tuskaisa ero

Hienosti kuvaat eroa ja eroon liittyviä tunteita. Raju kokemus ollut! Itse olen pitkässä suhteessa ja miettinyt, että jos päättyisi, varmaan kokisin sen luita ja ytimiä myöten. Meillä oli tauko toisen tahdosta ja sinä aikana sitä huomasi kuinka paljon toinen tuo sellaista näkymätöntä turvaa arkeen. Just nuo tulipalo yms pelot virisi pintaan. Ehkä sitä oli seisonut liian kevyesti omilla jaloilla. Nyt olen sitten opetellut sitä.
Jos joskus ero tulisi, tuskin edes osaisin tai jaksaisin alkaa uuteen. Koskaan. Sitähän ei voi tietää... sinunkaan kohdalla miten käy. Paljot vuodet yhdessä, sinänsä suuri satsaus ja tuossa 15 vuodessa ehtii pitkälle ja syvälle toisen ihmisen kanssa. Jäljet se jättää. Mutta oivallinen kasvunpaikka varmaankin.

nyt vaan uusien harrastusten kimppuun

Itsehän alkoholisoiduin.. aika pahasti jo muutaman kuukauden suhteista...
Sitten ajattelin että jos olen näin huono tässä nais hommassa... niin sitten kenties pullo.

"se hassu setä".. se ääliö jolla ei ollu paita housun sisällä.. jne.
Se on joko tai. Eikä vastaani ole tullut yhden ainutta naista joka olisin voinut, tai olisin voinut kestää.
Seurassa tyhmyys jne.

Tarpeeksi kun etsii niin aina jotain joskus löytyy.
välillä pitää silti miettiä mitä tekee.

nämä on semmossia että aina tarvitaan kaks.

Suhde 15 ja erosta 5 eli 20 vuotta. Olisiko aika sinulle? Eron tuska on pahasta olosta huolimatta ihmisen terveimpiä tunteita, siinä irroitetaan köysiä laiturista että alus voi purjehtia kohti omaa onnea. Kuullostaa että osa arjen tavallisista asioista on sinulle kulminoitunut häneen ja hän tekee, etkä ole itse oman elämäsi haltija. Ota riskejä, tee omia valintoja, vaihda asuntoa, koti, taloa, kaupunkia ja vaikka maata. Uutta voi valloittaa itseään kuunnellen.... ;)

Ja "on todennäköistä etten uutta löydä.." Mitä?! Oletko jo päättänyt koko Universiumin puolesta tuon ja sen takia olet sokea kun se todellinen oikea kävelee vastaan? Mitä hulluutta! Olet kaivannut turvallisuutta ja saanut sitä ihmisen kanssa olemisesta johon liitit tai koit rakkautta. Turvallisuus lähtee omasta itsestä, ja toisille meistä vaikea löytää, toisille vaikea palauttaa ja toiset hukassa jo sen kanssa mitä se edes on. Rakkaus on paljon muutakin, ja nimenomaan muuta!

Kuullostaa että muutos sattuu ja se tuttuus, ei elämän rakkauden menetys. Voin olla toki väärässä. Mutta tässä tilanteessa a) tyyny popparit bridgetjones 3ltr kuoharia b) fuck this shit, mä olen paras itseni ja löydän jotain mitä en edes osaa kuvitella sekä otan a) kohdan vain fiiliksen vuoksi :)

On hyvin tavallista, että erossa tulee pintaan kaikki menneen ajan, lapsuudesta asti, tiedostetut tai tiedostamattomat kipukohdat, epävarmuudet, pelot (hylkääminen), traumat, jännittäminen, ahdistus sun muut. Noin sinullekin on käynyt. Sinun olisi hyvä ymmärtää, ettet itke entisen miehesi vuoksi, vaan itsesi vuoksi. Suret ja säälit itseäsi. Elit 15v suhteessa elämääsi toisen kautta. Eron myötä lähti mies ja kadotit itsesi. Oletko hakenut apua? Ei ole normaalia suruun kiinni viideksi vuodeksi. Miksi ylipäänsä näet miestä?