All sunshine makes a desert

Ajattelin vaihteeksi pistäytyä täällä.

Teen työkseni erilaisia määrittelyjä ja analyyseja, joten tuntuisi luonnolliselta katsella hetki naista, jota voisi kutsua ihanteeksi. Olen viettänyt hänen kanssaan paljon aikaa, enkä kuitenkaan ole tänä aikana häntä määritellyt koskaan, koska tällainen on tuntunut toimintana tai tavoitteena olevan merkitystä vailla. Olen pitänyt kyseistä naista eräänlaisena koneiston osana tai alati uudistuvana soluna laajemmissa biomekaanisissa systeemeissä. Kuin puu metsässä, jota hetken katselee, ja jota ei koskaan enää metsältä näe, sillä metsä nielaisee puunsa ja aavikko hiekkansa, mutta eivät katoa itse mihinkään vasta kuin pidemmillä aikajaksoilla ja niilläkin niiden loppupuolella.

Ajan merkitseminen merkitsee ensimmäistä määritelmää. Naisella on ollut alku, kukoistus ja kukoistuksen loppu.

Puhun nyt itsestäni ja niistä asioista, joita en elämässäni ole kaikista ponnisteluista ja uhrauksista huolimatta saavuttanut. Minä en puhu sinusta, vaan itsestäni.


(hihitystä)


https://www.youtube.com/watch?v=wwvcp8gkR0M&list=RDIVLrxkuQoNw&index=7