Maanantaina kävelytin niin lyyhistyi maahan kesken lenkin ja jouduin sen kantamaan kotiin. Eipä tuollaistakaan ole ennen käynyt. Nyt ollut muutaman päivän vähän parempi mutta kyllä se on selvästi kuitenkin jo sairas. Varmaan maanantaina täytyy piikille viedä. Ollut meidän perheessä lähes 12-vuotta eli koko elinaikansa ensimmäistä kuukautta lukuunottamatta. Kauhea suru ja ikävä tulee. :( Toinen koira menehtyi jo vuodenvaihteessa olleessan vähän vajaa 10-vuotias. Tää vielä elossa oleva koira on kuitenkin mulle vielä rakkaampi ollut.
Mies31v
Mies31v
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi kulta...😥
Mitä ell sanoi?
Ei olla vielä oltu eläinlääkäriin yhteydessä. Koira on ollut tähän asti ihan pirteä, syönyt, lenkkeillyt ja jopa leikkinyt. Mut veikkaan että syöpä sillä on ollut jo jonkun aikaa.
Mies31v
Meidän koiralla oli ilmeisesti keuhkosyöpä.. kuoli 14- vuotiaana. Sekin lyhistyi, etutassut petti lenkillä.. Vietiin lääkärille, joka antoi piikin että neste poistuisi keuhkoista, mutta kuoli sitten samana yönä syliin..Se sen katse... 😢
Seuraavana yönä kirjoitin tän..
Ystävälleni. 21.2.2018.
On tunne Ikävästä, painosta sydämessä
On muisto mustasta ja valkeasta
Ruskeista napeista ja pikinokasta
Pienestä äänestä, isosta äänestä, tuhinasta, kosteasta katseesta.
Viimeisestä henkäyksestä, pään retkahduksesta
Paikoista, joissa olit
Hetkistä, joissa olit.
Mihin sinä menit.
https://aijaa.com/xeWlGk
Ikäviä ja raskaita juttuja mutta kaikella on aikansa. :(
Mies31v
Koskettava kirjoitus, mietin että ehkä itsekkin kirjoitan jonkun muistovärssyn sitten kun siihen kykenen.
Mies31v
Kyyneleet hulahti silmiin kun aloin muistelemaan..
Voi kelju. Ikävä tilanne. ☹️
Varmaan rakkaampi toi koira mulle ollut kuin edes kukaan ihminen. :(
Mies31v
Silloin kun on aika luopua, niin se kannattaa hoitaa ajoissa.
Siinä hetkessä se on todella ikävää, mutta jälkeenpäin on parempi mieli.
Voimia.
toinen koira on huomannut sen että tykkäät siitä toisesta enemmän ja se on ollut siiitä pahoillaan koko elmänsä ajan,elikkä sillä on ollut pahamieli kokoajan.nyt mulla on pahamieli sen toisen koiran puolesta.ei tarttis pitää kun yhtä ,kerran rakastaa ei voi taspuolisesti.
Vanhemmathan noi koirat on hankkinut ja jostain syystä se toinen koira kiintyi enemmän muhun. Niin vain käy.
Mies31v
Voi kurja. Noi on pahoja paikkoja ☹️
xLiner
😪 voi ei, onpa surullista. Raskas, mutta varmasti oikea ratkaisu kuitenkin. Voimia!
Karvakamut on tärkeitä. Mulla ei ole, eikä tule, mutta oon lähialueen rekkujen kanssa hyvissä välilöissä. Naapurin tessutkin käy moikkaamassa aidan takaa, jos oon lähettyvillä. Kelpo kaiffareita.
Jakseluita sinne.
Kiitos teille kaikille tuesta ja tsempeistä vaikka itsehän se on jokaisen surunsa läpikäytävä ja ehkä se helpottaa kun aikaa kuluu.
Mies31v
Minun äidilleni kävi melkein samoin n.15 vuotta sitten ollessaan lenkillä koiramme kanssa. Koira oli jo vanhus 15vuotta täyttänyt, mutt siihen asti ollut hyväkuntoinen.
Olivat käymässä aamulenkillä, kävelleet ehkä 4-5 km, koiran nuuskuttaessa pusikot ja puiden tyviosat, kirjoitellen välillä viestejään kavereilleen, omalla "hajumusteellaan".
200m ennen kotia lysähti kadulle, eikä päässyt enää jaloilleen takaisin, takajalat eivät kantaneet. koko taka osa oli halvaantunut, yht´äkkiä. Äiti kantoi sen lopun kotimatkan n. 35kg koiraa, oli kahdesti laskettava taakkansa maahan ja jälleen nostettava syliinsä.
Isokokoista koiraa ei niin vaan ole helppo kantaa, kun taka osa vielä on aivan velttona.Kotipihalla hän tapasi naapurin miehen, joka lopulta kantoi koiramme sisälle keittiöön asti. Alkoi eläinlääkärin metsästys, lopulta löytyi naapuri pitäjästä eläinlääkäri joka suostui tulemaan kotiimme koiran vuoksi. Pieneläinklinikoilta ei kukaan lähtenyt kotikeikelle: "tuokaa se koira meidän luoksemme, niin tutkitaan tilanne!" Polkupyörän tarakallako ?
Naapurikunnan eläinlääkäri tutki koiran ja sanoi ettei hän pysty oikein tekemään muuta kuin lopettamaan vanhan koiran kärsimykset. Niin koira sai ylisuuren annoken unilääkettä ja nukkui pää äitini sylissä rauhalisesti pois, äidin hyväillessä sen päätä ja hyräillessä lastenlaulua "Karhunpoika sairastaa".
Suuri ikävä jäi meille kaikille, jotka olimme siihen kovin kiintyneet, muua äidilleni se kaikista suurin ikävä varmasti jäi. Kyyneleet tulee hänelle silmiin vieläkin joskus kun muistelee koiransa viimeistä päivää.
Osaanottoni lemmikkisi poismenon johdosta! Tsemmppiä, sinulle.
Ennakoin turhaan. Koira on ollut jo yli viikon taas täysin pirteä oma itsensä mut joskus siitä kuitenkin joutuu luopumaan. Elämän tosiasioita.
M31v
Nyt se päivä sitten tuli kun rakas ystävämme jouduttiin viemään eläinlääkäriin piikille kun sen kasvaimeen tuli viime viikolla kahteen otteeseen haava josta tihkui verta. Yksi elämäni raskaimmista päivistä. :'( Ostin pullon konjakkia ja ajattelin juoda sen tänään.
M31v