Olisin kiitollinen, jos joku ystävällinen musiikintuntija voisi kertoa kuunneltavia teoksia ihmiselle, joka on tykästynyt seuraaviin säveltäjiin :
Prokofjev
Grieg
Brahms
Mozart
Jotain samankaltaisia ?
Prokofjev
Grieg
Brahms
Mozart
Jotain samankaltaisia ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinäpä tulikin aika kattava lista eri aikakauden säveltäjistä: Mozart - klassismi, Brahms - sydän romantiikka, Grieg - pohjoismainen kansallisromantiikka ja Prokofjeff - uusklassismi.
No, turhaa lienee käydä luettelemaan kaikkia noiden aikakausien tyyppillisimpiä säveltäjiä, mutta esim. Antonin Dvorakin musiikki on läheistä sukua Brahmsille. Toisaalta hänen musiikkinsa edustaa kansallisromantiikkaa.
Haydn, Beethoven ja Schubert liippaavat eri musiikinlajeissa läheltä Mozartin tyyliä.
Kansallisromantiikassa kannattaa ehdottomasti tutustua kotimaisiin kansallisromantikkoihin, Sibeliukseen, Kuulaan, Madetojaan. Joskin Sibeliuksen varhaisempi tuotanto voi muistuttaa hengeltään eniten Griegin musiikkia. Kuulan musiikki on helpommin sulatettavaa näistä kahdesta pohjalaisesta säveltäjästä.
Prokofjeffin edustaman venäläisen uusklassismin muita jäseniä Stravinskia, Skriabinia ja Shostakovitsia kannattaa kokeilla etsiessään vastaavia kiksejä.
Yksi lempisäveltäjistäni lienee Brahms. Dvorak on taas yksi inhokeistani. Eivätkä nämä ole tyyliltään samanlaisia säveltäjiä. Schumann on lähimpänä Brahmsia.
Monilta osin Dvorak on hyvin lähellä Brahmisia. Kumpikin on perinyt ideologiansa klassismin hengestä, säveltänyt absoluuttista musiikkia. Brahms oli tukemassa nuorta Dvorakia teosten tunnetuksi tekemisessä ja julkaisemisessa ja piti häntä eräänalaisena oppipoikanaan.
Kummallakin on kansanmusiikillisia aineksia useissa teoksissaan, Dvorakilla slaavilaista perimistöä ja Brahmsilla unkarilaista.
Brahmsin tyyli on hillitympää ja älylliosempää verrattuna Dvorakin pateettiseen romantiikkaan. Schumannin musiikki on taas paljon enemmän tunteen johdattamaa, lyyrillistä runoa, joka taas viittaa enemmän Dvorakin musiikkiin.
Totuus on se, että kaikkien tyyli ja ominaiset piirteet ovat tunnistettavissa heidän musiikistaan ja tosiasia on myös se, että pidän heidän kaikkien musiikista.
Olet nimimerkki yoha´n kanssa loistava esimerkki
siitä, josta olen näilläkin palstoilla joskus
"peistä taittanut". Ei pidä oikein herkästi
kysellä neuvoja hyvistä sävellyksistä. On parasta
kun itse tykönänsä näkee sen vaivan, että kuuntelee
ja sitten taas kuuntelee ja kuuntelee.
Kun nyt kovasti inhoat Dvorak´ia niin en voi
noin vain inhoamistasi ymmärtää, jos on
kuunnellut esim.:
Serenadi jousiorkesterille E-duuri op.22 esim.
1.osa
Cappriccio viululle ja pianolle
Elegia viululle ja pianolle
Humoreski Es-duuri op.101
Kahdeksan slaavilaista tanssia op.46/2 ja 46/3
Kahdeksan slaavilaista tanssia op.72/2
Legenda pianolle op.59/3
Metsän hiljaisuus
Mustalaislauluja op.55 (esim. osa "Lauloi mulle
äiti muinoin")
Ooppera Rusalka op.114; esim. aaria "Laulu kuulle"
Sinfonia nro 8 G-duuri op.88; 3.osa
Jos nämäkin kuultuasi inhoat Antonin´ia, niin
olen kanssasi eri planeetalta.
