miljardin vuodessa maksavalle sijaishuollolle, joka on nykymuodossaan tullut jo tiensä päähän?

      Vilma Vähämaa on oikeassa siinä, että kokemusasiantuntijuudessa ulkopuolisuus ja riippumattomuus on voimaa mutta kuinka riippumattomia voivat olla kokemusasiantuntijoiden järjestöt ja ryhmät, joita ohjaavat sijaishuollon etujärjestöjen johtajat ja joiden rahoitus on kiinni STEA:sta ja työt STEA:n vakioavustettavien lastensuojelujärjestöjen ja niiden kumppaneiden myötämielisyydestä?

      Esimerkiksi Osallisuuden Aika- järjestön hallituksessa istuu SOS- lapsikylän kehitysjohtaja.
      Pesäpuu ry:n sijoitettujen Selviytyjät-tiimiä ovat vetäneet Pesäpuun ja Mehiläisen lastensuojelujohtaja ja se on saanut vahvistusta toiminnalleen ideointiryhmästä, jonka jäsenet edustavat mm. Mehiläistä (nykyisin Familar), SOS-Lapsikylää ja Nuorten Ystävät ry:tä (Pesäpuu ry, toimintakertomus 2014, 9, 13).

      Kun lastensuojelun kokemusasiantuntijoiksi ja jopa kokemusasiantuntijuudeksi kelpuutetaan ja tulkitaan vain muutama tarkasti valikoitu onnistuneen huostaanoton kokenut, hiljennetään samalla ne sadat, joiden huostaanotto oli laiton ja epäonnistunut.
      Näin sijaishuollon edunvalvojat kuten Pesäpuu ry voivat sanella lastensuojelun kokemusasiantuntijahankkeiden tavoitteeksi lasten ja perheiden tuen ja oikeusturvan sijaan " tehdä lastensuojelun asiakkuus ja prosessit mahdollisimman helpoiksi lapsille ja nuorille". 

      Vuoden 2011 aikana Pesäpuu ry toteutti yhdessä Lapsiasiavaltuutetun toimiston, Lastensuojelun Keskusliiton ja THL:n kanssa kokemusasiantuntijakiertueen nimeltään " Uskomme sinuun- usko sinäkin".
      Kiertue mainosti tavanneensa 120 nuorta, iältään 12-20 vuotiasta. Sijaishuollon kokemusvuosiksi muunnettuna se tarkoittaisi lähes 1500 vuoden kokemusasiantuntijuutta.
      Näin järjestäjät kuulivat ja kohtasivat epäkohdista kertova nuoret: 
      "Kiertueella tavatut nuoret kuvailivat tilanteita, joissa saattaa olla tapahtunut oikeudenloukkaus. 
      Luonnollisestikaan näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään eikä niihin otettu kantaa" (Suojele unelmia, vaali toivoa, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6, 55).
      Luonnollisestikaan
      näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään
      eikä niihin otettu kantaa.

    • Omat traumakokemuksensa asiakkaaseen ulkoistava asiantuntija toimii kuin seksuaalisuutensa kuoropoikaan ulkoistava pedofiilipappi

      Miksi ammattilaisten omat traumakokemukset ja niiden herättämät tunteet tulee ammatillisuuden nimissä kieltää/salata ja projisoida asiakkaisiin, joita pidetään yksinomaan "traumakokemusten" ja tunteiden kantajina ja joilta pitää kieltää vapaa itseilmaisu ettei kukaan vain "triggeröidy"? 

      "Vaikeat kokemuksensa" asiakkaaseen ulkoistanut perhehoitaja, sosiaalityöntekijä tai traumaterapeutti toimii kuin seksuaalisuutensa kuoropoikaan ulkoistanut pedofiilipappi. Molemmissa tapauksissa suhteista muodostuu jännitteisiä ja alttiita vallan väärinkäytölle. Ulkoistetut asiat saavat suhteettomat merkitykset ja mittasuhteet.

