kuolinpäiväsi etukäteen?
Eikös kaikenlainen suunnittelu olisi helpompaa? Vai vaivaako haittapuolet?
Eikös kaikenlainen suunnittelu olisi helpompaa? Vai vaivaako haittapuolet?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
En.
En usko että haluaisin. Alkaisin vaan suunnittelemaan ja stressaamaan ja myös valikoimaan, että mitä vielä ehdin tehdä ja mitä en ja koko elämä olisi vain sitä. Suorittamista ja aikaa vasten juoksemista. Sellainen tieto veisi kaiken huomion ja nautinnon (nyky)hetkessä elämisestä.
Voi olla joskus hyötyäkin tiedosta, osaa käyttää aikansa paremmin kun tietää, paljonko aikaa jäljellä. Ystäväni käytös muuttui, kun sai tietää olevansa vakavasti sairas. Uskalsi tehdä asioita, joita oli aikaisemmin siirtänyt arkuuttaan!
Tämä on toki totta. Silti uskon etten henkkoht. haluaisi tietää.
Koitan nytkin elää niin, ettei mun sitten vanhempana tarvitse harmitella, että joku juttu olisi jäänyt kokematta.
Mutta eikö jäisi kaikki turhat liikkeet ja päämäärätön pälyily pois? Keskittyisi vain olennaiseen, eli siihen mikä tuo itselle hyvän mielen. Ja ei, se ei tarkoita pelkkää omaan napaan tuijottamista tai oman edun tavoittelua.
Eikö nautinnon määrä voisi tuota kautta jopa kasvaa?
Mmm... no varmasti sen "päämäärättömän pälyilyn" yrittäisi just pakon sanelemana minimoimaan ainakin, ja sehän tarkoittaisi että kaikki spontaanit heittäytymiset jäisivät pois, ja nehän on ihan niitä parhaimpia mistä jää ikuisia muistoja ja niin lämmin mieli.
Minusta se, että keskittyisi vain olennaiseen, olisi suorittamista. Ei ollenkaan tilaa hassuttelulle ja suunnitelmien muutoksille hetken mielijohteesta. En usko että nautinnon määrä kasvaisi itselläni, toteutettavien unelmien lukumäärä voisi teoriassa kasvaa, mutta ilman spontaania heittäytymistä niiden arvo kyllä laskisi merkittävästi, ehkä jopa siinä määrin, että jättäisin ne ennemmin tekemättä ja varaisin aikaa päämäärättömälle pälyilylle, spontaaniuudelle, hassuttelulle :)
Mutta jos tämä päämäärätön pälyily, spontaanisuus ja hassuttelu on se joka tuottaa sinulle hyvän mielen ja nautintoja, niin silloinhan sinä varaat aikaa juuri sille :) Silloin se olisi se olennainen. Voisit vaikkapa vähentää työntekoa, jotta spontaaneille päähän pälkähdyksille oisi enemmän aikaa?
Niin, mutta minä en usko että se kohdallani toimisi kovin hyvin, koska se spontaanisuus ja muu on osa luovuutta. Osa sitä mikä tekee just minusta sellaisen kuin olen. Ja minusta minulla on nyt näin just hyvä tasapaino. Luulen että jos tietäisin kuolinpäiväni, niin alkaisin suorittamaan, ja se rajoittaisi luovuutta, ellei peräti estäisi kokonaan.
Ok. Tietysti jos tuollaisen päivämäärän tietäminen saisi ihmisen jonkinlaiseen paniikkitilaan, niin luovuus siinä kaikkoaisi, se on selvä. Mutta en ymmärrä miksi pitäisi vetää siitä joku stressi? Sehän on luonnollinen lopputulos joka tapauksessa. Muutamia kymmeniä kiloja horsman lannoitetta,
Itse kyllä pystyisin juuri tuon päivämäärän tietämisellä vapauttamaan lisää aikaa luovuudelle. Tarkoitan tässä näitä palkkatöitä.
