Miltä tuntuu olla vitun lihava nainen? Naisten muoti kun on tällä hetkellä aika paljastavaa, navan pitäisi olla näkyvissä ja puserot tyköistuvia. Miltä se tuntuu, kun on niin vitun lihava, että napa ei makkaroiden joukosta näy edes alasti? Kun ei löydy mitään nättiä päällepantavaa kaupasta? Kun portsarit ruokaravintolassa ei päästä sisään "neiti on tainnut syödä sen verran pohjia, että teille ei tarjoilla"... ? Miltä tuntuu?
Voin vastavuoroisesti kertoa miltä tuntuu olla vitun lihava mies. Tai miltä se tuntui puoli vuotta sitten. Voin kertoa myös, miltä tuntuu olla ylipainoinen mies tällä hetkellä, kun 30 viikkoa yhtä soittoa on paino pudonnut ja vaatevaraston on joutunut kahdesti laittamaan uusiksi.
-VT
Voin vastavuoroisesti kertoa miltä tuntuu olla vitun lihava mies. Tai miltä se tuntui puoli vuotta sitten. Voin kertoa myös, miltä tuntuu olla ylipainoinen mies tällä hetkellä, kun 30 viikkoa yhtä soittoa on paino pudonnut ja vaatevaraston on joutunut kahdesti laittamaan uusiksi.
-VT
Vastaukset 32
Vanhimmat
Älä masennu ylipainosta. Sinulla on se jokin mitä miehet himoitsevat, pillhard.
...Jos olisin vaimosi, tuskin vielä iloitsisin
näkemästäni..samoin varmasti ei iloitse miehenikään näkemästään.. Vai onkohan heillä jo muuta silmäniloa???
olla vitun lihava mies. Mutta mua kiinnostaa ihan tosissaan miltä tuntuu olla helvetin tyhmä? Miltä se tuntuu vai huomaako sitä itse, että toimii kun mikäkin moukka ja päästelee suustaan suoranaisia törkeyksiä. Vai ivattiinko sua vitun lihavana niin pirusti, että olet päättänyt laittaa vahingon kiertään. Niin sen täytyy olla, muuten ei edes vitun lihava voi olla toiselle noin ilkee. Taidat tiedostamattasi olla todella katkera. Jahka kykenet sen myöntämään edes itsellesi niin silloin vasta voit olla onnellinen ja viedä laihduttamisen iloa muillekkin ja sinua jopa kuunnellaan. siihen asti pidä noi vitun typerät kommentit omana tietonasi.
Taas ollaan niin totista. Minä ainakin olen oppinut suhtautumaan ihraan ja läskiin pienellä ironialla, jopa nauramaan sille. Älä nyt purista sitä hiirtäsi ihan noin kovaa, menee vielä rikki.
Laihdutuskin on paljon mukavampaa, kun on hyvällä tuulella ja hymyilee. Saat vielä sydärin tuolla asenteella... lihavat kuuluvat tiedätkö riskiryhmään.
Hymyile :)
-VT
ymmärsinkö oikein että jos sinua pidetään tyhmänä niin se on heti totista .opippa ottamaa oma tyhmyytesi huumorilla.
Voit ihan vapaasti pitää minua ilkeänä, jos se helpottaa. Tai tunteettomana, häijynä, miten vaan. Saat pitää tyhmänäkin, vaikka ollet huomannut, että sekään ei pidä paikkaansa. Minulle on yksi ja sama, mitä ajattelet. Entä sinulle?
Olen vain suorapuheinen ja sanon asiat niinkuin ne on. Vitun lihava ihminen on vitun lihava ihminen, eikä "rasvaprosenttirajoitteinen."
Yritän helpottaa juuri SINUN oloasi ehdottamalla pientä huumoria tähän elämään. RUmista asioista saa ja pitää puhua rumilla nimillä. Rumillekin asioille saa nauraa. Turha totisuus johtaa ennenaikaiseen hautaan.
Minä ainakaan jaksa murehtia olemattomia. Kannattaisi ehkä sinunkin mennä peilin eteen ja ihan avoimesti nauraa itsellesi. Saattaisi olla kasvattava kokemus.
-VT
Kas vain!!! Sinäkin olet TAAS INNOSTUNUT KIRJOITTAMAAN KOMMENTTEJASI! Sinun aikasi näillä sivustoilla saisi pikku hiljaa hiippua ja loppua kokonaan.
