Palstalla oli puhetta avoliitosta ja avioliitosta.
En välttämättä ymmärrä avioliiton merkitystä enkä varsinkaan sitä, että siitä on tehty niin iso numero. Ymmärrän tietysti sen, että seksuaalivähemmistöt halusivat mahdollisuuden avioliittoon: siinä oli kyse politiikasta, ei siitä, että avioliittoa oikeasti arvostettaisiin.
Oireellistahan on, että avioliitto avattiin seksuaalivähemmistöille heti, kun avioliitto oli menettänyt merkityksensä ja arvostuksensa instituutiona. Siinä mielessä poliittinen voitto oli vähäpätöinen, voiton arvo on suorassa suhteessa avioliiton arvoon, joka on nykyään lähes nolla. Homoille ikään kuin heitettiin viimeiset jämäpalat, jotka eivät kelvanneet enää kenellekään.
Mihin avioliittoa siis tarvitaan?
Teologisestikaan asia ei nähdäkseni ole mikään itsestäänselvyys. Tästä asiasta voisi keskustella perusteellisemminkin.
Taannoin eräässä aloituksessani kirjoitin Jari Jolkkosen kirjasta, jonka valitsin viime vuoden huonoimmaksi kristilliseksi kirjaksi. Siitä kirjasta päähäni jäi ajatus, että jos ihminen ei lisääntyisi suvullisesti, avioliittoa ei olisi olemassa. Tämä tuntui heti järkeenkäyvältä.
Toisaalta avioliitto on ollut taloudellis-poliittinen realiteetti: perheiden tai sukujen välinen sopimus, joka liittyi jotenkin rahaan ja omaisuuteen. Myös eri maiden kuningassuvut ovat naineet toisiaan, ilmeisesti poliittisista syistä: tahdottiin luoda sukulaisuussuhteita vieraan vallan hallitsijoihin. (Joku historiantuntija kertokoon paremmin, jos olen väärässä näissä avioliiton taloudellis-poliittisia syitä koskevissa asioissa.)
Näiden jälkeen tulee Jolkkosen huomio: suvullinen lisääntyminen eli käytännössä miehen ja naisen keskinäisen yhtymisen seuraus eli lapsi. Avioliitto on instituutio, joka kasvattaa seuraavan sukupolven. Seuraava sukupolvi on niin tärkeä asia, ettei liene ihme, jos yhteiskunta haluaa avioliittoa säätelemällä ikään kuin omia itselleen tämän lapsenkasvatusinstituution.
Jos avioliitto tarvitaan nykyään ylipäätään, niin tämä on nähdäkseni ainoa perusteltu syy. Jos pariskunta ei aio edes yrittää saada lapsia, turha heidän on avioituakaan. Tämä on ilmeistä. Lapseton avioliitto on joko tragedia tai järjettömyys.
Mutta tarvitaanko avioliittoa enää edes tähän (onko ennenkään tarvittu)? Miksi lapset eivät voisi kasvaa yhtä hyvin avoliitossa? Käytännössä ja lapsen kannalta eroa ei ole, sikäli kuin vanhemmat pysyvät yhdessä. Jos avioero on läpihuutojuttu, kuten se nykyään on, ja jos vihkivalaa ei oteta vakavasti, vaan pidetään lähinnä sanahelinänä – tai sitten mahtaillaan, että "kyllä minä sanani vakavasti otan, mutta minä en tarvitse tuekseni mitään kirkkoja tai pappeja tai yhteiskuntia saati Jumalaa, sillä minä olen tyypillinen nykyajan omahyväinen itseriittoinen pikku paskiainen", mikä tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä alussa kirjoitin: avioliittoa ei enää pidetä minään –, niin avioliittokaan ei paljon edesauttane yhdessä pysymistä.
Eikö siis koko avioliittoinstituutiosta voitaisi luopua? Miksi yhteiskunnalla pitäisi olla mitään tekemistä ihmisten välisissä suhteissa? Avoliitot ovat käytännössä osoittaneet avioliiton tarpeettomuuden.
Toki teologinen kysymys jää.
Mihin avioliittoa tarvitaan?
38
103
Vastaukset
- Anonyymi
Kysy homoilta ja lesboilta kun niille oli hirveän tärkeää päästä naimisiin kun rekisteröity parisuhde ei heille riittänyt.
Niin.
Kun itse olen aina ollut parisuhdemies, niin avioliitto on ollut lähes ainoa vaihtoehto.
Mieheni on myös avioliiton kannalla nykyään..
Kelle riittää rekisteröidy parisuhde, niin voi yrittää saada itselleen sellaisen. Se on kuitenkin kaiken irvikuva.- Anonyymi
torre12 kirjoitti:
Vai niin. Itseasissa se oli rakkautta ensi silmäyksellä molemmin puolin 7.8. 2007.
Heh, molemmilla sama tilanne eli kuka tahansa olisi keIvannut.
Anonyymi kirjoitti:
Heh, molemmilla sama tilanne eli kuka tahansa olisi keIvannut.
Ei sentään. Sitä ennen tapasin jotain parikymmentä miestä, mutta ei heistä ollut kumppaniksi.
Sitten tuli 7.8. 2007 ja löytyi sopiva.