Niin, en minä usko että se omalla kohdallani olisi paniikkia, vaan enemmänkin niin, että koen että elämäni on hyvä näin ja nautin siitä miten elän elämäni. Onhan täysin mahdollista, että osaisin suhtautua siihen tietoon myös siten, ettei se vaikuttaisi, mutta jotenkin epäilen hieman. Siksi valitsisin etten tiedä etukäteen.
Tämä on karkeasti yksinkertaistaen vähän sama asia kuin se, että minulta kysyttiin raskauden aikana haluanko tietää lapseni sukupuolen etukäteen. En halunnut. Sillä se olisi vaikuttanut ihan kaikkeen. Millaisia vaatteita olisin ostanut vauvalle, minkä värisiä juttuja... Ja kun en tiennyt, ostin neutraaleja unisex -juttuja, valitsin sydämellä, tunteella, en ennakkotiedon perusteella. :)
Kuulostaa siltä että elät unelmaasi.
Oma ajatus näin sunnuntai-iltana lähti taas tuosta maanantaipäivästä. Työnantajalle uhrattua aikaa taas monen monta tuntia, vaikkei ole ollenkaan varmuutta siitä, että tulisin niitäkin palkkatuloja joskus tarvitsemaan. Entäs tuo eläkkeelle jäänti sitten?
Jos saisin nyt tietää, että kuolen viisikymppisenä, jäisin välittömästi pois töistä. Jos taas elän yhdeksänkymppiseksi, niin kaikki säästöt ja tienattu eläke voi tulla tarpeen. Jatkan siis niin kauan kuin kykenen ja saan.
Omassa työssäni vaan törmään jonkin verran ihmisten papereihin, joissa ollaan kuoltu varoissaan ja joskus jopa ilman perillisiä. Toivottavasti ovat nauttineet sitten työnteosta ja varojen hankkimisesta. Itse en haluaisi sellaisia papereita jälkeeni jättää, työ on kuitenkin enimmäkseen vain ansaintaa varten. Kyllä tällaisen lapsettoman ihmisen pitäisi osata kuolla persaukisena. Sitä varten olisi hyvä tietää se päivämäärä. :)
"Kuulostaa siltä että elät unelmaasi"
Nooh... tuo on vähän vaikea lause. Tai sana. Minä elin pitkään parisuhteessa niin, että oli unelmia. Jotkut pienempia ja jotkut isompia. Yhtenäistä niille oli kuitenkin se, että ne sisälsivät lähes poikkeuksetta odotuksia myös toiselta. Nämä odotukset (eli unelmani) puolestaan loivat paineita puolisolle ja kun ne eivät toteutuneet, ne aiheuttivat kummallekin pettymystä, surua ja ahdistusta.
Joten, nykyään olen tosi varovainen unelmien kanssa. Haaveilla voin, mutta jotta jokin asia saisi statuksen 'unelma' sen täytyy olla aika helposti ja kivuttomasti toteutettavissa. Ehkä myös siksi elän hetkessä ja annan luovuudelle ja hetken mielijohteille sijaa. Olen huomannut että olen onnellinen näin. Ei ole paineita. Otan vastaan mitä elämä tarjoaa. Avaan mielelläni uusia ovia ja tutkin mitä niiden takana löytyy. :)
En tiedä osasinko nyt selittää mitä tarkoitin, ajatus ei oikein kulje enää näin myöhään...
Eipä ole kukaan vissin vielä ainakaan onnistunut viemään rahat mennessään, niin parempi ne on kyllä käyttää niin kauan kuin henki pihisee :)
Unelmalla viittasin enemmän tuohon työpuoleen. Mutta ihan kiva että avasit laajemmin.
Harvemmalla työ on sellaista kutsumusta, että sitä jatkaisi yhtään sen pidemmälle kuin on tarve.
