Tuomas Kyrö käänsi paperipinkkansa ympäri demonstroidakseen jonkin (tarinaansa liittyvän) kääntymistä, ja tänne meillepäin päällimmäinen paperi näytti printiltä, joka oli täynnä lihavoitua tekstiä.
Pitääkö olla huolissaan?
(hirn)
Pitääkö olla huolissaan?
(hirn)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tuleeko teilläkin myötähäpeä Pitääkö olla huolissaan tai Hyvät ja Huonot uutiset kun elähtäneet komeljanttarit yrittävät olla fiksuja ja cooleja vaikka vanhuus ja huonokuntoisuus paistavat kasvoilta ja ajatukset ovat tekopirteästä esittämisestä huolimatta sankeissa vedessä uivia ja suisidaalisia.
Kieltämättä hieman
Pääskysaari tuntuu olevan toisinaan kuin ahdistavassa puristuksessa.
(reps)
Ovat ne kuitenkin ihan viihdyttäviä ohjelmia kaikenlaisten paskasaarten rinnalla.
Minä ihmettiln että mitähän ihmettä suojelupolissin sekä keskusrikospoliisin ihmiset tarkistelevat ovia ja henkilöllisyystodistuksia? Eivät minulta kysyneet mutta selasivat läpi juttuja aika paljon.
Jos tosiaan SUPO on myös niin on vakavempi asia kyseessä.
Kumman vaiheen päällimmäisestä paperista oli kysymys? 1 vai 2?
Minkä vaiheen?
Tähän aikaan aamusta olen haavoittuvimmillani.
(hirn)
Tuohon aikaan aamusta nukutaan.
Siis ennen vai jälkeen kääntämisen?
Jos jälkeen, niin kyllä kannattaa huolestua. Jos Kyrökin joutuu jo printtaamaan kaksipuolisesti, niin kirjallisuus on tiensä päässä.
Oikeastaan en tiedä olenko tyrmistynyt vai loukkaantunut.
Ehkä olen molempia, sillä olen tottunut nopeaan ajatuksenjuoksuun ja sen vaivattomuuteen niin, etten enää näe muita kriittisesti, vaan nielen kaiken tarjotun illuusion kuin purukumin.
(hihitystä)
On muuten hyvä idea syödä ananasta nyt, purkistakin vaikka :)
Virkistävä hedelmä sinänsä.
Pitääkö minun soittaa Tuomakselle ja tiedustella mitä tuo teksti paperissa käsitteli? En keksi mitään selitystä sille.
Aivan liian paljon tarinaa lunttilapuksi eikä yhtään käsin tehtyä merkintää.
Help
(naurua)
Koko ajanhan siellä kirjailijoiden kynät savuavat yhdessä päiden kanssa.
Mutta ei merkinnän merkintää.
Printti
(hihitystä)
Käsintehty on muuten yhdyssana.
Jos minä joskus alan kirjailijaksi, kirjoitan sen käsintehdysti oikein.
Kirjailijat ovat tosi fiksuja ja sanavalmiita.
(hirn)
... Ja cuuleja.
Jos sattuu olemaan naiskirjailija, jolle on vähän ulkonäköä suotu, niin tekstillä ei ole niin väliä.
Mieskirjailijoiden ulkonäöllä ei ole mitään väliä. Kaikki käy.
(hirn)
Ajatelkaa
Istun kahvilassa ja joku täysin tuntematon jamppa tulee ja tarjoaa nihkeää tussia minulle ja pyytää singneeraamaan kirjan, jonka olen itse kirjoittanut.
Onko se tulevaisuutta vai unta, en osaa sanoa.
Katselen häntä aurinkolasieni takaa voitonriemuisena.
(hihitystä)
Niin
Kyllä tällaisista mielikuvista pitäisi olla huolissaan.
Ehdottomasti.
(hirn)
Dialogi
- Mitä hittoa tuo oli? Timo Similä puuskahtaa.
- Mikä?
- Kuka toi oli?
- Ei muistaakseni sanonut nimeään.
- Mitä tää on?
- Mikä?
- Mikä toi kirja oli?
- Kirjoitin sen.
- Kirjoitit kirjan. Sinä, Timo Similä äimistelee.
- Niin kai.
- Ethän sinä ole mikään kirjailija. En ole koskaan nähnyt sinun kirjoittavan. Oletko sä pannut tota jätkää, saatana?