Kerrohan nyt minullekin, millainen on "vitun lihava".
Ovat tainneet aivosi jäädä liian vähälle ravinnolle, kun alat toistaa tuota yhtä ja samaa.
Käytkö sää läski ees töissä kun tuntuu ettet muuta tee ku istu päivät pitkät koneella ja arvostele ja neuvo muita!?! T: RaskaanTyönRaatajaTyttö
Minäkin haluaisin tietää miltä tuntuu olla todella lihava nainen tai mies. Sana vittu, kun ei sovi suuhuni. Sinä voisit kertoa miltä tuntuu olla lihava mies. Siis ihan oikeasti tuntuisi kivalta kuulla millaiselta se tuntuu
Itsekin olen mies, mutta 190cm pitkä ja painoa 82kg ja rasvaprosentiksi mitattu 8%. Olen kasvattamassa painoani, kun en pidä siitä että minua sanotaan kukkakepiksi tai edes hoikaksi, kun haluan olla sellainen mitä kaikki tavoittelevat. Jos miestä sanotaan hoikaksi niin minusta se tuntuu samalta kuin sanottaisiin ruipeloksi. Läski ällöttää ja sitä en hanki eli salilta pitää hankkia lisäkilot.
Ainakin vaikuttaisi että lihavilla on huono itsetunto, koska lukiessani joitakin keskusteluja täältä tuntuivat aina pahoittavan mielensä Varman Tiedon kommenteista mitkä kaikki oliva minusta suorasanaisia ja asiallisia. Minä olen aikaisemmin ajatellu että lihavat ihmiset ovat luonteeltaan rentoja ja leppoisia, mutta ehkä tämäntyyppiset lihavat ihmiset ei surfaa näillä sivuilla.
Jos tuo aloitusviesti oli mielestäsi asiallinen , ei hoikkuus taida olla huolestuttavin piirteesi : / Voin saattaa tässä myös samalla tiedoksesi että " lihavat " eivät ole leppoisia , äkäisiä , viisaita , tyhmiä , laiskoja ym. vaan jokainen on erilainen , kuten ihmiset yleensäkin . Siis olemme ihmisiä , yksilöitä , ainutkertaisia .
teillä tosiaan taitaa olla täällä jotain ongelmia, kun muista niitä niin haette/löydätte. Minusta aloitusviesti oli asiallinen lukuunottamatta kielenkäyttöä, mutta itse en ole niin tiukkapipo että esim. kirosanat tai jopa sana läski nostaisivat karvojani ja enkä tällaisen kielenkäytön anna viedä sanomalta asiallisuutta.
Kun luin aloitusviestin uudestaan niin pystyin ehkä jotenkin ajattelemaan millä tavalla se jostakin toisesta ihmisestä on epäasiallinen. Ehkäpä siksi, että siinä puhutaan niin suoraan läskeistä ja se ei taida olla hyväksyttävää sellaisten ihmisten keskuudessa jotka tuntevat kehossansa olevan liikaa rasvaa.
Olen aika "näkyvässä" tai julkisessa työssä, tapaan kymmeniä ihmisiä päivittäin. Joudun edustamaan ja esiintymään. Kun painoni oli pahimmillaan, suurinta haittaa minulle tuotti hikoilu. Seisominen, puheen pitäminen, ja kainalot märkänä. Pari askelta, ja paita alkoi kastua myös tissien alta. Ihmisten katseet. Ihan sama, kuinka fiksua asiaa olet juuri selittämässä, kuulijat katselevat märkää paitaasi. Aika noloa.
Toinen probleema on vaatteet. Kun paikallisen vaatturin hyllystä loppui koot, löysin niitä ainoastaan Helsingistä "Isojen Miesten Asusteliikkeestä", jossain Runeberginkadulla, liikkeen nimi Kallio. Siellä tunsin itseni välillä pieneksi, kun joidenkin vaatteiden pienimmätkin koot olivat liian isoja. Tai sitten Elloksen katalogista ihan paskalumppuja. Kokoja piisaa, laatu ja ulkonäkö jättää toivomisen varaa.