Minä olen aina pyrkinyt elämään hetkessä, ja suuria unelmia ei ole koskaan ollut. Olen tajunnut jo nuorena, että onni tulee pienistä asioista, ainakin kohdallani. Tämän päivän paras hetki oli kolme oravanpoikasta hyppimässä juuri valmiiksi saamallani aidanpätkällä.
Hyvää yötä.
Täytyy vähän levätä, jotta työnantajan tunneillakin olis edes pientä vastinetta :)
Satuttiin tuossa joku päivä sitten ajelemaan Hertsikassa, kun risteyksessä oli poliisit ja ambulanssi valot vilkkuen paikalla. Sininen sermi oli laitettu onnettomuuspaikan eteen. Pyöräilijä oli jäänyt rekan alle ja kuollut. Siitä oli lehdessäkin juttua. Joku nainen, joka oli ansioitunut kääntäjä.
Siinä taas esimerkki miten elämä voi päättyä yhdessä hetkessä.
Oon ennenkin kertonut, että mulla on tatska, jossa lukee Memento mori, eli muista kuolevaisuutesi. Eihän sitä tietysti voi jokaista päivää elää kuin se olisi viimeinen, kun laskut pitää maksaa huomennakin...mutta kuitenkin. 🤪
Vai pitääkö? Kun ei tiedä.
Haluaisin.
Mä haluaisin myös.
Enpä tiedä. Jos näen enneunia? Näin viime yönä unta, että käärme pisti mua päähän ja toikkaroin sairaalassa eikä kukaan tehnyt mitään auttaakseen. Lopulta tipahdin lattialle joko tajuttomana tai kuolleena, viimeinen muistikuva oli kova kipu päässä ohimolla ja sumuinen utuinen huone.
Sitten heräsin unesta.
Mä taas näin unta että nukuin eteisen kaapin päällä. Ehkä sekin oli enneuni ja huomenna aamulla herään sieltä..jee.
Käärme ennakoi suuria vaikeuksia. Edessä on myrskyinen aika, jolloin vihollisesi yhdistävät voimansa sinut tuhotakseen ja rakastavaisetkin loukkaavat toisiaan. Käärme symboloi myös seksuaalisuutta: jos uneesi ilmestyy käärme voi kyseessä olla seksuaalinen kohtaaminen tai sen pelko. Käärme kuvaa yleisesti petosta, viettelystä ja luottamuksen menetystä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tulkitse-unesi-unien-avainsanat/3327024#gs.6o448t
Kääks. Kummia unia. 😂
"Kaappi ei unessa kätke salaisuuksia, vaan lupaa menestystä, jos se on puhdas ja siisti. Vain likainen ja tyhjä kaappi on huono enne, tuo puutetta."
No en mä kaapin sisällä ollu, hö.
Heh, kaapin päällä. Kissa? :)
Aivan oikein. Kissa siellä nukkuu usein..
Meilläkin nukkui vielä silloin, kun oli kissoja. Välillä 3 päällekkäin samassa koripedissä. Jos löydän valokuvan, niin linkitän näytille. 😃
Mitä jos siinä on koiranpissiä alakulmassa? Siis vasemmassa.
En ymmärrä.
Niin teillä on..
Minä taas heräsin viime yönä neljältä uneen, jossa Faija oli velkaa järjestyneelle rikollisuudelle. Painajaisessa yritin selvittää velkaa pois. Onneksi se oli vain unta. Nyt yritin nukkua, mutta ulkona on täällä Joensuussa kesäisen kirkasta, joten nukkuminen ei onnistu.
Oliko se moottoripyörällä loukkaantunut hyväkin tuttu? Voisiko unesi liittyä häneen?
Niin, mitä se olisi tarkoittanut unitulkinnassa?
Se on siis likainen kaappi ja huono enne.
Näillä mennään. Onneksi en usko edelleenkään hömppään.
Silleen hyväkin tuttu, että olen ollut patisuhteessa hänen kanssaan. En tiedä voiko liittyä häneen uni.