Kuka sitten on saanut vaikutteita keltäkin, niin
siihen väittelyyn en minä suostu. Kaikki
mielipiteet sallittakoon, mutta mielipiteitä on
juuri sen verran erilaisia kuin on mielipiteen esittäjiäkin.
Vaikka en suosittelua erityisesti suosikkaan
niin suosittelen kuitenkin.
Dvorakin tyyli eroaa merkittävällä tavalla Brahmsista. En muuten voisi inhota toista ja rakastaa toista. Jokainen, joka tuntee hyvin Brahmsia ja Schumannia, tietää kuinka lähellä nämä säveltäjät ovat toisiaan tyylillisesti. Brahms varttui Schumannien kotona ja se kyllä näkyy. Vaikka tunnen kummankin säveltäjän tuotannon hyvin, on joskus vaikeuksia erottaa heitä. Dvorakilla ei ole mielestäni yhtä hyvä maku kuin B:llä ja S:llä. Dvorak on siirappinen ja patettinen mauttomalla tavalla. Brahmsin tyyli on myös pateettinen, mutta jollain lailla kuivempi kuitenkin. B ei ole Dvorakin kaltainen ällöromantikko. Dvorak ei myöskään ole taidoissaan Brahmsin veroinen, sen tiedän paljon nuotteja tutkineena. Schumannin orkestrointia voi myös kritisoida.
Brahmsin kansanmusiikkivaikutteet tulevat esille konkreettisesti vain Unkarilaisissa tansseissa. Jos hän ei olisi tehnyt tätä teosta (Unkarilaiset tanssit), et sinä puhuisi hänen kansanmusiikkivaikutteistaan mitään, koska ei ne muuten ole mitenkään pinnalla.
missään tapauksessa minäkään. Kun en ole ihan varma, vastasitko yoha´n vai minun kommentiini,
vastaan vielä ainakin kerran.
Brahms/Dvorak-kamppailussa minun mielestäni
Brahms on selvä voittaja. Se siitä.
Minulle on "yksi lysti" missä määrin Dvorakin
ja Brahmsin tyylit eroavat toisistaan; näin
luulen olevan monen muunkin klassisen musiikin
kuuntelijan mielestä.
Jos tyylit eroavat merkittävästi toisistaa, ei
toista silti tarvitse niin rakastaa, että toista
on pakko inhota. (Ohje!)
Brahms ja Schumann saavat minun puolestani olla
vaikka kuinka lähellä toisiaan tyylillisesti;
senkun ovat; molemmilla loistavia sävellyksiä.
Dvorakin maku verrattuna Brahmsin ja Schumannin
makuihin on kyllä lähinnä makuasia.
"Dvorak on siirappinen ja pateettinen mauttomalla tavalla"; mitä se semmonen on??
Brahmsin tyyli kuivempi(?), Dvorak ällöromantikko; enpä viitsi mainita mitä
tällaisten vertailumielipiteiden esittämisen
kerrotaan ilmentävän.
"Dvorak ei ole taidoissaan Brahmsin veroinen"; en
osaa kommentoida, kun en ole paljon nuotteja tutkinut.
Brahmsin kansanmusiikkivaikutteista en minä maininnut mitään, mutta luin juuri jutun, jossa
kerrottiin hänen kiinnostuksestaan saksalaiseen
kansanmusiikkiin, ja että se vaikutti valtaosaan
hänen säveltuotannostaan. Taitavat olla monen
tajunnan kannalta liian syvällä.
Nämä kommentit edellä johtuvat tietenkin siitä,
että minä olen onnellisesti klassiseen musiikkiin
saanut suhtautua pelkästään sillä perusteella,
miltä se minusta tuntuu, kuuluu, vaikuttaa jne.