- Anonyymi
Ihan samoin kuin aloittaja, olen alkanut pitää koko avioliittoa toimimattomana. Se ei sido mitään ja tosiasia on että jos yhteiselo ei toimi, niin ei minäkään pidäkään pitää sitä kasassa. Parempi olisi vain alkaa elää yhdessä. Jos ollaan uskossa, rukoillaan yhdessä ja pyydetään Jumalaa siunaamaan liitto. Mitenkään väheksymättä muun sukupuolisten tunteita, minusta heidän vihkimisensä myötä avioliitto arvo on vesittynyt. Sitä on myös tehnyt se että toiset menevät naimisiin, eroavat, taas naimisiin ja eroavat (esim. Matti N), ehkä tämä vielä enemmän kuin homoliitot. Siinä ei toimi raamatun sana, minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erota. Jotenkin mennyt lööpeiksi ja farssiksi koko avioliitto.
- Anonyymi
” Mitenkään väheksymättä muun sukupuolisten tunteita, ”
Keitä he ovat? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Mitenkään väheksymättä muun sukupuolisten tunteita, ”
Keitä he ovat?Lause tarkoittaa etten väheksy sitä tunnetta että haluavat ehdottomasti naimisiin. Heitä ovat homot, lesbot ja biseksuaalit, transvestiitit, eli kaikki muut kuin heterot. Jos käytän väärää sanaa niin sorry, en vain hallitse asiaa kun en ole kovin perehtynyt.
- Anonyymi
Ihminen sen parin on yhdistänyt jos kirkon leipäpappi on siinä vihkitoimituksessa jotkut lorut lukenut. Kuka muistaa mitä se pappi höpisi?
Jos parien kemiat ei synkkaa, niin ero siitä tulee tavalla tai toisella, ei auttanut lupaukset vihkipallilla yhtään mitään.
Lapset on aina siinä kärsijöitä vaikka mitä puhutaan sopueroista. Anonyymi kirjoitti:
Ihminen sen parin on yhdistänyt jos kirkon leipäpappi on siinä vihkitoimituksessa jotkut lorut lukenut. Kuka muistaa mitä se pappi höpisi?
Jos parien kemiat ei synkkaa, niin ero siitä tulee tavalla tai toisella, ei auttanut lupaukset vihkipallilla yhtään mitään.
Lapset on aina siinä kärsijöitä vaikka mitä puhutaan sopueroista.Avioliiton solmii kaksi ihmistä, ja parin vihkii ihminen. Avioliitto kestää tai sitten ei.
- Anonyymi
torre12 kirjoitti:
Avioliiton solmii kaksi ihmistä, ja parin vihkii ihminen. Avioliitto kestää tai sitten ei.
Sinulle kelpasi kuka vaan.
On esimerkiksi sellainen televisio-ohjelma kuin Ensitreffit alttarilla. Wikipedian mukaan ohjelmassa "pidetään häät, joissa parit kohtaavat ensimmäisen kerran, ohjelman nimen mukaisesti. Parien vihkiminen tapahtuu siviilivihkimisenä. Aluksi tuoreet parit lähtevät häämatkalle valitsemaansa kohteeseen. Häämatkan jälkeen he muuttavat yhteen viideksi tai kuudeksi viikoksi. Kun viisi tai kuusi viikkoa on kulunut, heidän on päätettävä, jatkavatko he liittoaan vai ottavatko eron." https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensitreffit_alttarilla
Siis toisilleen tuntemattomat ihmiset solmivat keskenään avioliiton eli lupaavat rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema heidät erottaa, ja sen jälkeen he päättävät, jatkavatko he liittoa vai ottavatko eron. Joka arvostaa ja kunnioittaa avioliittoa , se ei voi nähdä tällaisessa pelleilyssä muuta kuin rienausta ja häpäisyä. Tällaiset ohjelmat ovat oire siitä, ettei avioliittoa pidetä enää minään. Mutta jos avioliitto ei ole mitään eikä merkitse mitään, mihin koko instituutiota tarvitaan?- Anonyymi
Sairas ohjelmaformaatti.
Jaksoakaan en ole katsonut mokomaa paskaa.
Nykyään TV:stä tulee liikaa tuo tapaista, katsojien aliarvioimista parhaimmillaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sairas ohjelmaformaatti.
Jaksoakaan en ole katsonut mokomaa paskaa.
Nykyään TV:stä tulee liikaa tuo tapaista, katsojien aliarvioimista parhaimmillaan.Sitä se nykyajan tarjonta on.
Anonyymi kirjoitti:
Sairas ohjelmaformaatti.
Jaksoakaan en ole katsonut mokomaa paskaa.
Nykyään TV:stä tulee liikaa tuo tapaista, katsojien aliarvioimista parhaimmillaan.Monessa maassa naimisiin menevät näkevät toisensa vasta kun menevät vihille.
”Siis toisilleen tuntemattomat ihmiset solmivat keskenään avioliiton…”
Tässä ehkä vain palataan siihen vanhaan malliin, missä ei tosiaan tutustuttu toisiinsa ensin kunnolla.
Mutta tällaiset ohjelmaformaatit ovat tyhjänpäiväisiä, niissä etsitään muka jännitystä.
