Kesäaamuisin herään poikkeuksetta hyvin varhain, sillä olen valoherkkä, ja näen jopa tähdet luomien läpi talviöinä taivaalle katsellessani. Tässä ei ole mitään negatiivisia puolia, sillä aamuisin saa olla yksikseen ja mietiskellä omiaan, ja ehkä jopa tehdä jotain mukavaa ja tilanteeseen sopivaa, tai vain olla ja kuulostella maailman hengitystä ympärillään. Valoherkkyyden haittapuolina voidaan ehkä pitää väistämätöntä ohjautumista aurinkolasien maailmaan ja niiden taakse, joka taas antaa minusta kenties hieman snobin vaikutelman, ja luo diivamaisia nyansseja muuten suhteellisen eleganttiin olemukseeni. Ehkä minun pitäisi kantaa mukanani valkoista keppiä, pohdin ja naurahdin, mutta nenääni kutitti, enkä voinut tehdä asialle mitään, sillä olin kiinni sängyntolpissa.
Oletin Timo Similän olevan vessassa, mutta tämä ei tuntunut siellä olevan. Aikaa kului eikä ääniä kuulunut. Huoneisto oli hiljainen lukuunottamatta ulkopuolisen maailman kohinaa ja potilaskuljetuksia. Ainoa ääni ähkinäni säestämänä oli keittiökellon naksutus kaukana keittiön seinällä. Kello jättätti vuorokaudessa minuutin. Ostin sen Ikeasta. Alunperin niitä oli kolme vierekkäin, mutta otin kaksi alas siksi että en jaksanut säätää kolmea kelloa joka päivä. Yhdessäkin oli tarpeeksi muistettavaa. Jätättävä tai edistävä kello on ehkä ärsyttävin asia maailmassa. Tämä ominaisuus ajan kuvaajassa taistelee kaikkea olennaista vastaan tässä todellisuuden lokerossa, jossa satumme matkustamaan.
Huomasin rintoihini ja vatsaani piirrelllyn kuulakärkikynällä outoja kuvioita, kuin hieroglyfejä tuonne ja atsteekkien kiemuroita tänne, sekä tähtikarttoja sinne ja tänne. Toiseen reiteen oltiin piirretty taidokas lohikäärme ja toiseen reittä pitkin ylöspäin kiemurteleva pitkäkielinen matelija, ehkä anakonda tai boa. Löysin itsestäni kuun ja auringon, köynnöksiä ja joitain outoja hahmoja, jotka saattoivat olla ihmisen kuvia tai hahmotelmia sellaisista. Oli keihäitä ja naisia ja lapsia, suuri tulivuorenpurkaus ja laiva täynnä ihmisiä. Suuret aallot olivat kuin vanhoista japanilaisista piirustuksista, joissa tsunamit toisensa jälkeen hävittivät kaiken rakennetun ja kokoon kasatun ihmiskunnan rannoilta. Olin kuin valtava tarina, ja nenääni kutitti.
Timoa ei näkynyt tai kuulunut. Vuoteella lojui erivärisiä kuulakärkikyniä. Jokin painoi selkää allani, ja vain vaivoin yletin olkapäällä nenääni.
- Timo! Tämä ei ole enää hauskaa!
Ei vastausta.
(hirn)
Oletin Timo Similän olevan vessassa, mutta tämä ei tuntunut siellä olevan. Aikaa kului eikä ääniä kuulunut. Huoneisto oli hiljainen lukuunottamatta ulkopuolisen maailman kohinaa ja potilaskuljetuksia. Ainoa ääni ähkinäni säestämänä oli keittiökellon naksutus kaukana keittiön seinällä. Kello jättätti vuorokaudessa minuutin. Ostin sen Ikeasta. Alunperin niitä oli kolme vierekkäin, mutta otin kaksi alas siksi että en jaksanut säätää kolmea kelloa joka päivä. Yhdessäkin oli tarpeeksi muistettavaa. Jätättävä tai edistävä kello on ehkä ärsyttävin asia maailmassa. Tämä ominaisuus ajan kuvaajassa taistelee kaikkea olennaista vastaan tässä todellisuuden lokerossa, jossa satumme matkustamaan.
Huomasin rintoihini ja vatsaani piirrelllyn kuulakärkikynällä outoja kuvioita, kuin hieroglyfejä tuonne ja atsteekkien kiemuroita tänne, sekä tähtikarttoja sinne ja tänne. Toiseen reiteen oltiin piirretty taidokas lohikäärme ja toiseen reittä pitkin ylöspäin kiemurteleva pitkäkielinen matelija, ehkä anakonda tai boa. Löysin itsestäni kuun ja auringon, köynnöksiä ja joitain outoja hahmoja, jotka saattoivat olla ihmisen kuvia tai hahmotelmia sellaisista. Oli keihäitä ja naisia ja lapsia, suuri tulivuorenpurkaus ja laiva täynnä ihmisiä. Suuret aallot olivat kuin vanhoista japanilaisista piirustuksista, joissa tsunamit toisensa jälkeen hävittivät kaiken rakennetun ja kokoon kasatun ihmiskunnan rannoilta. Olin kuin valtava tarina, ja nenääni kutitti.