Tanssiminen, ulkona käyminen. Ei siinä kunnossa enää voinut viedä roskapussiakaan jalan, autolla 20 metriä portille ja takaisin. Silti syke 120. Ei puhettakaan tanssimisesta.
Seksi. Vaimoni on 162/54 ja hyvin urheilullinen. Ainoa asento, jossa pystyin enää yhtään mihinkään oli maata alla kuin valas. Huomauttaisin muuten, että erektio on kohentunut huomattavasti painon laskettua. En tiedä johtuuko se fyysisen kunnon kohenemisesta, verenpaineen alenemisesta vai positiivisemmasta minäkuvasta. Sitäpaitsi vamoni haluaa kanssani seksiä huomattavasti useammin kuin ennen.
Lihavuuteni ja painoni nousu johtui laiskuudesta ja typeryydestä. Pitkiä märkiä lounaita. Pippuripihviä kermakastikkeessa. Ranskalaisia. Torttua ja likööriä päälle. Pizzoja. Mäkkäriruokaa. Sämpylöitä ja Panineja, joiden välistä valuu majoneesia. Myöhään syömistä. Hot dogeja. Liikuntaa? Ei koskaan. Onhan viisas ihminen keksinyt koneet.
Muun muassa tällaista. Kerron lisää, kunhan mieleeni tulee hyviä juttuja.
-VT
Matkustan työn vuoksi 3-4 kertaa vuodessa ulkomaille. Tämä tapaus sattui 2 vuotta sitten elokuussa, kun olin lähdössä Air Francen lennolla Helsingistä Pariisiin.
Istuin penkkiini (yritän aina saada exit-paikan ja käytävältä jalkatilojen vuoksi, 190 cm) ja penkkirivit olivat vieläkin lähempänä toisiaan, kuin Finnairin koneissa. Peffassa ja selässä senverran pehmustetta, että missään asennossa en saanut polviani mahtumaan siten, etteivät ne oisi kipeästi painuneet edessä olevaan selkänojaan. Mutta ei siinä mitään.
Turvavyö pisimmilleen vedettynä oli 15 senttiä liian lyhyt. Vaikka kuinka yritin vetää vatsaa sisään, totuus ei siitä muuttunut. Voi vittu mikä maha! Lentoemo, sirkeäsilmäinen kaunis tummaverikkö puri huultaan hakiessaan koneen etuosasta metrin mittaista kahdella soljella varustettua jatkovyötä. Minusta tuntui, että kuin hidastetussa filmissä kaikkien muiden matkustajien katseet seurasivat, minkähän avaruusolion luokse emäntä lopulta remminsä kanssa pysähtyy.
Tilanne meni noloudessaan niin paljon "yli", etten voinut olla purskahtamatta äänekkääseen nauruun. Nyt lentoemäntäkin vapautui ja nauroi vedet silmissä...
Tämä oli yksi niistä "herätyksistä" jotka jäivät itämään mieleeni ja lopulta johtivat määssäilyn täyttämän elämän suureen remonttiin.
-VT
On hyvin mielenkiintoista seurata, kuinka viestisi aiheuttavat kerta toisensa jälkeen kiivasta keskustelua. Hyvä niin. Vaikka en itse edustamaasi linjaa valitsisikaan, kunnioitan sitä kuitenkin. Joskus on hyvä herätellä keskustelua provosoivallakin tavalla ja yhdyn täysin mielipiteeseesi siitä, että vaikeillekin asioille pitää pystyä nauramaan. Nauru karkoittaa pahiten mieleen hiipineet möröt ja homeen.
En osaa kertoa, miltä tuntuu olla vitun lihava, mutta siitä osaan kertoa, miltä tuntuu olla pullea ja rapakunnossa. Olen siis niitä naisia, joita kohteliaasti sanotaan "uhkeiksi", mutta tarjotusta drinkistä kieltäytyessä "läskiperseiseksi lehmäksi". Joka kerta peiliin katsoessani sieltä tuijotti takaisin ihminen, joka ei tuntunut minulta. Viimeinen niitti oli, kun huonon yleiskunnon vuoksi sairastelin kuukausitolkulla putkeen; flunssaa, nuhaa, yskää, vatsavaivoja, migreeniä, ties mitä! Muuta syytä sairastelulle ei löytynyt kuin epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute.