- Anonyymi
Avioliitto on yhteiseen elämään sitoutumisen symboli, kahden
toisiaan rakastavan ihmisen välinen liitto.
Itse toimitus on tärkein, ei menon tarvitse olla kuin Onassiksen häissä.
Susiparit muuten eroavat helpommin, pieniinkin vastoinkäymisiin kompastuen.🐕🐆murr....- Anonyymi
Hyvin sanottu
Tuosta "susiparien" eroamisesta ei taida sinulla olla mitään faktaa ?
Avioliitto sellaisena kuin se aikoinaan on ymmärretty, eli elämän loppuun asti olevana sitoumuksena on jo sellaisenaan menettänyt merkityksen koska eroaminen on helpompaa kuin koskaan ja samoin uudelleen avioituminen.
Itse olen siinä "aito-aviossa" joten hääpäivät aletaan laskemaan kymmenissä. Ymmärrän seksuaalivähemmistöjen kohdalta sen häiritsevän kaksinaismoralismin joka kirkkovihkimiseen liittyy. Jos kirkko noudattaisi Raamatun avioliittokäsitystä ei se vihkisi eronneitakaan. Ja olen aikaisemmin maininnut, että vapaakirkko teki tuossa aikaan oman linjarajauksen jopa sen uhalla, että luopuvat vihkioikeudesta ja vaikka en vapaakirkkolainen ole niin pidän tuota ulostuloa hienona, rehellisenä ja selkärankaa osoittavana.
Avioliitto siihen aikaan kun itse olen astellut oli varmaankin suurimmaksi osaksi kulttuurinen kysymys, noin vaan oli tapana toimia, se oli täysin päivänselvää. Toki varmasti se on ollut eräänlainen juridenkin sopimus minkä tarkoituksena on ollut taata automaattisesti omaisuuden siirtyminen lapsille. Nykyään tosin tavallaan tuokin on menettänyt merkityksensä koska tehdään avioehtoja. No lapsethan saavat automaattisesti sen osuutensa mutta puoliso ei välttämättä.- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
Tuosta "susiparien" eroamisesta ei taida sinulla olla mitään faktaa ?
Avioliitto sellaisena kuin se aikoinaan on ymmärretty, eli elämän loppuun asti olevana sitoumuksena on jo sellaisenaan menettänyt merkityksen koska eroaminen on helpompaa kuin koskaan ja samoin uudelleen avioituminen.
Itse olen siinä "aito-aviossa" joten hääpäivät aletaan laskemaan kymmenissä. Ymmärrän seksuaalivähemmistöjen kohdalta sen häiritsevän kaksinaismoralismin joka kirkkovihkimiseen liittyy. Jos kirkko noudattaisi Raamatun avioliittokäsitystä ei se vihkisi eronneitakaan. Ja olen aikaisemmin maininnut, että vapaakirkko teki tuossa aikaan oman linjarajauksen jopa sen uhalla, että luopuvat vihkioikeudesta ja vaikka en vapaakirkkolainen ole niin pidän tuota ulostuloa hienona, rehellisenä ja selkärankaa osoittavana.
Avioliitto siihen aikaan kun itse olen astellut oli varmaankin suurimmaksi osaksi kulttuurinen kysymys, noin vaan oli tapana toimia, se oli täysin päivänselvää. Toki varmasti se on ollut eräänlainen juridenkin sopimus minkä tarkoituksena on ollut taata automaattisesti omaisuuden siirtyminen lapsille. Nykyään tosin tavallaan tuokin on menettänyt merkityksensä koska tehdään avioehtoja. No lapsethan saavat automaattisesti sen osuutensa mutta puoliso ei välttämättä.Avioliitto kertoo parin sitoutumisesta .
- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
Tuosta "susiparien" eroamisesta ei taida sinulla olla mitään faktaa ?
Avioliitto sellaisena kuin se aikoinaan on ymmärretty, eli elämän loppuun asti olevana sitoumuksena on jo sellaisenaan menettänyt merkityksen koska eroaminen on helpompaa kuin koskaan ja samoin uudelleen avioituminen.
Itse olen siinä "aito-aviossa" joten hääpäivät aletaan laskemaan kymmenissä. Ymmärrän seksuaalivähemmistöjen kohdalta sen häiritsevän kaksinaismoralismin joka kirkkovihkimiseen liittyy. Jos kirkko noudattaisi Raamatun avioliittokäsitystä ei se vihkisi eronneitakaan. Ja olen aikaisemmin maininnut, että vapaakirkko teki tuossa aikaan oman linjarajauksen jopa sen uhalla, että luopuvat vihkioikeudesta ja vaikka en vapaakirkkolainen ole niin pidän tuota ulostuloa hienona, rehellisenä ja selkärankaa osoittavana.
Avioliitto siihen aikaan kun itse olen astellut oli varmaankin suurimmaksi osaksi kulttuurinen kysymys, noin vaan oli tapana toimia, se oli täysin päivänselvää. Toki varmasti se on ollut eräänlainen juridenkin sopimus minkä tarkoituksena on ollut taata automaattisesti omaisuuden siirtyminen lapsille. Nykyään tosin tavallaan tuokin on menettänyt merkityksensä koska tehdään avioehtoja. No lapsethan saavat automaattisesti sen osuutensa mutta puoliso ei välttämättä.Ei ole faktaa, ja kymmeniä vuosia jo itsekin aviossa.
