Hammaslääkärikammo = häpeä

turha surra tuollaista. on sitä aina pahempaakin nähty.

Hei, ne on ihan oikeasti nähneet KAIKENLAISIA kalustoja: kymmeniä vuosia hoitamatta olleita, tulehduksen takia haisevia, huumeiden syövyttämiä, tappelussa hajonneita, ties mitä. Sitä paitsi, kun lääkäri katsoo suuhusi, hän tekee työtään, niin latteaa kuin sen toteaminen onkin: hän ei arvioi silloin sinun persoonaasi vaan ainoastaan hampaitasi ja sitä, mitä niiden hoitaminen *häneltä* edellyttää.
Älä siis hyvä ihminen hukkaa energiaasi mokoman suremiseen, ne ovat hammaslääkärisi huolia :) Olet jo oikealla tiellä, kun olet varannut ajan ja lähtenyt liikkeelle, se on se isoin askel. Ainakaan et ole jänishousu. Sellainen lykkäisi lähtöä lääkärille seuraavatkin viisi vuotta.

Itse olin myös käymättä hammaslääkärissä viitisen vuotta, ensin pelon takia ja sitten myöhemmin pelon päälle tuli tuo mainitsemasi häpeä, kun tiesin, että hampaissa on paljon korjattavaa. Pitkän aikaa suunnittelin, että hoitaisin hampaat nukutuksessa, mutta rahaa ei ollut, eikä rohkeuttakaan.

Sain loppujen lopuksi varattua itselleni ajan hammaslääkäriin, kun viisaudenhammas alkoi vaivata niin paljon, etten saanut sen kanssa enää oltua. Siitä oli pala lohjennut jo vuosi sitten, ja nyt siitä oli irronnut uusi pala, ja hammas raapi posken verille. Eikä muissakaan hampaissa ollut kehumista :(.

Kauhusta kankeana kävin varaamassa ajan henkilökohtaisesti paikan päällä, koska tiesin jänistäväni, jos puhelimella yrittäisin soittaa. Sanoin heti aikaa varatessa, että pelkään hammaslääkäriä tosi paljon, enkä sen takia ole käynyt pitkään aikaan lääkärissä. Saman sanoin myös itse hammaslääkärille, kun menin vastaanotolle - ja hän tuntui ymmärtävän.

Minua hävetti myös hirveästi avata suu, kun tiesin hampaiden kunnon. Ensimmäisellä käynnilläni poistettiin tuo viisaudenhammas, ja varsinainen tarkastus tehtiin vasta myöhemmin, mutta jo tuolla ekalla kerralla hammaslääkäri vakuutti minulle, ettei tilanne ollut mahdoton - ja oli muutenkin rohkaiseva koko ajan.

Nyt olen käynyt hammaslääkärissä jo useamman kerran, paikattavia reikiä oli 6, joista yksi juurihoidettava, ja kaikki viisaudenhampaat otetaan lähiaikoina pois. Hoito on ollut kivutonta ja minua on kohdeltu ystävällisesti. Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut miellyttävä, ja olen ollut tyytyväinen itseeni siitä, että rohkaistuin menemään hoitoon. Häpeä hampaiden huonosta kunnosta on koko ajan vähentynyt, pahin tilanne oli juuri tuo ensimmäinen kerta, kun avasin suuni, mutta nyt lääkäri jo tietää tilanteeni, joten mitä sitä enää häpeämään.

Hammaslääkärin tehtävänä ei ole moittia asiakkaitaan hampaiden kunnosta, vaan hoitaa hampaat kuntoon. Asiakkaan loukkaaminen tai syytteleminen ei ole asiallista käytöstä hammaslääkäriltä - jos tällaista tapahtuu, kannattaa vaihtaa lääkäriä.

Onnea sinulle hammaslääkärikäynnille! Muista, että tähän maailmaan mahtuu monenkuntoisia hampaita, mutta kaikki ne voidaan hoitaa tavalla tai toisella kuntoon. Ole ylpeä siitä, että olet saanut rohkeutta hakeutua hammaslääkäriin!

Minulla oli niinikään viiden vuoden tauko hammaslääkärisä käynneissä. Hampaat olivat suoraan sanottuna aivan p*****a. Kahdessa yletuhampaassa oli näkyvät reiät, eikä yleisllä paikalla hymyilemistä voinut kuvitellakaan. Haiseva, tulehtunut, murentunut viisaudenhammas, kaksi niin särkevää poskihammasta, etten oikeastaan voinut enää syödä mitään mikä puremista vaati.

Istuin aamulla keittiöpöydän vieressä ja itkin kun ei mitään saanut enää suuhun laitettua. Hammalääkäriin en siinäkään vaiheessa vielä itse halunnut. Ajattelin, etten millään kehtaa, ei 26 vuotiaalla naisella voi olla tällaista suuta, ei tätä voi kenellekään näyttää.

Mies soitti hammaslääkäriajan ja vei minut sinne väkisin. Ei siinä sitten enää mikään auttanut, suu auki vaan, ei se voi olla enää nolompaa kuin se, että mukana on mies vahtimassa, etten lähde karkuun. :) Että jos ihan itse menet paikalle, olet rohkeampi kuin minä.