      Kun omaa seksuaalisuutta ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa käsitellä kuin kuoropojissa, heistä tulee papin silmissä helposti seksuaalisia ja vietteleviä syntisäkkejä, joita papin pitää jatkuvasti ripittää ja valvoa ja joista hänen pitää ajaa pois lihallisuuden pahaa henkeä.

      Kun omia vaikeita kokemuksia ja tunteita ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa tunnistaa eikä tunnustaa kuin asiakkaissa, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja ylilyöntejä: oireilevassa lapsessa tunnistetaan vain oma kärsimys, epäkohdista kertovaa asiakasäitiä nimitellään vihapuhujaksi, oikeusturvaansa penäävä isä tulkitaan aggressiiviseksi ja sosiaalitoimistoon pitää kutsua poliisi turvaamaan palavereja asiakkaiden "viranomaisvastaisuuden" vuoksi.

      Miksi ammattilaiset eivät sovella arvostamaansa psykoanalyysia itseensä?

      Miksi Pesäpuu ei käytä kehittämiään välineitä esim. sukulaisselvitysmallia tai traumasukupuuta sijaishuollon ylisukupolvisen väkivallan tutkimiseen ja ehkäisyyn?
      Pesäpuu sukulaisselvitysmallin avulla voitaisiin kerätä laajasti tietoa myös väkivaltaisten sijaishuoltotoimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta, parisuhde- ja työhistoriasta ja välttämiskäyttäytymisestä esim. itsensä kiireessä pitämisestä, jolloin omien ja muiden tunteiden kohtaamiselle ei jää aikaa. Sen avulla voitaisiin ehkä tunnistaa sijaisvanhempien oma traumaoireilu, sijoitetun lapsen kaltoinkohtelu, kaltoinkohteluun tottuminen, mallista oppiminen ja vääristynyt vuorovaikutus sekä sijaishuollon eri sukupolvet ylittävä, vuosikymmenestä toiseen jatkunut valehtelun, salailun ja puhumattomuuden kulttuuri (Laine, 2015, 60-68 ). 
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt

      Traumasukupuun avulla voitaisiin kartoittaa kaltoinkohtelevan sijaishuollon toimijan sukupuu kolmen tai neljän sukupolven ajan ja merkitä muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön, perheroolit, toistuvat sanonnat sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs, 2012, 5-7). 

      Miksi Pesäpuu ry käyttää näitä menetelmiä biologisten vanhempien kohdalla pelkkien epäilyjen tutkimiseen mutta ei sijaisvanhempien/lastenkotien työntekijöiden todistetun kaltoinkohtelun tutkimiseen vaikka näin voitaisiin ehkä katkaista sijaishuollon riskiperheiden ongelmien ylisukupolvinen periytyminen: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen

    • Hankkeen hatara ja sijaishuollon edunvalvontaa korostava lähdekirjallisuus

      Pesäpuun suosittelemat julkaisut hankkeelle ovat kovin asenteellisia ja puutteellisia. Mitään kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta ei ole mainittu. Eikö sitä tunneta?

      Anu Huovisen, Ulla-Maija Aron ja Pia Marttalan yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n kanssa julkaisema teos Epäily lapsen kaltoinkohtelusta sijaisperheessä huolehtii kiitettävästi kaltoinkohtelusta epäiltyjen sijaisvanhempien oikeusturvasta ja varoittaa vääristä syytöksistä. Huovisen ja kumppaneiden sijaishuollon kaltoinkohteluepäilyn toimintamallin kaaviossa on jopa osio "huoli sijaisperheestä vahvistuu ja lapsen kaltoinkohtelua on ollut, mutta sijoitus jatkuu ( s.12).
      Asiakkaiden havaintojen mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua valvoa kumppaneiksi kokemiaan sijaisperheitä eivätkä puuttua niiden väärinkäytöksiin.
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu

      Oppaan kirjoittajat käyttävät muiden sijaishuollon edunvalvojien tapaan lähteenään Ellosen ja Pösön lapsiuhritutkimusta (Ellonen ja Pösö, 2010), joka tutkimusmetodivirheensä takia antaa sijaishuollon turvallisuudesta valheellisia, liian positiivisia tuloksia.
      Professori Timo Saloviita oli havainnut virheen ja kommentoinut sitä jo ennen oppaan julkaisua mutta tieto ei päätynyt oppaaseen, ei liioin oppaan kirjoittajien myöhempiin esityksiin. Sama artikkeli -ilman Saloviidan oikaisua- löytyy myös Pesäpuun X-ketjun artikkeleita- osiosta ja on ainoa hankkeen yhteydessä esitelty artikkeli.

      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-saloviita-lapsiuhritutkimus-uudelleentulkittuna

      LSKL:n väkivaltatyön opas eli kuinka lyödä lasta oikein

      Toiseksi julkaisuksi Pesäpuu on nostanut Susanna Hoikkalan & Julia Kuokkasen toimittaman Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa.
      Lokakuun Liike on kommentoinut julkaisun asenteellisuuksia ja virheellisiä tietoja mm. jutuissa: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkijat-heraavat-myohaan-sijaishuollon-vakivaltaan

      Julkaisusta saa käsityksen, että sijaishuollossa väkivaltaisia ovat vain lapset.
      LSKL:n oppaassa erot ja erotuskriteerit aktuaalisen väkivallan ja työntekijän subjektiiviseen kokemukseen ja tulkintaan perustuvan väkivallan uhan välillä jäävät epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.
      Myös erot väkivaltaisen ja ärsyttävän tai häiritsevän käytöksen välillä ovat epäselvät. Oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) lasten väkivaltaan puuttumisen menetelminä esitellään- ilman pätevää kritiikkiä- liuta menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan hengenvaarallisiksi todettuja.Omavalvonta= ei valvontaa

      Kolmantena julkaisuna Pesäpuu ry esittää Susanna Hoikkalan ja Pasi Pollarin teoksen Meidän oma valvontasuunnitelma. Opas nuorten osallisuutta tukevaan omavalvontatyöhön lastenkodeissa. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 4/2019.

      Opas julkaistiin tilanteessa, jossa omavalvonnan ongelmat ovat tulleet laajasti esiin erilaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. 
      Oikeusasiamiehen raporttien valossa kovin totuudenmukaiseen kuvaukseen omavalvonta- opas ei päädy väittäessään, että "omavalvonta varmistaa, että kokonaisuus ja nuoren arki lastenkodissa toimivat lainsäädännön edellyttämällä tavalla"(2019, 26).

      Lastensuojelun jäävit laatusuositukset takaavat sijaishuollon ongelmien jatkumisen

      Neljänneksi lähdejulkaisuksi on kelpuutettu Malja, M., Puustinen-Korhonen, A., Petrelius, P. & Eriksson, P. 2019. Lastensuojelun laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019/8. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

      Lokakuun Liike on kommentoinut lastensuojelun laatusuosituksia mm. seuraavissa jutuissa:
      https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-uudet-laatusuositukset-varmistavat-sijaishuollon-ongelmien-jatkumisen
      https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa

      Lastensuojelun laatusuositusten perusteella sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka perustuu moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta vedetään sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan.

      Suositusten laadintaprosessia hallitsee jälleen kerran tyypillinen sijaishuollon bisnestoimijoiden ja muiden edunvalvojien yliedustus, joka takaa sen, että lakeja tulkitaan sijaishuollon eduksi ja lasten ja perheiden vahingoksi.

    • Jääviyden lisäksi ongelmana on, että suositukset eivät ole velvoittavia, suositusten tai edes lakien vastaisille päätöksille ei ole toimivia oikeussuojakeinoja eikä oikaisumahdollisuuksia eikä suositusten operationaalistettavuutta ole mietitty.