Yleinen näkemys hän tuo kuitenkin asiasta on, se on eri juttu pitääkö paikkansa miten hyvin ?
Maailma on muuttunut,eikä naiset elä enää siinä määrin miehen tulojen varassa,kuten vielä 50-60 luvulla oli yleistä, tuokin vaikuttaa nykylainsäädännön lisäksi korkeampiin ero
tilastoihin. Anonyymi kirjoitti:
Avioliitto kertoo parin sitoutumisesta .
Toki tuota se on ollut silloin kun itse olen avioliittoon mennyt. Ja rakkaushan ei muutu vain kohde muuttuu . Ja valitettavasti avioerotilastot tuon kertovat.
Nykyään tunnutaan eroavan hyvin pienistä asioista, eli tavallaan jonkunlainen ihmisten sietokyvyn lasku on tuossa ihan mutulla havaittavissa.
Odotetaan ehkä juurikin sellaista kummallista ja ihmeellistä sitoutumisen tunnetta mitä ei oikeasti ole.
Ei pitkä avioliitto ole mitään ruusuilla tanssimista, romantiikan ja rakkauden ihmeellisiä juttuja. Se perkele (anteeksi vaan ) on yhteinen työmaa jota pitää jaksaa hoitaa. Se on kahden ihmisen välinen sopimus siitä, että tässä ollaan ja ei väisty vaikka mitä tapahtuisi.- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
Toki tuota se on ollut silloin kun itse olen avioliittoon mennyt. Ja rakkaushan ei muutu vain kohde muuttuu . Ja valitettavasti avioerotilastot tuon kertovat.
Nykyään tunnutaan eroavan hyvin pienistä asioista, eli tavallaan jonkunlainen ihmisten sietokyvyn lasku on tuossa ihan mutulla havaittavissa.
Odotetaan ehkä juurikin sellaista kummallista ja ihmeellistä sitoutumisen tunnetta mitä ei oikeasti ole.
Ei pitkä avioliitto ole mitään ruusuilla tanssimista, romantiikan ja rakkauden ihmeellisiä juttuja. Se perkele (anteeksi vaan ) on yhteinen työmaa jota pitää jaksaa hoitaa. Se on kahden ihmisen välinen sopimus siitä, että tässä ollaan ja ei väisty vaikka mitä tapahtuisi.Avioliitto viestii myös muille, että pari on sitoutunut toisiinsa.
Anonyymi kirjoitti:
Avioliitto viestii myös muille, että pari on sitoutunut toisiinsa.
No onhan tuo totta mutta tavallaan se ei varsinaisesti takaa avioliitolle yksinään parempia onnistumisen mahdollisuuksia.
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole faktaa, ja kymmeniä vuosia jo itsekin aviossa.
Yleinen näkemys hän tuo kuitenkin asiasta on, se on eri juttu pitääkö paikkansa miten hyvin ?
Maailma on muuttunut,eikä naiset elä enää siinä määrin miehen tulojen varassa,kuten vielä 50-60 luvulla oli yleistä, tuokin vaikuttaa nykylainsäädännön lisäksi korkeampiin ero
tilastoihin.Monet asiat ovat aikakautensa "paheksuttuja" lapsia ja aina voidaa ajatella jos vuosikymmeniä yhdessä ollut susipari eroaa niin kyse on "aamenen" puutteesta.
Ei se nyt vaan todellisuudessa taida olla noin. Tuskin sinäkään aviossa olet pysynyt siksi, että ympäristö sinulta sitä odottaa ;)
Yhteiskunnalliset olot vaikuttavat varmasti. Naiset eivät ole enää miehen palkkapussin varassa, eli he voivat tehdä omia ratkaisuja, enää ei tarvi olla vain rahan takia.
En tosin usko, että naiset erityisesti erottautuisivat jos tilasto tehtäisiin vaikkapa avioliittojen kariumiset pettämisiin. Valitettavasti taitaa olla, että miehet ovat tuossakin ykkösiä.- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
Monet asiat ovat aikakautensa "paheksuttuja" lapsia ja aina voidaa ajatella jos vuosikymmeniä yhdessä ollut susipari eroaa niin kyse on "aamenen" puutteesta.
Ei se nyt vaan todellisuudessa taida olla noin. Tuskin sinäkään aviossa olet pysynyt siksi, että ympäristö sinulta sitä odottaa ;)
Yhteiskunnalliset olot vaikuttavat varmasti. Naiset eivät ole enää miehen palkkapussin varassa, eli he voivat tehdä omia ratkaisuja, enää ei tarvi olla vain rahan takia.
En tosin usko, että naiset erityisesti erottautuisivat jos tilasto tehtäisiin vaikkapa avioliittojen kariumiset pettämisiin. Valitettavasti taitaa olla, että miehet ovat tuossakin ykkösiä.Avioliitto on kahden henkilön liitto ja sitoutuminen. Sinä olet ihan selvästi sovinisti.
- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
No onhan tuo totta mutta tavallaan se ei varsinaisesti takaa avioliitolle yksinään parempia onnistumisen mahdollisuuksia.
Sitoutuminen takaa sen, että he ovat sitoutuneet liittoonsa eikä löysään lähtöön siitä.
Anonyymi kirjoitti:
Avioliitto on kahden henkilön liitto ja sitoutuminen. Sinä olet ihan selvästi sovinisti.
Sovinisti ? :xd
Anonyymi kirjoitti:
Sitoutuminen takaa sen, että he ovat sitoutuneet liittoonsa eikä löysään lähtöön siitä.
Ei juhlatilaisuudet riippuen uskonnosta tai uskonnottomuudesta olivat mitä hyvänsä mitään takaa.
Pitkät avioliitot ovat tahtolaji. Paljon pitää sietää ja oppia myös itsestään mutta kun kyllin pitkälle pääsee niin siellä se "kiitos" seisoo- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
Ei juhlatilaisuudet riippuen uskonnosta tai uskonnottomuudesta olivat mitä hyvänsä mitään takaa.
Pitkät avioliitot ovat tahtolaji. Paljon pitää sietää ja oppia myös itsestään mutta kun kyllin pitkälle pääsee niin siellä se "kiitos" seisooMiksi puhut koko ajan uskonnosta?
Avioliitto on ihan yhtä hyvin ateistisessa kulttuurissa.
Sitoutuminen nimenomaan vaatii tahtoa eikä helpoa ulospääsyä. Anonyymi kirjoitti:
Miksi puhut koko ajan uskonnosta?
Avioliitto on ihan yhtä hyvin ateistisessa kulttuurissa.
Sitoutuminen nimenomaan vaatii tahtoa eikä helpoa ulospääsyä.No noinhan olen aina sanonut. En missään väitä sen olevan uskonnollinen asia vaan nimenomaan tahtolaji.
- Anonyymi
TolkunIhminen kirjoitti:
No noinhan olen aina sanonut. En missään väitä sen olevan uskonnollinen asia vaan nimenomaan tahtolaji.
Avioliitto ei ole uskonnollinen vaan myös ateistinen. Mutta silti kysymys on sitoutumisesta ja turvallisesta vanhemmuudesta lapsille perheessä joilla kaikilla on sama sukunimi ja identiteetti esi-isiinsä.
TolkunIhminen kirjoitti:
Tuosta "susiparien" eroamisesta ei taida sinulla olla mitään faktaa ?
Avioliitto sellaisena kuin se aikoinaan on ymmärretty, eli elämän loppuun asti olevana sitoumuksena on jo sellaisenaan menettänyt merkityksen koska eroaminen on helpompaa kuin koskaan ja samoin uudelleen avioituminen.
Itse olen siinä "aito-aviossa" joten hääpäivät aletaan laskemaan kymmenissä. Ymmärrän seksuaalivähemmistöjen kohdalta sen häiritsevän kaksinaismoralismin joka kirkkovihkimiseen liittyy. Jos kirkko noudattaisi Raamatun avioliittokäsitystä ei se vihkisi eronneitakaan. Ja olen aikaisemmin maininnut, että vapaakirkko teki tuossa aikaan oman linjarajauksen jopa sen uhalla, että luopuvat vihkioikeudesta ja vaikka en vapaakirkkolainen ole niin pidän tuota ulostuloa hienona, rehellisenä ja selkärankaa osoittavana.
Avioliitto siihen aikaan kun itse olen astellut oli varmaankin suurimmaksi osaksi kulttuurinen kysymys, noin vaan oli tapana toimia, se oli täysin päivänselvää. Toki varmasti se on ollut eräänlainen juridenkin sopimus minkä tarkoituksena on ollut taata automaattisesti omaisuuden siirtyminen lapsille. Nykyään tosin tavallaan tuokin on menettänyt merkityksensä koska tehdään avioehtoja. No lapsethan saavat automaattisesti sen osuutensa mutta puoliso ei välttämättä.”Avioliitto sellaisena kuin se aikoinaan on ymmärretty, eli elämän loppuun asti olevana sitoumuksena on jo sellaisenaan menettänyt merkityksen…”
Tuo oli katollisen kirkon malli, jota sitten sovellettiin muissakin kristillisissä suuntauksissa.
Maat, joissa tuo malli oli pitkään, synnytti kaksinaismoralismin. Oltiin avioliitossa, mutta katsottiin sormien läpi rakastajia ja rakastajattaria.
- Anonyymi
Historiallisesti avioliittoinstituutio luotiin aviottomien lasten ongelman ratkaisemiseksi. Aikana joilloin ihmiset elivät kovasta työstä, he eivät halunneet elättää noin vain muiden lapsia ja yksinhuoltajien oli vaikea selvitä. Kun avioliitosta tehtiin pyhä ja sen ulkopuolella eläviä halveksittiin johtikin siihen, että tilanne parani. Toisaalta niiden onnettomien kohdalla, jotka edelleen saivat avioliiton ulkopuolisia lapsia, se huononi.