En sanoisi, että merkittävällä tavalla. Kuten sanoin aikaisemmin, jokaisella on oma, yksilöllinen sävellystyylinsä, jonka tunnistaa. Schumann-Brahms-Dvorak ketju muodostaa minusta suoran linja romantiikan ja kansallisromantiikan välillä. Pystyn itse ainakin erottamaan selvää sukulaisuutta näiden kolmen säveltäjän sävelkielessä. Tämän pystyy toteamaan vaikka kuuntelemalla kaikkien kolmen pianokvintetot, jotka ovat ehdottomasti lajinsa aatelia.
Toisekseen Brahms on kyllä säveltänyt useitakin unkarilais/mustalaisvaikutteisia osia ainakin kamarimusiikissaan. Tulee näin äkkiseltään mieleen g-molli pianokvartetto, missä yksi osista on rondo alla zingarese.
Arvostan myös Brahmsin näistä kolmesta suurimmaksi säveltäjäksi, mutta se ei estä minua rakastamasta myös Dvorakin ja Schumannin musiikkia.
Kun nyt hyökkäsit mielipidettäni vastaan, niin puolustaudun vielä lisää siinä, että Brahmisin musiikista löytyy myös kansanmusiikkivaikutteita Zigeunerlieder-laulusarjasta, kummastakin Liebesliederwalzer-sarjasta. Lisäksi Brahms on kerännyt ja sovittanut useita kansanlauluja, kuten suomalaiset säveltäjät (Kuula, Klemetti, Kuusisto ym.) tekivät hieman myöhemmin.
Mistä minä olen hyvä esimerkki? En ihan tavoittanut tuosta sitä;)
...olet nimimerkin "säv.opiske..." kanssa
mielestäni hyvä juuri sen takia, että jo heti keskusteluissanne tuli ilmi, miten esim. eri
säveltäjien tyylieroista voidaan olla hyvin
erimielisiä. Siksi protestoin, kun kysellään
suosituksia kysyjää miellyttävistä sävellyksistä.
Minä ehdotan yleensä kantaa ottaessani:
kuunnelkaa, kuunnelkaa ihmeessä ja sitten
valitkaa.
Minä en muuten ole Sinun mielipidettäsi vastaan
hyökännyt. Päinvastoin annoin lisätukea Sinulle
siihen, että Brahmsin tuotannossa on suurelta
osalta kansanlauluvaikutteita havaittavissa.
Eri asia kokonaan on kuka niitä havaitsee.
Joo, en ole sinua hyökkäyksestä syyttänytkään.
Itsestäni on mitä suurin riemu saada suositella hyvää klassista musiikkia, ihmisille joilla on kiinnostus herännyt kyseistä genreä kohtaan. Myönnän sen olevan enemmän kuin vaikeaa siitä johtuen, että ihmisillä on erilainen maku, käsitemaailma, estetiikan taju yms. Jos joku toivoo suosituksia vaikka synkästä musiikista, niin on mahdotonta tietää kannattaako hänelle suositella Mozartin c-molli pianokonserttoa vai musorgskin kuoleman lauluja ja tansseja, joku kokee tuon ensinmainitun jo tarpeeksi synkkänä.
Olen samaa mieltä kanssasi, että kannattaa suositella ihmisiä kuuntelemaan ja etsimään sitä omaa juttua, mutta eikö se ole haasteellinen tehtävä meille enemmän tunteville pyrkiä keksimään ihmisille sitä mahdollista omaa juttua?
Musiikin makueroista ei mielestäni kannata kiistellä, koska niitä syntyy kuten tässäkin ketjussakin jo olemme huomanneet. Olen sitä mieltä, ettei siinä suurimpien säveltäjien luettelossa ole yhtään turhaa nimeä, vaan kaikkien neroutta, työn määrää ja persoonallista musiikkikieltä voidaan pitää suuressa arvossa ja kunnioituksessa. Rakastan itse ehkä eniten Schubertin musiikkia, koska se iskee suoraa sydämeen, mutten hyvällä tahdollakaan osaa pitää häntä säveltäjistä suurimpana.
Se on se mikä erottaa Brahmsin ja Schumannin Dvorakista. Onhan se kovin subjektiivista, mitä arvostaa ja mitä ei. Varmasti voidaan asettaa B-S-D samalle linjalle, et sinä ole siinä mitenkään väärässä. Ja joka tapauksessa tämän keskustelun aloittajan on hyvä kuunnella kaikkea. Mutta pistetäänpä usein Sostakovits ja Prokofievkin samalla viivalle, eikä se sitä tarkoita, ettei voisi näitä kahta säveltäjää eri tavoin hahmottaa ja arvostaa. Sosta on mielestäni useimmiten aika mauton, Prokofiev ei niinkään. Nämä ovat makuasioita, mutta minun oli vain älähdettävä, kun sanoit että "--Dvorakin musiikki on läheistä sukua Brahmsille." En sanoisi näin. Mielestäni niissä on perustavanlaatuista eroa. Mutta sitä voi hahmottaa monelta kannalta.
Ja sitten siihen kansanmusiikkiasiaan. Se on kuulkaa sellainen klisee se, että säveltäjät ovat saaneet milloin mitäkin vaikutteita milloin mistäkin. Mozartkin sävelsi Turkkilaisen marssin, eikä siinä ole mitään turkkilaista. Bartokin musiikkissa kuuluu syvällinen kansanmusiikin vaikutus, Brahmsin musiikissa ei. Kaikki musiikinhistorian kirjat tykkää levittää tällaisia tietoja, mutta niiden totuudenmukaisuus on aina hieman sitä sun tätä, kun asiaa aletaan tarkemmin tutkimaan. Minä puhuisin vaikutteista vasta kun jotain vierasta kulttuuria on eletty vuosia ja imetty se itseensä. Brahmsin vaikutteet ovat Beethovenissa ja Schumannissa, ja länsimaisessa taidemusiikissa pitkälti ja lopulta kokonaan. Edes se tosiasia, että hän on tehnyt Unkarilaiset tanssit, ei vakuuta. Kysytäänpä unkarilaiselta etnologilta, onko se unkarilaista. Voi olla, että hymy nousee huulille. Yksi teille vieraampi esimerkki on kuuluisan intialaisen säveltäjän Ilayarajan teos "I met Bach in my house". Se on hänen käsityksensä länsimaalaisesta musiikista. Kun kuulin sen, ei siinä ollut mielestäni mitään länsimaalaista. Se on pinnallinen ja naiivi, joskin hyväntahtoisen utelias, käsitys meidän kulttuurista.
Täytyy myöntää, että en ole aivan samaa mieltä kanssasi. Jos minulta edelleen pyydettäisiin suosittelemaan Brahms-sukuista musiikkia, niin nimeäsin siihen Dvorakin, hahmotan itse niissä niin paljon sukulaisuutta. Toki Schumann on ehdottomasti myös, sen lisäisin listaani ehdottomasti, ehkä jopa Mendelssohnin, sillä hänenkin musiikkinsa on paljolti Beethoven-esikuvallista.
Milloin musiikissa on vaikutteita, jostain toisesta tyylilajista? Mielenkiintoinen kysymys. En ole siinäkään samaa mieltä kanssasi. Pystyn kuulemaan Madetojan ja Kuulan musiikissa ranskalaisen musiikin vaikutteita, vaikkeivät he siellä viettäneet kuin lyhyen osan elämästään.
Onko Brahmsin musiikin unkarilaisvaikutteet luoneet meille vaikutelman unkarilaisesta musiikista vai miten päin, mutta jotain eksoottista niissä sävellyksissä on, jotka hän on nimennyt mustalais/unkarilaisten mukaan.
Kyllä minun "vaistoni" pakottaa vielä puuttumaan
tässä kirjoiteltuun aiheeseen, vaikka sillä ei olekaan mitään tekemistä aiheen alkuperään.