(hirn)
Mjoo
Tässä kohtaa Timo Similän maailmankuva hieman murenee, tai ehkä ripsauksen rapistuu.
Kaiken merkitys on se että solu uudistuisi ja näkemys vaihtuisi. Donna Donatellon ainoa tavoite on muuttaa Timo Similän näkökulma itseensä.
Mitään muuta tavoitetta ei ole.
(naurua)
Ymmärrättekö?
Hän ei tee tätä itsensä vuoksi, vaan Timo Similän vuoksi.
(hirn)
Timo Similä vilkuili Donna Donatelloa pöydän yli sekavin tuntein. Hänen mielensä oli kuin tivoli, jossa vilkkui, välähteli ja kiljahteli. Se oli kuin hienojakoinen kaaos tai lattialle matkalla ollutta vehnäjauhoa hidastettuna, takaisinkelattuna ja nopeutettuna. Timo Similän kahvila huojui ja vapisi. Hän yritti nähdä Donna Donatellon sellaisena kuin tämä oli, mutta kohtasi käsittämättömiä ja täysin yllättäviä vaikeuksia. Pöydän leveys oli jollain ihmeellisellä tavalla kasvanut metrillä. Donna Donatello tuntui olevan kuin ulottumattomissa tai näköalaputken toisessa päässä.
- Mitä? Donna Donatello kysyi.
Timo Similä ei osannut sanoa mitään. Mitä tämä kaikki oli, Timo Similä kyseli itseltään.
(hirn)
Donna Donatelloa oltiin vilkuilu ennenkin, mutta nyt Timo Similästä tuntui että kaikki paikallaolijat vilkuilijat häntä ja sipisivät hänestä. Naiset sipisivät hänestä, miehet sipisivät hänestä.
Ainoat paikalla, jotka eivät sipisseet hänestä, olivat syöttötuolissa istuva pieni lapsi ja Timo Similä.
Timo Similän korvissa kuului vain sihinää ja sipinää, näkyi vilahtelevia silmiä. Ja kaiken tämän keskellä istui Donna Donatello kuin muina naisina ja maisteli latteaan.
(hihitystä)
Dialogi
- Lähdetään, Timo Similä puuskahti ja työnsi tyhjän kahvikuppinsa tieltään.
- Tämä on vielä kesken, Donna sanoi hämmentyneenä.
- Nyt ylös siitä. Me lähdemme.
- No lähdetään lähdetään, Donna Donatello tyynnytteli äkillisesti kiivastunutta Timo Similää ja nousi ylös keräillen tavaroitaan. Timo Similä rymisteli ulos kahvilasta kadulle haukkomaan happea. Hän janosi tilaa ja raitista ilmaa.
Donna Donatello käväisi kiittämässä mukavaa tarjoilijaa ja hymyili muille asiakkaille, jättämättä ketään väliin. Syöttötuolissa istuvan pikkulapsen puoleen hän laskeutui kuin vienosti kesäilmassa kirsikkapuusta pudonnut kukka. Lapsen äidin silmät loistivat Donna Donatellon suomassa huomiossa. Ne kimalsivat.
(kikatusta)
Mjoo
Kyllä kannattaisi olla huolissaan.
Sen verran annan vielä liekaa, että tarjoan Timo Similälle vielä yhden mahdollisuuden. Ojennan hänelle molemmat alastomat ja ohuet ranteeni.
- Sido lintu. Lieka on vuoteen alla kiepillä.
(hirn)
Mikä kahvila?
Mjoo
Joo siis fiktiivinen mielikuvakahvila. En ollut kahvilassa, vaan matkalla Kalasataman labraan viemään pissanäytteen.
Se on fakta.
(hirn)
Viiltävää satiiria.
:)
Eipä näy pilviä taivaalla kuin hattara jonka piirtävät armeijan lentokoneet, aika korkealla, arvoiisin noin 10km korkeudessa, katsoin että kummallinen pilvi ja miten se liikkuu, Hornetit korkealla tkevät pilviä, luulen.
Lentokoneet piereskelävät mennessään, jättävät kaasujalanjälen jälkeensä, oikein iso rupsu tulee tekevät omia pilviä taivaalle. Perästä tulee kaasuja sekä molekyylejä.