Lopulta uskonnonvastaiset sosialistit ratkaisivat ongelmat afrikkalaiseen malliin. Siellähän lapsista huolehtiminen on yhteisöllistä, eli naiset, jotka tekevät porukalla kylän työt, hoitavat myös lapset porukalla. Hyvinvointivaltiossa tämä toteutuu subjektiivisen päivähoito.oikeuden ja sosiaalitukien avulla.
Joissain paikoissa alkukantaisemmissa kulttuureissa äiti saattaa ylpeänä esitellä poikansa penistä naiskavereilleen. Sitä ei toistaiseksi vielä ole toteutettu Suomessa, vaan moisesta sinänsä ihan luonnollisesta teosta voi täällä joutua vankilaan.
Vielä on siis liberaaleilla hommaa jäljellä. - Anonyymi
”Toisaalta avioliitto on ollut taloudellis-poliittinen realiteetti: perheiden tai sukujen välinen sopimus, joka liittyi jotenkin rahaan ja omaisuuteen. Myös eri maiden kuningassuvut ovat naineet toisiaan, ilmeisesti poliittisista syistä…”
Avioliitto oli todellakin siinä mielessä alun perin kuin avoliitto, eli sopimus, jonka kaksi sukua teki keskenään. Tähän liittyy olennaisesti omaisuus jne. Mitä köyhempiä oltiin, sitä vähemmän avioliitolla oli tässä mielessä merkitystä.
Unohdat myös erään seikan, eli avioliitto oli naisille ”työpaikka” ja vastineeksi he saivat ruuan, asunnon ja vaatteet. Rikkaat tietysti enemmän kuten palvelusväkeä jne.
”Seuraava sukupolvi on niin tärkeä asia, ettei liene ihme, jos yhteiskunta haluaa avioliittoa säätelemällä ikään kuin omia itselleen tämän lapsenkasvatusinstituution.”
Yhteiskunta tarttui ensin asiaan, kun lapsia hylättiin miten mitenkin, eikä aina saatu selvää, että onko sitä avioliittoa vai ei. Koska katollisella kirkolla oli tuolloin valtaa, se otti asian hoteisiinsa. Samalla se laati kaikenlaisia sääntöjä, kuten elinikäisen avioliitto säännön.
Sitä mukaa kun yhteiskunat kehittyivät, siirtyi avioliitot sen huolehdittavaksi ja maallista lainsäädäntöä laadittiin. Nyt avioliitot ovat pääsääntöisesti maallisen oikeuden määrittelemiä oikeustoimia.
”…en tarvitse tuekseni mitään kirkkoja tai pappeja tai yhteiskuntia saati Jumalaa, sillä minä olen tyypillinen nykyajan omahyväinen itseriittoinen pikku paskiainen", mikä tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä alussa kirjoitin: avioliittoa ei enää pidetä minään –, niin avioliittokaan ei paljon edesauttane yhdessä pysymistä.”
Tuo kuvastanee enemmän sinun asennettasi kuin muiden. Niin, moni kokee parisuhteen olevan asia, mikä ei kuulu sen enempää hengellisille instituutioille kuin valtiolle. Nyt myös parisuhteet solmitaan tunnepohjalta, samoin myös avioliitot.
Avioliiton merkitys on siinä mielessä muuttunut, että se on kahden ihmisen oma päätös. Sitä ei enää ulkopuolelta kontrolloida. Siksi myös ne omat arvot vaikuttavat, ja suurin osa pitää avioliittoa yhä arvossa. Sehän ei merkitse sitä, että avoliittoa pitäisi millään muotoa halveksia.
”Jos pariskunta ei aio edes yrittää saada lapsia, turha heidän on avioituakaan.”
En ymmärrä, miksi ei voisi avioitua, jos se omassa arvomaailmassa on tärkeä? Avioliitto on siis oikeustoimi, riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Aika moni vanhempi pariskunta avioituu, vaikkei niitä lapsia enää voisi saada.
Toisaalta lapsen asema on nykyään parempi, eli samat oikeudet ovat avoliitossa syntyneille lapsille.
”Siinä mielessä poliittinen voitto oli vähäpätöinen, voiton arvo on suorassa suhteessa avioliiton arvoon, joka on nykyään lähes nolla.”
Jos sinä et niin arvostakaan muiden avioliittoa, niin toki moni arvostaa sitä omaa avioliittoaan. Luin Sarastus-lehdestä (erittäin hyvä verkkolehti, jota ymmärsin ruveta lueskelemaan vasta luettuani Timo Hännikäisen Lihamylly-kirjan, suosittelenkin sofistikoituneempaa Sarastusta erityisesti junttikonservatiiveille) vanhan (2014) kirjoituksen Kuka tappoi avioliiton?, sekin Hännikäisen kirjoittama: https://sarastuslehti.com/2014/11/21/kuka-tappoi-avioliiton/
Nähdäkseni kirjoitus on oikein osuva ja sopii tähän. Siinä on ilmaistu paremmin se, mitä tässä aloituksessa tarkoitin. Hännikäinen jopa mainitsee Ensitreffit alttarilla -ohjelman esimerkkinä avioliiton rappiosta. Lopussa hän esittää viisi ehdotusta avioliiton kunnian palauttamiseksi, esimerkiksi aviorikoksen uudelleenkriminalisointi ja avioeron saamisen vaikeuttaminen.