      Lisäksi valvonta jätetään jälleen kautta linjan sijaishuoltotoimijoiden omavalvonnan varaan eli retuperälle.

      Sijaishuollon asiakaslähtöisten laatusuositusten ruudukoista puuttuvat asiakkaat eli lapset ja vanhemmat, jotka ovat pelkkiä toimenpiteiden ja tietämisen kohteita. Arvioijina ja paremmin- ja puolestatietäjinä toimivat mm. lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, perhehoitaja, perhehoitajan sosiaalityöntekijä, laitoshoitaja, laitospalvelun tuottaja ja maakunnan liikelaitos. Millä ja kenen antamalla mandaatilla ja legitimiteetillä?

      Suositukset mahdollistavat perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien jatkamisen ja jopa laiminlyönneistä palkitsemisen. Huostaanotot on mahdollista pidentää lainvastaisesti koko lapsuuden aikaisiksi. 

      Kirjoittajat eivät kerro, että aiemman yhteydenpidon puuttuminen (yleensä sijaisvanhempien asettamien laittomien tapaamisrajoitusten ja vieraannuttamisen takia) ei ole peruste perheen jälleenyhdistämisen laiminlyömiselle.

      Näilläkö julkaisuilla ja "tutkimustiedolla" X-ketju aikoo hoitaa sijaishuollon väkivallan ehkäisyn? Eikö Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikkö HEXilläkään ole tarjottavana mitään laadukasta tutkimuskirjallisuutta aiheesta? 

      Pesäpuunkin pitäisi tietää, että väkivaltaa ja väärinkäytöksiä sijaishuollossa suitsisivat asiakkaiden mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, julkinen rekisteri sijaishuoltotoimijoista valvontaviranomaisten huomautuksineen, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon/perhehoitajat sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

      Esitteistä päätellen X- ketjussa ei ole aikomustakaan toteuttaa mitään asiakkaiden ehdottamista sijaishuollon väkivallan ehkäisykeinoista kun edes asiakkaiden väkivaltakokemusten kuunteluun ja kartoittamiseen ei ole halua.

       Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikön ( HEX) Antti Malisen mukaan "Suomessa pyrittiin pitkään kasvattamaan ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista auktoriteetteja.
      Sijaishuollon kaltoinkohteluhankkeen loppuraportissa tuotiin esille, että lastensuojelun valvonnassa on ollut ongelmia ja epäkohtia vuosikymmenestä toiseen. Resurssien riittämättömyys on johtanut siihen, että sijoituksia on valvottu tehottomasti, jos lainkaan. Sekä koulukoteihin, lastenkoteihin että sijoitusperheisiin on piiloutunut lasten kaltoinkohtelua, jota ei ole kuultu eikä nähty.
      Jo 1940-luvulla lastensuojelun valvontaa suorittaville henkilöille annettiin tarkkoja lasten kuuntelua ja tarkkailua koskevia ohjeita. Kuitenkin selvitys osoitti, että usein lapsia ei yksinkertaisesti kuunneltu – ohjeistuksesta huolimatta. STM:n selvitys osoitti, että lasten kuuntelemattomuus sai myös rakenteellisen väkivallan piirteitä. Ammattilehdistössä lastensuojelutyöntekijät varoittelivat ”kauhujutuista”, joilla koulukotien oppilaat hakevat sääliä ja puolustelevat karkaamistaan. (Hytönen, Malinen et. al. 2016, 84.) STM:n selvityksen loppuraporttia kirjoittaessamme jouduimme kysymään, miksi valvonnan aiemmista epäonnistumisista on niin vaikeata oppia."

      HEXin Kirsi-Maria Hytösen sanoin "hyvinvointivaltion järjestelmän sisällä on tapahtunut lapsiin kohdistuvaa raakuutta, jota ei voi paikoin kuvailla muuksi kuin silkaksi pahuudeksi. Silmien ummistaminen tältä totuudelta ei auta ketään. 