Olen haaveillut koko nuoruusikäni painonpudottamisesta, mutta lopullisen kimmokkeen sain vasta vuoden alussa. Olen aina ollut tämän kokoinen ja aina yhtä tyytymätön vartalooni. Vaatteet eivät istu, en halua käyttää tietynlaisia vaatteita vartaloni epäkohtien vuoksi, inhosin koko kroppaa ja rankaisin sitä milloni parin päivän syömättömyydellä, milloin mitä epäterveellisemmillä valmisaterioilla.
Nyt kolmen kuukauden jälkeen olen päivä päivältä iloisempi tästä kokonaisuudesta, jota vartaloksi kutsutaan. Iloitsen siitä, että se toimii, jaksaa juosta, hyppiä, tanssia... Joka päivä enemmän ja enemmän. On ihanaa, kuinka hiljalleen opin tunnistamaan sen tarpeet ja kuinka se palkitsee, kun hoidan sitä hyvin. En ole sairastanut tammikuun jälkeen päivääkään, vaikka aikaisemmin olin aina se, joka oli ensimmäisenä ja viimeisenä kaikissa mahdollisissa flunssissa ja viruksissa... Päivä päivältä opin rakastamaan itseäni enemmän ja olemaan itselleni lempeämpi. Itsensä hemmotteleminen ei ole enää hampurilaisateria ja suklaalevy, vaan terveellistä, tasapainoista ja LAADUKASTA ruokaa, sopivissa määrin liikuntaa (mikä endorfiinihumala!) ja lepoa. Uskon, että tämä on minulle alku aivan toisenlaiseen elämään. Sellaiseen, jossa olen juuri sellainen kuin tunnen olevani.
Kärsivällisyyttä kaikille painonsa kanssa kamppaileville! Kannattaa ajatella laihduttavansa viimeistä kertaa elämässään, joten pysyvimmät tulokset saa aikaiseksi sellaisilla muutoksilla, joita pystyy noudattamaan koko elämänsä. On aina parempi tehdä pienen pienikin muutos terveellisempään suuntaan kuin pidättäytyä saamattomuuden tai mukavuudenhalun vuoksi vanhoissa, huonoiksi todetuissa elintavoissa. Aloittakaa projekti hitaasti, vaikka vain lisäämällä liikuntaa ja kuunnelkaa itseänne. Oma keho tietää paremmin kuin Painonvartijat, Herbalife, Nutrilett tai muut monikansallisen yhtiöt, mitä se tarvitsee.
Kiitos hienosta ja kannustavasta kirjoituksesta Vivian. Minun kohdallani vaan tuo Painonvartijoiden pistelaskusysteemi tuntuu toimivan tehokkaimmin, sen sisällähän saa syödä omaan tyyliinsä mitä ja miten kunkin kroppa halajaa. Systeemi nimen omaan ohjaa syömään hyvää ja laadukasta ruokaa roskaruoan sijaan, mutta pisteet riittävät pieneen herkkupalaankin silloin tällöin. Itselläni se on yleensä lasi viiniä. Ylikansallisuudesta viis, kunhan paino laskee.
painonvartijat antavat minulle "kehyksen", jonka mukaan syödä. mulla pitää olla tarkat rajat tai juttu menee ihan pipariksi ekan viikon jälkeen. toisilla toimii kaloreiden lasku tmv. se oma juttu vaan mun mielestä pitää löytää. itse en mihinkään kaalisoppa-dietteihin pystyisi:-)
... haluaa laihtua rämimällä kattilatolkulla kaalisoppaa, kun voi laihtua syömällä hyvin, niin kuin Painonvartijat opettaa. Itse herkuttelin lauantai-iltana: lasillinen valkoviiniä, grillattua lohta, välimerellistä pinaattimuhenosta valkosipulin, pinjansiemenien ja rusinoiden kera sekä bataatti-porkkanapyreetä. Itse tykkään kyllä kaalikeitostakin - kerran kahdessa viikossa. Ja mieluiten lammaskaalikeiton muodossa!