Kirjoituksesta tuli mieleen avioliiton ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutussuhde. Missä määrin avioliitto heijasta yhteiskuntaa ja missä määrin yhteiskunta vaikuttaa avioliittoon? Hännikäinen esimerkiksi kirjoittaa: "Kiusaus eroamiseen ensimmäisen vakavan kriisin tullen on suuri, kun ero ei tuota edes sosiaalista häpeää."
Yhteiskunnan pitäisi tuomita eronneet jyrkemmin. Ehkä niin. Ehkä se ehkäisisi eroja. Mutta eikö asia kuitenkin mene niin, että ensin avioliitto menettää arvonsa ja sen jälkeen eronneet vapautuvat sosiaalisesta häpeästä? Vai onko niin, että jos sosiaalista häpeää voitaisiin jotenkin lisätä, avioliiton arvostus lisääntyisi? Sillä jos on häpeällistä erota, lienee kunniallista pysyä avioliitossa. Samoin sinkkuja ja yksineläjiä pitäisi ruveta häpäisemään, jotta avioliiton kunnia kasvaisi.
Mutta nyky-yhteiskunta on siinä määrin fragmentoitunut ja seksuaalis-siveellisesti rappioitunut, että ajatuskin eronneen kokemasta sosiaalisesta häpeästä on mahdoton, suorastaan naurettava. Tässä yhteiskunnassa ei yksinkertaisesti ole mahdollista palauttaa avioliiton kunniaa, koska avioliitosta on tullut tarpeeton. Ihmiset kyllä kunnioittaisivat sitä, jos sitä tarvittaisiin johonkin, eronneet kyllä häpeäisivät, jos he olisivat jotenkin järkyttäneet sitä yhteiskuntaa, jossa he elävät.
Jos avioliitto palvelee jotakin yhteiskunnallista tehtävää, tämä tehtävä riippuu yhteiskunnan luonteesta. Siispä avioliiton tarkoitus on suhteellinen, ja sellainen yhteiskunta on mahdollinen, jossa avioliitolla ei ole mitään tehtävää. Ilmeisesti meidän yhteiskuntamme onkin juuri sellainen yhteiskunta. Avioliitto on meillä vain kulttuurinen muinaisjäänne, jonka aika on ohi. Sen takia sitä ei arvosteta, sen takia homot saavat mennä naimisiin, sen takia kirkko voi vihkiä eronneita jne. Kaikki on pelkkää tyhjää liturgiaa.
Kirkon osalta kysymys koskee sitä, onko avioliitto myös teologisesti suhteellinen. Jos on, kirkko voi mukautua yhteiskuntaan ja kohdella avioliittoa samanlaisena tyhjänä liturgiana ja muodollisuutena, jollaisena yhteiskunta sitä kohtelee. Ei siitä haittaakaan liene. Jos taas avioliitto ei ole teologisesti suhteellinen, kirkon on mentävä omaa tietään. Asia on varsin yksinkertainen. Tai olisi, jos minusta tehtäisiin kirkon diktaattori.
Nythän tilanne näyttää olevan suurin piirtein sellainen, että kirkko vain keksii teologisen oikeutuksen kulloinkin vallitsevalle tilanteelle. Mutta jos avioliitto on teologisesti suhteellinen, mitään oikeutusta ei tarvitse keksiä. Jos taas avioliitto ei ole teologisesti suhteellinen, mitään oikeutusta ei saa keksiä.Moni ajattelee, että on vain yksi elämä, eikä sitä kannata tuhlata huonoon avioliittoon.
Olen yksi sellainen.”Hännikäinen jopa mainitsee Ensitreffit alttarilla -ohjelman esimerkkinä avioliiton rappiosta.”
Hännikäinen ei ilmeisesti ole kovin perehtynyt siihen, millainen on avioliiton historia? Hän sekoittaa niin paljon eri asioita toisiinsa.
Hän toisaalta kirjoittaa ”Avioliitto on kahden ihmisen välinen yksityinen sopimus, heidän henkilökohtainen valintansa jossa yhteiskunnalla, perinteillä ja uskonnolla ei ole osuutta. Tämän sopimuksen tavoitteena on emotionaalinen täyttymys, ja se on helposti solmittavissa ja purettavissa.”, eli emotionaalinen ”täyttymys on juuri sitä nykyajan käsitystä siitä, että avioliitto tulee olla ennen kaikkea tunnesuhde.
Ennen ei näin ollut. Avioliitto ei ollut tunnesuhde, vaan taloudellinen sopimus, jota parin tuli sitten noudattaa sukujen vaatimuksesta.
”Hännikäinen esimerkiksi kirjoittaa: "Kiusaus eroamiseen ensimmäisen vakavan kriisin tullen on suuri, kun ero ei tuota edes sosiaalista häpeää." ja ”Vai onko niin, että jos sosiaalista häpeää voitaisiin jotenkin lisätä, avioliiton arvostus lisääntyisi?”
