Mitä et kertoisi hänelle?

Vaikka kuinka mietin asiaa, niin ei tule mitään sellaista mieleen jota ei voisi kertoa. Tai siis ihastumisvaiheessa ei tietenkään kaikkea vielä avata. Mutta jos suhde etenee, minusta ainakin on paras vähitellen kertoa itsestä kaikki oleellinen.

Kokemuksesta tiedän, että toinen ei välttämättä edes halua tietää kaikkea esim. menneisyydestä, joten tiettyjä asioita kannattaa ehkä kertoa vasta jos hän kysyy.

En mäkään tarkoituksella jemmaisi asioita, tärkeitä toisen tietää, mutta ehkä sellaisia pieniä ärsytyksenaiheita, joista huomauttamisella tietäisi pahoittavansa toisen mielen. Jos ei ne silleen arkea kauheasti haittaa. Jos nyt miettii omaa kumppania niin välillä saatan ihmetellä sitä, miten ei oo tullu opetelleeks kieliä, ei siis englantikaan hallussa kovin hyvin, vaikka on matkustelluki, vissiin ollu sellasessa porukassa jossa muut sitte osanneet. Mut en nyt oo erityisemmin tätä ääneen äimistellyt, kun voi olla vähän arka paikka.

Ja toinen juttu niin jostain fantasioista en ehkä yksityiskohtaisesti mainitse, siis sellasta mitä voi joskus liikkua päässä kun sekstaillaan, niinku lisäkiihokkeena. Siis ku kumppani ei sellasta fantasiointia ite harrasta, ja pitää sitä vähän erikoisena. Tai, että hänen tekniikassa vikaa jos alkaa ajatukset harhailla.. mut ei se oo niin, vaikee vaan selittää. Ei ne oo mitään erityispervoja fantasioita, en sen takia jätä sanomatta, vaan koska koko juttu on kumppanista jotenkin etäännyttävä.

Et saa koskaan tietää, että olen rakastunut sinuun, sillä meistä ei voi tulla paria. On myös toinen hyvin imarteleva asia, jota en kertoisi, vaikka olisimme rakastavaisia. Kaikkea ei kannata kertoa. Helppoa tässä tapauksessa, sillä tuskin tapaamme enää koskaan.

Koska en ole kertonut hänelle tunteistani, niin se on se asia, jota nyky tilanteessa en kertoisi. Se olisi sopimatonta. Jos hän lähestyisi minua, niin kertoisin. Ja parisuhteessa en salaisi asioita. Mutta jos vaikka fantasiani olisi sellaisia, joita hän ei haluaisi kuulla, niin ne jättäisin kertomatta.
Ja jos meillä olisi periaatteellisia näkemys eroja asioista, vaikka politiikasta, jättäisin niistä keskustelun väliin, jos se häntä ahdistaisi. Toisaalta, tuskin olisin suhteessa ihmiseen, jonka kanssa ei voisi olla rakentavasti eri mieltä. Minusta keskustelut ovat elämän suola.

Jos kävisin miehissä/naisissa.

Jokaisella on henkilökohtainen reviirinsä, ei kaikkea jaeta. Kumppanille on annettava tilaa.

En haluaisi kertoa kenellekään tässä maailmassa, että olin koulukiusattu ja ilman kavereita koulussa monta vuotta. Se on jättänyt sellaisen häpeän ja leiman, etten puhu siitä kenellekään. Pelkään, että kaikki ajattelevat, että minussa on jotain vikaa. Kouluajoista on aikaa, joten onneksi se ei ole mikään yleinen puheenaihe. Kiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkensä.

On myös muita asioita menneisyydestä, joista olisi vaikea puhua.