Palstan stallarit ylistävät Stalinin työleirien hienoja oloja.
Totuus on toinen:
"Toukokuussa 1931 Jääskeläinen kirjoitti välietapista kohti kultakaivoksia. Keski-Siperiassa sijaitsevassa Krasnojarskissa karkotetut pantiin ensin rakentamaan parakit, joihin heidät asutettiin. Ne sullottiin täyteen ihmisiä, jotka söivät ja nukkuivat kaksikerroksisilla lavereilla.
Ruokaa tarjotaan harvoin, naisille ja lapsille ei välttämättä ollenkaan.
Väkeä oli aluksi yhdessä rakennuksessa yhteensä 635 henkeä. Kun heitä siirrettiin toisiin parakkeihin, jäi alle 12-vuotiaita lapsia vielä Jääskeläisen laskelman mukaan hänen parakkiinsa 135.
– Lattiat, laverit, seinänvieret, kaikki ovat täynnä nukkuvia ja kaikkialta kuului sydäntä särkevä voihke. Tuolla lepää rinnatusten kaksi sairasta lasta. Tässä rinnallani lepää vaimo, tuskin jaksaa suuta availla. Vierellä viisi alaikäistä sairasta lasta, joita vanhin tytär hoitelee. Isä on lähetetty muualle töihin. Tuossa itkee äiti, jolta tuoni korjasi yhtenä yönä kolme lasta, jotka kaikki heittivät henkensä leväten äitinsä vierellä. Tuossa lepää kaksi enkelimäistä ruumista, äidillä autuaallinen hymy huulilla.
– Taas tuonne en hennoisi huomiotanne kääntää. Siellä on kuusi pikkuista karitsaa sulloutuneina yhteen karsinaan, joilta on kuolema kuin susi vienyt äidin ennenaikaiseen hautaan. Joka yö kello kolme tulee lapsi kauhun valtaan huutaen kauheasti. Sen kauhun seasta, jota lapsi tuntee erottaa ainoastaan viimeiset sanat, kun hän alkaa rauhoittua: äiti, äiti, äiti loppumattomiin.
Yön kauhut keskeytyivät neljältä aamulla, kun miliisi herätti vangit töihin. Työpäivä kesti aluksi noin 16 tuntia, mutta lyheni sitten. Päällystö kohteli vankeja julmasti, ”ihme oli että eilen annettiin lapsille ruokaa”.
– Parakeissa asuvat olivat vain työvoimana käytettävää ihmismateriaa. Heidän piti olla kaivoksilla, hakata puita tai kalastaa. Lapset olivat pelkkä rasite gulag-järjestelmälle, Pakkanen sanoo.
– Kylmyys ja kulkutaudit surmasivat monia ja erityisesti lapsia ja vanhuksia, Jääskeläinen kertoo."
Totuus on toinen:
"Toukokuussa 1931 Jääskeläinen kirjoitti välietapista kohti kultakaivoksia. Keski-Siperiassa sijaitsevassa Krasnojarskissa karkotetut pantiin ensin rakentamaan parakit, joihin heidät asutettiin. Ne sullottiin täyteen ihmisiä, jotka söivät ja nukkuivat kaksikerroksisilla lavereilla.
Ruokaa tarjotaan harvoin, naisille ja lapsille ei välttämättä ollenkaan.
Väkeä oli aluksi yhdessä rakennuksessa yhteensä 635 henkeä. Kun heitä siirrettiin toisiin parakkeihin, jäi alle 12-vuotiaita lapsia vielä Jääskeläisen laskelman mukaan hänen parakkiinsa 135.
– Lattiat, laverit, seinänvieret, kaikki ovat täynnä nukkuvia ja kaikkialta kuului sydäntä särkevä voihke. Tuolla lepää rinnatusten kaksi sairasta lasta. Tässä rinnallani lepää vaimo, tuskin jaksaa suuta availla. Vierellä viisi alaikäistä sairasta lasta, joita vanhin tytär hoitelee. Isä on lähetetty muualle töihin. Tuossa itkee äiti, jolta tuoni korjasi yhtenä yönä kolme lasta, jotka kaikki heittivät henkensä leväten äitinsä vierellä. Tuossa lepää kaksi enkelimäistä ruumista, äidillä autuaallinen hymy huulilla.
– Taas tuonne en hennoisi huomiotanne kääntää. Siellä on kuusi pikkuista karitsaa sulloutuneina yhteen karsinaan, joilta on kuolema kuin susi vienyt äidin ennenaikaiseen hautaan. Joka yö kello kolme tulee lapsi kauhun valtaan huutaen kauheasti. Sen kauhun seasta, jota lapsi tuntee erottaa ainoastaan viimeiset sanat, kun hän alkaa rauhoittua: äiti, äiti, äiti loppumattomiin.
Yön kauhut keskeytyivät neljältä aamulla, kun miliisi herätti vangit töihin. Työpäivä kesti aluksi noin 16 tuntia, mutta lyheni sitten. Päällystö kohteli vankeja julmasti, ”ihme oli että eilen annettiin lapsille ruokaa”.
– Parakeissa asuvat olivat vain työvoimana käytettävää ihmismateriaa. Heidän piti olla kaivoksilla, hakata puita tai kalastaa. Lapset olivat pelkkä rasite gulag-järjestelmälle, Pakkanen sanoo.
– Kylmyys ja kulkutaudit surmasivat monia ja erityisesti lapsia ja vanhuksia, Jääskeläinen kertoo."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama toistui sitten 1944,kun Suomeen evakuoidut inkeriläiset palautettiin NL:on.