Niin, onko sanktioiden pelko sitten se, mikä olisi avioliiton perusta? Pelko ja erilaiset uhkat toimivat silloin, kun yhteiskunta perustuu pakotteille. Entä jos olisi niin, että avioliittoja alettaisiin välttämään juuri sen vuoksi, että siitä koituisi valtava rasite tai seuraamukset olisivat pahoja?
”Avioliitto on meillä vain kulttuurinen muinaisjäänne, jonka aika on ohi.”
Oikeastaan näinhän se on. Ensin oli parisuhde, eli kun mennään ajassa taaksepäin aina metsästäjä keräilijä kulttuurin. Kun ihmiset alkoivat omia itselleen maata viljelyn myötä, alkoi omaisuuden kerryttäminen. Tästä alkaa ajatus, että omaisuutta voi siirtää esim. lasten liitojen kautta. Tuli perimysjärjestelmiä, naisista maksettiin jne. Tätä linjaa jatkettiin aina valtaperimyksiin saakka.
Sen sijaan omaisuudettomat, eli orjat, köyhät jne. solmivat enemmän biologisia parisuhteita, joista ei oltu niin kiinnostuneita. Riitti suullinen sopimus, yhdyntä jne. Kun alkoi tulla riitaa siitä, onko jotain sovittu vai ei, silloin yhteiskunta puuttui asiaan. Nopeasti otti kirkko tämän vallan itselleen. Näin tuli yksityisasiasta yhteiskunnallinen asia.
”Kirkon osalta kysymys koskee sitä, onko avioliitto myös teologisesti suhteellinen.”
Niin, kuten evl.fi, documents sivustalla ” 4 AVIOLIITON TEOLOGIA EKUMEENISENA KYSYMYKSENÄ” Antti Yli-Opas mainitsee ”Avioliiton teologia on perustunut tähän saakka vahvasti kirkkojen luomisteologiseen tulkintaan.”, niin lienee tämä ainoa mikä perustuu Raamattuun?
Kaikki muut tulkinnat perustuvat enemmän Raamatun ajan silloiseen juutalaisen kulttuurin kautta tehtyihin tulkintoihin.
Jos tämä palautetaan biologiaan, niin 1 Valtaosa ihmisistä on aina heteroja. He kokevat seksuaalista mieltymystä toisiinsa ja harrastavat seksiä. 2 Erilaiset aivokemialliset mekanismit luovat tilanteen, jossa pari pysyy yhdessä tietyn ajan, ja jos seurauksena on lapsi, sama ilmiö pitää pari yhdessä. Tämän ajan on arvoitu olevan noin 5 – 9 vuoteen. 3Tuon ajan jälkeen määrittelevät sitten muut seikat sen, eroaako pari vai jääkö elämään kumppaneina.
Toisin sanoen, avioliitosta on tehty sellainen ilmiö, joka ei perustu biologiaan vaan yhteiskunnallisiin vaatimuksiin. Koska sosiaaliturva on nykyajan keksintö, niin avioliittoa säädeltiin tavalla, joka oli tuon ajan sosiaaliturvaa. Tarkoittaa tilannetta, jossa omaisuutta voitiin säädellä, suojan ja ravinnon saanti oli naisilla ja lapsilla pitkälti miehen armon varassa jne.
”Nythän tilanne näyttää olevan suurin piirtein sellainen, että kirkko vain keksii teologisen oikeutuksen kulloinkin vallitsevalle tilanteelle.”
Niin kirkko on aina tehnyt!
Katolinen kirkko loi säännöt n. 1000 luvulla, joiden mukaan ¨niitä sovellettiin myös hiljalleen maalliseen oikeuteen. 1563 Trenton kirkolliskokous sääti, että avioliiton piti olla elinikäinen.
”Avioliittoon vihkiminen on ollut ei-sakramentaalisena toimituksena luterilaisessa teologiassa suhteellisen marginaalinen kysymys, koska regimenttiopin tulkinnat ja Lutherin yksittäiset lausumat korostavat yhteiskunnan ensisijaista vastuuta avioliitosta. Ainoastaan yhteiskunnan ja sen lainsäädännön muutokset ovat pakottaneet kirkon kirjoittamaan avioliiton teologiaa tarkemmin. Viimeksi näin tapahtui eronneiden vihkimisestä päätettäessä.”
evl.fi, documents sivustalla ” 4 AVIOLIITON TEOLOGIA EKUMEENISENA KYSYMYKSENÄ”
”Jos avioliitto palvelee jotakin yhteiskunnallista tehtävää, tämä tehtävä riippuu yhteiskunnan luonteesta.”
Aivan, nykyään avioliiton tehtävä on enemmän olla parisuhde, jossa keskinäiset välit ovat hyvät tai kohtuulliset. Eli kumppanuus on hyvin tärkeää. Enää ei haluta elää saman katon alla vain pelkän ”liike- tai omaisuussuhteen” vuoksi, vaikka toki yhä näitä perinteisiä avioliittoja on olemassa.
Jotta Hännikäisen maailma olisi mahdollista, pitäisi naisilta poistaa osa ihmisoikeuksista sekä vapausoikeuksista. Näitä olisivat oikeus ammattiin, palkkatyöhön, oman omaisuuden hallinta jne.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833902
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t342833Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä982214Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?271760Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian201707- 301664
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261518- 281481
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni71464Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu731463