ihanneanoppia keneltäkään? pelkästään kamalia harppuja maa täynnä? Minun anoppini on mukava, reilu, auttavainen, hienotunteinen, uhrautuva, kiva niin kuin tyttökaveri. Ei tyrkytä mielipiteitä mutta sanoo kyllä mitä mieltä on, jos kysytään. Tulee auttamaan jos tarvitaan, mutta osaa myös pyytää vastapalveluksia. Ei hylkää eronneita ja karanneita lapsia, tai lapsenlapsia. Kuuntele kaikenikäisten murheita, ja tekee parhaansa auttaakseen. Anoppini täyttää 80 mutta on täysin omatoiminen, ajelee autolla ja matkustelee, kokee uutta ja suhtautuu positiivisesti elämään. En taida keksiä mitään pahaa sanottavaa hänestä.
eikö
löydy
141452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Äiti just kuunteli mun marmatusta omasta anopistani ja sanoi, ettei hän onneksi tiedä tuollaisesta mitään, kun hänen anoppi oli kaikkea tuota mitä luettelit!
Mutta onneksi olkoon sinulle, olet onnekas! =) Ja kyllä mä luulen, että niitä mukavia anoppeja on muillakin, mutta me suomalaisethan tunnetusti tuodaan julki negatiiviset ajatuksemme huomattavasti vahvemmin kuin ne positiiviset!
Tuli vaan mieleeni että miksi anopit ovat ihottavia?
Luulisi että heilläkin olisi helpompaa jos tulisivat toimeen lastensa perheiden kanssa.
Itse olen myös anoppi, mutta yritän elää niin kuin oma anoppini, eli ihmisiksi. Kyllähän minulla on ajatuksia siitä miten lapseni kuuluisi hoitaa raha-asioitaan ja kasvattaa lapsiaan, mutta en katso asiakseni ojentaa heitä, ainakaan pyytämättä. Siitä voisi tulla elinikäinen riita ja vihantunteita puolin sun toisin. Sitten vasta jos kuvaan tulisi rikollisuutta ja väkivaltaa, puuttuisin asioihin.
todella mukava anoppi!En ainakaan keksi hänestä mitään pahaa sanottavaa..Aina on apua saanut, kun on tarvinnut eikä ole tarvinnut kuunnella naljailua huonosti hoidetuista kotitöistä ym. asioista.
Omistan todella mukavan anopin!
Miks pitäis keksiä jotain pahaa..? Tällä palstalla puhutaan lähinnä miniä-anoppi ongelmista, kun on kerran kaikki hyvin ei ole syytä kirjoittaa.
Kuvittele jos 8 10:sta viestista olis: "Mulla on ihana anoppi. Piste." huhuh :P
taidan olla vähän kieroutunut, mutta minun mielestäni on mukavampaa lukea toimivista ihmissuhteista ja positiivisesta elämänasenteesta, sekä siitä että sukupolvien välinen kommunikaatio toimii molempiin suuntiin.
Täällä taas hehkutetaan siitä kenellä on kamalin anoppi. Ajattelin vaan pistää väliin että kyllä kivojakin anoppeja on.
sanoman kanssa.
Mutta kellä on suurempi tarve kirjoittaa ja saada kokea, ettei ole yksin?
Tietysti meillä, joille on "siunaantunut" kaameita sukulaisia, on ne sitten omia tai avio kautta harteille sälytettyjä.
Mikä ihme se muka on, että täällä on paljon enemmän kielteisiä juttuja kuin myönteisiä?
Ja kiva sulle, jos sulla on mukavaa porukkaa ympärilläsi. Kaikilla ei ole toden totta käynyt niin hyvä tuuri.
Osoittaisitpa hyväosaisena ennemminkin vähän sympatiaa huonompiosaisia kohtaan, kuin marisisit viestien sävystä.
Heihaloo!! Enhän minä marise mistään, ihmettelen vaan miksi kaikki muut marisee. Olen kai vähän kieroutunut, mutta minusta on mukavaa lukea ihmisistä jotka ovat tyytyväisiä ja positiivisia, vaikka ovat ehkä kokeneetkin vaikeita asioita. Suomalaisia tuntuu kuitenkin yleensä kiinnostavan vaan negatiiviset asiat: rikokset, pettämiset, riitelyt ihmisten ja viranomaisten kanssa, kyräily ja juoruilu. Koko kansakunnalle tekisi hyvää joku amerikkalaistyylinen huuhaa-ihmissuhdekurssi ja käyttäytymisopas I love you too - tyyliin.
Olen samaa mieltä, on kivaa lukea positiivisista asioista. Toisaalta, keskustelupalstalla keskustellaan ja ihmissuhdepalstoilla usein kysytään neuvoa kun on ongelmia. Kokeile laittaa edellinen viestisi vaikkapa Avioero-palstalle...
>Enhän minä marise mistään, ihmettelen vaan miksi >kaikki muut marisee.
Annas mä arvaan, sä et valita mistään koska sulla on kaikki hyvin :) Voit yhtä hyvin aloittaa viestiketjun "Kerro ihanasta anopista". Mutta minusta on tyhmää syyttää ihmisiä joilla on ongelmia siitä ettei ne kirjoita miten ihanaa tämä elämä on...
>Koko kansakunnalle tekisi hyvää joku >amerikkalaistyylinen huuhaa-ihmissuhdekurssi ja >käyttäytymisopas I love you too - tyyliin.
No onneks et ole Tarja Halonen! :P
Älä ihmettele muiden marinaa! Itse olen mukava anoppi, miniöiden kanssa menee hyvin, mutta olen aikoinani omistanut todella keljun anopin.