Itse todellakin eilen herkuttelin palalla uunituoretta omenapiirakkaa ja ihan luvallisesti! Siis ihan pisterajoissa pysyen. Hyvää oli ja ei tullut huono omatunto, toisin kuin monissa laihdutuskuureissa kyse olisi ollut repsahduksesta:-)
En osaa kertoa miltä tuntuu olla lihava, mutta voin kertoa, miltä tuntuu kun ei ole oikein tyytyväinen itseensä, mieli ei sovi ruumiiseen... Kivuliasta, sitä on minulla painon nousu ollut. Henkisesti tietysti, itsetunto tippuu jokaisen kilon myötä, mutta fyysisesti liikkuvan ihmisen on kauheaa olla kun paino nousee. Kun on vatsa jatkuvasti täynnä on paha mennä lenkille, mutta jostain syystä ruokaa on aina vaan saatava, itsetunto laskee taas hiukan kun lenkki jäi tekemättä (olen laiskakin!), mutta ei hätää, syönpä vähän suruuni. Fyysiset kivut alkaa olemaan pahoja, varsinkin polvissa, molemmista mennyt nivelsiteet, eivät kestä lisäkiloja, puhumattakaan siitä miltä tuntuu huomata pieniä fyysisiä asioita; reidet hankaa, ylämäki tekee pahaa...
Kiva kuitenkin, että kerroit millaista olisi olla liian lihava, toivottavasti taas motivaatio katkaista tätä syömiskierrettä nousee tästäkin.
Varma tieto.
Miksi olet noin katkera? jos sinulla on mennyt noin hienosti, miksi myrkytät mielesi? Antaako uhoaminen sinulle lisää voimia elämäntaparemonttiin. Nauti elämästä. Alan ymmärtää miksi kirjoittelet tänne, sielusi on avautunut.
Kaikkea hyvää sinulle, olet hyvä ihminen vaikka olet ollut ylipainoinen.
Terveisin normaalipainoinen
urheileva nainen
Ihmisten jatkuva irvistelykö?
Ihmisten irvistely ei saa ketään tekemään mitään. Sitäpaitsi minä, kuten useimmat tuntemani vitun lihavat, selittivät aina itselleen että "painavat luut" ja "ison ihmisen geenit" ja niin edelleen... Eihän sitä pitänyt minään. En kokenut olevani vitun lihava.
Olin peilissä näkevinäni aina normaalipainoisen ihmisen. Valokuvat ja videot tuntuivat TODELLA oudoilta. En tiedä mikä siinäkin on... jonkinlaista itsepetosta kuitenkin.
Huoli terveydestä lopulta herätti, ei niinkään ulkonäköön liittyvä turhamaisuus. Pulssi 110 levossa, hikoilu jopa sohvalla löhötessä, voimattomuus ja kaikki se... Ajattelin että nyt täytyy jotain tapahtua tai viikatemies tulee käymään.
Aloin ymmärtämään, että puolenyön jälkeen nautitut kolme tuplanakkihodaria ja puolitoista litraa kokista saattaa vaikuttaa lihavuuteeni enemmän, kuin painavat luuni. Että kermaperunat ja pippuriset kermakastikkeet vaikuttavat ainakin yhtä paljon, kuin lihavusgeeni. Että olut ja liköörit ovat yhtä suuri syy, kuin "kiire".
Seurasin kahden viikon ajan syömiäni kaloreita, ja keskimäärin söin päivässä 4500 kcal, viikonloppuisisn usein 6000-7000. Tässä vaiheessa jätin roskaruoan pois, aloin syödä kunnon aamiaisen, lisäsin ruokavalioon vihannekset. Aiemmin ainoat vihannekset, joita tosimies söi, olivat tomaattiketsuppi ja keltainen jaffa.
Paino putosi kahdessa viikossa 10 kiloa. Tiedän, kusemalla. Se oli vasta vettä.
Aloin kävellä. Uida. Käydä kuntosalilla. Tein itselleni ruokavalion 2500 kcal tasolle. Vähensin rasvaa.
Jouluna alensin päivittäisen kalorimääräni 1800-2200 tasolle ja aloin harrastaa vakavammin kehonrakennusta. Tarkoituksena hankkia lihasmassaa. Aloin hölkätä lenkkejä.
Leposyke 45, paino 107, nukun 8 tuntia yössä, olen täynnä energiaa, hyvää oloa ja motivaatiota. Olen iloinen, hyväntuulinen :) En hikoile paitojani märäksi seistessä. En puuskuta.
-VT
Edelleen toistat tuota samaa hokemaasi "vitun..". Kerro jo, mitä tarkoittaa adjektiivi "vittu".