      Miksi ihmeessä HEX on valjastuttanut itsensä vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita ja lähtenyt Pesäpuun, Nuorten Ystävien ja Traumaterapiakeskuksen kumppaniksi? Eivätkö historian tutkijat tunne hankekumppaneidensa historiaa ja väärinkäytöksiä tai lastensuojelun korruptiota (vaikutusvallan väärinkäyttö ja kauppaaminen)?
      Yritetäänkö tutkimusten ja selontekojen avulla paikata sitä karua tosiasiaa, että kiusaajien ja hyväksikäyttäjien oikeusturva tuntuu olevan edelleen tärkeämpi kuin heidän uhreikseen joutuvien lasten ja nuorten?

      Onko X-ketju-hankkeen tarkoitus sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen auttaminen vai rahoituksen varmistava positiivinen asiantuntijapuhe, jonka varjossa sijaishuollon väkivallan ja huonojen käytäntöjen salaaminen ja periyttäminen jatkuu?

      Miksi STEA:ssa kuvitellaan vuodesta toiseen, että sijaishuollon edunvalvojat, joilla on välitön taloudellinen intressi sijaishuollon ongelmien salaamiseen ovat se taho, jonka avulla sijaishuollon ongelmia ehkäistäisiin ja tuotaisiin julki?
      http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pesapuu-ry-ny-ja-hex-kuinka-sijaishuollon-vakivalta-salataan-ja-periytetaan-x-ketjussa-stean-tuella

    • Pitkästi ja paljon on luettavaa...

      Lyhyesti omasta kokemuksesta kommentoin, että Diakonissalaitoksen "hoidollista" huostaa tarjoavilla ei usein ole alkeellisintakaan käsitystä edes lapsen psyykestä. Ja jo alkumetreillä (mainosteksteissä, ainakin aiemmin) luodaan kuva, että hoidollisessa huostassa oleva lapsi on joutunut "hyvin monin tavoin traumatisoituneeksi".

      Käytäntö on kuin joillakin 60 -luvun suljetuilla säilöönotto-osastoilla psykiatrisissa sairaaloissa, joissa pelkkien huhupuheitten perusteella henkilökunta suhtautui ennakkoluuloisesti "siihen viiltelijään" - joka "vain kerjää huomiota".

      Huostaanotossa leima häpäisee perheen ja lapsen. Lastensuojelutyötä tekevien mainetta ei saa kuitenkaan tahrata. Tällä palstalla sijaishuollon vankkumaton puolestapuhuja -rintama toteaa karkeasta kohtelusta kertovalle NUORELLE, että pään silitystäkö odotat... Tuo kertonee kuinka julkeat käytännöt sallitaan silloin, kun lapsi asuu huostassa.

    • Ei saa puhua yksittäisistä kokemuksista ettei Pesäpuu joudu vaikeuksiin.

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Britti kehuu Suomalaista terveydenhoitoa.

      MTV HS: Brittimies virui Suomessa viisi viikkoa tajuttomana hengityskoneessa – elämästä kamppailu juuri Suomessa oli onnekas sattuma Brittiläinen toi
      Maailman menoa
      126
      6882
    2. Stefan Thermanin firmaa haetaan konkurssiin

      Tuoreita kuulumisia: https://www.seiska.fi/Uutiset/Stefan-Thermanin-firmaa-haetaan-konkurssiin/1151960
      194
      5273
    3. Maskisekoilu riittäsi jo -STM!

      STM:n maskisekoilu vain jatkuu. Mitä ihmettä onkaan tapahtunut? Onko nyt menossa jälkien peittelyvaihe ja mielipiteitten hämärtämisprojekti? LUE TÄMÄ:
      Maailman menoa
      233
      1649
    4. Ketä kaipaatte?

      Sanokaa edes kaupunki tms. jossa hän asuu.
      Ikävä
      99
      1331