Siis, mitä on tapahtunut? Minulta on mennyt ihan ohi, valitettavasti nyt 😟
Siinä nyt 2 päällekkäin, kolmas lojuu viereisessä pedissä.
https://aijaa.com/ueh2XJ
Ei onneksi mitään vakavempaa, prätkällä rypemistä maantiellä. Tuli kipeetä kyseiseen ukkoon että pyörään. Mutta ihan kotona jo toipumassa. :)
No huh... oli onni matkassa! :)
@
Oli kyllä. Vähän säikäytti, että kuinkahan pahasti sattui kunnes selvisi, ettei perin pahasti käynyt. :)
@
Itse en saanut toiseen kertaan tänään unta. Yritin jo toisen kerran nukkua, mutta piti tulla tänne vielä kerran. Hyvä ettei "ukolle" ja prätkälle pahemmin käynyt. Itse kerran kaaduin polkupyörällä ja menin pahoille mustelmille. Menin mustelmilla kuntosalille ja siellä ilmoitettiin, että "noin pahoilla verenpurkautumilla et saa treenata". Eli mustelmilla ja ihovaurioilla selvittiin?
Mitenkä pitkään meinaat kirjoitella vai menetkö pian nukkumaan?
Nivelvamma, ruhjeita/haavoja, mustelmia, risaa katetta, nasrmuuntunutta ja vääntynyttä metallia.
Mä menen nyt nukkumaan, joten hyvää yötä. :)
Hyvää yötä myös sinne! Hyvää alkavaa viikkoa, sillä nyt näyttää olevan jo maanantai!
Ja pahin on se henkinen kolaus.
Öitä.
Ymmärrän. Onneksi kaikki meni hyvin.
Minulla menee nyt keijusiivet silmille. Nukahdan. Nuku tänä yönä hyvin ja näe rauhoittavia unia, joissa vaikkapa aurinko lämmittää ihoasi, upotat varpaat pehmeään ja lämpimään hiekkaan, ilmassa on aurinkorasvan tuoksu, taustalla soi lempeää musiikkia ja aurinkotuolin vieressä, kylmälaukussa on jäisiä viinirypäleitä ja vilvoittava juoma odottamassa sua....
Hyvää yötä!
....🧚♀️....
Kiva mielikuva. 😃
Hyvää yötä, muillekin samalla.
🧞♂️
Hömppään?..
No selitäpäs kuule miten mä tänä aamuna sitten heräsin kaapin päältä, hä? Ja kissa nukkui sängyssä. Kumma juttu.
Mutta mä mietin vielä tuota sun kysymystä, niin en mä henk.koht. näe asiassa mitään haittaa jos oman kuolinpäivänsä tietäisi Varmuudella. Sitähän voisi järjestelyjen lisäksi ottaa vaikka ison henkivakuutuksen. Tai vaikka vuotta aiemmin ottaa niin ison lainan kuin suinkin saa, ja sitten toteuttaa sillä jonkun rahakkaan unelmansa..
Käytännön tasolla olisi hyvä tietää ettei ota esim uutta lemmikkiä ja järjestää jo oleville uuden kodin..lopettaa työt jne.
Frouva tykkää enemmän kissasta kuin sinusta. Ja jotkut ennakkoajatukset voivat pikemminkin olla itseään toteuttavia, kuin että unet olisivat enneunia.
Näitä positiivisia käytännönjuttuja minäkin mietin. Mutta ilmeisesti yleensäottaen on niin, että olemme poikkeavia :) Tälläinen käytännöllinen lähestymistapa tähänkin asiaan voi joitain jopa pelottaa.
En tosin usko että henkivakuutuksia enää myytäisiin, jos näitä päivämääriä olisi useammilla tiedossa.
Suloisia. 🤗
Minkä nimisiä?
Mullahan on tää Von Pompidou. Ja koira on Hannibal.