Tämä nyt ei ole paras versio slangisanakirjoista joita on vastaan tullut, mutta kokeilepa kuitenkin.
http://koti.mbnet.fi/joyhan/ve14v.htm
-VT
Eli tuollainen reppana on tämä Varma Tieto = Vittu. Olet todella säälittävä. Sanoisinko, että vedäppä vittu päähäs ja ole hiljaa!
Eikö 1800-2200 kcal ole liian vähän kehonrakentajalle jos lihasmassaa aikoo saada....
Kyllä, 2200 on aivan liian vähän massan hankkimiseen. Ensin kuitenkin pitää päästä tästä toisenlaisesta massasta eroon. :) Tällä hetkellä pudotettavaa on noin 15 kiloa vielä.
Joka tapauksessa tässä 7 kk:n aikana mittaukset näyttävät lihasmassan lisääntyneen 6 kiloa (kuinka tarkkoja mittaukset ovat kuka tietää) ja toivon että näin myös olisi. Eli, myös laihduttajan näyttäisi olevan mahdollista lisätä lihasmassaa, mutta kovin hitaasti.
Minun kokonaiskulutukseni päivässä heiluu siellä 3000 kcal korvilla, ja todellinen massan lisäys esimerkiksi 0,5 kg viikossa edellyttäsi 3500-4000 kcal päivädieettiä.
-VT
Niin, siis inhottavalta tuntuu olla lihava (jätän sen v-sanan tästä nyt). Olen 162/86, eli ylipainoa löytyy. Eilen, 1.4. sitten lopullisesti päätin, että painan 15kg vähemmän 30.6. Se on eka tavoite ja siitä jatketaan.
Tuntuu ällöltä, kun vaatteet kiristää ja mikään ei näytä hyvältä. Koko ajan on väsynyt, mikään ei huvita, koska olen näin läski. Olen sitä mieltä, että hyvin harva viihtyy lihavana, vaikka monet sitä uskottelevatkin. KENELLÄKÄÄN EI VOI OLLA HYVÄ OLLA, jos painoa on kymmeniä kiloja liikaa.
Huomasin saman kuin sinä, VT. Peilistä katsoo vain hiukan pyöreä tyttö, mutta auta armias kun ostin digikameran viime viikolla. Se paljasti karmean totuuden. Ja nyt sitten laihdutaan, paljon parjattujen painonvartijoiden ohjeilla. Tsemppiä kaikille! Niin ja hei, VT.... Sun kirjoituksissa on pointtia, mutta tyyli on tosi tyly välillä/useimmiten...
No sinustapa vallan nopeasti tulisi sitten oikein kehonrakentaja. Oikeilla kehonrakentajillahan on se ongelma, että kilpailulihasten rakentamiseen menee vuosia. Sinä tuosta vaan olet tempaissut 6 kiloa lihasta reilussa puolessa vuodessa! Upea suoritus!
Itse olen alottanut laihduttamisen seuraavanlaisilla systeemeillä.Kävin vaakassa ja se näytti vajaat 50kg ylipainoa, heitin vaakan mäkeen rupesin ulkoilemaan jokatoinen päivä ja rasvat ja sokeri hitolleen kasvikset ja lihat kehiin paino on nyt varmasti pudonnut 1.1/2 kk jonkin verran ja olis kiva tietää paljon ?? mut se selviää varmaan kesäkuun alussa kun meinasin mennä vaakaan.minusta tuo sanonta vierivä kivi ei sammaloidu kuulostaa kivalta.Moni muistaa lapsuudesta että hoikkia oltiin, eikä vaakaa tarvittu kun mentiin pyörällä kartsalle ja juostiin omppuvarkaissa ja syötiin ku kerittiin, nyt ajetaan autolla kauppaan melkeen tiskille saakka ja mussutetaan kokoajan.Ruvetaan siis taas lapsiksi huumoria kehiin kyllä se olo paranee ja virkeys lisääntyy.
Tuon viestin on voinut kirjoittaa vain henkilö, joka peilistä katsoessaan näkee sen, mitä toistelee eli juuri se v...un.
Ei ihme, että kaveria kyrsii! Vaan kyllä siinä varmaanlaihtuu pakosti, kun ei oksentamatta voi itseään katsoa.