Nyt on Inkerin kansa käytännössä kadonnut.
Backmanni raivaa loputkin kansojen aarteet.
No mihinkähän nekin 35 000 Suomeen muuttanutta oikein sitten katosi?
Vuonna+2015+turvapaikanhakijoita+saapui+Suomeen+32+476,+mikä+on+enemmän+kuin+koskaan+aikaisemmin.+Turvapaikkahakemusten+määrä+kuitenkin+laski+huomattavasti+seuraavina+vuosina.+Vuonna+2018+turvapaikkaa+haki+4+548+ihmistä,+joista+vähän+yli+puolet,+eli+2+409+ihmistä,+haki+turvapaikkaa+ensimmäistä+kertaa.+Loput+2+139+ihmistä+tekivät+uusintahakemuksen+ja+381+ihmisen+hakemus+siirrettiin+EU:n+sisäisenä+siirtona+Suomeen.
No vielähän noita näyttäisi yli satatuhatta olevan, mistäs meinaat seuraavaksi nillittää?
Vuonna 2015 syksyllä Suomeen saapuneet, kansainvälistä suojelua saaneet turvapaikanhakijat voivat nyt hakea Suomen kansalaisuutta tai pysyvää oleskelulupaa. Asumisaikavelvoite on molemmissa kansainvälistä suojelua saaneelle neljä vuotta.
– Etenkin irakilaisten jättämät kansalaisuushakemukset ovat selvässä nousussa. Vuonna 2019 Suomen kansalaisuutta haki 1 588 Irakin kansalaista, kun taas vuonna 2018 irakilaiset jättivät 972 hakemusta, kertoo kansalaisuusyksikön johtaja Heikki Taskinen.
Suomen kansalaisuus myönnettiin viime vuonna yhteensä 10 062 henkilölle (2018: 9 610).
Pysyvää oleskelulupaa haki 3 248 Irakin kansalaista (2018: 735). Kaiken kaikkiaan pysyvää oleskelulupaa haettiin 11 699 kertaa (2018: 8 593).
Erkki Vettenniemi on koonnut hyvän koosteen Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin suomalaisten leirivankien muistelmakirjoista.
https://www.finna.fi/Record/fikka.3988908
– Parakeissa asuvat olivat vain työvoimana käytettävää ihmismateriaa. Heidän piti olla kaivoksilla, hakata puita tai kalastaa. Lapset olivat pelkkä rasite gulag-järjestelmälle, Pakkanen sanoo.
– Kylmyys ja kulkutaudit surmasivat monia ja erityisesti lapsia ja vanhuksia, Jääskeläinen kertoo.
Monet onnistuivat paetakin. Jääskeläisen kasvatusisä yritti karata 11-vuotiaan pojan kanssa takaisin kotiseudulle, mutta hänet vangittiin ja pian pahoinpitelyn jälkeen hän kuoli. Sulo-vauvan äiti sairastui pian lavantautiin. Vauva kuoli matkalla kultakaivoksille.
Stalinin muotokuva yhä seinällä
Valtavaksi paisunut työ- ja vankileirikoneisto, gulag, toimi Neuvosto-talouden työvoimana. Pakkasen perheenjäseniä joutui sekä Norilskin kaivoksille että Jakutiaan pakkotyöhön. Näistä paikoista Pakkanen on kirjoittanut artikkeleissaan Ylellä ja HS:ssä.
Jääskeläisen suvun karkotuspaikat Kuolanniemimaalla, Siperian Krasnojarskissa ja Jeniseiskissä ja Pahta Aralin sovhoosissa Kazakstanissa.
Jääskeläisen suvun karkotuspaikat Kuolanniemimaalla, Siperian Krasnojarskissa ja Jeniseiskissä ja Pahta Aralin sovhoosissa Kazakstanissa.
Kuva: Aleksi Jalava
– Vankileirijärjestelmä oli osittain työkaluna sille, miten Neuvostoliiton teollisuutta lähdettiin rakentamaan pohjoisen alueille. Muutoin ihmisiä olisi ollut vaikea saada raatamaan pakkasessa ja kaivamaan kaivoksissa.
Hurjimpien arvioiden mukaan jopa 250 000 Norilsklag-leirin vangeista menehtyi kylmään, nälkään ja raskaaseen työhön.
Neuvostoliiton hajottua Norilskin malmikaivoksen sai haltuunsa oligarkki Vladimir Potanin, jonka pääomistuksessa siitä tuli yksityisyritys NorNickel. Yhtiö omistaa Suomessa Harjavallassa sijaitsevan nikkelinjalostamon. Suomi-yhteyksiä on kaksikin, sillä Potanin on Ilta-Sanomien tietojen mukaan jääkiekkojoukkue Jokerien merkittävä rahoittaja ja jalostamo sen yhteistyökumppani.
NorNickelin hallintorakennuksen käytävällä on yhä Stalinin muotokuva esillä.
– Se oli mielestäni hätkähdyttävää. Että tässä päivässä on mahdollista nähdä jossain firmassa Stalinin kuva seinällä, kaupungissa joka on perustettu vankien pakkotyöllä, Pakkanen sanoo.
Stalinin palvonta on käsittämätöntä typeryyttä.
Palstan stallarienmukaan vähemistökansoja ei ole missään kohdeltu niin hyvin kuin NL:ssa.
Missä sitten ovat itäkarjalaiset ja inkeriläiset tai NL:oon menneet suomalaiset?
Entä Krimin tataarit?
Venäjällä imperialismi elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä.