Miestänne pettäneet naiset

Yöjuoksujen laatujahan on monia. Tarkoitat kuitenkin ilmeisesti pano reissuja suoraan sanoen mitään sen enempää hienostelematta.
Ite naisena ajattelisin tuon sabotage biisin niin että se ei ehkä saa sinulta sitä mitä toivoisi ja haluaisi. Tuskin siihen mikään lisäpanostus auttakaan enää. Ehkäpä kannattaa vaan päästää irti. Se että toinen selittelee menemisiään tuollalailla niin ei kuulu hyvän maun rajoihin eikä varmasti tee sinua sen onellisemmaksi. Joskus vaan pitää lopettaa päänsä hakkaaminen seinään ja siirtyä eteenpäin.

Oisit jättänyt tuollaisen lumpun ekakerran jälkeen ja katsellut itsellesi aidon luotettavan ja rakastavan/rakastettavan naisen.

jos toinen saa juosta niin sitten saat sinäkin.

Väärä paikka itkeä tuota.
Kun kumppaninne on sanonut selkeästi että homma ei ole suhde
se ei ole suhde.

Aika harvalta suomalaiselta mieheltä ei mene pasmat sekaisin jos homma ei ole kunnossa ensimmäisestä kerrasta lähtien....

Naisille pientä winkkiä..

Näytä ulko-ovea. Ainoa kunnon ratkaisu.

Oma avovaimoni rakastaa flirttailua (eli seksuaalista ehdottelua) ja jossain vaiheessa oma itsetuntoni ei enää kestänyt tätä ja keskustelimme asiasta. Hänellä ei ollut mitään ymmärrystä minulle. Hän kertoi myöhemmin lopettaneensa tämän ja on sitten syyllistänyt asiasta minua nyt useamman vuoden ajan.

Suhteemme on ollut yhtä alamäkeä ja ylämäkeä lapsien hankkimisesta lähtien. Työni vuoksi olen joutunut asumaan toisella paikkakunnalla.

Hänellä on erittäin seksikäs vartalo ja meikattuna ja laitettuna näytän olemattomalta hänen rinnallaan. Emme vietä aikaa vain kahdestaan, koska aina on lapset, tai toinen lapsista hääräämässä ympärillä. Hän on ilmeisen hyvät kurvit perinyt kolmekymppinen nuorekas nainen. Itse olen jo keski-ikäinen ja jo ehkä parhaat päiväni nähnyt.

Nuorempi lapsi kun kasvaa, niin olen alkanut miettimään, että tuleeko hän olemaan uskollinen minulle, vai aloittaako hän ehkä salaa jonkun sivusuhteen. Viimeaikoina meillä on ollut paljon riitoja ja hän syyllistää minua siitä, että en kiihota hänen mieltään. Oikeasti muistan häntä jatkuvasti kauniilla sanoilla, mutta olenkin alkanut epäilemään, että hän haluaisi kuulla kehuja nyt muilta miehiltä. Ohikulkevia naisia hän kutsuu tyttöystävikseni. Lähes päivittäin hän muistuttaa siitä, että minun olisi jo paras aika etsiä uusi nainen.

Läheisyyttä meillä on ihan olemattoman vähän ja jos yritän vähänkin koskea häneen, niin se on kuin sytyttäisi dynamiittia palamaan. Olenkin oppinut olemaan hyvin varovainen. Esim sohvalla jos olen vähänkään liian lähellä, niin hän siirtyy samantien sivulle. Ohi mennen jos hipaisen, niin hän heti ärähtää kiroillen. Vapaapäivinä hänen luonaan en saa enää edes viettää öitä, vaan joudun matkaamaan takaisin toiselle paikkakunnalle. Tilanne on jatkunut tällaisena jo lähemmäs vuoden. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta keskusteleminen on korkeintaan yksinpuhelua, jossa hänellä ei ole osaa, eikä arpaa. Olenkin miettinyt, että onko tässä shakissa enää mitään nappuloita jäljellä, joilla tämän pelin voisi voittaa. Jos jollakin on ehdotuksia, niin olen avoin ideoille miten voisin voittaa hänet takaisin.

Rikot itsesi. Tuo ei tule loppumaan. Kun sinusta ei ole mitään jäljellä, hän häipyy, rikkomaan jonkun toisen.
Arvioni perustuu omakohtaiseen kokemukseen, 30v avioliitosta.

Oma pelastukseni löytyi Thaimaasta. Siellä normaali perheissä, arvostetaan ja kunnioitetaan perhettä, sen jokaista jäsentä.

Elämä on todella helppoa. Kun itse käyttäytyy kunnioittavasti, se kantaa aivan eritavalla kuin suomessa.
Tuntuu ihan epäuskoiselta, että tällaistäkö oikeasti oma elämäni voi olla?

Keski ikäisen naisen näkökulma tulee tässä. Minä olen se tylsä nainen,en koskaan ole pettänyt miestäni, en koskaan. Se ei kuulu minun arvomaailmaan. Matkailtiin, tehtiin mukavia asioita. Yhdessäoloa yli 20 vuotta. Mies paljastui joskus nuorempana pettämisestä. Annoin anteeksi. Luulen että ei siihen jäänyt. Mies ei ole kummoseen näköinen, aika kalju, pienikokoinen. Minä se näyttävämpi, edelleen komeaksi sanottu. Minä olen koulutettu, hyvätuloinen, osaan kokata, kielitaitoinen, mies soimasi minua usein että miksi osaan sosiaalisissa tilanteissa niin kivasti toimia että kaikki antaa aina palautetta ” olipas sulla kiva emäntä”. Ikinä en leuhkinut näillä, salaa kustansin meille lomia, mies ei tiennyt että maksoin salaa parempia lomia koska hänen palkka pienempi.
Mies sairastui syöpään, eturauhas, ja siitä alkoi varsinaiset vauhtiveikot. Otti heti minua vuosia vanhemman mummelin, vaatimattoman näköisen, ei muotoja , mutta varmaankin nöyrä, hissukka ja aloitti salasuhteesta vuosiksi. Sitten mies vaan häipyi, ei selityksiä, ei yhtään mitään. Minun piti itse päätellä että ollaan sitten vissiin erottu. Mies ei halua puhua enää mitään joten näin loppui meidän tarina. Olisi nyt ollut kiva edes kerran kuulla miten tässä näin kävi. Mies vaihtoi itsenäisen elämän, jossa sai minun kanssa toteuttaa itseään, matkailla, harrastaa ja vaikka mitä nyt semmoiseen, että tällä naisella on lapsenlapsia, pääsee niitä hoitamaan, muutenkin tuo nainen vie kuin pässiä narussa miestä. Tuskinpa on enää niin vapaa olla miehellä. Ihmettelen että on tarve miehellä vielä vanhoilla päivillä vaihtaa vapaan elämänsä siihen että aloittaa kaiken alusta, hoitelee vieraan ihmisen lapsen lapsia, tutustuu ihan uusiin sukulaisiin ja ihmisiin ja opettelee toisen emännän tapoihin....en käsitä. Ja kertaakaan ei sanonut että huono oli olla minun kanssa. Päinvastoin aina kehui että annan hänelle vapauden, en määrää jne, kehui työkavereilleenkin.Hirveän tärkeää miehelle oli aina kiertää maailmaa ja harrastaa siellä, nyt haluaa vieraita mukuloita hoitaa. Että kun mies saa eturauhassyövän jo siinä alkoi hormonit jyllätä.

Käsitit väärin tuon jutun