Minkä takia ette tykkää nykyisestä työstänne?
Ja miksi sitten olette siinä kumminkin?
Itsellä on pirun raskas duuni, josta ei edes ehdi toipua kunnolla, kun taas pitää mennä. Oli ehkä erehdys mennä tähän duuniin ja nyt olen nalkissa määräajan.
Ja miksi sitten olette siinä kumminkin?
Itsellä on pirun raskas duuni, josta ei edes ehdi toipua kunnolla, kun taas pitää mennä. Oli ehkä erehdys mennä tähän duuniin ja nyt olen nalkissa määräajan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä olen kuullut, että ei saa karenssia, vaikka lopettaa määräaikaisen työsuhteen ennenaikaisesti, jos saa sovittua työnantajan kanssa työsuhteen päättymispäivän aikaistamisesta eli uudesta lyhyemmästä sopimuksesta. Jos tämä on totta, voit lopettaa kärvistelemisen ja ryhtyä työttömäksi työnhakijaksi.
Olen lähtenyt työkkärin asiakaslistoilta. Kärvistelen nykyisessä työssä rahan takia. Kun palkkaa tulee niin, että siitä jää myös vähän ylimääräistä, ei tarvitse työn loputtua pinkoa työkkärin asiakkaaksi takaisin, vaan voi hakea uutta mielekkäämpää tekemistä ja välttyä työkkärin typeriltä työhönosoituksilta ja työvoimapoliittisilta päätöksiltä ym. te-asiakkuuden upeilta eduilta. Teen työvoimapoliittiset päätökseni itse.
En tykkää nykyisestä työstä pienen palkan vuoksi.
Teen sitä silti, koska kaikki muu siinä työssä on hyvää.
Hyvä työilmapiiri yms. onkin tärkeä tekijä jaksamisen kannalta. Aika moni on valmis laskemaan jopa palkkavaatimuksiaan viihtymisen takia. Oma tilanne vain on nyt sellainen, että ylimääräistä rahaa tarvitaan. Muusta syystä en todellakaan kärvistelisi nykyisenlaisessa duunissa.
Työelämän järjetön idea on olla työssä valoisa aika ja eli aamusta iltaan?
Työajaksi riittäisi hyvin 5-6t/työpäivä max.30t/vko, ihminen kerkiäisi elää ainoaa elämäänsä muuallakin kuin työn ikeessä minuutti aikataulun mukaan!
Samaa mieltä edellisen kanssa.
On mahdotonta olla onnellinen jos töissä on oltava 42,5 tuntia viikossa yli 40 vuotta. Mitä järkeä tässä elämässä jos annetaan paras aika elämästä työnantajalle, tuotetaan voittoa ja ollaan jatkuvassa univelassa.
Mitään ei voi tehdä spontaanisti. Kaikki pitää tehdä sitten kun....
Parempi sitten olla työttömänä 40 vuotta. Eipähän ole univelkaa eikä burnouttia.
No juuri tätä olenkin ihmetellyt kun olen tuotantotöissä ollut tuntipalkalla, että ei tehdä tosiaankaan mitään.
Työtä tehdään ehkä sen 4 tuntia ja silloinkin melkein räplätään kokoaika kännykkää. muu aika menee juorutessa ja vessassa istuessa, pidetään reilun puolen tunnin kahvitauot ja ruokatauko on yli tunninkin kun ei viitsitä leimata.
Silti ollaan olevinaan parhaita työntekijäitä ja kaiken tietäviä.
paljon puhetta ja loppuaika lorvitaan. Yhtään jos jku kysyy työasioista onkin torikokous valmis siihen kerääntyy hetimiten sen 3-5 ihmistä miettimään mitenköhän tämä nyt pitäisi ja mitään valmista ei tule, ennekuin esimies tulee kolmannen kerran sanomaan, että tämä on nyt näin tehtävä.
Jotenkin vielä menisi jos kysesssäolisi 18 v ensimmäisessä työpaikassa olevat mutta ei ,
Nämä nmuoret osaavat olla jopa nöyriä työntekoon
.Pahimmasta päästä on noin 40 vuotiaat omastamielestään kaiken nähneet ja kokeneet hiukan ylikouluttautuneet toisen sukupuolen edustajat.
Auta armias jos yhtään vihjaiset että josko pikkasen auttaisitte ja tekisitte nii alkaa itkupotkuraivarit.
On se ihmeellinen ala tämä tuotanto-ja teillisuustyö kun siitä pitää aina vaan kirjoittaa ja korostaa julkisuudessa vuodesta toiseen, viikosta toiseen ja päivästä toiseen.
Ja tuli ihan mieleen, että eikö mukamas sinne löydy hakijoita kun niin pitää tätä alaa korostaa, alleviivata ja markkinoida?
Eikö olekkin?
parempi se teolisuuden tuotanto kuin suojatyössä hakerahoitus projekteissa
tai
valehtelevana konsultin puolikkaana jossain markkinointi firmassa
puhumattakaan virastopellenä valtion konttorissa
tai terveyskeskuksen akvaariotätinä
Jokainen tyylillään. Pääasia ettei tuppuuteta sitä omaa alaa sinä ”ainoana ja oikeana” kuin uskontoa konsananaan kuin ennen vanhaan. Kyllä jokaiselle oma ala löytyy eikä siitä tarvitse ulkopuolisten olla ”huolissaan”, vieraan ihmisen ammatista.
Työnteko on kannattamatonta toimintaa tekijälleen nykyään.
Vanhojen psykopaattisten känttyröiden pitäisi jo alkaa ymmärtämään, etteivät he omista ketään ihmistä eivätkä omaa niin paljoa mystistä valtaa, että voisivat päättää missä kukakin on töissä, milloin on töissä ja millä alalla on töissä.
Ketään ihmistä ei voi omistaa.