Syy: minua aina ärsyttää enemmän tai vähemmän virheelliset "huitaisut", joilla sitten
yritetään perustella mitä milloinkin.
En puutu tässä kuitenkaa muuta kuin "huitaisten"
enää aiheeseen.
Kyllä Dvorakin musiikissa "täytyy" olla vaikutteita Brahmsilta. He lujasti ystävystyivät
Dvorakin Wienin aikana; Brahms mm. ihastui
"ikihyväksi" Dvorakin "Unkarilaisiin tansseihin"
ja aikaansai sen, että hallitus myönsi apurahan
Dvorakille. Ja niin voi tarinaa jatkaa...
Millä perusteella voidaan sanoa, että Mozartin
säveltämässä "Rondo Alla Turca" "ei ole mitään
turkkilaista"? Kokomoinen väite - sanoisinpa
vastuuton huitaisu. Aivan kuin sanoisin, että
korppi on valkoinen. Ihmettelen!!
Joka tuollaista väittää, ei varmaankaan ole
pienimmässäkään määrin perehtynyt Mozartin
Pianosonaattiin nro 11 A-duuri KV331 ja sen viimeiseen kolmanteen osaan eikä sen syntyhistoriaan. Saati
sitten senaikaiseen turkkilaisuuteen. Jos näin
on ei pidä päästellä "sammakoita" nettisivuille.
Kaikella ystävyydellä kuitenkin sillä väittely
on kehittävää ja opettavaista; siksi sitä
opeteltiin ja harjoiteltiin jo ammoin antiikin
Kreikassakin.
Apokalyptica soittaa selloilla rokkia, niin kyllähän me voidaan sanoo et nyt on klassinen ja kevyt yhdistyny. Eks je? Mozart kuuli torilla pari kertaa ku janissaarit veivas kansantanhujansa, niin johan meni meidän neropatti innostuneena kotiin ja vääns sanat "in Turchia novantura" Don Giovannin suuhun. Ja voila! Siinä meillä oli turkkilainen kansanperinne porautunut suoraan kulttuurimme ytimeen oikein jäädäkseen. Katos nyt herra Asiaintuntija. Ei kannata opettaa isäänsä lypsää lehmää vai miten se meni... ups. pääs paha huitaisu ja sekös "ärsyttää" Suo..sit..eli..öö..jaa....
...on sellainen, että haluan jälleen puuttua
erääseen asiaan ja toivon samalla, että Sinä
et loukkaannu. Omaa makua ei pidä pilata toisten
maulla. Kyllä musiikin helmet löytyvät itse
kalastamalla; kuuntelemalla ja taas kuuntelemalla. Se on myöskin ilman muuta haastavin tapa perehtyä mm. klassiseen musiikkiin.
Pitämiesi säveltäjien aikajakso kattaa niin
pitkän ajan, että sinä aikana on sävelletty tuhansia ja taas tuhansia mitä miellyttävimpiä
teoksia. Mennä niistä nyt sitten ehdottelemaan
muutamia jonkun kuunneltavaksi. Teen sen
kuitenkin minäkin kunhan pistäydyn arkistossani.
Perästä kuuluu sanoi torven tekijä.
Näemmä aiheutti aikamoista keskustelua sekalainen listani. Onhan se tosiaan vaikeaa suositella, kun on eri aikakauden säveltäjistä kyse. Onneksi tuli sentään keskustelua, josta pystyi poimimaan muutamia potentiaalisia nimiä.
Kiitos vastanneille. Uskon, että noista mainituista löytyy tyyliltään myös minun korviani miellyttäviä säveltäjiä.
Kun kerran lupasin, tuon edellämainittujen
"säveltäjäsuuruuksien" joukkoon vielä muutaman
nimen Mozart-Prokofjev-aikakaudelta:
F.Liszt
F.Chopin
R.Schumann
G.Verdi
P.Tshaikovski
G.Mahler
B.Smetana
N.Rimski-Korsakov
S.Rahmaninov;
edustavat hyvinkin erilaisia tyylejä.