Hei,
Itse löysin joskus kauan aikaa sitten kumppanin netin seuranhakupalvelusta, aika ennen tinderiä. Meillä on nyt kaksi kouluikäistä lasta. Nyt nuorempi veljeni (heteromies n. 40 vuotta), joka on tosi pitkään ollut sinkku, etsii seuraa ajatuksella, että voisi perustaa perheen, jos sopiva nainen tulisi vastaan. Hän on intohimoinen matkustaja, joka harrastaa myös moottoripyöräilyä ja lenkkeilyä. Salainen pahe meillä molemmilla sisaruksilla on mielenkiinto historiaa kohtaan. Viihdymme museoissa . Veljeni ei ole varakas, mutta talous on kunnossa eikä elämähallinnassa ole ongelmia. Ulkonäkö ok, vaikkei mikään miesmalli olekaan. Naisen ei tarvitse olla mikään missi, mutta sen verran velipoika katsoo ulkonäköä, että naisen tulisi pitää itsestään huolta kuten hän pitää itsestäänkin. Ei siis saisi olla sisarensa tapainen sohvaperuna...
Kehotin häntä sitten etsimään netistä, kun baarit eivät häntäkään enää tässä iässä kovin paljon kiinnosta. Ajattelin, että kolmekymppisiä sinkkunaisia, jotka haluaisivat niinikään perheen löytyisi helposti. Olen kuulemma ihan väärässä. Tinderissä vallalla on hänen mukaansa vanhanaikaiset sukupuolikäsitykset ja miesten edellytetään olevan aloitteellisia. Naisten suhteen aavistuksen ujolle veljelleni sopisi mainiosti, että naiset ottaisivat häneen yhteyttä ja olisivat aktiivisia keskustelijoita. Esimerkiksi matkustelusta löytyisi vaikka kuinka paljon jutun juurta. Ei myöskään hänen mukaansa kelpaa tavallinen duunarimies, vaan pitäisi olla joku korkeasti koulutettu, city-ihminen. Veljeni asuu pienellä paikkakunnalla Turun ja Tampereen välissä eikä työpaikan tai muidenkaan syiden vuoksi haluaisi muuttaa ainakaan kovin kauas.
Näinkö neuvoin velimiestä ihan väärin? Onko teillä samantapaisia kokemuksia nettideittailusta ? Mistä veljeni voisi löytää ”sen oikean”, jos nettideittailu on nykyään vain pinnallisille ihmisille? itsekin kaipaan tädiksi...Asiallisia kommentteja, kiitos.
Itse löysin joskus kauan aikaa sitten kumppanin netin seuranhakupalvelusta, aika ennen tinderiä. Meillä on nyt kaksi kouluikäistä lasta. Nyt nuorempi veljeni (heteromies n. 40 vuotta), joka on tosi pitkään ollut sinkku, etsii seuraa ajatuksella, että voisi perustaa perheen, jos sopiva nainen tulisi vastaan. Hän on intohimoinen matkustaja, joka harrastaa myös moottoripyöräilyä ja lenkkeilyä. Salainen pahe meillä molemmilla sisaruksilla on mielenkiinto historiaa kohtaan. Viihdymme museoissa . Veljeni ei ole varakas, mutta talous on kunnossa eikä elämähallinnassa ole ongelmia. Ulkonäkö ok, vaikkei mikään miesmalli olekaan. Naisen ei tarvitse olla mikään missi, mutta sen verran velipoika katsoo ulkonäköä, että naisen tulisi pitää itsestään huolta kuten hän pitää itsestäänkin. Ei siis saisi olla sisarensa tapainen sohvaperuna...
Kehotin häntä sitten etsimään netistä, kun baarit eivät häntäkään enää tässä iässä kovin paljon kiinnosta. Ajattelin, että kolmekymppisiä sinkkunaisia, jotka haluaisivat niinikään perheen löytyisi helposti. Olen kuulemma ihan väärässä. Tinderissä vallalla on hänen mukaansa vanhanaikaiset sukupuolikäsitykset ja miesten edellytetään olevan aloitteellisia. Naisten suhteen aavistuksen ujolle veljelleni sopisi mainiosti, että naiset ottaisivat häneen yhteyttä ja olisivat aktiivisia keskustelijoita. Esimerkiksi matkustelusta löytyisi vaikka kuinka paljon jutun juurta. Ei myöskään hänen mukaansa kelpaa tavallinen duunarimies, vaan pitäisi olla joku korkeasti koulutettu, city-ihminen. Veljeni asuu pienellä paikkakunnalla Turun ja Tampereen välissä eikä työpaikan tai muidenkaan syiden vuoksi haluaisi muuttaa ainakaan kovin kauas.
Näinkö neuvoin velimiestä ihan väärin? Onko teillä samantapaisia kokemuksia nettideittailusta ? Mistä veljeni voisi löytää ”sen oikean”, jos nettideittailu on nykyään vain pinnallisille ihmisille? itsekin kaipaan tädiksi...Asiallisia kommentteja, kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.