Hammaslääkäri hoiti ensin ne kaksi särkevää, seuraavalla kerralla menin jo vapaaehtoisesti ja tarkastettiin. Hammaslääkäri totesi, että suussa on yhdeksän hammasta jotka vaativat hoitoa ja kyseli mitkä niistä vaivaavat eniten ja siinä järjestyksessä ne sitten hoidettiin.

Kaksi poistoa, seitsemän paikkausta, joista kaksi juurihoidettiin, hammaskiven poistoa ja purentaa korjailtiin useaan kertaan hiomalla uusia ja vanhoja paikkoja. Aikaa kului yhdeksän kuukautta, mutta nyt on suu kunnossa, voi hymyillä ja syödä näkkäriä.

Ja hammaslääkäri lupasi lähettää vuoden päästä kutsun tarkistukseen, vaikka sanoi että se mahdollisuus on yleensä vain lapsille.

Kyllä hammaslääkäri työssään näkee hyvin erilaisia suita, hoidettuja ja hoitamattomia. Ymmärrän kyllä häpeän tunteesi, mutta hammaslääkärille suu- ja hammassairaudet ovat todellakin arkipäivää. Nähty on mm lähes täysi hampaisto - kaikki märkivinä mustina juurentynkinä! Tuskin tilanteesi sentään ihan tuota ylittää... Tärkeintä on saada tulehdukset pois ja terve tilanne suuhun. Kerro rohkeasti peloistasi, se saa aina empatiat liikkeelle. Itku kurkussa ei tarvitse kärsiä, puudutukset ja esilääkitykset (esim. hankalimmissa hoidoissa) on keksitty. Hienoa, että olet pääsemässä hoidon alkuun!

Itsellä vähän samaa ongelmaa. Viimeisestä käynnistä on vuosi kun vielä ei ollut täysikäinen niin oli pakko käydä ennen maksulliseksi muuttumista. Nyt olen 19 ja suussani on kaks aivan kamalan kokoista reikää paikattuina. En pelkää niinkään hammaslääkärille menoa mutta silti vitkuttelen asioiden kanssa. Joitakin huonoj ahammaslääkäreitä on sattunut jotka mollaavat kun ei ole hyvin hoidetut hampaat. Lähinnä suurin pelkoni on mitä läheiset, kaverit sun muut ajattelevat. Pidän itseäni huonona ja nolottaa edes ajatus ottaa asia puheeksi kenenkään kanssa. No sittenhän toinen noista paikatuista hapaista kipeytyi yhtäkkiä ja ensiksi silleen ihan siedettävästi vihloi kylmästä. Mutta sitten se meni pahemmaksi ja hain silloin vasta hoitoon. Lääkäri sanoi että juurihoitoon tai hammas pois. En tiedä juurihoidosta juuri mitään j ahaluan sen niin pitääkkin. Vissin se ihmisiä pelottaa hammaslääkärin mukaan. Mutta jos vain on mahdollista elää niin että saan pitää hampaan teen sen todellakin. En missään nimessä halua olla se nuori jolta puuttuu yksi hammas omasta tyhmyydestä. Toivon että juurihoito menee hyvin ja voin täst edes hoitaa kunnolla hampaita.

Mulla oli pitkä väli kanssa hammaslääkärillä käynnissä ja kun menin varaamaan aikaa itselleni niin sanoin hoitajalle ääneen että ihan hävettää ja nolottaa kun en ole käynyt pitkään aikaan.
Hän vastasi ymmärtäväisesti että en ole todellakaan ainoa.

Eli turhaa niitä on häpeillä, on paljon ihmisiä jotka eivät hoidata hampaitaan kamalan tunnollisesti, kuka mistäkin syystä.
Hammaslääkärit ja -hoitajat tekevät työtään, eivät he keskity siihen kuinka usein kukakin käy vaikka saattavat siitä ohimennen mainitakin.

Parempihan se on että edes joskus menee kuin että ei menisi ollenkaan.

32 vuotiaana ensimmäisen kerran ilmaisten hammashoitojen jälkeen. Olin aikasemmin käynyt ainoastaan särkypäivystyksessä kerran yhden hampaan takia ja sen jälkeen kahden hampaan juurien poistossa. Vielä vähän taustaa että lapsena hampaat olivat sellaiset että reikiä oli melkein joka hampaassa. Alahampaissa todella paljon hammaskiveä.
Kun kävin ekaa kertaa hammaslääkärissä niin eipä se hammaslääkäri hirveästi tunteitaan osoittanu tai muutenkaan jutellut. Mutta lopputulos tarkastuksen jälkeen oli hammaskiveä kaikkialla muualla paitsi ylhäällä keskellä. 29 hammasta 32 hampaasta jäljellä. 14 hammasta seurattavaksi, 1 paikatattava. Hammaskiveä tosiaan alhaalla niin paljon että se melkein yhdistää 2 hammasta. Sen mitä itse varmaan huomaat niin hammaslääkäri ei välttämättä usko sinua tai halua kertoa kovinkaan paljon hampaitesi kunnosta mutta kannasta löytyy tarkat suunnitelmat ja diagnoosit mistä selviää se omien hampaiden kunto.