Jooh kiinnitin huomioin hattaraan, kiemurtelevaan muotoa muuttavaan pilvenhattaraan, lentokoneet piirtävät kuvioita korkealla pakokaasuillaan taivaalle.
Muita pilviä ei ole ollenkaan.
..joo jatkan hieman juttua tuo elokuva Top Gun, missä on Tom Cruise, tämä sen tekohymy ärsytti, pitää katsoa uudelleen tuo vanha juttu kun jaksan, lentokonetyyppi tuossa F-15 Eagle on todella korkealla lentävä ja suurella asearsenaalia jaksaa kantaa, mutta ei ole ketterä kuin joku F-16 Falcon tai F-14 Tomcat.
Tässä Top Gun tsydeemissähän oli se mehukas mutruhuuli blondi, eikö totta?
(hirn)
Minua tilanne aikoinaan hyvinkin lohdutti, kun tajusin, että tyyppi lukee kommenttinsa suoraan paperista. Kaikki hienot kiherryttävät kielikuvat ja sattuvat sutkaukset ovat pitkän mietinnän tulosta joko kirjailijan itsensä kammiossa hikoilemina tai ammattitaitoisen käsikirjoittajan näppäimistöltä naputeltuja. Hänkään ei suolla tarinoita suoraan eetteriin, vaan lukee suoraan paperista.
On myös heitä, joilta stoorin pukkaaminen onnistuu yhtenä putkena. Stand-up. Hekin ovat juttunsa harjoitelleet ja hioneet. Ja paljon.
Luontaisesti lahjakkaan extempore tarinaniskijät, onko heitä, oikeasti, olemassakaan. Näyttelijöidenkin improvisointi-tv-viihdeohjelmissa huvittaa lähinnä juttujen typeryys.
Itse haaveilen siitä, että osaisin kahvi- tai kuppilapöydän äärellä luontevasti kertoa mielenkiintoisia juttuja, mutta ehkä se ei vain ole oma taipumukseni ollenkaan ja unelmoin asiasta, jota en voi koskaan saavuttaa. Ihailen heitä, jotka osaavat. Vielä enemmän heitä, jotka kertovat minua kiinnostavista asioista. Jotenkin paradoksaalista on sekin, että heillä jotka eniten ovat äänessä, on usein vähiten sisältöä jutuissaan. Silti sanoja peräkkäin sujuvasti asettelevat ihmiset saavat ihailuni.
Ehkä minäkin vielä opettelen puhumaan.
Vanhojen kavereiden kanssa on hauska muistella ihmeellisiä seikkailuja, kun käy käymässä... niin sanotusti aika kultaa silloin muistot Hirviömäisistä Hengenvaarallisista seikkailuistakin.
Yleensä mieleen jää ikävimmät ja parhaimmat asiat, tai hauskimmat ja epämiellyttävimmät tapahtumat, muuta on tavallista harmaata massaa harmaiden aivosolujen joukossa ellei niitä kaivele sieltä harmaista aivosoluista esille.
Joidenkin ihmisten kirjoitus tai kommentti vain henkii valoisuutta ja selkeyttä. Sinun kirjoitusta lukiessa käy niin. Se, että on sinut itsensä kanssa, näkyy jokaisessa lauseessa.
Klo 8:53 kommenttia tarkoitin.
Minä olen tästä huomiosta lähes tyrmistynyt.
Viimeksi tyrmistyin samalla skaalalla, kun eräältä laulajattarelta kompastui ja häneltä putosi mikki lattialle kesken biisin.
Biisi se vain jatkui.
(hirn)
Ihmeellinen lause. Oikein huomaa että on kirjoittettu lennosta ja reaaliaikaan.
(hirn)
Jenni on milf, huokuu sellaista energiaa että voi helposti kuvitella että on melko hyvää seuraa punkassa.
Uusi meteorologi-nainen on liian laiha YLE:llä, tuota pitäisi lihottaa vähän.
Noh niin, lentokone-jutut tuli hyvin mieleen kun katselin pilvetöntä taivasta: kummallinen yksinäinen pilvenhattara oli ja jäin katsomaan, kun se liikkui ja kiemurteli omituisesti, totesin että joo armeijan koneet korkealla tekevät savupilviä pakokaasuistaan.
Ei siin mittää jos siltä näyttää. https://m.youtube.com/watch?v=-vGRq4j7fSw