Oliko valkoinen kisu kuuro?
Valkoinen oli Ronja, raidallinen sen valkoisen päällä Hipa/Hilkka, se siinä vieressä mistä näkyi vähän päätä oli Papu ja neljäs jota ei kuvassa ollutkaan, jolkotteli jossain ulkona varmaan kuvauksen aikaan oli Sandra/Santtu. :)
Sandra oli Ronjan ja Papun äiti. Latzi katzin värinen viipeltäjä. Oli ne ihania kavereita, karseeta oli luopua niistä kavereista.
Valkoinen ei ollut kuuro. Poikueessa oli 4 valkoista ja (1) yksi harmaan sävyinen se Papu. Hilkka oli ihan eri sukua tykkänään.
No kyllä me sitten aika samiksia taidetaan tosiaan olla..
Jännä miten eri lailla ihmiset tähän kysymykseen vastas. Kivempi elää epätietoisuuden kanssa..🤔
Jos mä saisin nyt tietää kuolevani esim kuukauden päästä, niin ei mulla esim olisi mitään selvitettävää ihmisten kanssa.. ja stressaavaampaa se nyt on, kun ei tiedä elääkö 100-vuotiaaksi vai vain seuraavat pari vuotta..
Näinpä juuri. Ei tästä epätiedoisuudestakaan nyt stressiä jaksa ottaa, mutta käytännöllisempää olisi vaan tietää että kuoleeko viiskymppisenä, ysikymppisenä, vai jotain hittoa siitä väliltä. Vai jopa ennen niitä viiskymppisiä?
Todella vaikea kysymys ja nostaa pintaan ristiriitaiset fiilikset. Jouduin hetken miettimään tätä. En haluaisi tietää.
En. Voisi tulla tehtyä liikaa ranskalaisia viivoja ja sitä kautta suorittamisen paineita, vielä ehdin ton ja ton... Ja samalla saattaisi syntyä syystä tai syyttä huonoa omatuntoa poltetuista silloista. - kuparilukko
Arvsaustyttö, olen keksinyt joo oman lempinimeni hänelle, kaikenlaisia kysymyksiä, ja ehkä olisikin mukavaa yrittää vastailla hänen esittämiin kysymyksiin vaikka sängyssä vierekkäinen makaillen kunnes uni tulisi jo eikä jaksaisi enää vastailla ja pohtia kysymyksien vastauksia :D
Kohtuus kaikessa, myös suorittamisessa.
Meinaatko että siltoja polttamalla ennättäisit suorittaa enemmän jotain itselle tärkeitä juttuja, kun ihmissuhteet eivät olisi hidastamassa? Omituinen ajatus.
Tarkoitin menneisyydessä poltettuja. Päivämäärätieto saattaisi tuoda niihin(kin) uutta näkemystä, vaikkei ehkä olisi syytä. - kuparilukko
Jaa. Siihenhän se ei vaikuttais mitään mitä tähän mennessä on muninut. Sama kuorma se on. Tietysti vois jotenkin konkretisoitua, kun päivämäärä lyötäisiin lukkoon. Mutta tulisiko sitten tehtyä ripeämmin niitä korjausliikkeitäkin?
Ripeät korjausliikkeet voisi johtua syyllisyydestä ja ittelleen rehellinen toki myöntäisikin sen. Arvailuahan tämä on, ennenkuin sen konkreettisesti tietäisi mutta lähestyvä päivä olisi suurin ja (itselleen) kyseenalaistamattomin motiivi mahdollisille mokiensa tasoittamisille ? - kuparilukko
Jos tietäisi milloin kupsahtaa niin silloin sitä voisi tehdä kaikenlaista, tai pitkälti mitä vaan. Tosin oishan se ikävää jos tietäisi että kupsahtaa vaikka 50 vuoden päästä, siitä innoissaan lähtee harrastamaan jotain basejumpia, katkoo niskansa ja päätyy makaamaan halvaantuneena lopun ikäänsä.