Timoa ei näkynyt tai kuulunut. Vuoteella lojui erivärisiä kuulakärkikyniä. Jokin painoi selkää allani, ja vain vaivoin yletin olkapäällä nenääni.
- Timo! Tämä ei ole enää hauskaa!
Ei vastausta.
(hirn)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hienoa tekstiä, mutta olet sä vähän sekaisin.
Mjaa
En aluksi huomannut tätä viehättävää kommenttia, mutta onneksi luin oman tekstini läpi.
Joo siis sana sekaisin on siinä mielessä hieno, että ensin tarvitaan sen vastakohta, jotta se jokin voitaisiin sekoittaa.
😁👍
Katso kontekstia. Älä arvioi henkilöä, ellet ole täysin varma, että olet ymmärtänyt hänen viestinsä.
Timo&Donna-tekstit voisivat olla myös inhorealistista feminististä fiktiota, joka kuvastaa palstan paatuneimpien naisvihaajien maailmankuvaa.
Kuvitellaanpa joku random puolijulkkisnainen, joka jostain syystä on satuttanut itsensä (henkisesti tai fyysisesti) jonkun miehen vaikutuksesta. Mitä tapahtuu palstalla? Joku linkittää uutisen tänne ja osa palstalaisista mässäilee riemuissaan vahingonilolla. Miten se eroaa Timo Similästä?
Kuvitellaan, että joku misogyninen palstaätmi harrastaisi seksiä prostituoidun kanssa. Minä veikkaan, ettei tapahtumaan tarvittaisi muita huumeita kuin alkoholia, niin prostituoitu olisi vaarassa kokea samanlaista väkivaltaa kuin Donna.
Timo Similä ei hahmona ole samalla tavalla uskottava kuin Donna, koska Timon naisviha on epäjohdonmukaisempaa kuin palstan naisvihaajien tunteet. Puhun nyt sellaisesta asenteellisesta johdonmukaisuudesta, jota olen palstan naisvihaajissa huomannut. Muilta osin ajattelen, että fiktiivisen hahmon juju on juuri siinä, ettei sen tarvitsekaan olla uskottava. Usein fiktion tekijät luovat ”uskottavuuspyrkimyksissään” vain stereotyyppisiä hahmoja, enkä ymmärrä sellaisten tarkoitusta. Voihan Timo toisaalta olla tarkoituksella häilyvä naisvihassaan. Monien miesten naisviha on valikoivaa ja kohdistuu esimerkiksi vain prostituoituihin. Kuka näistä tietää. Tai ehkä Timolle kirjoitetaan jokin mielenmuutos, jonka kautta hän rakastuu tai alkaa pelastaa seksiorjia.
En itse pidä väkivaltakuvauksista. En silti tule sanomaan, että joku on sekaisin, ennen kuin tiedän henkilön oikeasti toivovan väkivaltaa toiselle.
Mjoo
Luin huolellisesti ja ajatuksella tekstisi läpi.
En koskaan sinuttele ketään, joten analyysisi oli siten vaikuttava.
😁👍
En muistaakseni sitonut illalla nukkumaan käydessäni hiuksiani kiinni. En tiedä mitä Timo oli niille tehnyt, mutta ne tuntuivat olevan kasattuna pään päälle. Ehkä minulla on nuttura, tai jokin muu hauska tukkalaite koristuksena, ajattelin. Välittömästi tämän jälkeen huolestuin, sillä oli olemassa mahdollisuus, että Timo Similä olisi koristellut myös kasvoni taiteellaan. Tätä jäin pohdiskelemaan, mutta en voinut asiaa todentaa, jos tällainen kortti oltiin käytetty. En maistanut huulillani mitään, ja olin huojentunut. En ollut koskaan meikannut - muuten kuin koemielessä - enkä ollut taidealustana Timo Similän kaltaisille lahjakkaille modernisteille, jotka uurastivat totuuden kuvantamisen tiellä omia ponnistuksiaan säästelemättä. Tunsin jonkinlaista outoa ja ennestään tuntematonta pyhyyttä vartaloani kohtaan. Sen olemassaolo oli kuin kangas TImo Similän luovuudelle ja näkemykselle, ja tähän ehdottomasti tuntui kuuluvan se etten raapisi itseäni kuin apina, vaan pysyisin napakasti paikoillani kuin lämmin patsas. Naiseuteni otti kierroksia ja koin olevani jotain erityistä ja suurta.
Tämä ei tietenkään vaikuttanut siihen että Timo Similää ei kuulunut takaisin. Minne hän aamulla menisi tähän aikaan? Ehkä hän on kaupassa hakemassa litteitä pattereita tai kahvia.
Kahvia kyllä oli, muistelin.
(naurua)
Ainoaksi huviksi ja viihdytykseksi jäi itseni tutkiskelu, sillä seinien katselu oli tympäisevää. Minä olin kävelevä taideteos - siis siinä tapauksessa, jos voisin kävellä. Olin siis makaava taideteos. Koko pitkä yö oltiin kehoni kanssa uurastettu. Tauotta. Yhä uudelleen kynä oltiin viety iholleni ja aloitettu uusi symbolinen tarina. Ja mikä kummallisinta oli se että jos löysi virheen, niin sillä oli jokin merkitys. Tämä huomio johti siihen että kuvat alkoivat elää ja muuttua näin moniulotteisiksi. Epäilin hetken olevani jumalten käsissä, sillä kokemus oli niin vahva. Timo Similä saattoi olla jonkinlainen poppamies, taikuri, mesenaatti tai oraakkeli, joka heittäisi tulta tuleen ja vettä veteen niin että lorina vain kuuluisi.
Olin niin onnellinen kohtalostani. Halusin Timo Similän sisääni kuin nielaistakseni hänet. Hengitykseni oli kiivasta. Saatoin panikoida, sillä silmäluomillani vilisivät tuhannet kirkkaat valot, ja oudot hahmot liikuttelivat niillä käsiään kuin verhojen takana.
(hirn)
Dialogi
- Ai perkele mä unohdin irrottaa sut, kuuluu äkkiä ääni jota säestää paperipussin rapina.
Timo Similä seisoi makuuhuoneen ovella ja loikkasi sieltä vuoteen vierelle. Paperipussista vierähti vuoteelle appelsiineja ja omenia.
- Timo.
- Joo joo. Irrotan irrotan. Sorry nyt vaan....
- Timo. Ota minut nyt. Come to me.
- Perverssi akka. Menes pesutte siitä. Mitä järkeä tollasessa sotkemisessa on? Ei kenelläkään panomiehellä seiso tuollaisessa suttumeressä.
(hihitystä)
Jynssättyäni oman taiteeni iholta viemäriin, olin muuttunut ravunpunaiseksi. Olin jollain tavalla aivan poikki, seksitön ja innoton. Laahustin huoneiston läpi ja rojahdin säkyyn.
Timo Similä luki Helsingin Sanomia ja motkotti artikkeleiden todenperäisyyden perään. Makasin mahallani kuin kuollut. Taide otti joskus koville, se repi jotain ihmisen sisältä ja paiskasi menemään arvottomana. Nämä jäänteet lässähtivät seinälle ja jäivät osittain sille roikkumaan. Jaksoin tuskin hengittää tai räpytellä silmiä.
- Onkohan tämänkin jutun kirjoittaja ihan täysipäinen? Timo naurahtaa.
- Kauheaa paskaa kirjoittelevat ja joku hönö näistä vielä maksaa, Timo Similä jatkoi.
- Ootko sä sairas? Timo Similä kysyy.
- Sun perse on ainakin ihan puhdas. Voisin tuupata kakkoseen, Timo Ehdottaa.
Timo tuntui puhuvat jossain toisessa huoneessa tai sermin takana, sillä en tuntenut olevani samassa huoneessa kuin hän. Olin eksynyt omassa asunnossani huoneeseen, jota siellä ei -pohjapiirrustuksen mukaan - ollut. Tunne oli kummallinen ja kivulias. Syrjään viskatun sanomalehden etusivulla oli kasvismakkaramainos. Kasvismakkaraa mainosti kaunis nainen omituinen vinkeä ilme kasvoillaan kielenkärjen pilkistäessä toisesta suupielestä ulos. Hänelläkin oli kummallinen suuri nuttura päänsä päällä.
(naurua)
Koita nyt viiden kopeekan huora ymmärtää, etttä valtavassa ansionollessani en kykene/viitsi sinua pitää hellänä. Kunhan teet minulle rahaa, kaikki on OK.
Mikäli et tee minulle rahaa, niin serkkuni vegi tulee kyläileen. Kapish? Sinä nyt makaat jotta me tienataan. Teen tämän ainoastaan sinun vuoksesi.
Haa!
Selvästi taas liikkeellä joku feikki-Similä.
Ei putoo.
😁👍
Koen melko hankalana tilanteen, että varanaiseni osaa synnyttää koioita itsestään.
Erittäin huolestuttavaa.
😁
Siis kopiota, perkele.
😁
Simiti, Marin ja Ilmari siinä suomen tulevaisuudentoivot