Kyllä korona on pistäny

Tuossa tapauksessa parisuhteen perusteissa on jotain pielessä!

Mustasukkaisuus lisääntyy aina kriiseissä. Meilläkin on alkanut vaimolla nuttura kiristää kun käyn jossakin niin heti kuin kärppä paikalla. Missä olit et kai kenenkään lähellä jne.

Useiden vuosien ajan jouduin työni vuoksi olemaan arkiviikot muualla ja kotona vain viikonloput. Ei silloin, eikä muulloinkaan vaimoni osoittanut vähäisimpiäkään vahtimisen tarpeita.
Runsaan 30:n aviovuoden jälkeen nenin kustannusten vuoksi teettämään kolmanne suolistosyöpäni leikkauksen Viroon. Varasin itselleni ja uatolle menopaikat laivaan. Klinikka, tarkastukset ja leikkaus oli varattu.
Vaimoni änki mukaan.
Miksi?
1. Hän ajatteli, että olen niin huonossa kunnossa, ettei minua voi yksin laskea Tallinnaan.
2. Hän ajatteli, etten ole riittävän huonossa kunnossa mennäkse yksin sinne synnin pesään.

En ole kysynyt kummasta vaihtoehdosta oli kyse.

Ei meillä ole ollut kahden olon ongelmiakaan. Esimerkiksi olimme keskenämme 3kk:n jaksoja vieraassa kieliympäristössä. Elelimme omaa elämäämme ja remontoimme hiljalleen asuntoamme.

Kyl se suhdetta nakertaa, meilläkin nainen vaatii tai haluaa enemmän yhdessä olon aikaa ja jo nyt ollaan kotona koko ajan yhdessä, kyllä omaa rauhaa ja aikaa kaipaa ei vaan tunnu naikkonen sitä ymmärtävän. Pitäis käydä kävelyllä yhdessä, pelata, kattoa telkkua, laitaa ruokaa, joo mutta kaikkea ei tarvii yhdessä tehdä. Yksi ilta siirryin rauhassa muijan iholle sängyssä, käsi jo etsiskeli puolison rintoja ja matka pysähtyi kun muija sanoi en mä nyt jaksa tai haluu joskus toiste, juurikin niin mietin. Kaikkea pitäis yhdessä tehdä kunhan ei ole seksiä.