Niin, käytännössähän ajatus on mahdoton. Jos mulle nyt luvataan vielä 40 vuotta, niin en siis kuole vaikka ajan huomenna prätkällä mäntyyn. Olis se unbreakable.
Tiedän jo, kuten varmasti moni muukin tietää, mutta ei halua myöntää.
Olen mies, ja täytin juuri 50v. Terveet elämäntavat, en käytä alkoholia.
Tilastollisesti kuolen siis n. 25 vuoden kuluttua, n. 75 -vuotiaana.
Kuitenkin, erään ruotsalaistutkimuksen mukaan suomalainen avioeron kokenut mies elää n. 10 vuotta vähemman kuin "tavallinen tilastolainen".
Tämän mukaan kuolisin siis n. 15 vuoden kuluttua, n. 65 -vuotiaana.
Toisaalta, erään British Journal of Medical Science artikkelin mukaan, mikäli oikeassa kädessä on ns. maksaläikkiä yli 11, on syöpään sairastumisen vaara erittäin suuri.
Ollaan siis ehkä n. 65 -vuotiaana poistumassa täältä keskuudestanne.
50 -vuotispäivääni että tuon merkkipäivän lahjaksi saamaani avioeroa juhlistinkin tekemällä 'kuolemankalenterin'.
Tein sen Excelillä todella helposti; vaakaan ensin 12 ruutua kuvaamaan kuukausia, ja pystyyn 25 ruutua kuvaamaan vuosia, l. 12 x 25 matriisi, tekee yhteensä 300 kuukautta, eli 25 vuotta. Alimmat 10 'riviä' on rasteroitu hieman harmaaksi oletuksena avioeron tuoman, ja lääkärinkin tästä diagnosoiman pahan masennuksen aiheuttaman elinajan lyhenemän.
Siitä aina rastia ruutuun joka kuukauden päätteeksi.
Nyt kun tsekin tiedät, niin mitä ajattelit suunnitella, ja miten varautua, vai teetkö vasta huomenna sen mikä piti tehdä tänään?
Ikäisesi saattaa muistaa vanhan sanonnan: "valhe, emävalhe, tilasto". - kuparilukko
Todennäköisyydet ja keskimääräisyydet ei nyt tässä auta.
Ei tietenkään auta jos HALUAA tietää kuolinpäivänsä absoluuttisesti.
Toisaalta mikäli haluaa TEHDÄ ja mahdollisesti jopa SAAVUTTAA jotain ennen kuolemaansa, niin voi tehdä tällaisen arvion, ja sen mukaan allokoida jäljellä olevaa aikaa näille tekemisille.
25 vuotta, eli 300 ruutua näyttää todella pieneltä, lyhyeltä ja tylyltä kun sitä paperilla katsoo, mutta ... totuushan se on, ja siitä todella näkee kuinka lyhyen aikaa täällä kukin olemme!
En haluaisi. Paras tapa olisi äkkikuolema.
Jos saisit tänään tietää, että koet äkkikuoleman kolmen viikon kuluttua, niin etkö tekisi mitään muutoksia siihen miten olet aikonut seuraavat kolme viikkoa elää?
En usko. Mä ressaisin sit sen kolme viikkoa, ei kiitos.
Haluaisitko tietää kysmykseen kysymyksen? Mikä olisi kysymyksen vastaus silloin kysymykseen?
Mutta joo näin venäläisiä ihmisiä, puhuivat venäjää, tavallisia ihmisiä ovat kyllä, en kyllä ymmärtänyt mitä puhuivat, mutta hymyilivät.
Any ways, many ways, my ways, always.
Paras tapa kuolla on rauhallisesti nukkuessaan, huomaamattomasti, itsekään ei silloin huomaisi että on kuollut jo ja jäisi seikkailemaan vain maapallon pinnalle kuten tavallisestikin.