Onko kamala asia jos on tai on ollut vaikka masentunut, pitäisikö siitä kertoa heti tapailun alkuvaiheessa? Omiin tapoihini yleensä kuuluu olla suora, mutta en toisaalta halua pelotella ketään...
Masennus ym
Kam sum
10950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin ei ainakaan leiki kukaan sun tunteilla, ainaskaan niin helposti. Ja jos tollasesta joku lähtee niin tuskin on edes kiinnostunut vakavammasta.
Elämään mahtuu kaikenlaista. Ihmisiä täällä on kaikki.
Mutta ei välttämättä kannata ensimmäiseksi tuosta keskustella, vaan tuoda ne positiiviset asiat persoonasta ensin esiin. Niihinhän sitä ihastutaan jos ihastutaan. Tuossa on kuitenkin kyseessä aika henkilökohtaisesta asiasta, jota ei tarvitse tuntemattomille toitottaa.
Tietysti hieman myöhemmin jos koet että haluat tuosta puhua, niin ota se sitten esille...
Ajattelin että olisi kuitenkin aika olennaista tiedottaa heti, minkälaista kanssani voisi olla ja millainen olen. Ihastun myös itse helposti ihmisiin, joissa on jotakin ärsyttävää, en välttämättä sellaisiin positiivis-.
Mutta riippuu kai sitten siitä, millainen ihminen on vastassa, paljonko voi puhua. Tämä on vain aika uutta kaikki, siksi kysyin...
Ihan asiallinenhan tuo huolesi on. Itse haluan kuitenkin tutustua henkilöihin omakohtaisesti, ja siinähän saa mielikuvaa koko ajan millaista "voisi olla", tai itseasiassa "on".
Kaikistahan meistä löytyy kulmia, ja jokaisen suhteen edetessä tulee aina joitain mutkia matkaan. Niitähän ei ensitutustumisessa huomaa..
Jos olet mielestäsi "hyvä tyyppi" niin siihen puoleen haluaisin mielummin tutustua.
Että siis antaisi toisenkin muodostaa mielipiteensä itse, jep.
Ajoittain vain ei jaksa uskoa itsestään niin hyvää, joten tekisi mieli esittää asiat negatiivisessa valossa, muu voisi myös tuntua hyväksynnän kerjäämiseltä. Pelkään kuitenkin välillä sellaista, etten "kelpaisi" kenellekään pidemmälle tutustuttua.
Kyllä sitä hyvää jokaisesta löytyy, näin uskon. Ihmissuhteisiin heittäytyminen vaatii riskinkinottoa jossa kaikki ei aina mene kaikessa mielessä hyvin, ja siinä saattaa sitten satuttaa itseään. Mutta toisaalta, mitään ei voi saavuttaakaan jos ei laita kroppaansa likoon...
Miksi pitäisi kertoa ensimmäisenä masennuksesta, sehän ei ole yleensä mikään pysyvä ilmiö hoidettuna?
Onko se sinussa se kaikkein tärkein asia, jonka haluat tuoda esiin?
Luultavasti olet itse sen asian vanki ja näet vain sen. Mietipä itseäsi vähän laajemmalta kantilta.
Olen vielä vanki, mutta olen alkanut toivoa jotakin muutosta tähän kaikkeen, laajempaa kanttia ja ihmissuhdettakin...
Minä olin naimisissa 10v masentuneen miehen kanssa. Paniikkikohtauksia tuli väliin aika useinkin. Tiesin kyllä jo seurustelun alussa asiasta- eli avoimin kortein pelattiin. Mutta raskasta se oli. Lääkkeitä ja terapiaa- mikään ei parantanu eikä auttanu. Loppujen lopuksi minusta tuli se syyllinen siihen masennukseen. Minä esitin vaatimuksia ja olin ikävä ihminen. Jössessentään- silti tein kaiken niinkun toinen halusi ja vaati ja suostuin kaikkeen. Nyt se sitten löysi toisen kädestäpitelijän itselleen. Ehkä nyt masennus poistuu ja elämä hymyilee- ainakin vuoden tai pari kunnes ensihuuma häipyy ja naisen esittämät pyynnöt ja mielipiteet alkaa taas masentamaan. Sitä vaan, että toisen henkinen sairastaminen on äärettömän rankkaa sivustaseurattavaa ja tukeminen vaikeeta. Silti siitä kannattaa puhua - ei ensitreffeillä, mutta ennen kihlausta tai vastaavaa vakavaksimuuttumista. Minä luultavasti häipyisin, koska olen vielä niin hajalla exästä ja sen sairastamisesta, mutta ehkä jonain päivänä toivun ja jaksan tukea muita taas- juuri nyt tarvin itse tukea, jota en 10 vuoteen ole saanu.
Ei siitä ole pakko kertoa heti alussa. Varsinkaan jo päättyneestä masennuksesta ei välttämättä tarvitse kertoa ollenkaan.
Pidän psyykkisiä oireita kuten masennusta arkaluonteisina asioina. Niistä kerrotaan toiselle vasta kun luottamus on riittävän syvä, ja syvän luottamuksen syntyminen vie aikaa. Toisaalta, jos toisella on tietoa ja kokemusta masennuksesta, hän saattaa arvata asian, vaikka et kerrokaan.
Kun itselläni aikoinaan oli psyykkisiä oireita, pidin velvollisuutenani kertoa asiasta rakastetulleni. Nykyään en ajattele noin. Ihmisiä luokitellaan liian herkästi terveisiin ja sairaisiin, ja "sairaat" uskovat liian herkästi olevansa poikkeavia.