Ymmärrän että tällä palstalla on terapeuttinen vaikutus, että ihmisellä on tarpeen tuulettaa tunteitaan, silloin kun on paha olla.
Ei se ole aina itsestä kiinni, jos on ahdistava elämäntilanne.
Tämä elämähän ei ole sinullakaan vielä eletty, koskaan ei tiedä mitä vaikeuksia edestä löytyy. On ihan hyvä että on positiivinen ja myönteinen asenne, mutta se saa pahan särön jos lähtee omalla "myönteisyydellään" vaikeuksissa olevaa tölvimään.
Ne miniä/anoppi suhteet voivat olla niin vaikeita, ettei niitä pinnallisilla huuhaa kursseilla paranneta.
Tiedän sen, aikoinani näytin "I love you" asennetta anoppiini, sain siitä osakseni ivaa ja halveksuntaa. Hänestä oli heikkouden merkki osoittaa lämpöä toiselle.
...kun ollaan niin kamalan agressiivisia, haukutaan niin maan perusteellisesti, toivotaan hullulle akalle kuolemaakin pahempaa kohtaloa. Se on jotenkin niin halpamaista, sillä noilla kirjoituksilla vain osoittaa, että pata kattilaa soimaa.
Poika siinä välissä, jos ottaa kantaa, saa haukut, jos ei, niin on nynnerö ja saa haukut.
Lasten on myös vaikea sanoa mitään. Mummut saattavat kuitenkin olla heille tärkeitä.
Näyttää siltä, että luet eri palstaa ;) En näe missään mitään murhaaikomuksia, se taitaa olla ihan sun mielikuvitusta.
Täällä on myös jonkin verran anoppien kirjoituksia. Uskon, että vanhemmat ihmiset eivät käytä nettiä niin paljon kuin nuoret.
>Poika siinä välissä, jos ottaa kantaa, saa haukut, >jos ei, niin on nynnerö ja saa haukut.
Vaikuttaa siltä, että olet se "anoppi" osapuoli. Kuitenkin jos (usein 30 ) poika osaisi tehdä selväksi - niin äidille kuin puolisollekin - ettei toista saa haukkua ja loukata eikä saa puuttua toisen elämään ilman lupaa, kaikki olisi hyvin.
Äidit usein kuvittelee, että niiden kultanupu on "siinä välissä". Itse kestin anopin haukkuja vähän aikaa (se nyt oli sitä mieltä että se on meidän välinen asia). Sitten sanoin, että kerron miehelleni kaiken mitä se sanoo ja siitä alkaen mies sai ihan itse pitää äitinsä kurissa. Yllättävä kyllä, ahdistelu jäi siihen. Nyt kaikki kolme ollaan ystävällisiä niinkuin pitääkin.
Lasten mun mielestä ei kuulu sanoa mitään koska vanhempien pitää päättää heidän asioistaan.
Onhan niitä mukaviakin anoppeja, minulla on aina ollut mukava. Ei mitään riitoja ole ollut. Olemme tulleet hyvin toimeen.
Ja minä, toivottavasti olen myös siedettävä anoppi. Yksi miniäkokelas tässä jo oli, mutta pojalleni ja hänelle tuli ero. Sillä ei ollut minun kanssani mitään tekemistä. Meidän välimme tämän tytön kanssa olivat hyvät ja keskustelimme paljon, kumpikin kunnioitti toistaan, sen huomasi ihan selvästi.
Välillä on vähän ikäväkin häntä, harmi, että hyvä ihmissuhde katkesi. Osaksi johtuu siitä, että hän asustaa nykyisin niin kaukana.
mulla ainakin pelkkiä hyviä ajatuksia anoppia kohtaan!:) tai siis entisä anoppia.. erottiin miehen kans, mut ollaan yhä jatkettu yhteyksien pitämistä miehen äitin kans!vähän ehkä hassu tilanne, mut se on kuin toinen äiti mulle, ja mä muka kuin tytär sille. Et löytyy näitä ihaniakin`anoppeja`..=)
tosi mahtava anoppi!Hän on hieman alle viiskymppinen työelämässä oleva ja rutkasti maalaisjärkeä omaava nainen.Hän ei todellakaan tyrkytä neuvojaan mutta auttaa aina ja missä asiassa tahansa jos apua pyydetään.Tiedän, että voin soittaa hänelle vaikka keskellä yötä jos apua tarvin.Eikä tarvi ees hengenhädässä olla.Hän tulee kylään vain kun kutsutaan mikä on ihan käytännöllistä kun meillä on välimatkaa vain 1km ja me kyläillään heillä aika usein.
Mikä parasta, hän on ottanut mun lapset(ei siis poikansa biologisia)vastaan kuin ne olisivat omia ja monesti ehottaakin, et me voidaan jättää muksut heille hoitoon jos on jotain menoa.Hän tukee mua äitinä, eikä siis koskaan ole kyseenalaistanut mun kasvatusperiaatteitani.Päinvastoin tiedän meidän olevan monessa asiassa samoilla linjoilla.
Anoppi on myös hauska ja huumorintajuinen joten juttu ei koskaan käy tylsäksi.
Jos mitään vähänkään kielteistä on löydettävä niin sanoisin, et anopilla on joskus tapana hössöttää hieman liikaa(ainakin mieheni mielestä), mut se on osa hänen luonnettaan eikä todellakaan haittaa mua.
En vaadi ihmisiltä täydellisyyttä, mutta anoppini jos kuka on lähellä sitä.
Ai niin,appi on myös aiavan ihana ihminen joten taidanpa olla tässä asiassa harvinaisen onnellinen ihminen!!